Paljon puhetta Perunasta
KK: Christer, tarvitaanko perunaa lautasella?
KK: Peruna sisältää kuulemma paljon vitamiineja ja hivenaineita, onko näin?
Lähde: Kalle Kotiranta. Paljon puhetta perunasta. Kunto & terveys 1: 60-61, 2010
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, helmikuuta 01, 2010
Paha peruna?
*
Kunto & terveys -lehti 1/2010 on saatavilla laaja-pohjaista ihmettelyänne varten. Päätoimittaja Kalle Kotiranta (KK) haastatteli minua (CS) perunan johdosta. Kommentoi peruna-asiaa joko lehden toimitukseen tai tässä blogissa. Tässä osa haastattelusta:Muita samantyyppisiä juttuja:
tiistaina, tammikuuta 26, 2010
Kevytmyrkyt eivät enää mene kaupaksi
**
Eilen Eläkeliiton Turun osaston luennolla sain kuuntelijat hymyilemään hyvin yksinkertaisella tavalla. Kerroin siitä miten kevyttuotteet ovat menettämässä suosiotaan. Rasvainen maito ja voi kelpaa yhä paremmin suomalaisille, kertoo mm. Kauppalehti. Iäkkäät kuulijani innostuivat ajatuksesta, että vanhat kunnon ruoan valmistusmenetelmät ja suomalainen perinneruoka tulevat taas kunniaan:- paistetaan ruoka voissa
- voi maistuu leivän päällä
- juodaan aitoa täysrasvaista maitoa
- nälkä ja kilot lähtevät jos syödään vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä
- lihasta ei tarvitse leikata ylimääräistä läskiä pois
- annetaan arvo ruoan oikealle maulle
- sanotaan "juu juureksille - ei eineksille"
- aivot toimivat paremmin kun saa syödä laaturuokaa
- välipalat veks' - kroppa terveeks'
- ei enää balsamoida äiti kakuilla ja leivoksilla
- syö niin, että nälkä lähtee
- sokeria ja hiilihydraatteja kannattaa pikkuisen varoa
- verisuonet eivät mene tukkoon rasvaista ruokaa syömällä
- lopetetaan margariinin syönti
- kananmunat eivät ole myrkkyä
Jos haluat kuulla Suomen räväkintä, kerettiläisintä ja rasakkaimpaa ravitsemusvalistusta, silloin tiedät osoitteen:
Christer Sundqvist
Parainen
christer.sundqvist@ravintokirja.fi
040-7529274
Tässä vielä otteita Kauppalehden jutusta:
Maitomarkkinoilta kuuluu kummia. Pitkään suosiossa olleiden vähärasvaisten maitotuotteiden menekki on kääntymässä laskuun. Tulosaluejohtaja Ari Siljander Valiolta kertoo, että suomalaiset kuluttajat haluavat aitoja maitomakuja rasvattomien tuotteiden sijasta. Hänen mukaansa normaalirasvaisten tuoteryhmien kasvanut suosio näkyy jo selvästi Ruotsissa.
– Siellä kevyttuotteiden määrä kauppojen hyllyillä vähenee jatkuvasti. Suomi näyttää seuraavan samaa suuntaa, hän uumoilee.
Esimerkiksi voita ja kermaa käytetään nyt enemmän kuin muutama vuosi sitten. Niitä käytetään ruokaan vähemmän kuin vastaavia kevyttuotteita. Normaalirasvaisen kerman ja voin käyttöä perustellaan kunnon vanhanajan maun tunteella.
Siljanderin mukaan kuluttajat hakevat ruoan valmistukseen yksinkertaisuutta ja luonnonläheisyyttä. Myös luomumaitotuotteiden suosio on pitänyt pintansa taloustilanteesta huolimatta.
Vähärasvaisia maitotuotteita on useasti arvosteltu niiden mauttomuudesta. Kevyttuotteet ovat olleet hyllyillä parhailla paikoilla ikään kuin tyrkyllä. Kaupan vastaus laajaan tuotevalikoimaan on ollut, että ne pitävät esillä niitä tuotteita, joita kuluttajat haluavat.
Ja otteita Kauppalehden keskustelusta:
Missä Puska. Äkkiä nyt varoittemaan rasvojen vaaroista : - ) Perunaa ja hiilaria vaan napaan, että ihmiset saavat insuliinit taivaisiin...
Maito maitona ja voi voina. Nyt alkavat ihmiset vihdoin ymmärtämään miksi isoäidin kolestroli ei piikannut ja aikuisiän diabetesta oli niin vähän vielä 30 vuotta sitten. Kevytmyrkyt joutavat romukoppaan..
Just vastikään joku väläytteli voin kieltämistä... huuhaa hommaa sanon mä. Kyllä luonnolliset maut kuten voi ja kerma ovat varmasti terveellisempiä kuin teolliset p****t. Semmoiset vie varmasti hautaan aikaisin!
Ihmetyttää vaan kun ei mistään saa kunnollista tutkimus tietoa rasvoista, hiilareista, lisäaineista jne. Aina joku epäilyttävä taho on rahoittanut tutkimuksen ja lopputuloksen luotettavuutta voi vain arvuutella. Omalla järjellä tässä holhous yhteiskunnassa pitää tulla toimeen...
Muuta luettavaa aiheesta:
perjantaina, tammikuuta 15, 2010
Hazardihommia terveysruoasta
#
Otan nyt suunnattoman riskin. Suoranaisen hazardin pistän kehiin. Minua tullaan tästä kirjoituksesta haukkumaan, ihailemaan tai vain hiljaa ihmettelemään. Kaikki riippuu siitä mihin ihmiskategoriaan sinä kuulut. Minua haukkuvat todennäköisesti ne jotka eivät ymmärrä kirjoitukseni sarkastista sävyä. Jos salmiakkipastillista joidenkin pasmat menevät sekaisin, niin mitähän tästä sitten seuraa? Ihailua saatan saada terveystietoisilta ihmisiltä, jotka ovat jo aikoja sitten heittänyt menemään kaikki uuden teknologian ruokaviritelmät ja siirtyneet ammentamaan terveyttä puhtaasta ja luonnollisesta ruoasta. Hiljaa minua ihmettelevät laajat kansanjoukot: Antaa pojan yrittää, lopettaa se sitten joskus! Minä väitän, että nuori väittelijä Terhi Pohjanheimo on ihan pihalla, puhuu ja kirjoittaa roskaa, jonka toimittaja sitten vääristää käsittämättömäksi sekasotkuksi. En tiedä millaisessa maailmassa väittelijä Pohjanheimo elää kun hän tällaisia väitteitä esittää:
Valmistajat voisivat vaikuttaa kansanterveyteen räätälöimällä paremmin kohderyhmilleen maistuvia terveystuotteita.
Valmistajat voisivat vaikuttaa kansanterveyteen räätälöimällä paremmin kohderyhmilleen maistuvia terveystuotteita.
Väite on harkitsematon. Jos vastaväittelijä on sopivasti valittu, niin hän ylistää väittelijää tästä seikasta. Mutta, kuule nyt Pohjanheimo, elintarvikkeiden valmistajia kiinnostaa tuotteessa pääosin sen tuotteen menekki. Jos tuote ei myy, se otetaan pois tuotannosta. Jos tuote häviää kaupan hyllyltä ostoskoriin nopeasti, sitä valmistetaan lisää. Terveyttä elintarvikevalmistaja edistää yleensä pakon edessä. Niin kauan hän työntää osoittain kovetettuja teollisia kasvirasvojaan (epäterveellistä) tuotteeseen, kunnes ne lailla kielletään. Pakon edessä margariiniteollisuus suostui muuttamaan margariinin tuotantoaan niin, että transrasvoja ei enää muodostu. Mitä enemmän elintarvikkeiden valmistajia päästetään peukaloimaan (räätälöimään) luonnon omia antimia, sitä epäterveellisemmäksi tuote menee. Saattaa kyllä myydä paremmin, mutta kansanterveyteen vaikutus on tuhoisa.
Terveellinen ruokavalio on hyvin kuluttajien tiedossa, ja yleisesti he myös tietävät, kuinka omia ruokavalintojaan pitäisi muuttaa siihen pääsemiseksi. Terveellisyys myös mainitaan mielellään tärkeimpien asioiden joukkoon omia ruokavalintoja perusteltaessa.
Kun juttelee oikeiden ihmisten kanssa, kun jalkautuu ruokavalintoja tekevien ihmisten pariin saa kuulla: "En tiedä mikä on terveellistä ruokaa. Yhtenä vuotena kananmunat ovat myrkkyä, toisena vuonna niitä oikein kehotetaan syömään. Ruoasta annettu tieto on valtavan ristiriitaista." Terveellinen ruoka ei minun mielestäni ole kuluttajien tiedossa. Terveellisen ruokavalion voi saavuttaa niin monella eri tavalla, mutta varsin harvoin ihan miten tahansa ruokavalintoja tehden. Toivottavasti väittelijä pohtii tätä seikkaa työssään.
Kansanterveydellisestikin on tärkeää, että elintarviketeollisuus onnistuisi räätälöimään ravitsemuksellisesti suositeltavampien tuotteiden aistittavia ominaisuuksia vastaamaan paremmin kohderyhmän mieltymyksiä. Myöskään mainonnan voimaa ei voi aliarvioida.
Tämä kohta viimeistään osoittaa miten väärin joku voi ymmärtää elintarviketeollisuuden roolin terveyden edistäjänä. Jos mainosten voimalla myytäisiin ruokaa, niin pelkkää puolivalmistetta ja mikroaaltouunitekeleitä kaupan hyllyillä olisi. Meillä olisi kilometrien pituiset rivistöt ravitsemuksellisesti ala-arvoista vatsan täytettä joka ikisessä kaupassa. Hankalista, helposti pilaantuvista säilöntäaineettomista ja puhtaista ruuista elintarviketeollisuus haluaisi päästä eroon logistiikkaa pilaamasta. Terveystietoiset ja valistuneet ihmiset ovat liejubroilereiden ja hyvin säilyvien valmisruokien tilalle vaatimalla vaatineet tuoreutta ja laatua. Kaupan markkinointiosaston ulkopuolelle suuntautuvan kauppakierroksen myötä voi kuluttaja löytää terveellistäkin ostettavaa ruokakaupasta. Turhan vaikeaksi homma on vain tehty. Jos mainitaan erikseen, että ruokaan on lisätty D-vitamiinia (tai jotain muita suojaravintoaineita), pitäisi mahdollisesti kysyä kuka sen D-vitamiinin on ensin ottanut pois? Jos ilmoitetaan sisältävän probiootteja niin äskettäin Kunto & terveys -lehden lukenut ehkä muistaa tuon vierasperäisen sanan, mutta suurin osa väestöstä on vain tyytyväinen kun joku ruoan valmistaja on heistä oikein kiinnostunut.
Väittelijä Pohjanheimolle toivotan antoisaa elämää ja nyt kun tuo väitöskirja on valmis, niin voit tehdä ihan oikeaa tutkimustyötä. Ei vain sellaista joka miellyttää elintarvikkeiden valmistajia. Älä harmistu, muutoksen tielle on mahdollista siirtyä vaikka heti!
Muita hazardijuttujani voit lukea tästä:
keskiviikkona, joulukuuta 30, 2009
Superlihavien ajatuksenkulku
*
Insinööri Anja Nystén on katsonut superlihavia telkkarista: 4D - Superlihava perheThornen perheen jäsenet ovat olleet sairaalloisen ylipainoisia, ja kahdeksalle heistä on tehty laihdutusleikkaus, jonka avulla heidän painonsa on pudonnut. Nyt 17-vuotias Scott miettii, pitäisikö hänen mennä leikkaukseen.
Brittiperheen tai pikemminkin suvun jäsenet olivat todella ylipainoisia. Laihdutusleikkausten jälkeen he olivat laihtuneet merkittävästi (isä esimerkiksi 120 kg). Tositarina hätkähdytti. Mihin tämä homma oikein on menossa? 17-vuotias Scott oli lihava ja yrittänyt kovasti painonpudotusta - onnistumatta - ihan kuin kaikki muutkin sukulaiset. Scottin ruokavalio oli ennen leikkausta seuraavanlainen:
- aamulla spagettia tai pari leipää
- koulussa ei syö, koska ei kehtaa syödä muiden nähden
- kotiin tultuaan sipsejä ja suklaata
- päivälliseksi perunaa, joskus porkkanaa ja banaania
- illalla sipsejä ja suklaata
- lihaa Scott ei syö lainkaan, vihanneksia erittäin vähän, kalasta ei puhuttu mitään
Leikkauksen jälkeen Scott on jättänyt ranskalaiset perunat. Lihaa ja kasviksia ei mene edelleenkään. Vanhemmat syövät edelleenkin ranskalaisia. Leikkauksen tehnyt lääkäri totesi yrittäneensä puhua monipuolisemman ruokavalion puolesta, mutta Scottilla on vapaus itse valita syömisensä.
