Veteraaniurheilija ruokakaupassa

**
Pääkirjoitukseni Ikiliikkuja -lehdessä nro 3/2010.

Veteraaniurheilija ruokakaupassa
Tänä päivänä tehdessään ruokaostoksia veteraaniurheilija saa varautua melkoiseen seikkailuun. Tulkitessaan ruokien tuoteselosteita, hän saattaa jäädä harmittelemaan, että se kemian peruskurssi jäi sittenkin suorittamatta. Suurennuslasilla lukiessaan noista ftalaateista, natriumglutamaatista, nitraatista, atsoväriaineista ja muista numeroilla varustetuista moderneista E-vitamiineista (elintarvikkeiden lisäaineista, E-koodeista), hän harvemmin saa asioihin selvyyttä pelkältä kansakoulupohjalta. Pyytäessään kauppiaalta opastusta hän saa kuulla, että kauppa on pullollaan vain tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Ostokset ovat aina täysin turvallisia vaikka viimeinen myyntipäivä olisikin valovuosien päässä.

Parhaimmat ruokakaupan markkinapaikat ovat silmien ja vikkelien käsien korkeudella. Terveys löytyy kuitenkin usein alahyllyltä ja taaimmaisesta nurkasta. Viisas veteraaniurheilija ottaa mahdollisesti polvisuojukset käyttöön kauppakierroksella, sillä kontata pitää pitkin kivikovia lattioita, jos hamuaa terveellisiä ruoka-aineita kaupasta. Polvisuojuksilla tekee kivuttomia kauppareissuja.

Kaupan kaiuttimista kuuluva mainosviesti edullisista perunasipseistä sekoittaa kokeneenkin veteraanin. Varustuksena onkin syytä olla tehokkaat kuulosuojaimet, näin ei voi mennä harhaan. Ostetaan vain sitä mitä on ostoslistalla. Näin Martatkin opettavat.

Tuoksujen maailma on löytänyt tiensä ruokakauppaan. Kaupan mainostoimisto odottaa ostoryntäystä osastolle missä on aistittavissa tuoreen pullan tuoksu. Mutta veteraaniurheilija pysyy vakaasti valitsemallaan reitillä ja antaa muiden kulkea tuoksujen suuntaan, sillä onhan hänellä tietenkin pyykkipoika nenässä.

Lähestyessään kauppakierroksensa päätöstä, veteraaniurheilija tietää, että mitään ei kannata pistää ostoskoriin kymmenen metrin säteellä kaupan ulosmenokassasta. Lähes niin pitkälle kuin hän kolmella loikalla ylsi viime viikon kansallisissa kisoissa, niin pitkälle ulottuu hänellä kielletty vyöhyke. Sipsit, makeiset, virvoitusjuomat ja tupakat hän viisaasti jättää ostamatta.

Kaupan oviaukossa seistessään veteraaniurheilija saattaa tuumata, pitäisikö hänen ryhtyä vapaaehtoisesti neuvomaan nuoria äitejä ja isiä miten ruokakaupassa tehdään ostoksia. Eräänä päivänä hän vielä toteuttaa aikeensa ja näyttää miten mummo taikka vaari kaupasta löytää vain terveellisiä ruoka-aineita ja mitä apuvälineitä kauppareissulle on tarjolla.

Christer Sundqvist, FT

Muita samantyyppisiä kirjoituksiani:
En ole aina oikeassaJoko sinulla on liikkumattomuustodistus?

Ravinto herättää tunteita

Liikunta tuo väljyyttä ruokailuun

Kevyttuotteiden suosio romahtaa

**
Rakkaan tutkijaystäväni (FT Juha Hulmi) sanoin, syödessään voissa paistettua herkkuruokaa:


Jos ei voita, niin häviää!


Tuoreimman kyselyni mukaan, vain joka kymmenes terveysblogissani käynyt suosii kevyttuotteita.

Voisiko todellakin olla niin, että suomalaiset ovat jättämässä nämä turhat elintarvikkeet pois ja siirtymässä luonnollisemman, tärveltymättömän ruoan pariin? Kevyttuotteiden missio taitaa olla ohi?

Olen ymmärtänyt, että Suomessa on Euroopan laajin kevyttuotteiden valikoima. On aika hankkiutua tästä kyseenalaisesta maineesta eroon. Hanki sinäkin kaupasta tästä lähtien täysrasvaisia, mieluusti luonnonmukaisesti tuotettuja ja hellästi valmistettuja elintarvikkeita. Jätä kevyttuotteet ostamatta!

Lisää luettavaa tästä aiheesta:
Painonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?Suoraa puhetta kevyttuotteistaHuonoja vaihtokauppojaSuuri ihmisten lihotuskoe on puolivälissäKevytmyrkyt eivät enää mene kaupaksi

Fosfori ei lannoita luita

**

Fosfori lannoittaa peltoja ja parantaa viljan kasvua, mutta valitettavasti ravinnon suuri fosforikuorma ei tee hyvää luittemme kasvulle. Päinvastoin, liian innokas luitten lannoittaminen fosforilla, voi vakavasti haitata niiden kasvua.

Tämä ja paljon muuta selvisi perjantaina 28.5.2010 kun dosentti Christel Lamberg-Allardtin työryhmästä väitteli tohtoriksi Virpi Kemi. Sali oli ilahduttavan täynnä ja vastaväittelijä professori Antti Aro oli hyvällä tuulella.

Lectiossaan (puhe, jonka väittelijä pitää tilaisuuden alussa) Virpi Kemi muistutti siitä miten vähän fosfori kiinnostaa ravitsemustutkijoita ja miten paljon se kiinnostaa elintarviketeollisuutta.

Fosforista ei ole pulaa ravinnossa. Sitä on pikemminkin liikaa. Tällä hetkellä monilla suomalaisilla fosforin saantisuositukset (600 mg/vrk) ylittyvät 2-3 -kertaisesti. Tämä johtuu mm. siitä, että ns. prosessoidussa ruoassa (makkara, sulatejuusto, einekset, lihamarinadi) on runsaasti fosfaattisuoloja lisäaineina. Näitä saa aika surutta ruokiin lykätä säilyvyyttä, ruoan puskurointiominaisuuksia ja rakennetta parantamaan.

Fosfaattisuolojen E-koodiviidakko on pelottava: E338, E339, E340, E341, E343, E450, E451, E452, E541. Elintarviketeollisuus onnistui lobbaamaan EU-lainsäädännön puolelleen ja näin saatiin hyvin väljät säädökset miten paljon fosfaattisuoloja voi olla ruoassa. Suomessa ruoan fosforikuorma on tämän lepsuilun myötä lisääntynyt jopa kolminkertaisesti verrattuna aikaan ennen vuotta 1995.

Luun haurastumisen lisäksi, korkea fosforikuorma rasittaa munuaisten toimintaa, on yhteydessä kakkostyypin diabetekseen ja pelottavalla tavalla sen arvioidaan myös osaltaan vaikuttavan sydän- ja verisuonisairauksiin.

Fosfori estää kalsiumin imeytymistä ja D-vitamiinin aktivaatiota!

Ruoan fosforikuorman vähentäminen onnistuu helposti omaksumalla kasvisvoittoisen sekaruokailun, jossa mahdollisimman vähemmän käytetään valmiita ruokaratkaisuja. Takaisin hellan ääreen valmistamaan ruokaa perheelle puhtaista perusruoka-aineksista!

Väitöskirjaan oli tehty varsin selkeä yhteenveto johon voitte vielä lopuksi tutustua. Innokkaimmat lukevat tietenkin koko väitöskirjan. Suosittelen!

Fosfori ja kalsium ovat molemmat luun perusrakennusaineita, joita tarvitaan kestävän luuston muodostumiseen ja ylläpitoon läpi elämän. Riittävän kalsiumin saannin merkityksestä luuston hyvinvoinnille on vahvaa tutkimusnäyttöä, mutta fosforiin liittyviä tutkimuksia on tehty vain muutamia terveillä ihmisillä. Nämä aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että runsas fosforin saanti, etenkin yhdistettynä vähäiseen kalsiumin saantiin, olisi haitallista luustolle kohonneen lisäkilpirauhashormonipitoisuuden välityksellä terveillä henkilöillä. Samanaikaisesti, kun kalsiumin saanti ravinnosta monilla länsimaalaisilla jää liian vähäiseksi, saadaan fosforia ravinnosta 2-3-kertaisesti yli ravitsemussuositusten. Tässä väitöskirjassa tutkittiin, onko ravinnon fosforimäärällä ja -lähteillä vaikutusta kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Lisäksi tutkittiin ruokavalion kalsiumin ja fosforin saantimäärien, ja -suhteiden vaikutusta kalsiumin ja luun
aineenvaihdunnan keskeisiin merkkiaineisiin. Väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan terveitä suomalaisia 20–43-vuotiaita naisia.