Perheen äiti oli saanut koulusta moitteita, kun ei laita lapselleen terveellistä ruokaa. Äiti totesi vain, että kuinka hän olisi voinut laittaa ruokaa, kun ei ole kotona vaan töissä. Ja vaikka olisi kotonakin Scott söisi varmaan silloinkin epäterveellisesti. "En kyllä usko, että äiti olisi pystynyt laittamaan kunnon ruokaa - eikä koko suku", sanoo Nystén.
Ohjelmassa haastateltu lääkäri oli (tietenkin) sitä mieltä, että leikkaus on monelle hyvä vaihtoehto, kun muut keinot eivät toimi. Miten ne voisivat toimia, jos ruokavalio on tuolla mallilla? Leikkaus ja sen mukana tuoma painonpudotus lisää itsetuntoa, estää häpeän, mahdollistaa harrastukset, tyttöystävät jne.
Leikkauksen haittapuolena mainittiin, että noin prosentti leikatuista kuolee leikkaukseen. Suvun tädille melkein kävi niin. Vaan miten käy Scottin jatkossa? Hän syö vähemmän, kun mahalaukkuun ei mahdu, ravintoaineita imeytyy vähemmän. Kun ruoka on lisäksi erittäin köyhää, kuinka kauan nuori mies pysyy terveenä?
Tässä Matti Käki kertoo miten hänen laihdutusleikkauksensa sujui Peijaksen sairaalassa. Jos teille tekee pahaa katsoa kuvia leikkauksista, älkää lukeko Matin tarinaa. Voin paljastaa, että Matti voi hyvin ja hän on laihtunut niin hyvin, että pystyy lähes normaaliin elämään.
Kiitos Anjalle hyvästä kirjoituksesta.
Saatte mielellänne kommentoida tätä!
Muita minun kirjoituksiani laihdutusleikkauksista voitte lukea tästä:
tiistaina, joulukuuta 29, 2009
Kunnon kierros -seminaari 7.11.2009
***
Toimittaja Raimo Taponen Ikiliikkuja -lehdestä oli kuuntelemassa Suomen veteraaniurheiluliiton järjestämää Kunnon kierroksen seminaaria Turussa 7.11.2009.Ensimmäisenä puhui professori ja ylilääkäri Sakari Orava liikuntavammojen hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Orava aloitti urheiluvammojen tyypillisestä jaottelusta trauma- ja rasitusperäisiin vammoihin. Hän tarkasteli myös tuki- ja liikuntaelimistössä ikääntymisen seurauksena tapahtuvia muutoksia.
Tyypillisiä urheiluvammoja ovat lihasten ja jänteiden repeämät. Professori Orava nosti esille nilkan nivelsiderepeämät, polven kierukan repeämät, eturistisiteen repeämät ja reiden ruhjevammat. Rasitusvammoista maininnan saivat puolestaan akillesjänteen vaivat, penikkatauti, hyppääjän polvi, sääriluun rasitusmurtuma ja heittäjän kyynärpää.
Hoidot eri ongelmiin ovat erilaisia ja hyvinkin tapauskohtaisia. Osa vammoista voidaan hoitaa rasitusta vähentämällä tai levolla yhdistettynä esimerkiksi liike- tai kylmähoitoihin sekä suoritustekniikan parantamiseen. Osa vammoista voi puolestaan vaatia korjaavaa leikkausta ja aktiivista fysioterapiaa sekä lääkehoitoja. Vammojen ilmaantuessa kannattaa niitä iästä riippumatta hoitaa tapauskohtaisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Kokemukseensa pohjautuen hän totesi iskevästi: "Kun hyvin kuntoutetaan, niin hyvin kuntoudutaan". Vamman hoitoon saatuja ohjeita kannattaa noudattaa. Näin vältetään turhia ongelmia. Kuntoutusvaiheessa nykyisin korostuu sääntö: "Liikettä, mutta ei liikuntaa". Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi polvea kuntoutettaessa, tulee polviniveltä liikuttaa riittävästi, mutta juoksemaan ei mennä.
Professori Orava totesi tutkimustietoon pohjautuen, että ikääntymisen seurauksena lihaskudoksen määrä laskee, jänteiden kestokyky alenee, nivelrusto ohenee, jänteiden lähtökohdat kovettuvat, lihaskalvot paksunevat ja kudosten joustavuus yleisesti alenee. Orava kuitenkin painotti, että kuormittamalla (harjoittamalla) tuki- ja liikuntaelimistöä säännöllisesti voidaan näitä negatiivisia muutoksia hidastaa merkittävästi. Kulunutkin nivel tarvitsee liikettä.
Vamma-alttiuteen vaikuttavat Oravan mukaan useat tekijät. Olosuhteiden, suoritustekniikan ja kuormituksen määrän ja intensiteetin lisäksi geeniperimällämme on merkitystä elimistömme kykyyn sietää rasitusta. Osalla meistä nivelten kuluminen on huomattavasti vähäisempää kuin yleensä. Esimerkkinä Orava käytti ultrajuoksijoita, jotka hänen mukaansa olisivat mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Traumaperäisten vammojen ennaltaehkäisyssä Orava korosti maltin, hyvien varusteiden ja hyvän lämmittelyn merkitystä. Ei ole kovin järkevää rynnätä salille, heittää karvalakkia penkille ja iskeä suoraan rautaan kiinni. Tämä on varma tapa satuttaa itsensä ennemmin tai myöhemmin. Myös väsyneenä urheileminen on Oravan mukaan yksi tekijä, joka aiheuttaa runsaasti vammoja. "Vielä yhden kerran" -mentaliteettia kannattaa välttää.
Fysioterapeutti Jari Malinen oli seuraavana vuorossa. Hän toi esityksessään esille liikkeen syntyyn ja kehonkieleen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä puhuessaan ennaltaehkäisevästä lihashuollosta. Malinen totesi, että jokaisen urheilijan tulisi oppia ymmärtämään kehonsa kieltä ja tulkita kehonsa tuntemukset jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Malinen esitteli nykytiedon valossa hyväksi havaittuja tapoja suorittaa liikkuvuusharjoittelua. Hän nosti tarkasteluun muun muassa kiristävät hermoradat. Kiristäviin hermoratoihin suositellaan hoitona kevyttä liikkuvuusharjoittelua. Pitkiä staattisia venytyksiä tulee välttää jos ongelma on hermoratojen elastisuudessa.
Lihastasapainokartoituksesta on hyötyä ja apua. Sen tavoitteena on liikkuvuuden ja kehonhallinnan testaamisen kautta mahdollisten ongelmakohtien löytäminen ja kartoituksen pohjalta täsmällisten harjoitteluohjeiden antaminen. Malinen viestitti lihashuollon kuuluvan keskeisesti laadukkaaseen harjoitteluun. Lihastasapainosta ja liikkuvuudesta huolehtiminen ei vain ehkäise vammoilta vaan parantaa myös itse suoritusta.
Viimeisenä esiintyi filosofian tohtori, biologi ja ravintovalmentaja Christer Sundqvist. Hän puhui seminaarissa värikkäästi ja suorasukaisesti aiheesta ikääntyvän ravintotarve. Hän toi esiin niitä keskeisiä asioita, jotka ovat merkityksellisiä terveellisen ravitsemuksen näkökulmasta. Hän puhui selkokielisesti eri ruoka-aineiden terveellisyydestä, terveellisen ruoan ja ruoka-aineiden ostamisesta kaupasta ja ruoan valmistusprosessin roolista ruoan terveellisyydelle.
Sundqvist painotti tutkimustietoon pohjautuen, että ravitsemuksen kunniataulukossa mukana olevilla ruoka-aineilla ei terveys lähde - päinvastoin. Kunniatauluun hän on nostanut vain kaikista terveellisimmät ruoka-aineet. Kotimaiset vihannekset ja juurekset, luomuhedelmät ja metsämarjat ovat Sundqvistin mukaan keskeinen ja erittäin tärkeä osa terveellistä ravintoa. Ne ovat erityisen tärkeitä paljon liikkuvalle ihmiselle. Proteiinipitoisista ruoka-aineista kunniataulussa on mukana luomu- ja riistaliha, kala ja luomukananmuna. Luonnonmukaisuus näkyy lihatuotteiden valinnan yhtenä kriteerinä. Sianlihan pääsy kunniatauluun ihmetytti seminaariyleisöä, mutta Sundqvist perusteli sen nostamista listalle rasvahappokoostumuksen terveellisyyden johdosta.
Sundqvist pitää tärkeänä, että ruokailussa on ajoittain mukana ripaus eksotiikkaa. Hän nostikin kunniatauluun viimeisiksi ruoka-aineiksi eksoottiset ruoka-aineet. Näitä ei hänen mukaansa ole tarkoitus popsia joka päivä. Eksoottisilla ruoka-aineilla on tarkoitus herkutella silloin tällöin. Ajatuksena Sundqvistilla on psyykkisen hyvinvoinnin painottaminen ja makuelämysten vaihtelu.
Sundqvist toi esityksessään ponnekkaasti esiin perinneruokien terveellisyyden ja ruokakulttuurin säilyttämisen tärkeyden. Hän piti useimpia perinneruokia erittäin terveellisinä.
Hän kehotti välttämään elintarvikkeita, joissa on yli viittä erilaista lisäainetta tai moderneja E-vitamiineja, kuten hän niitä nimitti. Runsaasta lisäaineiden saannin terveysvaikutuksista ei nykyisin ole riittävästi tietoa.
Kevyttuotteisiin Sundqvist suhtautui nihkeästi. Hänen näkemyksensä mukaan kevyttuotteiden jatkuva mainostaminen terveellisinä ruoka-aineina ohjaa ihmisiä väärään suuntaan. Ihmiset syövät näitä kevyttuotteita Sundqvistin mukaan yleisesti aivan liikaa. Tämä puolestaan vesittää vähäenergisyydestä haettavan hyödyn. On suositeltavampaa käyttää energisyydeltään ja ravintoarvoltaan korkealaatuisempia tuotteita.
Sundqvist vertasi ravitsemusta Venäjän mafiaan. Jokaisella on siihen jonkilainen suhde selvitäkseen hengissä, mutta oikeasti se on niin hämärää puuhaa, ettei siitä kukaan ota mitään selkoa. Sundqvistin esityksen pohjalta tuohon hämärähommaan on mahdollista saada muutama selkeä periaate, jolla luovia eteenpäin. Monipuolisuus kauttaaltaan, luomuliha, runsas ja monipuolinen kasvisten, juuresten, hedelmien ja marjojen käyttö sekä runsaskuituisten viljatuotteiden käyttö ovat tällaisia suuntamerkkejä. Myös ateriakoko ja ruokarytmi ovat tärkeitä huomioitavia asioita ikääntyvän ravitsemuksessa.
Lopuksi saimme Christerin terveysdrinkkiohjeen: Ota kourallinen mustikoita ja vähän karpaloita, laita ne tehosekoittajaan ja lisää vähän vettä, mutta ei olenkaan kossua. Sekoita ja nauti!
Lähde: Raimo Taponen. Kunnon Kierros -seminaari 7.11.2009. Ikiliikkuja 6:9-11, 2009
Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009
Ravintovinkkejä suomalaisille miehille
**
Jukka Pyrrö Koripalloliitosta osallistui Ravintovalmentajien seminaariin aiheella "Suomimiesten pieni ravinto-opas". Jukka tarjosi siinä työssään oivallisia vinkkejä ruokailuun avuttomillekin miehenköriläille.Työn tarkoitus
Opinnäytetyön tarkoituksena oli valistaa ja antaa tietoa vuolijokelaisille SuomiMiehille ravinnon merkityksestä sekä liikuntaa harrastettaessa että vapaa-aikana. SuomiMies -toiminta on tarkoitettu 40-60 -vuotiaille vähän liikuntaa harrastaville miehille. Tärkeänä ajatuksena liikuntaan kannustamisen lisäksi on huumori, jota jo toimintamuodon nimi SuomiMies-seikkailee kuvaa. Monilla miehillä liikuntaharrastuksesta on venähtänyt jo jonkin aikaa, vyötärönympärys on alkanut huolestuttavasti kasvaa (ei kaikilla) ja ensimmäiset askeleet liikunnan parissa eivät aina ole myönteisiä (jäseniä kolottaa, hikeä pukkaa ja ei tahdo oikein jaksaa).
Seuraunionissa on järjestetty yhdessä Kainuun Marttojen kanssa SuomiMies-kokkaa kursseja (3 kertaa), joissa on valmistettu liha-, kana- ja kalaruokia sekä salaatteja. Lisäksi samalla on saatu tietoa terveellisestä ravinnosta ja syömisestä. Miehet ovatkin olleet varsin innostuneita kokkauskursseista, sillä osalla miehistä ei ole ollut aikaisemmin kokemusta ruoan valmistuksesta.
Suomimiehen ravitsemus
Järkevästi ja laadukkaasti koostettu ruokavalio on yksi Suomimiehen peruspilareista, etenkin harjoittelun jaksamisessa ja yleensä fyysisen rasituksen yhteydessä. Monesti aktiivinenkaan harjoittelu ei tuota haluttua tulosta, jos ravitsemusasiat eivät ole kunnossa. Riittävä syöminen, oikein koostettu ruokavalio, oikea ateriarytmi ja ruokavalion monipuolisuus takaavat omalta osaltaan sen perustan, jota liikunnan aiheuttama energiankulutus vaatii, jotta harjoittelun, levon ja oikean ravinnon vaikutuksesta kuntoilijan kehossa tapahtuu haluttua muutosta.
Terveellinen ravinto on monipuolista ja maittavaa. Sen määrä on kohtuullinen ja oikeassa suhteessa kulutukseen. Pienet herkuttelut ja yksittäiset ruoka-aineet eivät kokonaisuutta pilaa, jos perusta on vankalla pohjalla.
Muistettava on, että tieto ei lisää tuskaa vaan terveyttä.
Ruokavalion koostamisen periaatteet
Ruokavalion koostamisen lähtökohtana on sellaisten ruoka-aineiden valinta, jotka vastaavat henkilön kulutusta. Tarkoitus on saada oikea määrä oikeita ravintoaineita, jotta energian saanti ja kulutus ovat tasapainossa. Näin keho voi hyvin eikä turhaa massaa pääse vyötärölle syntymään. Lisäksi on tärkeää, että saadaan oikeanlaisia ravintoaineita oikeaan aikaan. Esimerkiksi kestävyyssuorituksen jälkeen riittävästi hiilihydraatteja ja nestettä, jotta palautuminen ja menetetyt energiavarastot saadaan mahdollisimman pian palautumaan entiselleen.
Ravitsemus tulee nähdä kokonaisuutena, jossa jokapäiväiset valinnat määräävät ruokavalion terveellisyyden. Siten arki- ja juhlaruoka tulee erottaa toisistaan. Juhlapäivinä saa syödä myös normaaliin ruokavalioon kuulumattomia herkkuja. Älä ole liian ehdoton itsellesi: etene hitaasti, mutta varmoin askelin. Hyväksy myös taantumiset, ne kuuluvat elämään. Toisin sanoen, älä tarkastele ravitsemusta ja elämää mustavalkoisin silmälasein: "Tästä päivästä lähtien en syö enää mitään herkkuja ja harrastan liikuntaa tunnin joka päivä."
Ruokavalion koostamisen periaatteet
Ruokavalion koostamisen lähtökohtana on sellaisten ruoka-aineiden valinta, jotka vastaavat henkilön kulutusta. Tarkoitus on saada oikea määrä oikeita ravintoaineita, jotta energian saanti ja kulutus ovat tasapainossa. Näin keho voi hyvin eikä turhaa massaa pääse vyötärölle syntymään. Lisäksi on tärkeää, että saadaan oikeanlaisia ravintoaineita oikeaan aikaan. Esimerkiksi kestävyyssuorituksen jälkeen riittävästi hiilihydraatteja ja nestettä, jotta palautuminen ja menetetyt energiavarastot saadaan mahdollisimman pian palautumaan entiselleen.
Ravitsemus tulee nähdä kokonaisuutena, jossa jokapäiväiset valinnat määräävät ruokavalion terveellisyyden. Siten arki- ja juhlaruoka tulee erottaa toisistaan. Juhlapäivinä saa syödä myös normaaliin ruokavalioon kuulumattomia herkkuja. Älä ole liian ehdoton itsellesi: etene hitaasti, mutta varmoin askelin. Hyväksy myös taantumiset, ne kuuluvat elämään. Toisin sanoen, älä tarkastele ravitsemusta ja elämää mustavalkoisin silmälasein: "Tästä päivästä lähtien en syö enää mitään herkkuja ja harrastan liikuntaa tunnin joka päivä."
Kaikki tarvittavat ravintoaineet saadaan monipuolisesta ja energiatarvetta vastaavasta ruokavaliosta. Tärkeää ruokavalion koostamisessa on valittavien ravintoaineiden laatu, määrä ja moninaisuus, ruoka-aineiden monipuolisuus (välttämättömien ravintoaineiden saanti) sekä kohtuus (yksittäisiä terveellisiäkään ruoka-aineita ei pidä nauttia kohtuuttomasti).
Tasapainoisen aterian tulee pääosin koostua hyvistä hiilihydraateista, laadukkaista proteiineista, tuoreista ja värikkäistä salaateista ja vihanneksista sekä ruokajuomana vedestä. Myös joillakin aterioilla voidaan syödä terveellistä rasvaa. Etenkin kasvisten, vihannesten, hedelmien ja marjojen lisääminen ruokavalioon on suuri muutos, mutta se askel on otettava, sillä edellä mainittujen ruoka-aineiden on sisällyttävä monipuoliseen ruokavalioon, mikäli halutaan muutoksia omaan terveyteen tai painoon.
Kuntoilijan ravitsemuksessa ei tärkeää pelkästään ole aterioiden sisältö, vaan myös aterioiden säännöllinen rytmi. Useille ihmisille hyvä aterioiden määrä on 5-6 kertaa päivässä. Aterioita tuleekin olla 3-4 tunnin väliajoin (esim. aamiainen klo 7.00, välipala klo 9.30, lounas klo 11.30 välipala klo 15.00, päivällinen klo 18.00 ja iltapala klo 20.30). Tämä onkin tärkeää, jotta verensokeri pysyy tasaisena eikä nälkää pääse syntymään. Usein ihmisillä onkin väärät käsitykset ateriarytmistä, koska monesti etenkin ylipainoisilla henkilöillä makean napostelu pitkin päivää korvaa terveelliset välipalat. Tämän takia on tärkeää, että ruokavalio koostetaan suunnitelmallisesti, jotta ravinnonsaanti olisi tasaista.
Päivän ruokavalion tuleekin koostua seuraavasti:
- tukeva ja maittava aamupala
- monipuolinen ja runsas lounas
- terveellinen välipala (esim. hedelmä, marjat)
- päivällinen
- iltapala
- lisäksi tulee muistaa nauttia vettä päivän aikana
Kotona on tärkeää, että perhe kokoontuu yhdessä syömään ateriansa eikä lähdetä siitä ajatusmallista, että kukin syö itselleen sopivaan aikaan. Lisäksi ruokailujen on tapahduttava keittiössä ruokapöydän ääressä, ei televisiota katsellen olohuoneessa, koska helposti silloin sorrutaan vain naposteluun ja sitä kautta turhiin kaloreihin.
Ohjattaessa yksilön ruokatottumuksia on perusteltua edistää säännöllistä syömistä. Se, miten kukin säännöllisyyden toteuttaa, vaihtelee. toinen syö pääaterian lounasaikaan ja keventää iltaa kohden. Toiselle sopii lounaalla salaattiateria ja pääateria illalla. Tärkeintä on löytää itselle hyvä ja säännöllinen rytmi ja noudattaa sitä. Päivän aikana nautitut ateriat määrittävät päivän energiansaannin, ja pitkän jakson aikana nautitut ateriat ovat merkityksellisiä kokonaisravitsemuksen kannalta.
Energian ja ravintoaineiden saanti
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan energian saannin tulee olla kulutukseen nähden tasapainossa normaalipainon ja terveyden ylläpitämiseksi. Ihminen tarvitsee energiaa sen verran, jotta voi pitää yllä kehon painoa, koostumusta ja fyysistä aktiivisuutta. Tärkeää on muistaa, että energiaa tarvitaan etenkin perusaineenvaihduntaan, sillä aikuisilla 60-80 % energian kulutuksesta kuluu perusaineenvaihdunnan yhteydessä.
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan energian saannin tulee olla kulutukseen nähden tasapainossa normaalipainon ja terveyden ylläpitämiseksi. Ihminen tarvitsee energiaa sen verran, jotta voi pitää yllä kehon painoa, koostumusta ja fyysistä aktiivisuutta. Tärkeää on muistaa, että energiaa tarvitaan etenkin perusaineenvaihduntaan, sillä aikuisilla 60-80 % energian kulutuksesta kuluu perusaineenvaihdunnan yhteydessä.
Ruoan aiheuttama lämmöntuoton osuus on noin 10 % ja liikunnan osuus noin 15-20 % koko energian kulutuksesta. Kokonaisuudessaan on tärkeää, että ylimääräistä rasvaa ei olisi kehossa liikaa, vaan lihasmassaa, jonka energiankulutus on suurempaa kuin rasvakudoksen.
Liikkuvalle ihmiselle hiilihydraatit ovat tärkein energianlähde. Mitä kovempi intensiteetti liikuntasuorituksessa on, sitä enemmän niiden merkitys energialähteenä kasvaa. Hiilihydraattien keskeisin tehtävä elimistössä on toimia kovassa rasituksessa energianlähteenä ja palautuksessa. Mikäli hiilihydraatteja ei nautita päivittäin, ei liikkuminen ja harjoittelu maistu, sillä hermosto ja lihaksisto vaativat päivittäiset annoksensa.
Tärkeää olisi syödä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotta nälän tunne ei tulisi heti ruokailun jälkeen ja jotta elimistön vireystila ja sokeritasapaino säilyisi tasaisena seuraavaan ruokailuun.
Parhaita hiilihydraattilähteitä ovat:
- viljavalmisteet (leivät, puurot, myslit, murot, makaroni ja riisi)
- kasvikset, vihannekset, juurekset
- hedelmät ja marjat
Muistettava onkin, että suositaan nimenomaan hyviä hiilihydraattilähteitä ja vältetään valkoisia, sokeroituja ja pitkälle jalostettuja valmisteita.
Proteiinit ovat ensisijaisesti suojaravintoaineita ja koostuvat aminohapoista. Kuitenkin elimistö pystyy niitä käyttämään myös energianlähteenä. Tosin ylimääräiset proteiinit muuttuvat energiaksi ja varastoituvat rasvana. Huomattavaa on, että ihminen ei pysty valmistamaan kaikkia aminohappoja itse, vaan osa on saatava ravinnosta, täten valkuaisaineita on hyvä nauttia pieniä määriä jokaisella aterialla. Proteiinit ovat elimistölle välttämättömiä rakennusaineita, joita tarvitaan solujen, hormonien ja lihasten toimintaan.
Proteiinit ovat ensisijaisesti suojaravintoaineita ja koostuvat aminohapoista. Kuitenkin elimistö pystyy niitä käyttämään myös energianlähteenä. Tosin ylimääräiset proteiinit muuttuvat energiaksi ja varastoituvat rasvana. Huomattavaa on, että ihminen ei pysty valmistamaan kaikkia aminohappoja itse, vaan osa on saatava ravinnosta, täten valkuaisaineita on hyvä nauttia pieniä määriä jokaisella aterialla. Proteiinit ovat elimistölle välttämättömiä rakennusaineita, joita tarvitaan solujen, hormonien ja lihasten toimintaan.
Lähtökohtana on, että saamme tarvittavat proteiinit monipuolisesta ravinnostamme.
Etenkin eläinproteiinit sisältävät kaikkia elimistömme tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja.
Etenkin eläinproteiinit sisältävät kaikkia elimistömme tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja.
Parhaita eläinproteiinin lähteitä ovat (hyvälaatuiset proteiinit):
- kala, kana, vähärasvainen liha
- kananmuna, maito, rahka ja raejuusto.
Lisäksi kasvikunnan tuotteista saadaan proteiineja, mutta hyviä proteiinilähteitä on vähän, joten aterian koostaminen pelkistä kasvikunnan tuotteista on hyvin työlästä.
- kala, kana, vähärasvainen liha
- kananmuna, maito, rahka ja raejuusto.
Lisäksi kasvikunnan tuotteista saadaan proteiineja, mutta hyviä proteiinilähteitä on vähän, joten aterian koostaminen pelkistä kasvikunnan tuotteista on hyvin työlästä.
Parhaita kasvikunnan proteiinilähteitä ovat:
- viljavalmisteet
- herneet, pavut ja pähkinät
Hyvänä toimenpiteenä aterioita valmistettaessa on yhdistää sekä eläinkunnan että kasvikunnan tuotteita, jolloin ruuasta saadaan riittävän monipuolinen myös proteiinien saannin suhteen. Kuntosaliharjoittelussa, mikäli tarkoitus on kasvattaa lihasmassaa, elimistö tarvitsee lisää proteiineja palautumisvaiheessa, koska lihas kasvattaa uusia rakenneosia.
- viljavalmisteet
- herneet, pavut ja pähkinät
Hyvänä toimenpiteenä aterioita valmistettaessa on yhdistää sekä eläinkunnan että kasvikunnan tuotteita, jolloin ruuasta saadaan riittävän monipuolinen myös proteiinien saannin suhteen. Kuntosaliharjoittelussa, mikäli tarkoitus on kasvattaa lihasmassaa, elimistö tarvitsee lisää proteiineja palautumisvaiheessa, koska lihas kasvattaa uusia rakenneosia.
Tavallisen kuntoilijan (SuomiMiehen) ei pidä kuitenkaan turvautua lisäproteiineihin pillerien, jauheiden tai erilaisten muiden proteiinivalmisteiden kustannuksella, vaan usein riittää pelkkä proteiinien lisääminen normaaliin ravintoon esim. syömällä lihaa kaksi kertaa päivässä.