Väitöskirjatyön ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa 20–28-vuotiailla naisilla (n=14) tutkittiin erisuuruisten fosforiannosten vaikutuksia. Lisäksi poikkileikkaustutkimusasetelmassa tutkittiin 31–43-vuotiaiden naisten (n=147) ruokavalioistaan saamien fosforimäärien yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan sekä sitä, onko lisäainefosfaatin ja luontaisen fosforin välillä eroa. Väitöskirjatyön toisessa kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin voidaanko kalsiumin saantia lisäämällä vähentää runsaan ravinnon fosforin saannin aikaan saamia vaikutuksia 20–40-vuotiailla naisilla (n=12). Lisäksi tutkittiin ravinnon kalsium-fosforisuhteen yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan poikkileikkaustutkimuksessa 31–43-vuotiailla naisilla (n=147).

Kokeelliset tutkimukset olivat kontrolloituja ajan ja ravinnon suhteen, ja tutkimuspäivien järjestys oli satunnaistettu. Jokainen tutkittava toimi itse itsensä kontrollina. Kokeellisten tutkimusten tutkimuspäivien aikana tutkittavilta kerättiin vuorokausivirtsanäytteet ja otettiin 5-6 verinäytettä tutkimuksesta riippuen jokaisen 24-h tutkimusvuorokauden aikana. Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavat saivat kolmena tutkimuspäivänä aterioiden yhteydessä fosforilisää, josta saatava fosforiannos (250 mg, 750 mg ja 1500 mg) vaihteli tutkimuspäivinä. Yksi tutkimuspäivä oli kontrollipäivä, jolloin fosforilisää ei nautittu, vaan aterioista saatava fosfori (495 mg/vrk) oli ainoa fosforinlähde. Tutkimuspäivän aterioista tutkittavat saivat kalsiumia 250 mg/vrk. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavien ruokavaliosta saama fosforimäärä oli runsas (1850 mg/vrk) vastaten määrältään ensimmäisen kokeellisen tutkimuksen suurimman fosforiannoksen fosforin päiväsaantia. Tutkimuksessa tutkittavat saivat aterioiden yhteydessä kahtena tutkimuspäivänä kalsiumlisää, josta saatava kalsiumannos (600 mg ja 1200 mg) vaihteli. Kontrollipäivänä kalsiumlisää ei nautittu, jolloin ravinnosta saatava kalsium (480 mg/vrk) oli ainoa päivän kalsiumlähde. Poikkileikkaustutkimuksessa tutkittavat pitivät neljän vuorokauden ajan ruokapäiväkirjaa, ja tutkimuksen aikana heiltä kerättiin paastoverinäytteitä ja kolme kertaa vuorokausivirtsanäytteet. Ravintoaineiden saanti laskettiin ravintolaskentaohjelmalla ruokapäiväkirjanpitotiedoista. Sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa kerätyistä näytteistä määritettiin keskeisten kalsium ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuudet.

Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforimäärä annosvastemaisesti kohotti seerumin fosfaatti- (S-Pi) ja lisäkilpirauhashormonipitoisuutta (S-PTH). Lisäksi suurin fosforiannos (1500 mg/vrk) laski seerumin ionisoituneen kalsiumin (S-iCa) pitoisuutta ja vähensi luun muodostusta (S-BALP) ja lisäsi hajoamista (U-NTx) sekä vaikutti kaikkiin muihinkin merkkiaineisiin haitallisimmin kaikista tutkimuksessa käytetyistä fosforiannoksista. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforin saannin ollessa runsasta kalsiumin lisääminen ruokavalioon annosvastemaisesti laski SPTH pitoisuutta ja U-NTx eritystä sekä kohotti S-iCa pitoisuutta ja täten vaikutti edullisesti kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Silti kalsiumannoksilla ei havaittu olevan vaikutusta luun muodostukseen, kun ravinnon fosforimäärä oli suuri, mikä viittaa siihen, että tutkimuksessa käytetyillä kalsiumannoksilla (1080 ja 1680 mg/vrk) ei pystytty vähentämään kaikkia runsaan fosforin saannin aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Liiallista kalsiumin saantia tulee kuitenkin välttää, sillä se voi aiheuttaa muita terveydellisiä ongelmia.

Poikkileikkaustutkimuksessa runsas ravinnon fosforin saanti oli yhteydessä kohonneisiin S-PTH ja matalampiin S-iCa pitoisuuksiin. Fosforilähteistä lisäainefosfaatteja sisältävän ruoan käyttö oli yhteydessä korkeampiin S-PTH pitoisuuksiin. Sen sijaan luontaisen fosforin lähteiden runsaampi kulutus oli yhteydessä matalampiin S-PTH pitoisuuksiin kuin vähäisempi kulutus. Poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin myös, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde ( 0.50, moolisuhde) oli yhteydessä samanaikaisesti kohonneisiin SPTH pitoisuuksiin ja runsaampaan virtsan kalsium eritykseen (U-Ca), mikä viittaa siihen, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde voi häiritä kalsiumaineenvaihduntaa ja lisätä luun hajoamista. Lisäksi, vaikka tutkittavien kalsiumin saanti oli riittävää tai runsasta, ei kukaan tutkittavista saavuttanut ruokavaliossaan suositeltavaa kalsium-fosforimoolisuhdetta 1. Tämä johtui tutkittavien 2-3-kertaa ravitsemussuositukset (600 mg/vrk) ylittävästä fosforin saannista.

Yhteenvetona tutkimuksista todetaan, että terveiden suomalaisnaisten runsas fosforin saanti näyttää olevan haitallista kalsiumin ja luun aineenvaihdunnalle, varsinkin, jos kalsiumin saanti ravinnosta on vähäistä. Runsaan fosforin saannin haitalliset vaikutukset havaittiin sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa. Lisäksi kokeellisessa tutkimuksessa runsas fosforin saanti lisäsi luun hajoamista ja vähensi muodostusta, mikä on haitallista luuston hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä. Tämän väitöskirjatyön tutkimustulokset viittaavat myös siihen, että lisäaineista peräisin oleva fosfori on haitallisempaa kuin elintarvikkeen luontaisesti sisältämä fosfori. Vaikka tämän väitöskirjatyön tutkimukset osoittivat, että ravinnon runsaan fosforin saannin haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää, niin silti niitä ei voida kokonaan poistaa ruokavaliolla, joka sisältää riittävästi kalsiumia. Runsaan fosforin saannin vähentäminen näyttäisi olevan tämän väitöskirjatyön tulosten perusteella perustelua myös terveillä ihmisillä.

Muita väitöskirjoja, joita olen käsitellyt terveysblogissani:

C-vitamiini ei tykkää kuparistaOrgasmirasvan ylistystäNuorilla usein niska jumissaFibromyalgiaa sairastava menköön punttisaliinHera on urheilijalle ja potilaille sopivaa jätettä

EVIRA käy nyt myös kalastajan kukkarolla

#

Luin Savon Sanomista vitsiksi luulemani tiedotteen. Savolaisystävältäni saamani varmistusviesti kuitenkin käänsi vitsin todeksi. Keskustelu käy kuumana. "Viranomaisten tavoitteena näyttäs olevan tappaa kaikki yrittäjyystoiminta yksityishenkilöiltä. Kukkokalatkin kai jatkossa tulee Puolasta tai Brasiliasta niinkun pakastebroilerit nykyisin. Mitenkähän se käypi tuon marjanpoimimisen?"...

Onko tässä Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) holhouksessa enää mitään tolkkua? Onko tämä tempaus sitä EVIRA:n PK-yritysten valvonta- ja toimintaedellytysten hallinnollisen taakan kevennystä?

EVIRA:n kannattaisi nyt ottaa vähän iisimmin.

Helka Shecter
Elintarvikevirasto Evira valmistelee parhaillaan ohjetta kalakukon valmistuksesta ja myynnistä, ja luonnos on lausuntokierroksella. Ohjeen mukaan kalakukkojen valmistukseen käytettävää perattua kalaa saisi ostaa suoraan ainoastaan kalalaitoksilta tai aluksilta. Perkaamatonta kalaa saisi ostaa myös suoraan kalastajilta.

Rantakivellä perattua kalaa ei saisi enää myydä eteenpäin. Perkuun pitää tapahtua EU-direktiivien mukaisissa tiloissa, joissa pinnat ovat lähinnä terästä ja kaakelia.