Ihmisen tarvitsee rasvaa energianlähteenä, mutta niiden osuutta ja tärkeyttä on korostettava etenkin solujen rakennusaineena, aivojen toimintaan vaikuttavana tekijänä ja hormonien tuotannossa. Liika rasva lihottaa ja se kulkeutuu tehokkaasti ihmisen rasvakudokseen. Täten on huomioitava, minkälaista rasvaa nautitaan. Meidän tulee suosia tyydyttymättömiä rasvoja. Yleensä tyydyttynyt rasva on huoneenlämmössä kiinteää ja tyydyttymätön juoksevaa tai hyvin pehmeää.
Pehmeän rasvan parhaita lähteitä ovat:
- kasvisöljyt
- pehmeät ja juoksevat margariinit
- kala
Suomalaisten ruokailutottumusten osalta rasvan laatu on parantunut ja rasvan kokonaissaanti on vähentynyt viime vuosikymmenien aikana. Uusimpien tutkimusten mukaan hyvä kehitys näyttää kuitenkin pysähtyneen niin rasvan laadun kuin määränkin suhteen. Suomalaisten ruokavaliossa on kovaa rasvaa edelleen liian paljon ainakin Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan.
Etenkin korkea kolesteroli yhdistettynä korkeaan verenpaineeseen on todellinen pommi, kenen kohdalla se sitten onkin totta. Nyt on aika ottaa seuraava askel, koska se on vielä mahdollista ja alkaa käyttää omassa ruokavaliossa entistä enemmän terveellisiä rasvoja, jotta vältytään siltä – viimeiseltä askeleelta.
Nesteen saanti ja riittävyys
Nesteen saanti ja riittävyys
Ihmiselle elintärkeät toiminnot, kuten elimistön kemialliset reaktiot, aineiden kuljetus ja lämmönsäätely, ovat riippuvaisia veden läsnäolosta. Aikuisen ihmisen tuleekin nauttia nesteitä päivittäin noin 1,5 litran verran. Paras janojuomamme on vesi. Lisäksi saamme nesteitä nauttimastamme ruoasta. Mikäli harrastetaan liikuntaa, lisää se nesteen tarvetta 0,5–1 litraa tunnissa. Jo pienikin nestevaje heikentää suoritustamme.
Aikuisen ihmisen painosta noin 60 % on vettä, iän myötä veden osuus kehon painosta vähenee. Kehon kokonaisnestemäärästä reilut 40 % on solujen sisällä ja loput soluja ympäröivissä nesteissä. Elimistön nestetasapainoon vaikuttavat luonnollisesti nesteiden saaminen ja niiden menetys. Nestetasapaino on monien eri tekijöiden tarkoin säätelemä. vettä menetetään virtsana, hikenä ja uloshengityksen mukana. Jo 1-2 % painon aleneminen vedenhukkana saa aikaan suorituskyvyn ja yleisen vireystilan laskua. Lisäksi ilmenee päänsärkyä, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja huimausta.
Liikuntasuorituksen aikana (etenkin kestävyyssuoritus) nesteiden nauttiminen on aloitettava jo ennen janon tunnetta, koska kun janon tunne yllättää, on usein sitä mahdoton enää paikata juomalla (nestettä imeytyy noin 0,8 litraa tunnissa) ja monesti nautimmekin kerralla liikaa nestettä, joka aiheuttaa sen, että liikuntasuoritus joudutaan lopettamaan (vesi "hölskyy" mahassa).
Ruokajuomana vesi on ykkönen, mutta toki muitakin keveitä vaihtoehtoja on mm. rasvaton maito tai piimä. Tuoremehut ja limsat ovat vaarallisia kaloripommeja ja niitä olisikin syytä välttää. Kahvia voi nauttia kohtuudella, pitää muistaa, että kahvissa itsessään ei ole haittaa, mutta jos sekaan laitetaan kermaa ja sokeria kertyy siitä päivän mittaan iso annos ylimääräisiä kaloreita.
Ammattien vaikutus ravinnontarpeeseen
Ammattien vaikutus ravinnontarpeeseen
Vuolijoen SuomiMiesten ammatit vaihtelevat raskaasta vuorotyöstä ja maanviljelystä kevyempiin toimistotehtäviin. Monilla miehillä kasvisten käyttö on ollut erittäin vähäistä. Ravintokursseilla onkin valmistettu erilaisia salaatteja, jotka ovat olleet sekä tuoresalaatteja (ei maustettuja) että maustettuja salaatteja. Lisäksi luennoilla ja ruokakurssien yhteydessä on korostettu kasvisten monipuolisuutta ja tärkeyttä ruokavaliossa. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että työssäkäyvät miehet, jotka ruokailevat työpaikkansa ruokalassa käyttävät enemmän salaatteja kuin ne, jotka eivät käytä tai hyödynnä työpaikkaruokalaa. Tänä päivänä työpaikkojen ruokalat tarjoavat erittäin monipuolisen ja maukkaan ravintokokonaisuuden salaatteineen, eri lämpimän ruoan vaihtoehdot, juomat ja jälkiruoat. Myöskään hinnat eivät päätä huimaa, vaan ruokaloiden hintataso on hyvin kohtuullinen.
Kiire pilaa useinkin maittavan lounasaterian, turhan usein nautitaan pikaruokaa, jonka energiamäärä on suhteellisen suuri, mutta ei sisällä kasviksia eikä takaa aterian riittävää monipuolisuutta. On muistettava, että kiireetön ruokahetki antaa mahdollisuuden nauttia ruuasta.
Vuorotyö tehtaalla, etenkin ilta- ja yövuoro tuovat omat haasteensa ruokailujen suhteen, koska pääsääntöisesti vuorotyössä olevat ottavat mukaan omat eväänsä (maito, kahvi ja eväsleivät). Monilla työpaikoilla on onneksi hankittu mikrot, joten ruoan lämmittäminen onnistuu. Etenkin ruokailutottumukset vaikuttavat olennaisesti vuorotyöläisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, koska säännöllinen ruokailu vaikuttaa veran sokerin tasoon ja sitä kautta väsymyksen ennaltaehkäisyyn työpaikalla etenkin yövuorossa. Vuorotöihinkin kannattaa kotona valmistaa salaattiannos, hedelmiä ja marjoja mukaan ja korvata napostelu näillä terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Pääateria on hyvä sijoittaa työvuoron alkupuolelle, jolloin pärjätään pienemmälläkin ruoka-annoksella. Muutaman tunnin jälkeen voidaan nauttia välipalaa. Toki myös kofeiinipitoiset ja kylmät juomat auttavat väsymyksen torjunnassa. Nesteiden riittävä nauttiminen eri työvuorojen aikana on myös tärkeää. Vuorotyöläisellä vaikuttaa jaksamiseen koko elämän rytmi ts. riittävä liikunta takaa yleensä hyvän unen ja stressin laukaisun.
Maanviljelijän ongelmat terveellisen ravinnon suhteen ovat, että tuiki tarpeelliset välipalat jäävät nauttimatta ja tästä johtuen lounaalla ja päivällisellä tulee yleensä syötyä liikaa. Lisäksi pienet päivänokoset otetaan ennen töiden aloittamista. Toisaalta hyvä, ettei vatsa täynnä lähetä ahertamaan liian kovalla intensiteetillä, sillä suuri osa verenkierosta on vatsan seudulla ja helposti kova työ voi johtaa heikotukseen. Tutkittaessa maataloustyötä tekevien ravinnon koostumusta, on todettu, että maataloustyötä tekevillä kevytlevitteiden ja rasiaan pakattujen margariinien käyttö leivän päällä, kasvisöljyn käyttö ruoanlaitossa, rasvattoman maidon juominen sekä tuoreiden kasvisten käyttö oli vielä vuonna 1996 muihin ammattiryhmiin – varsinkin toimistossa palvelutyötä tekeviin – verrattuna selvästi harvinaisempaa. SuomiMies harjoitusten yhteydessä käymieni keskustelujen perusteella eri ruuista ja elintarvikkeista on olemassa parempi tietämys kuin aikaisemmin. Monesti kiivasrytminen työ, etenkin kevään, kesän ja syksyn aikana, vaikeuttaa säännöllistä ruokailu- ja elämänrytmiä. Ruokailujen välit tulevat usein liian pitkiksi ja nälän tunne on varsin suuri ennen ateriointia ja usein annoskoot ovatkin liian suuria. Myös kovien rasvojen osuus ruoan valmistuksessa ja itse aterioilla on suuri, etenkin kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä tulisi lisätä reilusti. Työpäivän aikana on mahdollista pitää sopivan väliajoin taukoja, jolloin voi nauttia terveellisen välipalan.
Henkilöt, jotka tekevät toimistotyötä syövät yleensä työpaikan ruokalassa tai käyttävät ulkopuolisen ravintolan palveluita. Monilla ongelmana on, että aamupala on jäänyt varsin puutteelliseksi ja aamupäivän aikana nautitaankin useampi kuppi kahvia pullien tai keksien kera. Lounaalla seisovasta pöydästä tulee nautittua liikaa, koska lautasmalli ei ole aina mielessä, kun seisovan pöydän eri vaihtoehtoja kasataan lautaselle. Hyvä puoli on, että lounaalla nautitaan myös salaattipöydän tarjoilusta. Työpäivän jälkeen kotona odottaa päivällinen tai itse valmistetaan valmiseineistä mikrossa ei aina niin ravitseva valmisateria. Suosituksena on, että nautitaan tukeva ja kunnollinen aamupala ilman kiirettä ja aamupäiväksi töihin varataan hedelmä kahvin kera, jotta turhilta energiakaloreilta vältytään. Iltapäivälle on hyvä varata myös hedelmä tai vastaava iltapäiväkahvin kera.
Osa Vuolijoen SuomiMiehistä nauttii hyvin ansaittuja eläkepäiviään. Kaikki eläkkeellä olijat ovat aktiivisia liikkujia ja heillä ei painon kanssa ole suurempia ongelmia. Osa heistä käy maanantaina, torstaina ja perjantaina ikäihmisten kuntosaliharjoituksissa (aamuisin klo 9.00.10.30). Tämän lisäksi heillä on tiistai-iltaisin SuomiMiesten yhteiset harjoitukset. Lisäksi tämä aktiiviporukka hiihtää talvisin ja sauvakävelee kesäisin. Ravinnon suhteen ei suurempia ongelmia ole, mutta salaattien ja vihannesten käyttö on ollut vähäistä. Osa on ottanut ravintokursseilta "vinkistä-vaarin" ja ruvenneet lisäämään salaattien, marjojen ja hedelmien käyttöä. Ikääntymisen myötä on kiinnitettävä huomiota myös nesteiden lisäkäyttöön, sillä ikääntyvät ihmiset eivät huomaamattaan nauti tarpeeksi nestettä (koskee etenkin 55-75 vuotiaita). Yleensä tällainen pieni nesteen nauttimisen lisäys ei aiheuta mitään ongelmia.
Vinkkejä ja ohjeita ruokailuun
Kiire pilaa useinkin maittavan lounasaterian, turhan usein nautitaan pikaruokaa, jonka energiamäärä on suhteellisen suuri, mutta ei sisällä kasviksia eikä takaa aterian riittävää monipuolisuutta. On muistettava, että kiireetön ruokahetki antaa mahdollisuuden nauttia ruuasta.
Vuorotyö tehtaalla, etenkin ilta- ja yövuoro tuovat omat haasteensa ruokailujen suhteen, koska pääsääntöisesti vuorotyössä olevat ottavat mukaan omat eväänsä (maito, kahvi ja eväsleivät). Monilla työpaikoilla on onneksi hankittu mikrot, joten ruoan lämmittäminen onnistuu. Etenkin ruokailutottumukset vaikuttavat olennaisesti vuorotyöläisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, koska säännöllinen ruokailu vaikuttaa veran sokerin tasoon ja sitä kautta väsymyksen ennaltaehkäisyyn työpaikalla etenkin yövuorossa. Vuorotöihinkin kannattaa kotona valmistaa salaattiannos, hedelmiä ja marjoja mukaan ja korvata napostelu näillä terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Pääateria on hyvä sijoittaa työvuoron alkupuolelle, jolloin pärjätään pienemmälläkin ruoka-annoksella. Muutaman tunnin jälkeen voidaan nauttia välipalaa. Toki myös kofeiinipitoiset ja kylmät juomat auttavat väsymyksen torjunnassa. Nesteiden riittävä nauttiminen eri työvuorojen aikana on myös tärkeää. Vuorotyöläisellä vaikuttaa jaksamiseen koko elämän rytmi ts. riittävä liikunta takaa yleensä hyvän unen ja stressin laukaisun.
Maanviljelijän ongelmat terveellisen ravinnon suhteen ovat, että tuiki tarpeelliset välipalat jäävät nauttimatta ja tästä johtuen lounaalla ja päivällisellä tulee yleensä syötyä liikaa. Lisäksi pienet päivänokoset otetaan ennen töiden aloittamista. Toisaalta hyvä, ettei vatsa täynnä lähetä ahertamaan liian kovalla intensiteetillä, sillä suuri osa verenkierosta on vatsan seudulla ja helposti kova työ voi johtaa heikotukseen. Tutkittaessa maataloustyötä tekevien ravinnon koostumusta, on todettu, että maataloustyötä tekevillä kevytlevitteiden ja rasiaan pakattujen margariinien käyttö leivän päällä, kasvisöljyn käyttö ruoanlaitossa, rasvattoman maidon juominen sekä tuoreiden kasvisten käyttö oli vielä vuonna 1996 muihin ammattiryhmiin – varsinkin toimistossa palvelutyötä tekeviin – verrattuna selvästi harvinaisempaa. SuomiMies harjoitusten yhteydessä käymieni keskustelujen perusteella eri ruuista ja elintarvikkeista on olemassa parempi tietämys kuin aikaisemmin. Monesti kiivasrytminen työ, etenkin kevään, kesän ja syksyn aikana, vaikeuttaa säännöllistä ruokailu- ja elämänrytmiä. Ruokailujen välit tulevat usein liian pitkiksi ja nälän tunne on varsin suuri ennen ateriointia ja usein annoskoot ovatkin liian suuria. Myös kovien rasvojen osuus ruoan valmistuksessa ja itse aterioilla on suuri, etenkin kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä tulisi lisätä reilusti. Työpäivän aikana on mahdollista pitää sopivan väliajoin taukoja, jolloin voi nauttia terveellisen välipalan.
Henkilöt, jotka tekevät toimistotyötä syövät yleensä työpaikan ruokalassa tai käyttävät ulkopuolisen ravintolan palveluita. Monilla ongelmana on, että aamupala on jäänyt varsin puutteelliseksi ja aamupäivän aikana nautitaankin useampi kuppi kahvia pullien tai keksien kera. Lounaalla seisovasta pöydästä tulee nautittua liikaa, koska lautasmalli ei ole aina mielessä, kun seisovan pöydän eri vaihtoehtoja kasataan lautaselle. Hyvä puoli on, että lounaalla nautitaan myös salaattipöydän tarjoilusta. Työpäivän jälkeen kotona odottaa päivällinen tai itse valmistetaan valmiseineistä mikrossa ei aina niin ravitseva valmisateria. Suosituksena on, että nautitaan tukeva ja kunnollinen aamupala ilman kiirettä ja aamupäiväksi töihin varataan hedelmä kahvin kera, jotta turhilta energiakaloreilta vältytään. Iltapäivälle on hyvä varata myös hedelmä tai vastaava iltapäiväkahvin kera.
Osa Vuolijoen SuomiMiehistä nauttii hyvin ansaittuja eläkepäiviään. Kaikki eläkkeellä olijat ovat aktiivisia liikkujia ja heillä ei painon kanssa ole suurempia ongelmia. Osa heistä käy maanantaina, torstaina ja perjantaina ikäihmisten kuntosaliharjoituksissa (aamuisin klo 9.00.10.30). Tämän lisäksi heillä on tiistai-iltaisin SuomiMiesten yhteiset harjoitukset. Lisäksi tämä aktiiviporukka hiihtää talvisin ja sauvakävelee kesäisin. Ravinnon suhteen ei suurempia ongelmia ole, mutta salaattien ja vihannesten käyttö on ollut vähäistä. Osa on ottanut ravintokursseilta "vinkistä-vaarin" ja ruvenneet lisäämään salaattien, marjojen ja hedelmien käyttöä. Ikääntymisen myötä on kiinnitettävä huomiota myös nesteiden lisäkäyttöön, sillä ikääntyvät ihmiset eivät huomaamattaan nauti tarpeeksi nestettä (koskee etenkin 55-75 vuotiaita). Yleensä tällainen pieni nesteen nauttimisen lisäys ei aiheuta mitään ongelmia.
Vinkkejä ja ohjeita ruokailuun
Tähän osioon on koottu muutamia ohjeita eri ravintoaineiden osalta, joiden tulee olla mukana lähes jokapäiväisessä ruokavaliossa. Lisäksi osioon on koottu tietoa niistä valmisteista, joita on syytä vähentää ruokavaliosta. Kuitenkaan ei pidä liikaa takertua yksittäisiin valmisteisiin, vaan kokonaismäärä ratkaisee.
Kala on hyvä proteiinin lähde. Lisäksi kalan rasva on hyödyllistä ja terveellistä sydän- ja verenkiertoelimistölle pienentäen veren triglyseridipitoisuutta (varsinaiset rasvat) ja lisäten veren juoksevuutta. Välttämättömiä rasvahappoja tarvitaan hermoston kehittymiseen sekä keskushermoston rakennusaineeksi. Viikkoon tuleekin sisällyttää vähintään kaksi kala-ateriaa, jotka riittävät varmistamaan omega-3-rasvahappojen saannin. Viikon aikana kannattaa vaihdella eri kalalajeja mieluummin kuin tyytyä korvaaviin kapseleihin. Kalat keräävät itseensä joitakin ympäristömyrkkyjä, joten tämänkin takia kaloja tulee käyttää monipuolisesti. Kalan merkittävyyttä ruokavaliossa tukee myös se, että kalasta saadaan hyvin D-vitamiinia (vaikutus luuston kuntoon).
Kasviksia, marjoja ja hedelmiä saa syödä periaatteessa niin paljon kuin vain jaksaa, mutta kuitenkin niin, että jokaisen pääaterian yhteydessä vähintään omistajansa nyrkin verran ja lisäksi etenkin hedelmiä ja marjoja välipalojen yhteydessä (päivittäin noin puoli kiloa). Kasvikset, sen lisäksi, että ovat maukkaita, antavat lautaselle väriä, näköä ja makua. Tuoreiden kasvisten vesipitoisuus on yleensä suuri (70-95 %) ja ne sisältävät vähän energiaa. Kasvikset voidaan nauttia tuoreina, mutta myös lämpiminä tai salaatteina ja raasteina. Eri ruokapaikoissa kannattaa tarkkailla, miten kasvikset on valmistettu. Usein saattaa kasvisten päällä olla juustokuorrutus tai ne on valmistettu kerman kera. Tällöin kasviksetkin saattavat sisältää ylimääräistä ns. piiloenergiaa.
Kala on hyvä proteiinin lähde. Lisäksi kalan rasva on hyödyllistä ja terveellistä sydän- ja verenkiertoelimistölle pienentäen veren triglyseridipitoisuutta (varsinaiset rasvat) ja lisäten veren juoksevuutta. Välttämättömiä rasvahappoja tarvitaan hermoston kehittymiseen sekä keskushermoston rakennusaineeksi. Viikkoon tuleekin sisällyttää vähintään kaksi kala-ateriaa, jotka riittävät varmistamaan omega-3-rasvahappojen saannin. Viikon aikana kannattaa vaihdella eri kalalajeja mieluummin kuin tyytyä korvaaviin kapseleihin. Kalat keräävät itseensä joitakin ympäristömyrkkyjä, joten tämänkin takia kaloja tulee käyttää monipuolisesti. Kalan merkittävyyttä ruokavaliossa tukee myös se, että kalasta saadaan hyvin D-vitamiinia (vaikutus luuston kuntoon).
Kasviksia, marjoja ja hedelmiä saa syödä periaatteessa niin paljon kuin vain jaksaa, mutta kuitenkin niin, että jokaisen pääaterian yhteydessä vähintään omistajansa nyrkin verran ja lisäksi etenkin hedelmiä ja marjoja välipalojen yhteydessä (päivittäin noin puoli kiloa). Kasvikset, sen lisäksi, että ovat maukkaita, antavat lautaselle väriä, näköä ja makua. Tuoreiden kasvisten vesipitoisuus on yleensä suuri (70-95 %) ja ne sisältävät vähän energiaa. Kasvikset voidaan nauttia tuoreina, mutta myös lämpiminä tai salaatteina ja raasteina. Eri ruokapaikoissa kannattaa tarkkailla, miten kasvikset on valmistettu. Usein saattaa kasvisten päällä olla juustokuorrutus tai ne on valmistettu kerman kera. Tällöin kasviksetkin saattavat sisältää ylimääräistä ns. piiloenergiaa.
Viljatuotteita kannattaa käyttää monipuolisesti (täysjyväleivät, puurot), sillä ne sisältävät runsaasti kuituja, joilla on myönteisiä terveysvaikutuksia (myös marjat, hedelmät, peruna, juurekset, vihannekset sisältävät runsaasti kuituja). Viljatuotteet sisältävät hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja ja osa on imeytymätöntä kuitua, joka parantaa suolen toimintaa, edistää veren kolesterolipitoisuuden alenemista ja hidastaa veren sokerin nousua. Lisäksi kuitu imee itseensä ruoansulatuskanavassa vettä ja näin turpoaa, jolloin vatsa täyttyy, pitää se myös kylläisyyden tunnetta pitkään. Suosituksen on, että saisimme kuituja 25-35 g päivittäin, mutta keskimääräinen saantimme on noin 20 g/päivä. Leipää nautittaessa on syytä muistaa, pelkkä leipä ei useinkaan lihonta, vaan se mitä laitetaan leivän päälle. Toki eri leipälajien suolapitoisuutta on hyvä tarkkailla pakkausselosteista.
Esimerkki, miten varmistaa päivittäinen kuidunsaanti (30-35 g):
- 4 palaa täysjyväruisleipää 20 g
- 3 perunaa tai 2 dl täysjyväriisiä 4 g
- 1 hedelmä ja 1 dl marjoja 5-7 g
- puoli lautasellista salaattia tai raasteita 5
Perunan käytöstä ruokapöydässä kiistellään eri lähteissä. Toisten mielestä perunaa tulee välttää, toisten mielestä peruna kuuluu tärkeänä osana suomalaiseen ruokapöytään. Peruna on hyvä hiilihydraattilähde, sisältäen kohtuullisesti energiaa, C-vitamiinia (raakana) ja kivennäisaineita. Peruna tuleekin valmistaa kuorineen keittämällä eikä missään nimessä rasvan kanssa. Monet perunaherkut sisältävät kylkiäisenä runsaasti rasvaa sellaisenaan tai juusto- ja kermaperunoiden muodossa. Lisäksi perunaa syötäessä on hyvä pitää muistissa lautasmalli eli kolmasosa lautasesta täytetään perunalla, ja tietenkin se toisseikka, että peruna on kotimainen raaka-aine.
Esimerkiksi:
Annoskoko on 150 g perunaruokaa.
- keitetyt perunat 105 kcal
- perunasose 115 kcal
- uuniperuna kermaviilitäyte 140 kcal
- paistetut perunat 185 kcal
- perunasalaatti 230 kcal
- ranskalaiset perunat 330 kcal
- perunalastut 780 kcal
Annoskoko on 150 g perunaruokaa.
- keitetyt perunat 105 kcal
- perunasose 115 kcal
- uuniperuna kermaviilitäyte 140 kcal
- paistetut perunat 185 kcal
- perunasalaatti 230 kcal
- ranskalaiset perunat 330 kcal
- perunalastut 780 kcal
Eli perunalastut eivät ole parhaimmillaan dipattuna, vaan parasta ne ihmiselle ovat koristeena kaupan hyllyssä. Kaikkiaan peruna ei ole ongelma ruokavaliossa, vaan se, miten ja missä muodossa perunaa nautitaan.
Suomalaiset tottuvat jo pienestä pitäen käyttämään suolaa esim. monen perheen ruokapöytään kuuluu automaattisesti suolapurkki, josta voi lisätä suolaa ruokaansa.
Päivittäisestä suolasta jopa 80 % kertyy erilaisista elintarvikkeista. Tärkeää olisikin tarkkailla ainakin seuraavien elintarvikkeiden suolapitoisuuksia (elintarvikepakkausten suolamerkinnät):
- leivät
- margariinit
- juustot
- lihaleikkeet
- kalavalmisteet
- kaikki valmisruoat
Oman ryhmänsä muodostavat erilaiset suolaiset naposteltavat, jotka olisi syytä jättää kaupan hyllylle (täysin turhaa suolaa ja kaloreita). Jo pelkästään pelkkä suolapähkinäpussi sisältää suolaa 2,6 grammaa. Ihmisen päivittäinen suolatarve on noin 5 grammaa.
Maitoa ja erilaisia maitotaloustuotteita on tarjolla tänä päivänä useita vaihtoehtoja. On erittäin rasvaisia ja täysin rasvattomia tuotteita. Maito ja maitotaloustuotteiden tärkeä ravintolähde ihmiselle on kalsium, joka vaikuttaa erityisesti luustoomme. Lisäksi maitotaloustuotteista saadaan sinkkiä, B-, D- ja A-vitamiineja. Kaiken kaikkiaan tärkeää on tarkkailla eri maitotaloustuotteiden rasvapitoisuuksia (etenkin juustot), koska tarjolla on rasvattomia ja vähärasvaisia tuotteita. Kuitenkin kalsiumia saadaan yhtä paljon kuin rasvaisemmista tuotteista.