- Aivan älytöntä, jos ei saa ostaa kalaa suoraan kalastajalta, jolta sen saa satavarmasti tuoreena, puuskahtaa toimitusjohtaja Kari Kekäläinen kalakukkoleipomo Hanna Partasesta.

- Semmoinen tila on aika arvokas tehdä, eikä yksittäinen kalastaja voi sellaiseen investoida omaa satunnaista saalistaan varten, sanoo Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Jarmo Mononen.

Varsinkin ahvenen saatavuus voi heiketä, jos sen kulku järvestä kukkoon mutkistuu. Vaikka kunnolliset perkaustilat saataisiinkin järjestettyä, on epävarmaa, miten moni tukkuliike on kiinnostunut käsin perattavasta ahvenesta.

Muikun kanssa ei ongelmaa ole, koska se perataan koneellisesti ja sitä pyytävät ammattikalastajat, joilla usein on jo asianmukaiset tilat käytössään.

Muita saman tyylisiä kirjoituksia:

Probioottien terveysväitteet kiistan aiheena EU:ssaValio kokeili kepillä jäätä - Evolus -jää vielä liian heikkoaMuoviruokaa!Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?

Riisi ja peruna lihottavat myöntää THL! OIKAISU!

**

Asia meni mielenkiintoiseksi! Yleisradion haastattelema THL:n tutkija kieltää puhuneensa riisistä ja perunoista lihottavina elintarvikkeina. Valtakunnan ykkösblogissa voisi kuvitella syntyvän keskustelua tästä asetelmasta:

Päivi Peltomäki kirjoittaa: Kiitän asian saamasta huomiosta - terveellisen ruoan ei tarvitse olla kallista! Haluan kuitenkin korjata tätä Ylen uutisen sisältöä. En ole sanonut perunan ja riisin lihottavan, sillä en ole sitä mieltä. Perunasta ja riisistä puhuimme eri asiayhteydessä. Esimerkkejä halvoista ja runsaasti energiaa sisältävistä tuotteista ovat esim. makeiset, keksit, limsat ym.

Christer Sundqvist vastaa: Voi räkä sentään! Näinkö siinä asiassa kävikin, että Yleisradion toimittajat ovat ladelleet omiaan? Päivi Peltomäki, muistathan lähettää tästä viipymättä oikaisupyynnön Yleisradioon, ettei vaan kansakunnalle jää sellainen vaikutelma, että THL olisi vaihteeksi puhumassa totta riisistä ja perunasta. Vai puhuit sinä sittenkin niistä makeisista, kekseistä ja limsoista? Etkä sittenkään riisistä ja perunasta lihottavina? Olen hyvin pettynyt, mutta saattaa olla sinulle sopivampaa oikaista asia juuri tuolla tavalla tässä Suomen suosituimmassa terveysblogissa. Saathan sinä näin eniten näkyvyyttä asiallesi ja palkanmaksu jatkuu.

Filosofian tohtori Saska Tuomasjukka: Niin, arvasin, että näin siinä käy. En uskonutkaan, että kyse olisi THL:n linjan muutoksesta. Ajattelin heti, että _toimittaja_ ja _valtakunnan ykkösmedia_ on muuttunut: toimittaja ei nähnyt ongelmia siteerata samassa jutussa THL:n uutisia ja sitten siinä sivussa todeta, että peruna ja riisi lihottavat. Toimittaja ei nähnyt ristiriitaa siinä missä THL näkee. Edistystä tämäkin. Se on myös esimerkki siitä, miten THL tai mikään Suomen puolivirallisista terveysjärjestöistä (Sydänliitto, Diabetesliitto mm.) ei enää ole totuuden ainoa versio.

Tässä se alkuperäinen (virheellinen!) uutinen:

Hieraiskaa silmiänne useamman kerran! Sillä nyt tulee sensaatiomainen paljastus Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) työntekijältä (lopputilin saa hakea sitten huomenna kassalta?)

Elintarviketieteen maisteri Päivi Peltomäki sanoo YLE Lahden jutussa näin kysyttäessä onko terveellinen ruoka kallista:

Lihottava ja siis energiapitoinen ruoka kuten riisi ja peruna on toki halvempaa ja runsaasti tärkeitä ravintoaineita sisältävä ruoka sen sijaan kalliimpaa.

Tässä koko uutinen hämmästeltäväksenne:

Keskustelupalstoilla kysellään usein minkä vuoksi lihottava ruoka on halpaa ja miksi terveellinen ruoka maksaa enemmän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt, ettei väite pidä juuri lainkaan paikkaansa. Terveellistä ruokaa saa edullisestikin kunhan malttaa valita ja valmistaa.

Onko terveellinen ruoka kallista? Terveellisen ruuan ei tarvitse olla kallista, toki se voi sitäkin olla ja onhan isolla rahalla nopeampaa valita terveellistä ruokaa, sanoo elintarviketieteen maisteri Päivi Peltomäki.

Lihottava ja siis energiapitoinen ruoka kuten riisi ja peruna on toki halvempaa ja runsaasti tärkeitä ravintoaineita sisältävä ruoka sen sijaan kalliimpaa. Kasvisten käyttö on tutkimuksissa havaittu hyväksi, ne ovat edullisia ja niistä saa kohtuuhinnalla hyvin suojaravintoaineita.

Kallis liha ja kala ovat päivittäin ruoka-aineina kuitenkin vain pienessä roolissa, joten edulliset kasvikset nousevat tärkeään asemaan. Myös hedelmistä löytyy edullisiakin.

Terveellinen ruokavalio ei nosta kustannuksia
Myytti siitä, että terveellinen ruoka maksaa muka enemmän, ei näytä olevan totta.

- Tietysti käytettävissä oleva rahamäärä on yksi syy siihen että toiset syövät enemmän lihaa ja kalaa sekä hedelmiä mutta terveellistä ruokaa saa myös edukkaasti, muistuttaa Päivi Peltomäki.

- Vähemmän tienaavat suomalaiset syövät kasviksia ja hedelmiä vähemmän. Banaanit, kaalit ja porkkanat ovat aina edullisia, joten hinta ei selitä tätä vaan kyse voi olla myös muusta, asenteista, tiedosta tai viiteryhmästä. Jos muutkaan läheiset ja kaverit eivät käytä paljon kasviksia niihin ei helposti tunneta vetoa.

Tutkijan mielestä nykyaika on tuonut kauppoihin runsaasti erikoistuotteita, joita mainostetaan juuri niiden terveyttä edistävillä ominaisuuksilla. Valitettavasti juuri nämä maksavat enemmän vaikka esimerkiksi ihan tavalliseen jugurttiin voisi itse lisätä marjaa tai hedelmää halvemmalla.

Elintarviketieteen maisteri Päivi Peltomäki THL:lta muistaa myös vertailutukimuksen, jossa diabetesriskiryhmään kuuluvat muuttivat ruokatottumuksiaan terveellisempään suuntaan.
Ja kas, ruokakorin hinta ei kallistunut vaikka ravinnon terveellisyys lisääntyi. Päivi Peltomäki THL:lta korostaa, ettei halvasti syöminen tarkoita lihottavasti syömistä.

Kasvikset ja juurekset kehiin
Suomalaiset syövät vielä vähän terveellisiä kotimaisia kasviksia ja juureksi.

- Keitot, laatikot ja perinteiset pataruuat ovat edullisia, porkkana, lanttu ja kaali sopivat moneen. Annoksen voi saada syntymään noin eurolla.

- Kallein pihvi ei suinkaan ole hyvin syömisen ainut vaihtoehto, sanoo Päivi Peltomäki.

- Ostakaa tavallista ruokaa, erikoistuotteilla on nimeä ja mainosarvoa, mutta ravintoarvon suhteen niistä ei löydy juuri etua, sanoo Päivi Peltomäki.

Kiitos vinkistä FT Saska Tuomasjukka ja ennen kaikkea KIITOS Päivi Peltomäki järjen äänestä!

Lähde: YLE Lahti, 21.5.2010

Lisää samantyyppisiä kirjoituksia:

Sami iski numerot pöytäänRavintokouluttajan laihdutusromaaniPaha peruna?