Alkoholista saadaan runsaasti energiaa, joten sen liiallista käyttöä tulisikin välttää.
Runsas ja pitkäaikainen alkoholin käyttö heikentää ravintoaineiden imeytymistä ja lisää ravintoaineiden menetystä virtsaan. Alkoholin käyttö vääristää usein ruokailutottumuksia siten, että rasvan osuus ruokavaliossa lisääntyy ja hiilihydraattien osuus vähenee. Kaloreita alkoholissa on lähes yhtä paljon kuin rasvassa.
Suomalaiset tottuvat jo pienestä pitäen käyttämään suolaa esim. monen perheen ruokapöytään kuuluu automaattisesti suolapurkki, josta voi lisätä suolaa ruokaansa.
Päivittäisestä suolasta jopa 80 % kertyy erilaisista elintarvikkeista. Tärkeää olisikin tarkkailla ainakin seuraavien elintarvikkeiden suolapitoisuuksia (elintarvikepakkausten suolamerkinnät):
- leivät
- margariinit
- juustot
- lihaleikkeet
- kalavalmisteet
- kaikki valmisruoat
Oman ryhmänsä muodostavat erilaiset suolaiset naposteltavat, jotka olisi syytä jättää kaupan hyllylle (täysin turhaa suolaa ja kaloreita). Jo pelkästään pelkkä suolapähkinäpussi sisältää suolaa 2,6 grammaa. Ihmisen päivittäinen suolatarve on noin 5 grammaa.
Maitoa ja erilaisia maitotaloustuotteita on tarjolla tänä päivänä useita vaihtoehtoja. On erittäin rasvaisia ja täysin rasvattomia tuotteita. Maito ja maitotaloustuotteiden tärkeä ravintolähde ihmiselle on kalsium, joka vaikuttaa erityisesti luustoomme. Lisäksi maitotaloustuotteista saadaan sinkkiä, B-, D- ja A-vitamiineja. Kaiken kaikkiaan tärkeää on tarkkailla eri maitotaloustuotteiden rasvapitoisuuksia (etenkin juustot), koska tarjolla on rasvattomia ja vähärasvaisia tuotteita. Kuitenkin kalsiumia saadaan yhtä paljon kuin rasvaisemmista tuotteista.
Alkoholista saadaan runsaasti energiaa, joten sen liiallista käyttöä tulisikin välttää.
Runsas ja pitkäaikainen alkoholin käyttö heikentää ravintoaineiden imeytymistä ja lisää ravintoaineiden menetystä virtsaan. Alkoholin käyttö vääristää usein ruokailutottumuksia siten, että rasvan osuus ruokavaliossa lisääntyy ja hiilihydraattien osuus vähenee. Kaloreita alkoholissa on lähes yhtä paljon kuin rasvassa.
Esimerkki:
Kahdesta sixpackista saadaan energiaa noin 1500 kcal, joka tekee noin 70 000 kcal, mikäli kyseinen satsi anniskellaan joka viikonloppu. Tätä myötä elimistöön kertyy ylimääräisiä kiloja 10.
Loppupäätelmä
Kahdesta sixpackista saadaan energiaa noin 1500 kcal, joka tekee noin 70 000 kcal, mikäli kyseinen satsi anniskellaan joka viikonloppu. Tätä myötä elimistöön kertyy ylimääräisiä kiloja 10.
Loppupäätelmä
Kokonaisuudessaan vuolijokelaiset SuomiMiehet ovat aktiivisia liikkujia, toki muutamilla harjoituskertoja viikkoon ei kerry kuin pari, mutta pääosalla harjoituksia on 3-5. Ruokavalintojen suhteen niin ruokaluennot kuin ruokakurssit ovat vaikuttaneet siihen, että monien ruokavalio on muuttunut salaattien, hedelmien ja marjojen käytön myötä. Toki kyseisiä ravintoaineita voisi käyttää huomattavasti enemmän.
Tänä päivänä tietoisuus terveellisestä ruoasta on lisääntynyt huomattavasti, samoin on käynyt myös ruokatottumusten. Valistusta terveellisen ja monipuolisen ruoan vaikutuksista saadaan monien eri tiedotusvälineiden ja lehtien kautta. Myös työpaikat ovat lisänneet terveyteen liittyvää toimintaansa, jotkut työaikana ja jotkut panostaneet työntekijöidensä vapaa-aikana tapahtuvaan toimintaan (esimerkiksi liikuntasetelien muodossa). Työpaikkojen TYKY- toiminta on myös yksi toimintamuoto.
Tärkeää SuomiMies toiminnassa on ollut rento ja kannustava ilmapiiri, joka vaikuttaa koko porukan hyvinvointiin, ainakin tiistai-iltaisin. Rento meno ja mukavat kaverit ovat luoneet sosiaalisesti tärkeän liikunnallisen toimintamuodon, jossa on kiva olla mukana. Lisäksi oman höysteensä toimintaan ovat tuoneet yhteiset kokki-kurssit ja ravintoluennot. Varmaankaan moni SuomiMies ei olisi lähtenyt muuten mukaan kokkaamaan, mutta porukan mukana oli helppoa ja vaivatonta osallistua mukaan. Tätä kautta on myös moni saanut tärkeää tietoa ravinnon merkityksestä osana liikuntaa ja yleensä jokapäiväistä elämää. Ikää karttuu ja se tuo mukanaan omia haasteita. Tärkeää on pysyä aktiivisena, jotta välttyy "sohvaperunalta", sillä pitkäaikainen laiskana oleminen vaikuttaa siihen, että se ensimmäinen askel aktiiviseen toimintaan on yhä kauempana.
Lopuksi ja saatteeksi voi kiteyttää terveellisen ruokavalion perusteet, jotka muistamalla pärjää pitkälle:
- vältä paljon sokeria ja rasvaa sisältävät tuotteet
- lue ja tutki kaupassa eri tuotteiden pakkausselosteet, niistä selviää mitä ja miten paljon eri aineita tuotteeseen on valmistusvaiheessa lisätty
- syö päivittäin reilusti kasviksia, marjoja ja hedelmiä
- valitse vähärasvaisia maitotaloustuotteita, kanaa ja lihaa
- muista syödä ainakin kaksi kala-ateriaa viikossa (muista monipuolisuus, ei pelkästään tonnikalaa)
- syö säännöllisesti 3-4 tunnin välein, jotta veren sokeritasapaino säilyy tasaisena. Älä sorru naposteluun, äläkä jätä aterioita väliin.
- suhteuta energiansaantisi omaan kulutukseesi, jos et liiku tai ole muuten aktiivinen päivän aikana, voit syödä kevyemmin, jos taas liikut, voit nauttia ravintoaineita hieman enemmän
- levitä leivällesi margariinia ja suosi ruuanvalmistuksessa öljyjä
- muista kaikessa kohtuus ja kokonaismäärä
Ja kuten lasten laulussa sanotaan: "Älä sormipieni koske mihin vain…" niin meille aikuisille olkoon ohjeena: "Älä käsi suuri pistä suuhun mitä vain…"
- vältä paljon sokeria ja rasvaa sisältävät tuotteet
- lue ja tutki kaupassa eri tuotteiden pakkausselosteet, niistä selviää mitä ja miten paljon eri aineita tuotteeseen on valmistusvaiheessa lisätty
- syö päivittäin reilusti kasviksia, marjoja ja hedelmiä
- valitse vähärasvaisia maitotaloustuotteita, kanaa ja lihaa
- muista syödä ainakin kaksi kala-ateriaa viikossa (muista monipuolisuus, ei pelkästään tonnikalaa)
- syö säännöllisesti 3-4 tunnin välein, jotta veren sokeritasapaino säilyy tasaisena. Älä sorru naposteluun, äläkä jätä aterioita väliin.
- suhteuta energiansaantisi omaan kulutukseesi, jos et liiku tai ole muuten aktiivinen päivän aikana, voit syödä kevyemmin, jos taas liikut, voit nauttia ravintoaineita hieman enemmän
- levitä leivällesi margariinia ja suosi ruuanvalmistuksessa öljyjä
- muista kaikessa kohtuus ja kokonaismäärä
Ja kuten lasten laulussa sanotaan: "Älä sormipieni koske mihin vain…" niin meille aikuisille olkoon ohjeena: "Älä käsi suuri pistä suuhun mitä vain…"
Muita opinnäytteitä ravintovalmentakoulutuksista:
tiistaina, marraskuuta 24, 2009
Superfoodit - Esittelyssä Jaakko Halmetoja ja kaakao
**
Jaakko Halmetoja on kirjoittanut superfood -oppaan.Kirjan voi hankkia häneltä suoraan esimerkiksi täältä. Kirja maksaa 17 euroa (e-kirja).
Superfood (suomeksi superruoka) on termi, jota yleensä käytetään kuvaamaan ruokaa, joka on erittäin ravintotiheää. Yhdysvalloissa on keksitty markkinointitermi "superfood", mistä on myös muunnos "superfruit". Se tarkoittaa hedelmää tai marjaa, joka on jollain tapaa eksoottinen, ravitsemuksellisesti hyvä, helppokäyttöinen, sisältää runsaasti antioksidantteja ja tuo vaihtelua makumaailmaan. Termejä ei ole suojattu tai määritelty virallisesti. Superfood -termit yleistyivät Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa myyntimenestykseen yltäneiden ruoka- ja ravinto-oppaiden innoittamana. Nyt superruoka-ohjeita on jo runsaasti suomeksikin tarjolla. Yksi näistä on esittelyssä oleva Jaakko Halmetojan teos. Ravitsemusasiantuntijat suhtautuvat superruokaan varauksellisesti. Varauksellisuus johtuu pääosin siitä, että asia on niin uusi. Edistykselliset ravitsemusasiantuntijat ovat jo pitkään ylistäneet superfoodeja.
Mitkä marjat, vihannekset tai hedelmät kuuluvat himoittuun superruokaluokkaan?
Kirjassa mainitut superfoodit tuodan kaukomailta, mutta ovat todella terveellisiä, täynnä suojaravintoaineita ja varsin kalliita. On perusteltua käyttää niitä täydentämään terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Ei ehkä joka päivä, sillä siihen ne ovat liian kalliita. Tosin kallista on tietysti myös sairastelu! Näen superruoan realistisena mahdollisuutena toimia esimerkiksi 1-3 kertaa viikossa "herkkupäivänä". Raakakaakaota, gojia, spiruliinaa, hampputuotteita(!) ja macaa napaan muutaman kerran viikossa! On se parempi vaihtoehto kuin iso karkkipussi tai ravinneköyhän tärkkelysmoskan käyttö.
Suomesta saa toki myös superfoodia: nokkosia, kuusenkerkkiä, ruusunmarjoja, tyrniä, mustikka, puolukkaa, karpaloa jne. Mutta annetaan hetkeksi tilaa ulkomaisille superfoodeille. Niitä tuodaan maahamme yhä vilkkaammin. Tiedustele luontaistuotekaupasta tai tilaa suoraan esimerkiksi Puhdistamosta (ei maksettu ilmoitus!).
Miltä kuulostaa omalla kotisohvalla nautittu ateria, joka koostuu eri mantereiden ja korkeakulttuureiden hienoimmista ruokaaineista? Jaakko Halmetoja uskoo, että ajatus tästä olisi saattanut tuntua vielä muutama vuosikymmen sitten kaukaiselta tai täysin mahdottomalta. Lisäämällä omaan ruokavalioonsa näitä huikean ravinnerikkaita raaka-aineita, eli superfoodeja, saa eksoottisten makuelämysten lisäksi käyttöönsä valtavan määrän hyödyllisiä työkaluja, oli tavoitteena sitten seksuaalisen halukkuuden lisääminen tai aivotoiminnan maksimointi.
Superfoodit sisältävät poikkeuksetta erittäin suuria määriä kehomme toiminnalle tärkeitä ravinteita: Vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja, rasvahappoja sekä bioaktiivisia ainesosia. Kun ravitsemme kehoamme alkuperäisillä, lunnollisilla ja kokonaisilla ruoka-aineilla, on elimistöllämme jatkuvasti käytössään ravinteita, joiden avulla terveytemme ja suorituskykymme kehittyy.
Halmetoja on koonnut kirjaansa viisi yleisintä superfoodia, joiden saatavuus Suomessa on tällä hetkellä hyvällä tasolla: raakakaakao, gojimarja, macajuuri, spirulinalevä ja hampunsiemen. Näiden viiden ruoka-aineen avulla kuka tahansa voi sukeltaa oman terveytensä ja suorituskykynsä todelliselle alkulähteelle. Tässä teille esimerkinomaisesti kirjan tietoa kaakaosta.
Raakakaakao
Ihmisten uskotaan käyttäneen kaakaota jo 15 000 - 5000 vuotta sitten, mutta varhaisin arkeologinen todiste kaakaon käytöstä löytyy nykyisen Hondurasin alueelta 2000 ennen ajanlaskumme alkua.
Kaakaota valmistetaan Theobroma cacao -nimisen puun hedelmistä. Kaakaopuu kasvaa yleensä 3-10 metriä korkeaksi puuksi, joka tuottaa hedelmää ympäri vuoden. Kypsyvät kaakaohedelmät ovat yleensä vihreitä ja lopulta niistä tulee punaisia, oransseja, keltaisia sinisiä tai turkoosin värisiä. Näiden 18-20 senttimetrin mittaisten kaakaohedelmien kypsyminen kestää 5-6 kuukautta ja jokainen kaakaohedelmä sisältää 20-50 hieman mantelia suurempaa kaakaopapua, joita ympäröi kaakaohedelmän "liha". Yhden hedelmän sisältämistä kaakaopavuista voidaan valmistaa 3-4 korkealaatuista tummaa suklaalevyä.
Raaka kaakao on yksi maailman ravinnerikkaimmista ja kompleksisimmista ruoka-aineista. Kaakao sisältää yli 1200 aktiivista ainesosaa ja huikeat 10% kaakaon painosta on antioksidantteja. Tämä vie raa'an kaakaon täysin eri tasolle antioksidanttien läheenä verrattuna käytännössä mihin tahansa muuhun ruoka-aineeseen. Kaakaon sisältämät antioksidanttiyhdisteet (polyfenolit) ehkäisevät erityisesti huonon LDL- kolesterolin hapettumista. Tämä suojelee kehoamme mm. erilaisilta sydänsairauksilta. Polyfenoleilla on myös verta tihentäviä ominaisuuksia, jotka ehkäisevät meitä sydänkohtauksilta. Kaakaon antioksidanttipitoisuutta kuvaa hyvin se, että raaka kaakao sisältää enemmän antioksidantteja kuin mustikka, goji-marja, acai-marja, punaviini ja granaattiomena yhteensä. Kaakao on loistava lähde erityisesti magnesiumille, raudalle, mangaanille, kromille, rikille, kuparille ja sinkille. Lisäksi kaakao on erittäin hyvä kuitujen lähde. Tämän “Jumalten ruoan” uniikit ominaisuudet linkittyvät kuitenkin kaikkein selkeimmin aivojemme toimintaan ja hyvän olon tuntemuksiimme.
Moni luulee, että raaka kaakao piristää sen sisältämän kofeiinin vuoksi. Raaka kaakao sisältää kuitenkin vain noin 1/20 osan kahvin sisältämästä kofeiinin määrästä. Hyvin pienen kofeiinimäärän lisäksi kaakao sisältää kuitenkin luonnossa erittäin harvinaista teobromiinia, joka on kofeiinin "sisarmolekyyli" (molemmat ovat metyyliksantiineja). Teobromiinilla on kehossamme piristävä ja melko pitkäkestoinen vaikutus, sillä maksamme entsyymit pilkkovat teobromiinin vain noin 50 -prosenttisesti 6-10 tunnin kuluessa nauttimisesta. Teobromiini ei stimuloi hermostoamme ja sen vaikutus on noin 1/4 kofeiinin aiheuttamasta stimulaatiosta.
Kaakaossa on enemmän magnesiumia kuin tyypillisissä lisäravinteena myytävässä magnesiumtabletissa. Noin 70% kehomme magnesiumista on luissa ja magnesium onkin yksi tärkeimmistä mineraaleista jos haluamme rakentaa vahvat luut. Magnesium aktivoi entsyymejä, joita hermosolumme vaativat muodostaakseen glukoosista energiaa, adenosiinitrifosfaattia (ATP). Aivojemme riittävän vilkas toiminta riippuu pitkälti juurikin ATP:sta ja kun aivoillamme on käytössä riittävästi magnesiumia, toimii ajatuksemme kirkkaasti ja selkeästi. Aivo-selkäydinnesteessämme on suurempi pitoisuus magnesiumia kuin veriplasmassamme. Magnesiumia vaaditaan yli 300:n kehomme entsyymin toimintaan, joista suurin osa liittyy aivojen toimintaan ja ajatteluumme. Magnesium on myös välttämätön ainesosa aivolisäkkeellemme, joka saa aivoissamme informaatiota hypotalamukselta ja siirtää nämä viestit koko kehoomme erilaisina kemiallisina singaaleina tai hormoneina.
Laadukas kaakaopapu on aina luomulaatuinen ja ravinnerikkaassa maaperässä kasvanut. Sekä fermentoidut, että fermentoimattomat kaakaopavut ovat syötäväksi kelpaavia. Fermentoimattomien papujen maku ei ole yhtä kaakaomainen, mutta esimerkiksi niiden vaikutukset neurotransmittereidemme eli aivojemme välittäjä-aineiden toimintaan ovat voimakkaammat kuin täysin fermentoiduilla pavuilla. Violetin värisiä antioksidantteja esiintyy fermentoimattomissa kaakaopavuissa fermentoituja enemmän. Fermentoimaton kaakaopavun massa sisältää noin 11-13% antioksidanttisoluja (joista 65-70% on polyfenoleja). Fermentoinnin aikana polyfenolit käyvät läpi tiettyjä prosesseja (ne reagoivat mm. peptidejen ja proteiinien kanssa) ja jäljelle jää noin 20% lähtötilanteen polyfenolimäärästä. Täysin fermentoituneissa kaakaopavuissa pavun luonnolliset bakteerit saavat “syödä loppuun” kaikki papujen pinnalla elävät bakteerit. Täydellisessä fermentaatiossa noin puolet esimerkiksi kuoriosan alkaloideista (esim. kofeiini) imeytyy itse papuun, mutta papuun jäävä kofeiini on tällöin adaptogeenisessa muodossa. Adaptogeeni on termi, joka annetaan ruoka-aineille tai yrteille, jotka auttavat kehoamme adaptoitumaan eli sopeutumaan ympäristön muutoksiin, esimerkiksi stressiin. Adaptogeenit tasapainoittavat mm. kehomme hormoni-, verenkierto- ja lymfajärjestelmän toimintaa ja saavat näin kehomme toimimaan entistä energisemmin tai tarvittaessa rauhallisemmin. Adaptogeenit säätelevät kehomme kaasu- ja jarrupolkimia vallitsevien tarpeidemme mukaan.
Raakaa kaakaota on perinteisesti käytetty erilaisten kaakaojuomien valmistamiseen ja kaakaosta saakin loistavan osan erilaisten juomien joukkoon. Kokonaiset kaakaopavut toimivat mainiosti sellaisenaan syötynä esimerkiksi osana eväs-sekoitusta tai dipattuna kotimaiseen luomuhunajaan. Kokonaiset kaakaopavut kannattaa kuoria, jotta säästyy kuoriosissa esiintyvien alkaloidien ja mahdollisten epäpuhtauksien turhalta nauttimiselta. Kaakao nibsit tuovat mainion palasen raakasuklaan joukkoon ja niitä on helppo lisätä erilaisten smoothieiden tai vaikkapa myslin joukkoon. Raa'asta kaakaojauheesta voi tehdä kaakaojuomia, lisätä puurojen joukkoon, käyttää suklaan valmistamisessa, smoothieissa tai mitä erilaisimmissa jälkiruoissa. Kaakaomassaa voi napostellaa sellaisenaan ja sitä voi raastaa esimerkiksi jäätelön tai erilaisten jälkiruokien päälle. Raastettu kaakaomassa sopii myös erinomaisesti raakasuklaan valmistamiseen. Kaakaovoita sulattamalla saa loistavan pohjan raakasuklaalle ja kyseinen rasva toimii mainiosti myös ulkoisessa käytössä. Kaakaovoissa on rutkasti arvokkaita antioksidantteja, jonka vuoksi se soveltuu hyvin ihorasvaksi varsinkin auringossa oleillessa ja sitä kannattaa käyttää hieromalla sitä erityisesti ihon ohuille alueille (huulet, silmänaluset). Kaakaovoi muuttuu nestemäiseksi iholla (kaakaovoin sulamispiste on 35 astetta).
Muita kirjoituksiani terveellisestä ruoasta:
maanantaina, marraskuuta 09, 2009
Terveellinen kotimainen ruokavalio
**
Mitä me vouhotamme jatkuvasti siitä terveellisestä Välimeren ruokavaliosta, kun suomalaisen ruoan saa pienellä vaivalla terveelliseksi? Täysjyväviljaa kohtuullisesti, runsaasti metsämarjoja ja kalaa, ripaus kylmäpuristettua rypsiöljyä, luonnonmukaisesti tuotettua lihaa ja sanotaan reilusti juu juureksille. Siinä resepti jolla hakataan italiaanot, kreetalaiset ja konkvistadoorit!Totuus löytyy äärikonservatiivisen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmallin ja "karppaajien" harjoittaman yksipuolisen propagandan keskivälistä. Molemmat tahot syövät omaa uskottavuuttaan kaivautuessaan syvemmin poteroihinsa. Mitä fanaattisemmaksi meno yltyy, sitä enemmän karkotetaan omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä pois terveellisen ruoan parista.
Tässä teille Suomen Akatemian tutkijan tulkinta siitä millaista voisi olla kulkea turvallisesti tiedon sekamelskan keskellä nauttien suomalaisesta perusruoasta. Kannattaa miettiä mitä erikoistutkija Iris Erlund kirjoittaa!
Suositusten mukainen suomalainen ruokavalio päihittää terveellisyydessään esimerkillisenä pidetyn Välimeren maiden ruokavalion. Suomalaisen ruokavalion terveellisyyttä pönkittävät muun muassa täysjyvävilja, kala ja marjat, joita meillä on syöty jo muinaisista ajoista. Suomen Akatemian rahoittamassa SALVE-tutkimusohjelmassa ruokavalioita tutkiva erikoistutkija vertaa suomalaisten ruokailutottumuksia metsiemme sekasyöjään eli karhuun.
Suomalaiset ovat hanakoita vertaamaan omaa ruokakulttuuriaan esimerkiksi Välimeren maiden ruokiin – suomalaisen tappioksi. Suomalaista ruokaa pidetään perinteisesti epäterveellisenä ja raskaana eteläiseen verrattuna, mutta tosiasiassa jako ei ole näin yksiselitteinen.
- Itse asiassa monessa Välimeren maassa syödään nykyään melko epäterveellisesti, kun taas Suomessa on petrattu valtavasti ruokatottumusten suhteen. Aamupalakulttuuri on hyvä esimerkki: Suomessa aamupalapöydässä on perinteisesti kaura-, ohra- tai ruispuuroa, kun taas Ranskassa popsitaan sokeripullia ja croissanteja, toteaa Suomen Akatemian rahoittaman SALVE-tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund.
Välimeren ruokavalion esikuva, Kreetalta lähtöisin oleva ruokavalio sisälsi paljon kasviksia, täysjyväviljaa ja palkokasveja, mutta vain vähän lihaa ja alkoholia. Ruokavalion ja energiankulutuksen suhde oli ihanteellinen, sillä terveellisen ruokavalion lisäksi saatiin paljon arkiliikuntaa.
- Tämä alkuperäinen ruokavalio oli yleinen vielä 1950-luvulla, mutta nyt Välimeren maissa syödään paljon epäterveellisemmin ja ruokakulttuurin terveellisyys on osittain enää pelkkä myytti. Muun muassa runsaan oliiviöljyn kanssa lotraamisen seurauksena on paljon ylipaino-ongelmia.
Pohjoismaisesta ruoasta trendi maailmalla? Suomessa on pitkälti samanlainen ruokakulttuuri kuin muissakin Pohjoismaissa, ja suositusten mukaan kootut ruokavaliot ovat todella terveellisiä. Terveellisesti syöminen on meillä helppoa, sillä ruokakulttuuriin kuuluu jo perinteisesti muun muassa täysjyväviljaa, kalaa ja marjoja.
- Esimerkiksi suomalaisten paljon käyttämän rypsiöljyn rasvakoostumus on paljon parempi kuin oliiviöljyn. Vähärasvaisia ja vähäsokerisia tuotteita on tarjolla paljon, ja niitä käytetään enemmän kuin muualla. Myös vihannesten ja hedelmien valikoima on hyvä ympäri vuoden, Erlund sanoo.
Kunhan suomalaiset vielä oppivat syömään enemmän unohduksiin jääneitä juureksia, yrttejä sekä palkokasveja, Erlund arvelee, että pohjoismaisesta ruokavaliosta voisi hyvinkin tulla trendikäs myös muualla maailmassa. Lähtökohta on hyvä, sillä pohjoismailla on jo valmiiksi hyvä maine hyvinvoinnin mallialueena.
- Parhaimmillaan suomalaisten elintavat ovat vähän niin kuin karhuilla: paljon kasviksia ja kalaa, vähän lihaa ja rasvaa sekä rutkasti liikuntaa ja unta. Sehän kuulostaa todella hyvältä, Erlund nauraa.
Tutkimustiedosta saadaan potkua terveelliseen ruokavalioon. Suomen Akatemian rahoittamalla SALVE-tutkimusohjelmalla pyritään tuottamaan tietoa kansanterveyden parantamiseksi. Tavoitteena on tunnistaa sekä pohjoismaissa yleisesti käytettäviä terveellisiä ruokia että niitä biokemiallisia ilmiöitä, joihin voidaan vaikuttaa terveellisellä ruoalla.