Suoraa puhetta kevyttuotteista

*

YLE:n radio 1 lähettää tänään 15.5.2010 klo 12.15-13.57:

Suoraa puhetta

Suoraa puhetta modernin martta-aatteen kulmakivestä. Puhutaan siitä, miten kevyttuotteet ovat turhia. Vieraina ravitsemusterapeutti, TTM Hanna Partanen sekä Suomen luetuin ravitsemusbloggaaja, ravintovalmentaja Christer Sundqvist! Ajankohtaisten vieraiden kanssa Suoraa puhetta käy keskustelua kuluttamisen hulluudesta. Kommentoi Nooran ja Katjan väitteitä uusimusta.fi tai soita suoraan lähetykseen 09 144 800.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksiani:

Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?Terveystietoinen moderni kaupassakäynti vaatii suurennuslasia ja kuulosuojaimiaVälttäkää sokerisia välipaloja!Välipalat lihottavatHuonoja vaihtokauppojaKevytmyrkyt eivät enää mene kaupaksi

Rasvan ja sydänsairauksien yhteys häviää suuressa aineistossa

*

Päivitys (13.4.2010) tähän 11.4.2010 ilmestyneeseen kirjoitukseeni. Olen saanut varsin runsaasti sähköpostilla tiedusteluja mistä tuon käyttämäni tietokannan voi saada. Kerron nyt mistä tietokannan (Excel -taulukko) voi ladata. Mikäli tarvitsette apua tietokannan käyttämiseen, voitte ottaa vaikkapa minuun yhteyttä. Vastaan mahdollisuuksieni mukaan. Tietokannan voi ladata täältä (ZIP-tiedosto, noin 2 Mt).

Ancel Keys osoitti aikoinaan, että rasvan kulutuksen ja sydänsairauksien välillä on yhteys. Tohtori Keys keräsi jo vuonna 1953 aineistoa rasvan kulutuksesta ja sydänsairauksista eri kansoilla. Hänen valitsemansa aineiston perusteella yhteys näyttikin vakuuttavalta. Hän havaitsi, että mitä enemmän maassa syötiin rasvaa, sitä enemmän oli sydänkuolemia.

Tutkimuksessa oli kuitenkin pahoja puutteita. Tohtori Keys käytti saatavissa olevista 22 maan tiedoista vain kuuden maan aineistoja. Keys oli valinnut maista ne, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa. Jos hän olisi käyttänyt kaikkien maiden aineistoja, tutkimuksen johtopäätökset olisivat olleet paljon monimutkaisemmat.

Vastaamatta jäivät kysymykset:

• miksi Suomessa oli seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa, vaikka molemmissa maissa syötiin yhtä paljon rasvaa? (Keys ratkaisi ongelman jättämällä Meksikon tilastoista pois)
• Japanissa oli alhaisin rasvakulutus kaikista 22:sta maasta, mutta yllättävää kyllä riski sairastua sydänsairauksiin oli siellä kuusi kertaa korkeampi kuin Meksikossa. Miten tämä sopi yhteen rasvateorian kanssa? (Keys ratkaisi ongelman jättämällä myös Japanin tarkastelun ulkopuolelle)
• Meksikossa ja Israelissa syötiin rasvaa saman verran, mutta Israelissa sydänsairauden riski oli 21-kertainen. Mitä tällaiselle tiedolle tehdään? (Keys ratkaisi ongelman pitämällä kaaviossa Israelin, mutta jättämällä pois Meksikon)
• Suomessa kulutettiin rasvaa kolmannes vähemmän kuin Ruotsissa, mutta sydänsairauksien riski oli Suomessa lähes kaksinkertainen. Mitä tehdä tälle tilanteelle? (Keys valitsi tutkimukseen Suomen ja Ruotsin ja toivoi, että muut hyvät valinnat riittivät varmistamaan yhteyden rasvan kulutuksen ja sydänsairauksien välillä)

Nämä seitsemän maata Keys lopulta sitten valitsi tutkimukseensa mukaan: Suomen, Israelin, Hollannin, Saksan, Sveitsin, Ranskan ja Ruotsin. Näin hän sai tutkimustulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia. Mikäli hän olisi käytettävissä olleista aineistoista valinnut Italian, Kreikan, Entisen Jugoslavian, Hollannin, Suomen, USA:n ja Japanin, hänen tutkimustuloksensa olisi ollut päinvastainen: mitä enemmän ravinnossa oli tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, sitä pienempi oli sydänsairauksien riski.

Loppu olikin sitten poliittista juonittelua ja taloudellisia kytköksiä tutkijoiden, lääketeollisuuden ja Amerikan Sydäntautiliiton välillä. Tiedotusvälineitä taitavasti manipuloimalla ja Amerikan Sydäntautiliiton suosiollisella avustuksella saatiin lääketeollisuuden toivoma tulkinta tiede-elämässä voitolle.

Nykyään meillä on käytettävissä luotettavat tiedot 137:stä maasta. Tiedot löytyvät WHO:n ja FAO:n rekistereistä. Tuoreimmat tiedot löytyvät vuodelta 2003. Kun tilastoja tarkastelee niin huomaa miten monesta eri syystä sydänsairaudet voivat yllättää. On todellista toiveajattelua, että rasvan syöntiä vähentämällä tai lisäämällä voitaisiin vaikuttaa sydänterveyteen.

FAO:n ja WHO:n tilastoja tarkastelemalla saamme tietää, että rasvan syönnin ja sydänsairauksien välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä jos käytämme tietoja 137:stä maasta: Albania, Algeria, Angola, Antigua ja Barbuda, Argentiina, Armenia, Australia, Itävalta, Aserbaitsan, Bahama, Bangladesh, Barbados, Valko-Venäjä, Belgia, Belize, Bolivia, Bosnia ja Hertsegovina, Botswana, Brasilia, Brunei, Bulgaria, Burkina Faso, Kanada, Cape Verde, Tsad, Chile, Kiina, Kolombia, Kongo, Costa Rica, Kroatia, Kuuba, Kypros, Tsekki, Tanska, Dominikaaninen tasavalta, Ekvador, Egypti, El Salvador, Eritrea, Eesti, Etiopia, Fidjisaaret, Suomi, Ranska, Gabon, Gambia, Georgia, Saksa, Ghana, Kreikka, Guatemala, Honduras, Unkari, Islanti, Intia, Indonesia, Iran, Irlanti, Israel, Italia, Jamaika, Japani, Jordania, Kasakstan, Kenia, Korean tasavalta, Kuwait, Kirgistan, Latvia, Libanon, Libya, Liettua, Makedonia, Malesia, Malta, Mauretania, Mauritius, Meksiko, Moldova, Mongolia, Marokko, Myanmar, Namibia, Nepal, Alankomaat, Uusi Seelanti, Nikaragua, Nigeria, Nigeria, Norja, Pakistan, Panama, Peru, Filippiinit, Puola, Portugal, Romania, Venäjä, Ruanda, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Samoa, Saudi Arabia, Senegal, Seyshellit, Slovakia, Slovenia, Salomonin saaret, Etelä-Afrikka, Espanja, Sri Lanka, Sudan, Surinam, Swatsimaa, Ruotsi, Sveitsi, Syria, Tansania, Thaimaa, Trinidad ja Tobago, Tunisia, Turkki, Turkmenistan, Ukraina, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Uruguai, Utsbekistan, Vanuatu, Venetsuela, Vietnam, Jemen ja Zimbabwe

Kun näiden yllä mainittujen maiden rasvan kulutus verrataan aikuisväestön sydänsairauksiin saadan korrelaatioksi -0,502 (eli ei ole minkäänlaista yhteyttä; 0 tarkoittaa ei mitään yhteyttä ja 1, että on täydellinen korrelaatio) ja regressioviiva on Ancel Keysin havainnoista poiketen toiseen suuntaan kallellaan. Eli, mitä enemmän rasvaa nautitaan sitä vähemmän on sydän- ja verisuonitauteja.

Oheisesta taulukosta voi nähdä, että Turkmenistanissa ja Tadshikistanissa kuolee eniten ihmisiä sydän- ja verisuonisairauksiin (SVT), mutta rasvan syönti on hyvin vaatimatonta. Ranskassa syödään eniten rasvaa ja siellä on Japanin jälkeen alhaisimmat sydänsairastavuuslukemat. Suomi on melkein regressioviivalla, eli me syömme varsin kohtuullisesti rasvaa (yhtä paljon kuin esim. Australiassa, Islannissa ja Kyproksessa) ja sydänsairastavuus oli vuonna 2003 varsin vaatimatonta luokkaa (olemme samalla tasolla kuin esim. Ruotsi, Islanti ja Uusi Seelanti).

Innokkaimmat lukijani voivat tiedustella minulta mistä tämän käyttämäni aineiston voi tilata. Tilastotiede ei ole minulla kovinkaan hyvin hallussa ja olen voinut tehdä vääriäkin tulkintoja tästä massiivisesta materiaalista. Suosittelen materiaalin hankkimista.

Muita kirjoituksia ruoasta:

Hazardihommia terveysruoastaTerveellinen kotimainen ruokavalioLautasmalli - ideointia

Syökää lihaa

*

Suomalaistutkijat Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisissa julkaisivat jo viime vuoden puolella tutkimuksen lihansyönnin vaikutuksesta maailmanlaajuisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Totesin tänään Svenska Dagbladet -lehden tehneen tästä pienen uutisen. Yhdenkään suomalaistoimittajan en tiedä kajonneen tähän tutkimukseen.

Vegaanien, viherpiipertäjien ja muiden villapuseroradikaalien väite on ollut, että lihansyönti kasvattaa ns. kasvihuoneilmiön vaikutuksia ja lisää siten ilmaston lämpeämistä. Lihan syöntiä on pidetty epäsopivana.

Suomalaistutkijoiden mukaan lihan jättäminen kokonaan pois ruokalautaselta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä noin 7 prosenttia. Suurinta roolia kasvihuonekaasujen päästöissä näyttelee peltomaan viljely.

Svenska Dagladet -lehdelle myöntämässään haastattelussa tutkimuksen johtaja Helmi Risku-Norja myöntää, että jos joka kymmenestä suomalaisesta tulisi vegaani (terveysblogistin huomautus: en tiedä paljonko Suomessa on nykyään vegaaneja), se vaikuttaisi kasvihuonepäästöihin 0,7 prosentin verran.

Eli jos meistä tulisi sankoin joukoin viherpiipertäjiä ja söisimme vain vihanneksia ja hedelmiä, niin ei siitä saataisi aikaiseksi kuin useimmille pahaa mieltä ja kasvihuoneilmiö jatkuisi entisellään. Ihminen on kaikkiruokainen ja liha on mitä parhainta ruokaa. Syökää lihaa!

Suomalaistutkimus on julkaistu tiedelehdessä Progress in Industrial Economy.

Lähde: Forskare: Kött ingen stor klimatbov. Svenska Dagbladet 8.4.2010

Muita kirjoituksia lihasta:

Eläinrasvaa voi syödäMarinaa marinoidustaTerveellisiä rasvaisia ruokia

Kirjoittajavieras: Olli Posti

**

Tämä Olli Postin kirjoitus ilmestyi 3.3.2010 ja sitä kommentoidaan vilkkaasti. Tässä pieni yhteenveto kommenteista. Ollin varsinainen kirjoitus alkaa hieman alempana.

• Anonyymi innostui kertomaan meille: No Ollihan kuulostaa tyypilliseltä Ollilta. Hyvä hyvä.
• Toinen Anonyymi jatkaa: Ollilla on kyllä lahja tuottaa tekstiä välillä sellaisella ajatuksen virralla, että muut tippuvat kyydistä, mutta jokainen saa kai kuitenkin olla oma persoonansa (sehän tässä varmaan ärsyttääkin). Kaikkia ei voi parantaa, ei edes Olli(a).
• Lisää Anonyymiä Ollin kehumista: Ollille kiitokset ravistavasta analyysistä!
• Myös Christer Sundqvist liittyy ylistäjien kuoroon: Ollilta tuli aivan erinomainen vieraskirjoitus. Sitä olen tässä koko aamupäivän lueskellut uudestaan ja uudestaan. Hyvä!
• Mökkihöperö kehuu hänkin Ollia: Olli Posti vasta hieno tapaus onkin. Lisää Ollia! Kiitos!
• A.P. tuo meille tällaisen tiedon: Hieno kirjoitus. Olli teki aikanaan myös minulle (karhun-) palveluksen tökkäisemällä oikeista kohdista ja ohjaamalla sopivalla tavalla. Itsekin paljon kysymyksiä omanneena, mutta vähän vastauksia löytäneenä (syy: liian yksityiskohtainen, keskenään ristiriitäinen tieto), alkoivat vihdoin näin palaset loksahtaa kohdalleen. Holistinen ajattelu otti voiton reduktionisisesta. Ollin (riittävän) täsmällisien vastauksien ja yhteisen pohdintamme seurauksena pystyin luomaan itselleni uuden tason ajatella, oppimaan uutta - käytännössä siis luomaan paremman paradigman, parempaa tietoa "hukkaamalla" vanhaa tietoa eli karkeistamalla näkymää, joka oli pahasti hakoteillä. Olli auttoi osaltaan näkemään metsän puiden sijaan.
• Sami Uusitalo kirjoitti: Hieno homma kun Olli on pystynyt vaikuttamaan terveyteensä superfoodeilla. Itse en ole niihin perehtynyt paria pintapuolisesti tarkasteltua artikkelia lukuunottamatta.
• Puhdistamon Joni kirjoitti: Ollia parhaimmillaan, erittäin hyvä kirjoitus.
• Kyllä Neonomide tietää: Niin monimuuttujainen juttu kuin ravinto menee herkästi joko reikäjuustotieteeksi tai jeesusteluksi, usein molemmiksi. Kaunis, yksi pointti joka silti pitää sisällään niin paljon merkityksiä. Tätä lisää.
• Sami Uusitalolta tärkeitä huomioita: Mikäli oikein ymmärsin, arvosteli Olli länsimaista tiedettä ja sen kehnoa soveltuvuutta ravitsemustieteeseen. Itse olen sitä mieltä, että juuri länsimainen tiede ja sen periaatteet ovat täydellisesti hukassa koko virallisessa ravitsemusvalistuksessa. Länsimainen luonnontiede perustuu luonnosta tehtäviin objektiivisiin, toistettaviin ja mitattaviin havaintoihin. Jos havainnot ovat ristiriidassa teorioiden kanssa tulee teoriat joko hylätä tai vääriltä osiltaan korjata. Esimerkiksi kolesteroliteoria on täydellisesti ristiriidassa lukuisien toistettavien, objektiivisten ja mitattavissa olevien havaintojen kanssa. Toisaalta esim. professori Paula Hakala on täysin pihalla jo kerto- ja jakolaskusta väittäessään ettei vhh:lla saa suojaravinteita. Näin ovat myös lukuisat muut auktoriteetit. Eikä tämä edellä mainittu ole vielä minkään tason tiedettä, mutta sitäkään eivät nämä "tiedemiehet" hallitse. Minunkin mielestäni ravitsemus kokonaisuudessaan menee niin valtavan monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, että yksittäisten "tieteellisten" tutkimusten sijaan voi todellakin antaa suuren arvon myös omille kokemuksilleen. Toimia siis enemmän "viininmaistajana" kuin "tiedemiehenä".
• Joni selittää: Jollain tavalla olen tuon Sami Uusitalon kommentin kanssa samaa mieltä, eli länsimainen "rehellinen" tiede puuttuu ravintotieteestä. Se koneisto on niin hidas, ja (ilmeisesti) altis lobbaukselle, että se edustaa parhaimmillaankin eri intressiryhmien vaatimusten keskiarvoa - ei suinkaan parasta mahdollista tietoa terveydestä. Samoja tyyppejä lukeneena Ollin kanssa (lisäisin joukkoon vielä Udo Erasmuksen) voi silti sanoa, että mikroskooppi ja "massaspektrometritutkimus" on auttanut ymmärtämään tiettyjä asioita. Ongelmaa tulee siinä, kun luullaan löytäneemme graalin malja ja sitten eristetään se graalin malja joka alkaakin tuottaa sairautta. Esimerkiksi E-vitamiinin eristetty tokoferoli voi olla haitaksi koska siinä on eristety vain yksi kahdeksasta E-vitamiinista, mutta rice branin tai avokadon E-vitamiinin "mixed tocols" sisältää kaiken. Kuten sanottua, "Luonto on teknologian äärimmäinen ilmentymä" - ja ihmiset eivät pysty sitä ymmärtämään ehkä koskaan. Siinä mielessä oma kokemus on tarkempi kuin se koeputki.
• Lääkäri Timo Kuusela pohtii: Olli taitaa olla perimmäisten kysymysten lähellä. Pirstoutunut tiede pääsee yksittäisen tutkijan yhä kapeampisektorisella osaamisella entistä lähemmäksi niitä ratkaisuja, joita luonto käyttää, myös ihmiskeho. Tämä kaikki on hienoa. Tästä huolimatta emme tiedä, mitä keinoja luonto/keho kussakin valintatilanteessa hyväksyy käyttöönsä. Olen perännyt tutkijoilta kokonaiskuvaa, edes puutteellista mm. aineenvaihduntasairauksista. Odotan edelleen vastausta. Terve (ihmis)elimistö valitsee valtavasta keinovalikoimasta sopivimmat. Muuten laji ei säily loputtomassa kamppailussa. Keinovalikoimasta tiedämme tarkkaan pintaraapaisun verran. Voimmeko siis pakottaa kehomme johonkin viranomaissuositukseen/-päätökseen? Emme voi - eikä kannata. Antaa kehon valita ja soveltaa ohjelmoitua (geenit) ratkaisun hakua. Pitää vain uskoa, että näillä keinoilla laji on pujotellut tehokkaimmin elämän karikoissa tuhoutumatta. Tiede sinänsä on äärettömän mielenkiintoista - siis jos se perustuu puhtaasti osaamiseen ja uteliaisuuteen. Tieteestä on vain suurelta osalta tehty muun toiminnan mm ansainnan narttu.
• Ville jatkaa: Ollin jutussa on varmaan vinha perä. Itse olen mielestäni saanut parhaat ravitsemukseen liittyvät vinkit työkseen ruokaa laittavilta ihmisiltä. Heillä on kai kokonaisuus hallussa. Liialliseen reduktionismiin eivät syyllisty pelkät tutkijat, vaan myös usein maallikot.
• Henri kirjoitti: Kiitos Ollille mainiosta kirjoituksesta! Suosittelen aiheesta kiinnostuneille Michael Pollanin kirjaa "Oikean ruoan puolesta", joka kirjaimellisesti avaa silmät. Christerin toivotan tervetulleeksi Pirkkahalliin seuraamaan 10 urheilijan tällä hetkellä 4kk kestänyttä Superfood-koetta, jossa mitataan 5000m suorituskykyä koe- ja kontrolliryhmissä. Pyydän myös ystäväni Ollin mukaan juoksemaan... =)
• Tästä asiasta Sami Uusitalolla on mielipide: Hmmm. mielenkiintoista. Millaisella energiaravintoaineiden jakaumilla kavereita on ravittu? Meinaan pikaisella silmäyksellä superfoodit eivät ole hiilaririkkaimpia. Toi superfoodien testaus urheilijoilla kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Tosin en usko, että superfoodeilla eikä muillakaan eväillä saada jengiä heti doupattua, mutta vakavat virheet kuten rasvojen poisjättö ja neuroottinen hiilarituputus voivat heikentää urheilijan kehitystä.