- Kun tieto terveellisestä ruoasta lisääntyy, ihmisten on helpompi ryhtyä noudattamaan terveellisempää ruokavaliota, tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund uskoo.
- Suurimpana haasteena tällä hetkellä ovat niin sanotut makkaraperunaihmiset, joita ruoan terveellisyys ei kiinnosta. Jos ei halua tai ehdi miettiä kaupassa, mikä olikaan terveellistä, kannattaa panostaa perinteisesti suomalaiseen ruokavalioon kuuluviin, terveellisiksi tiedettyihin ruoka-aineisiin.
Erikoistutkijan suosituslista ruokaostosten terveellisyyttä miettiville sisältää suomalaisille tuttuja aineksia. Ostoskoriin kannattaa koota muun muassa täysjyvää, rypsiöljyä, marjoja, kalaa ja vähärasvaisia maitotuotteita.
- Myös erilaiset vihannekset, yrtit ja hedelmät kuuluvat laadukkaaseen ruokavalioon. Ne ovat hyviä ja herkullisia, ja niillä saadaan ruokiin väriä, variaatioita ja erilaisia makuja, Erlund lupaa.
Suomalaiset ovat hanakoita vertaamaan omaa ruokakulttuuriaan esimerkiksi Välimeren maiden ruokiin – suomalaisen tappioksi. Suomalaista ruokaa pidetään perinteisesti epäterveellisenä ja raskaana eteläiseen verrattuna, mutta tosiasiassa jako ei ole näin yksiselitteinen.
- Itse asiassa monessa Välimeren maassa syödään nykyään melko epäterveellisesti, kun taas Suomessa on petrattu valtavasti ruokatottumusten suhteen. Aamupalakulttuuri on hyvä esimerkki: Suomessa aamupalapöydässä on perinteisesti kaura-, ohra- tai ruispuuroa, kun taas Ranskassa popsitaan sokeripullia ja croissanteja, toteaa Suomen Akatemian rahoittaman SALVE-tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund.
Välimeren ruokavalion esikuva, Kreetalta lähtöisin oleva ruokavalio sisälsi paljon kasviksia, täysjyväviljaa ja palkokasveja, mutta vain vähän lihaa ja alkoholia. Ruokavalion ja energiankulutuksen suhde oli ihanteellinen, sillä terveellisen ruokavalion lisäksi saatiin paljon arkiliikuntaa.
- Tämä alkuperäinen ruokavalio oli yleinen vielä 1950-luvulla, mutta nyt Välimeren maissa syödään paljon epäterveellisemmin ja ruokakulttuurin terveellisyys on osittain enää pelkkä myytti. Muun muassa runsaan oliiviöljyn kanssa lotraamisen seurauksena on paljon ylipaino-ongelmia.
Pohjoismaisesta ruoasta trendi maailmalla? Suomessa on pitkälti samanlainen ruokakulttuuri kuin muissakin Pohjoismaissa, ja suositusten mukaan kootut ruokavaliot ovat todella terveellisiä. Terveellisesti syöminen on meillä helppoa, sillä ruokakulttuuriin kuuluu jo perinteisesti muun muassa täysjyväviljaa, kalaa ja marjoja.
- Esimerkiksi suomalaisten paljon käyttämän rypsiöljyn rasvakoostumus on paljon parempi kuin oliiviöljyn. Vähärasvaisia ja vähäsokerisia tuotteita on tarjolla paljon, ja niitä käytetään enemmän kuin muualla. Myös vihannesten ja hedelmien valikoima on hyvä ympäri vuoden, Erlund sanoo.
Kunhan suomalaiset vielä oppivat syömään enemmän unohduksiin jääneitä juureksia, yrttejä sekä palkokasveja, Erlund arvelee, että pohjoismaisesta ruokavaliosta voisi hyvinkin tulla trendikäs myös muualla maailmassa. Lähtökohta on hyvä, sillä pohjoismailla on jo valmiiksi hyvä maine hyvinvoinnin mallialueena.
- Parhaimmillaan suomalaisten elintavat ovat vähän niin kuin karhuilla: paljon kasviksia ja kalaa, vähän lihaa ja rasvaa sekä rutkasti liikuntaa ja unta. Sehän kuulostaa todella hyvältä, Erlund nauraa.
Tutkimustiedosta saadaan potkua terveelliseen ruokavalioon. Suomen Akatemian rahoittamalla SALVE-tutkimusohjelmalla pyritään tuottamaan tietoa kansanterveyden parantamiseksi. Tavoitteena on tunnistaa sekä pohjoismaissa yleisesti käytettäviä terveellisiä ruokia että niitä biokemiallisia ilmiöitä, joihin voidaan vaikuttaa terveellisellä ruoalla.
- Kun tieto terveellisestä ruoasta lisääntyy, ihmisten on helpompi ryhtyä noudattamaan terveellisempää ruokavaliota, tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund uskoo.
- Suurimpana haasteena tällä hetkellä ovat niin sanotut makkaraperunaihmiset, joita ruoan terveellisyys ei kiinnosta. Jos ei halua tai ehdi miettiä kaupassa, mikä olikaan terveellistä, kannattaa panostaa perinteisesti suomalaiseen ruokavalioon kuuluviin, terveellisiksi tiedettyihin ruoka-aineisiin.
Erikoistutkijan suosituslista ruokaostosten terveellisyyttä miettiville sisältää suomalaisille tuttuja aineksia. Ostoskoriin kannattaa koota muun muassa täysjyvää, rypsiöljyä, marjoja, kalaa ja vähärasvaisia maitotuotteita.
- Myös erilaiset vihannekset, yrtit ja hedelmät kuuluvat laadukkaaseen ruokavalioon. Ne ovat hyviä ja herkullisia, ja niillä saadaan ruokiin väriä, variaatioita ja erilaisia makuja, Erlund lupaa.
Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 9.11.2009
Lisää kirjoituksiani terveellisestä ruoasta:
perjantaina, syyskuuta 18, 2009
Maissin luvattu maa
***
Sinun kannattaa käyttää 50 min elämästäsi ja katsoa tiededokumentti "Maissin luvattu maa". Yle Teema esitti tämän eilen illalla (17.9.2009) ja se on vielä noin kuukauden verran katsottavissa Ylen arkistossa. Paina tästä.Dokumenttiohjelma on toteutettu hyvin yksinkertaisella tavalla, se ei paljon selostusta kaipaa. Maissi on erottamaton osa amerikkalaista ruokakulttuuria, lihottavathan jenkit maissirehulla vielä pihvikarjaansakin. Kaksi amerikkalaismiestä ryhtyy viljelemään eekkerinkokoista maissipeltoa ja saavatkin hyvän sadon. He ihmettelevät minne heidän satonsa lopulta päätyy.
Ohjelma tarjoaa lukuisia yllätyksiä. Kerron nyt joitakin yksityiskohtia ohjelmasta, jotka saattavat herättää kiinnostuksesi katsoa tämä ohjelma:
- pääasiantuntijana esiintyy tiede- ja ympäristöjournalismin professori Michael Pollan Berkeleyn yliopistosta. Muita asiantuntijoita ovat mm. Harvardin yliopiston tunnustettu ravitsemustutkija professori Walter Willett ja kivikautisen ruokavalion puolestapuhuja professori Loren Cordain
- ohjelman katsominen loppuun asti palkitaan, sillä on mahdollisuus tavata maatalousministeri Earl Butz lämminhenkisessä haastattelussa. Ministeri Butz on erityisen kiinnostava henkilö, sillä hän käynnisti 1970-luvulla USA:ssa uuden maatalousohjelman, missä päämääränä oli pistää pellot tuottamaan mahdollisimman paljon, edullista ruokaa (maissia)
- maissi, jota viljellään, on pääosin syömäkelvotonta sellaisenaan ihmiselle. Iowalainen maanviljelijä ei voi nauttia oman maissipeltonsa antimista koska se maistuu niin pahalle. Vasta teollisen prosessin läpikäyneenä (HFCS, maissitärkkelyssiirappi) tai lihakarjalle syötettynä se saadaan syötävään muotoon (makeutetut elintarvikkeet, liha, pikaruoka). Tämä on minusta traagista
- professorit Pollan ja Willett puhuvat huolissaan siitä miten maissin ravintoarvo on lähes olematonta (jalostuksen kautta saadun suuren tärkkelysmäärän takia), mutta sato on huikeasti parantunut
- maanviljelijät eivät pidä nykyisestä maatalouspolitiikasta, mutta heillä on varsin pienet mahdollisuudet vaikuttaa asiaan. He ovat teollistuneen maatalousjärjestelmän uhreja
- pelottavinta tässä kaikessa on se, että rehumaissin avulla saatu liha on epäterveellisen rasvaista ja virvoitusjuomiin päätyvä maissitärkkelys sairastuttaa ihmiset mm. kakkostyypin diabetekseen. Lihavuusongelma on suoraan kytköksissä halpaan maissintuotantoon (makeutetut virvoitusjuomat!)
Muista katsoa!
Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
tiistaina, syyskuuta 01, 2009
Työttömien terveysriski: työpaikkaruokailu päättyy
**
Työpaikkaruokailun päättyminen on Työterveyslaitoksen mukaan yksi tärkeä terveysriski työttömälle.Työttömät voivat huonommin ja ovat sairaampia kuin työssä käyvät. Syitä henkisen ja fyysisen kunnon alamäkeen on monia, yhtenä niistä työpaikkaruokailun päättyminen, kertoo Työterveyslaitoksen julkaisema Työ Terveys Turvallisuus -aikakauslehti.
Kriisin keskellä omasta terveydestä ja elämäntavoista huolehtimiseen pitäisi yhtäkkiä löytää uutta puhtia ja ryhtiä. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jukka Vuori sanoo lehdessä, että myös fyysiset oireet lisääntyvät työttömyyden aikana ja jopa kuolleisuus kasvaa muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien seurauksena.
Säännölliset ateriat hoitavat mieltä ja kehoa. Johtuuko työttömyys heikommasta terveydestä vai heikompi terveys työttömyydestä, siihen tutkimukset eivät anna yksiselitteistä vastausta. "Totuus löytyy varmaankin keskiväliltä. Massatyöttömyyden aikana työttömäksi jää entistä enemmän kaikenkuntoisia", Vuori sanoo. Vuori kuitenkin muistuttaa, että terveet työllistyvät heikompikuntoisia paremmin. Päivärytmi hoitaa mieltä ja ruumista, kun aterioi säännöllisesti ja hakeutuu kodin seinien ulkopuolelle liikkumaan sekä tapaamaan muita.
Lähde: Ruokatiedon uutistiedote terveystoimittajille, 1.9.2009
Lisää kirjoituksiani terveydestä:
7.4.1972 - se päivä muutti Suomen
keskiviikkona, elokuuta 26, 2009
Ravintolaruoan verotus alas!
**
Suomen Kuluttajaliitto kannattaa ravintolaruoan arvonlisäveron alentamista elintarvikkeiden arvonlisäveron tasalle ja lähemmäksi eurooppalaista keskitasoa.Vaikeutuneessa taloustilanteessa ravintolapalvelujen käyttö on vähentynyt ja uhkaa vähentyä edelleen. Se, että hallitusohjelmassa mainitaan vain elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen, ei saa muuttuneessa taloustilanteessa olla esteenä tarpeellisen korjauksen toteutukselle. Ravintolapalvelujen veron alennus tukisi suomalaista ruokakulttuuria ja työllisyyttä.
Suuri hinnanero siten, että ravintoloiden ja työpaikkojen ruokailu olisi tuntuvasti korkeammin verotettua ja kalliimpaa kuin noutopalveluiden pikaruoka, ei olisi kansanterveydellisesti toivottavaa. Siksi myös työpaikoilla ja ravintoloissa tapahtuvan ruokailun verotuksen tulisi olla samalla alennetulla tasolla noutopalveluista ostettujen pikaruokien verotuksen kanssa.
Olen samaa mieltä Suomen Kuluttajaliiton kanssa sen suhteen, että elintarvikkeiden ja ravintolaruokailun arvonlisäverojen pitää alentua siten, että ne tulevat samalle tasolle.
Suuri hinnanero siten, että ravintoloiden ja työpaikkojen ruokailu olisi tuntuvasti korkeammin verotettua ja kalliimpaa kuin noutopalveluiden pikaruoka, ei olisi kansanterveydellisesti toivottavaa. Siksi myös työpaikoilla ja ravintoloissa tapahtuvan ruokailun verotuksen tulisi olla samalla alennetulla tasolla noutopalveluista ostettujen pikaruokien verotuksen kanssa.
Olen samaa mieltä Suomen Kuluttajaliiton kanssa sen suhteen, että elintarvikkeiden ja ravintolaruokailun arvonlisäverojen pitää alentua siten, että ne tulevat samalle tasolle.
Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 25.8.2009
Tässä muita ravintokirjoituksiani:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)