Matti Tolosen ravintolisäkirjoituksen jälkeen saamme nauttia viidakkomies Olli Postin "luomuhippiparadigmasta" ja johdannosta hänen ajatusmaailmaansa. Saatekirjeensä mukaan Olli pisti inspiroivaa musaa taustalle, veti Chocolate Blissit huiviin ja kirjoitti ehkä elämänsä parhaan tekstin!

Olli Postin komea kirjoitus täydentää hyvin edellä tutuksi tulleen lääkärin kirjoituksia, luoden pohjaa täydentävän ja kokonaisvaltaisen ruokavalion loistavalle duolle, Tolonen - Posti.

Olen saanut lupauksia, että lähiviikkoina saamme sitten vihdoinkin nähdä "virallistahon" vieraskynän tuotteita tässä terveysblogissa. Olli kasasi nyt viimeistään melkoiset paineet näiden niskaan!

Olli Posti arvelee, että nämä hienot vieraskirjoitukset tulevat vaikuttamaan aika lailla koko kansalliseen terveyskeskusteluun - jopa määrittämään sitä. Sen verran kovilla tässä nyt ammutaan.

Ravinnon laadun merkitys

Kiitos tästä kunniasta - tuntuu kuin pelaisi tennistä itsensä Federerin tai Andre Agassin kanssa.

Tolosen ja erään toisen lääkärin kirjoista sain oman herätykseni kuusi vuotta sitten. Sittemmin olen perehtynyt entistä syvällisemmin ravinnon laatuun.

Luettuani kaiken mahdollisen Antilta ja Matilta sekä muilta kotimaisilta edelläkävijöiltä, aloin etsiä vastaavia pioneereja maailmalta.

Puolisen vuosikymmentä metsästin tiedon terävintä kärkeä yrittäen kuumeisesti karistaa viimeisetkin MS-taudin oireet. Törmäsin mm. sellaisiin nimiin kuin Joseph Mercola, Mike Adams, Jon Barron, David Wolfe ja David Favor.

Mitä enemmän tutkin ja opiskelin, sen selvemmäksi tuli, että terveys onkin tosi helppoa ja simppeliä, ja että kyse on ennen kaikkea ravinnon laadusta.

Laatua voi olla aluksi vaikea ymmärtää, jos asiaa lähestyy länsimaisen ravintotieteen näkökulmasta.

Nykytieteen metodologia on pitkälti reduktionismiin perustuvaa, ja pyrkii objektiiviseen totuuteen. Tutkimuksen kohde pyritään hajottamaan osiin, jotta voidaan tutkia kutakin osaa mahdollisimman tarkasti.

Osiin hajotettu tieteellinen totuus ei kuitenkaan käytännössä auttanut minua lopulta kovinkaan pitkälle. Moni purkki saattaa näyttää ravinnetaulukon perusteella ihan hyvältä, muttei se kerro raaka-aineen laadusta vielä yhtään mitään.

Jouduin jälleen kerran kokemaan sen tuskallisen henkisen prosessin, jota kutsutaan paradigman vaihdokseksi.

Tässä vaiheessa totean, että olin koko nuoruuteni ajan ehkä rajuin reduktionisti ja kovin tiede-uskovainen mitä tunsin. Luin yläasteen kemiat ja fysiikat jo viidennellä luokalla; rakastin koulua, opettajia, tiedettä, matematiikkaa, varmuutta, selkeyttä.

Oma tauti, johon sairastuin parikymppisenä, pakotti havahtumaan, useampaankin otteeseen. Huomaamaan, että todellisessa maailmassa on muitakin puolia kuin puhdas matematiikka.

Tällä hetkellä sanoisin, että ravintoa kannattaisi tutkia jopa enemmän taiteen kuin tieteen menetelmillä. Tämä on rohkea väite, mutta kokemukseni perusteella uskallan näin sanoa.

Kuinka määritellään hyvä viini? Reduktionistisesti laboratoriossa, objektiiviseen totuuteen pyrkien?

Ei, vaan tismalleen päinvastoin.

Viinien paremmuus määräytyy demokraattisen, subjektiivisen prosessin perusteella, jossa kokeneimpien, arvostetuimpien maistajien mielipide luonnollisesti painaa suhteessa eniten. Viinejä "tutkittaessa" tunnustellaan kokonaisuutta - ja nimenomaan kokonaisena! Ei kaasukromatografissa melkein plasmaksi poltettuna, kuten tieteessä tehdään ruoalle. Ja lopullinen totuus määräytyy aina sinun suussasi ja kehossasi - sanoi se viiniguru mitä tahansa.

Oletetaan, että Olli ja Christer ovat eri ruoka-aineita. Tuodaan paikalle asiantuntija, ja kysytään tältä, kumpi meistä on parempi seuralainen - kumman juttuja kannattaa kuunnella. Mitä tekee asiantuntijamme?

Jos hän on länsimaisen koulutuksen saanut ravintotutkija, hän heittää Christerin polttouuniin, vääntää napin tuhanteen asteeseen, ja kerää tuhkat huolellisesti maljaan A.

Sen jälkeen hän tekee saman Ollille, säilöen tuhkat tarkan hygienisesti maljaan B.

Seuraavaksi hän tutkii toinen toistaan kalliimmilla menetelmillä mitä pääravinteita kumpikin kasa sisältää, tekee niistä taulukot ja vertaa niitä keskenään. Lopulta selviää, että Olli sisälsi hieman enemmän poltetun C-vitamiinin jäämiä, mutta Christerin maljasta löytyi taas karvan verran enemmän kuollutta, denaturoitunutta proteiinia. Kumpi vei voiton?

Arvostetun koulutuksen saanut tutkijamme katsoo virallisesta opaskirjastaan sen hetkisen muodin mukaisen standardin, jonka mukaan proteiini on kaikkein tärkeintä (vaikka viime vuonna se oli vielä C-vitamiini). Christer on siis mukavampi kaveri.


* * * * * *

Toistetaan ajatusleikki, mutta tällä kertaa tuodaan paikalle ihan oikea ihminen (ei tutkija). Vaikkapa viehättävä nainen.

Hän viettää päivän tai pari molempien kanssa, tutustuu taustoihin ja kasvuolosuhteisiin - saattaa jopa maistaa!

Ikävä kyllä tälläkin kertaa Christer vie voiton, mutta Ollikin selviää tutkimuksesta suunnilleen hengissä.


* * * * * *

Toivon ja uskon, että ruokaa aletaan taas tutkia ja arvostaa kuin viiniä, kuin hyvää seuraa, kuin hienoa kokemusta josta tulee kestävästi ja kokonaisvaltaisesti hyvä olo.

Tämä uusi, ja samalla kaikkein vanhin paradigma toimii niin paljon paremmin näitä eläviä, dynaamisia ja käsittämättömän kompleksisia juttuja tutkittaessa.

Minun nykykuntoni, ja jo sairaseläkkeelle joutuneen tutkija-tyttöystäväni epätieteellisen nopea voinnin koheneminen olkoon siitä ELÄVÄNÄ todisteena.

Poltettujen tuhkakasojen tutkimusta meillä on jo tarpeeksi.

Lue lisää täältä: http://www.viidakkomies.com/search/label/Perusteet

Terveisin Viidakkomies

Viisi minuuttia macasta

**

Maca (Lepidium meyenii) on ulkomaista, suosittua superruokaa. Superfood -termilläkin tunnetut ruoat ovat terveellisiä, luonnon puhtaita ruoka-aineita, jotka sisältävät erityisen runsaasti mineraaleja, vitamiineja, antioksidantteja ja ovat esim. hyviä proteiinin lähteitä. Superfoodeille on tyypillistä myös mahdollisimman hyvä imeytyvyys ja näiden ruoka-aineiden kerrotaan rasittavan kehoamme mahdollisimman vähän. Lue Suomen toiseksi suosituimmasta terveysblogista www.viidakkomies.com enemmän superfoodeista.

Tässä viiden minuutin verran luettavaa macasta. Macaa on tuhansia vuosia käytetty ruokana Perussa. Maca kasvaa korkealla Andien vuoristossa, erittäin epäsuotuisassa ilmastossa. Sitä on pidetty suuressa arvossa ravinnepitoisena ruokana alkuperäisväestölle. Retiisiä muistuttavaa macajuuresta käytetään ruokana ja lääkkeenä.

Kiistämättä maca on terveellinen ja turvallinen ruoka. Macan on todettu vähentävän ahdistuneisuutta, masennusta ja seksuaalisia ongelmia. Tutkijat huomasivat, että potilailla jotka ottivat 3,0 g päivässä macaa osoittivat merkittävää parannusta seksuaalisessa halukkuudessa. Tätä hyväätekevää ominaisuutta seksuaalisiin toimintoihin on tutkittu pääasiassa eläimissä ja miehissä. Enemmän kuin kaksikymmentä eläinkoetta ovat antaneet ymmärtää, että maca parantaa hedelmällisyyttä kohentamalla sperman laatua ja siittiöiden määrää. On huomattava, että annokset joita näissä tutkimuksissa käytettiin, olivat usein paljon korkeampia (4 g/kg saakka) kuin mitä ravintolisissä yleensä oli suositeltu.

Maca on hyvin voimakas adaptogeeni, eli macassa on ominaisuuksia, jotka auttavat kehoa selviytymään haastavissa elämäntilanteissa - esimerkiksi pitkittyneessä stressissä. Adaptogeenit kohentavat kehon immuunipuolustuksen toimintaa tasapainottamalla kehon hormoni-, verenkierto- ja lymfajärjestelmän toimintaa. Eri kasvit ja yrtit tekevät tämän kukin omalla tavallaan. Maca saa immuunipuolustuksen kohentumaan vaikuttamalla kateenkorva-nimiseen rauhaseen, joka sijaitsee ihmisen rintaontelossa.

Macaa on kautta aikojen käytetty hormonaalisten häiriöiden hoitoon. Maca on hyvä hormonaalisen tasapainon säätelijä, sillä maca vaikuttaa hypotalamuksen ja aivolisäkkeen viestintään parantavasti. Macaa on käytetty tuhansia vuosia muun muassa kuukautiskierron häiriöitä korjaamaan.

Maca on piristävää. Macaa on perinteisesti käytetty anemian, kroonisen väsymyksen, masennuksen, aliravitsemuksen, vatsasyövän, stressin, muistihäiriöiden, keskittymisvaikeuksien, kilpirauhasvaivojen, uniongelmien, tuberkuloosin, kohonneen verenpaineen ja kohonneen kolesterolin hoitoon.

Maca on todella tehokas kestävyyskunnon lisääjä, joka lisää paitsi kestävyyttä myös voimaa. Macassa on runsaasti mineraaleja sekä huimat 18 aminohappoa. Maca sisältää myös kasvisteroleja, jotka alentavat kolesterolia. Macassa on valtava määrä kehollemme tärkeitä vitamiineja, kuten B-ryhmän vitamiineja.

Maca ei ole urheilussa kielletty aine. Maailman antidoping-toimikunnan (WADA) vuonna 2009 julkaisemalla listalla ei ollut yhtään adaptogeeniä, joten macaa voi huoletta nauttia myös ilman dopingkäryn pelkoa.

Suuret määrät macaa saattavat aiheuttaa suolistokaasujen muodostumista, ja tämän vuoksi isoja määriä nautittaessa, macan kanssa olisi hyvä yhdistellä ruuansulatusta tehostavia ruoka-aineita (esim. probiootit, entsyymit, goji-marja).

Suositeltava macan käyttömäärä on 2-4 rkl (10-20 g) päivässä. Macan käyttö kannattaa aloittaa nostamalla käyttömäärää vähitellen korkeammaksi, jotta kehomme ehtii "tutustua" uuteen ruoka-aineeseen.

Kaikkien adaptogeenien kohdalla on hyvä pitää välillä taukoa. Macan kanssa viikon tauko kerran kuukaudessa on mainio nyrkkisääntö. Toinen tapa voi olla pitää kuukauden tauko kolmen kuukauden välein.

Tässä Viisi minuuttia -sarjassani on aiemmin ilmestynyt:

Viisi minuuttia -sarja (22)

• ...aikuisten aivovammoista
• ...avokadosta
• ...korkeasta verenpaineesta
  
• ...laihdutusvalmisteista
  
• ...lantusta
  
• ...liikkujan ravinnosta
• ...metabolisesta oireyhtymästä
  
• ...migreenistä
• ...nauriista
  
• ...parsasta
• ...piilorasvasta
  
• ...rasvamaksasta
• ...ravintorasvoista
  
• ...ravintovalistuksesta
• ...ruokavaliosta
  
• ...syömisen säätelystä
  
• ...terveellisistä rasvoista
• ...terveysvalistuksesta
• ...urheilijan lihaksista
  
• ...virvoitusjuomista
  
• ...voista
  
• ...väsymyksestä

Kilpailu: Etsi vääriä terveysväitteitä!

**

Osallistu kilpailuun: Etsi vääriä terveysväitteitä!

LISTA on PÄIVITTYNYT 7.2.2010 klo 19:50

Minä ylläpidän listaa lähetetyistä kilpailuvastauksista tämän blogikirjoitukseni yhteydessä:

1. Macajauhe, http://ravintojaterveys.kotisivukone.com/blogi/2010/02/02/23 (valokuva), väitteet: parantaa hedelmällisyyttä, unenlaatua ja lisää vastustuskykyä, lähetti: Reijo Laatikainen
2. XTRASIZE: suurentaa luonnollisesti penistäsi jopa 3 tuumalla (mainos havaittu sivun alalaidassa ainakin vielä 5.2.2010 klo 15:00 ; kilpailija lähettänyt ruutukaappauksen 4.2.2010), lähetti: Reijo Laatikainen
3. Immolina: markkinoiden tehokkain immuunipuolustusta aktivoiva valmiste (havaittu sivulla ainakin vielä 5.2.2010 klo 15:00), väitettä ei löydy hyväksyttyjen terveysväitteiden luettelosta, lähetti: N.N. (lähettäjä ei halua paljastaa henkilöllisyyttään)
4. Virilo neitsytkookosöljy: kookosöljy auttaa ylipainon pudottamisessa ja sen pitämisessä poissa (havaittu sivulla ainakin vielä 7.2.2010 klo 15:00), väitettä ei löydy hyväksyttyjen terveysväitteiden luettelosta, lähetti: N.N. (lähettäjä haluaa olla anonyymi, nimi on bloginpitäjällä tiedossa)
5. 10 päivän laihdutuskuuri: (havaittu sivulla ainakin vielä 7.2.2010 klo 19:30), luonnollisestikaan sivulla esitetyt terveysväitteet eivät ole hyväksyttyjä (esim. maitohappobakteereja koskevia väitteitä pidetään epävarmoina/kyseenalaisina, kromipikolinaatin suhteen näyttö on riittämätöntä, sillä kromista on ristiriitaisia tutkimuksia, järkyttävä on väite: vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja polttaa kaloreita), lähetti N.N. (lähettäjä on anonyymi, pyydetään ilmoittautumaan virallisesti yksityisviestillä)

Pyydän kiinnittämään huomiotanne ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen ajankohtaiseen ja perusteltuun kirjoitukseen "Siirtymä on ohi terveysväittämien maailmassa".Tässä lyhennelmäni Reijo Laatikaisen kirjoituksesta. European Food Safety Authority (EFSA) ja sen suomalainen sisarjärjestö Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ovat ilmoittaneet, että 31.1.2010 oli erityisen tärkeä päivämäärä ruoan ja ravintolisien valmistajille. Silloin päättyi nimittäin elintarvikkeita markkinoivien yritysten siirtymäaika ravitsemus-, terveys- ja lääkkeellisten väittämien käytön osalta. Tämä tarkoittaa, että tästä eteenpäin Euroopan Unionin (EU) alueella saa käyttää terveysväittämiä elintarvikkeiden, ravintolisien ja luontaistuotteiden markkinoinnissa, vain jos väittämillä on EFSA:n etukäteishyväksyntä.

Etukäteishyväksynnän tarkoituksena on helpottaa kuluttajia arvioimaan onko väitetyillä terveyshyödyillä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Terveysväittämän takana pitää olla tieteellinen näyttö toimivuudesta. Tämä on EFSA:ssa punnittu mahdollisimman huolellisesti.

Reijo Laatikainen on löytänyt Metro-lehdestä 1.2.2010 Maca-jauhetta koskevan terveysväittämän (esim. parantaa hedelmällisyyttä, unenlaatua ja lisää vastustuskykyä). Näillä väitteillä ei ole EFSA:n hyväksyntää, sillä yhtään hyväksyttyä terveysväittämää ei löydy Macalle. EFSA:n hyväksymiä väitteitä voi tutkia EFSA:n ylläpitämästä tietokannasta.

Minä pidän kilpailuista!

Julistan nyt alkaneeksi kilpailun, joka päättyy 30.4.2010. Lähettäkää minulle ehdotuksia ruokien, ravintolisien ja luontaistuotteiden terveysväitteistä, joita ei löydy EFSA:n tietokannasta. Kilpailussa palkitaan a) eniten ehdotuksia lähettänyt henkilö, ja b) arvalla ratkaistaan ne kaksi kilpailijaa, jotka saavat arvokkaan kirjapalkinnon. Kilpailuehdotukset pitää varustaa sopivalla todistemateriaalilla (valokuva, nettilinkki tai muu tarkka varmennettavissa oleva havainto) ja lähettää määräpäivään mennessä minulle (christer.sundqvist@ravintokirja.fi, Christer Sundqvist, Neptunuksenkatu 3, 21600 Parainen). Kertokaa lyhyesti mikä on tuotteesta esitetty terveysväite (-väitteet). Sama terveysväite saa esiintyä vain kerran listallani. Nopein pääsee listalle. Älkää ottako kilpailua liian vakavasti! Rennolla otteella selviämme tästäkin, eikö niin? Lukekaa Eviran sivuilta lisää tietoa!

Muita kilpailujani:

Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH

Kilpailu: Samin VHH vastaan Valtion sapuskat

Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?

Samin siwallus

Yhden euron lounaita

Paina tämä kaaliisi!

***

Pirjo Toikkanen Kotimaiset Kasvikset ry:stä ilahdutti taas kirjeellä. Paina kaaliisi, että kaalia kannattaa syödä! sanoo Christer Sundqvist. Onnistuakseen rahoituskuvioissaan Kotimaiset Kasvikset ry joutuu ylistämään nykyistä lautasmallia. Semmoista se on nyky-Suomessa. Otetaan kuitenkin talteen Pirjon valistusviesti sellaisenaan näistä kaaleista. Perunan tarpeellisuudesta lautasmallissa, voidaan olla eri mieltä. Kas näin, kirjoittaa Pirjo Toikkanen kaaleista:

Vuoden vihannes -titteliä kantavista keräkaaleista poimitaan nyt käyttöön talvikaalit. Viljelijät ovat korjanneet kaalit talteen syys- ja lokakuussa, ja niitä riittänee lähes varhaiskaalisatoon saakka. Varastoidut valko- ja punakaalit ovat kookkaita ja rakenteeltaan tiiviitä, mutta raikkaita ja rapeita. Makeahkosta talvikaalista syntyy maukasta ja ravitsevaa ruokaa.

Talvikaalit sopivat haudutettaviksi uunissa, padassa, kattilassa tai vokkipannulla. Kaalikeitto ja lammaskaali täydentyvät porkkanasta ja kypsyvät liedellä. Uunin lämmöllä saadaan herkullista kaalilaatikkoa ja kaalipiirakkaa. Joskus osan tuorekaalista voi korvata hapankaalilla, ja punakaali sopii aivan samoihin ruokiin kuin valkokaalikin. Kaali valmistuu kätevästi myös säilyväksi salaatiksi.

Kaalista löydät runsaasti taustatietoa osoitteesta www.kasvikset.fi etusivulta kohdasta Vuoden vihannes. Vuoden vihannes -paketista löytyvät myös ruokaohjeet, ruoka- ja tuotekuvat.

Lautasmalli käyttöön
Lautasmalli opastaa helposti ymmärrettävällä tavalla syömään hyvin. Moni täyttää lautasensa kodin ulkopuolella itsepalvelulinjaston äärellä. Silloin on hyvä mahdollisuus totutella kokoamaan ateria niin, että täyttää lautasesta puolet joko kypsennetyillä tai tuoreilla kasviksilla.
Ruokaostoksilla lautasmalli ohjaa pysähtymään kaupan hedelmä- ja vihannesosastolla ja poimimaan kasviksia arviolta sellainen määrä, että ostoskärryn tai korin sisällöstä kertyy kasviksia puolet koko ruokaostosten määrästä. Ennen ruoanlaittoa näkee työpöydälle kootuista aterian aineksista, onko kasviksia riittävä määrä suhteessa muihin aineksiin.

Monesti kasvikset sisältyvät pääosin itse ruokaan, esimerkiksi keitossa tai salaatissa. Useimpiin tuttuihin ruokaohjeisiin kannattaakin lisätä jo maun takia kasvisosuutta, ja vähentää vastaavasti jotain muuta. Samalla ruoka muuttuu värikkääksi ja houkuttavaksi.

Talvisesongin kasvisvalinnat
Talvikauden kasviksiin kuuluvat juurekset, sipulit, pavut ja herneet, kaalit ja perunat. Väriä ja vaihtelua saadaan salaateista, tomaateista, kurkusta ja mausteyrteistä. Tuoreutta tulee myös viljellyistä sienistä, iduista ja versoista.

Valitse juureksia vaihdellen: porkkanaa, punajuurta, juuriselleriä, palsternakkaa ja lanttua. Yhdistele ruokiin erilaisia sipuleita: kelta- ja punasipulia, purjoa ja valkosipulia. Suikaloi patoihin ja keittoihin valkokaalia ja punakaalia.

Kaupan hedelmätarjonnan lisäksi kannattaa muistaa pakastetut marjat, ja käyttää vaihdellen niin kotipakastimeen kuin kaupan pakastealtaaseenkin tallennettua kesää.
Talvi on täyteläisten patojen, lämmittävien keittojen ja hitaasti haudutettavien uuniruokien aikaa.

Blinien seuraan kuuluvat kauniisti hienonnetut kelta- tai punasipulit raakoina. Jos maku on kovin voimakas, voi sipulikuutiot huuhtoa siivilässä kylmässä, juoksevassa vedessä.

Mitä lautasmalli tarkoittaa?
Täytä puolet lautasesta kasviksilla, esimerkiksi raasteilla, salaatilla ja lämpimällä kasvislisäkkeellä. Perunan osuus lautasesta on noin neljännes. Perunan sijaan voit syödä riisiä, pastaa tai muita viljavalmisteita. Lautasesta noin neljännes jää kala-, liha- tai munaruoalle. Sen voit korvata palkokasveja, pähkinöitä tai siemeniä sisältävällä kasvisruoalla. Valitse ruokajuomaksi rasvatonta maitoa, piimää tai vettä. Lisäksi ateriaan kuuluu täysjyväleipää, jonka päällä on sipaisu pehmeää kasvirasvalevitettä. Marjat tai hedelmät jälkiruokana täydentävät aterian. Maitovalmisteen ja jälkiruoan voit jättää syötäväksi myös välipalana. (Lähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunta; kappale on suora lainaus)

Lähde: Pirjo Toikkanen. Talvikaalit valloittavat. Kotimaiset Kasvikset ry.

Muita samantyyppisiä kirjoituksia:

Juu juureksille!

Valmistaudu salaattiviikkoon!

Paina se kaaliisi: Syö enemmän kaalia!

Reilua pottuilua!