Älä vaihda eläinrasvoja vaaleaan leipään!

**

Sosiaalisen median vahvuuksiin kuuluu tiedon nopeus, niinpä kului monen montaa päivää (31.5.2010) ennen kuin Helsingin Sanomat ja muu printtimedia ehti kommentoida tätä uutta tanskalaistutkimusta. Esimerkiksi tässä terveysblogissa sait lukea tämän uutisen jo neljä päivää sitten (27.5.2010).

Jos sosiaalisen median puolella on riittävästi ammattitaitoa (muista aina varmistaa tämä asia!), en näe mitään syytä miksi jättäisit blogeissa olevat tiedot hyödyntämättä.

Ennen kuin tutustut tähän alla mainittuun äsken ilmestyneeseen tanskalaistutkimukseen, tee näin:

a) unohda ainakin hetkeksi kaikki se minkä olet kuullut lääkäreiden ja tutkijoiden kertovan kovien, eläinperäisten rasvojen vaarallisuudesta. Puheet siitä miten voi tukkii suonet ja sydämet pysähtyy jos syö rasvaista lihaa

b) tutustu sen jälkeen avoimin mielin tutkimushavaintoihin

c) älä kuitenkaan näiden havaintojen innoittamana mene aivan äärimmäisyyksiin eläinrasvojen ihannoinnissa, muista kohtuus! On hyvä syödä myös runsaasti vihanneksia, raasteita ja marjoja sekä kohtuullisesti makeita hedelmiä ja tummaa leipää

d) älä hauku Pekka Puskaa. Hän toimi silloisen tiedon varassa ja valisti eläinrasvojen vaarallisuudesta mm. erinomaisen kuuluisassa Pohjois-Karjala-projektissa (edesmenneen professori Ancel Keysin suuri kenttäkoe täällä Suomessa). Pekka taitaa muuten jatkaa tätä linjausta uskollisemmin kuin moni muu tässä maassa. Antaa Pekan puhua tästä. Mielipiteitä saa toki esittää Pekan tueksi taikka häntä vastaan. Raaka totuus on, että Pekka Puskan tiedekäsitys erityisesti eläinrasvojen suhteen on natissut liitoksissaan jo pitkään. Hyvää Pekassa on tupakoinnin vastustus, intohimoinen liikunnan ylistys ja vihannesten ja hedelmien suosiminen. Tällä hyvällä saralla Pekka niittää mainetta vielä pitkään!

e) dosentti Matti Tolonen muistuttaa toisaalla tässä terveysblogissa (professori Kari Salmisen vieraskirjoitus): "Diabetesliitto se jaksaa edelleen tuputtaa vanhaa tietoa voin ja muun tyydytetyn rasvan vaarallisuudesta sydämelle ja valtimoille (Diabetes-lehti 5/2010). No, itselleenpähän tekee vahinkoa: Diabeetikot eivät enää luota omaan liittoonsa, eikä sen jäsenmäärä kasva vaikka diabeetikkoja tulee lisää kaiken aikaa."

Sitten vielä ennen tanskalaistutkimukseen tutustumista pyydään lataamaan internetistä erittäin laadukkaan Excel-taulukon, josta löytyy glykeemisen indeksin (GI) ja glykeemisen kuorman (GL) nerokas seurantajärjestelmä. Punaisella taustalla ovat ne sydämelle vaarallisiksi osoittautuneet ruoka-aineet (mm. vaalea leipä, puhdas sokeri, makeat leivonnaiset, makeat virvoitusjuomat, aamiaismurot, riisi, pasta ja peruna) ja vihreällä taustalla terveellisemmät hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet (mm. useimmat täyshedelmämehut, monet hedelmät, lähes kaikki maanpäälliset vihannekset, monet täysjyväleivät ja monet maitotuotteet). Suosittelen!

Nyt oletkin valmis lukuelämykseen:

Tiedelehti ACJN:n kesäkuun numerossa ilmestyi ihan äsken tanskalaistutkijoiden tiederaportti. Iltalehti ehti jo tänään (27.5.2010) kirjoittaa tutkimuksesta, itse en ole vielä saanut tutkimuksesta koko raporttia haltuuni. Minulla on vain raportin tiivistelmä käytössäni. Näillä tiedoilla päästään ainakin alkuun. Kommentoi lisää!

Vaalea leipä, valkoinen sokeri ja muut korkean GI:n hiilihydraatit lisäsivät infarktin riskiä tuoreessa tanskalaistutkimuksessa.

Sydäninfarktin riski kohosi tutkittavilla, jotka vaihtoivat kovat rasvat jalostettuihin hiilihydraatteihin.

Selkeä viesti onkin: Liiallinen tyydyttyneiden rasvojen syöminen toki altistaa sydänsairauksille, mutta tilanne ei parane lainkaan, jos rasvat korvaa pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla.

Tanskalaistutkimuksen perusteella pitäisi vakavasti arvioida ovatko vaalea leipä ja muut korkean GI:n hiilihydraatit merkittäviä sydänsairausriskin kohottajia.

Tutkijat seurasivat yli 53 000 tervettä keski-ikäistä miestä ja naista keskimäärin 12 vuoden ajan. Seurannan aikana heille sattui 1 900 sydäninfarktia.

Sydäninfarktit eivät lisääntyneet, kun tyydyttyneiden rasvojen tilalle otettiin esimerkiksi kasviksia, ruista tai muita matalan GI:n ruoka-aineita.

Infarktiriski kuitenkin suureni noin kolmanneksen, jos henkilöt lisäsivät esimerkiksi vaalean leivän tai valkoisen sokerin osuutta.

Tutkimusta kommentoi lehden pääkirjoituksessa arvostettu professori Frank B. Hu Harvardin yliopistosta. Hän pitää pitkälle jalostettujen hiilihydraattien vähentämistä kansanterveydellisesti erittäin tärkeänä. Vähän liikkuvalle ja ylipainoiselle väestölle ne voivat olla yhtä suuri tai jopa suurempi terveyshaitta kuin tyydyttyneet rasvat.

Kommentoi!

Muita tuoreita kirjoituksia samasta aiheesta:

Sydän ei tykkää sokeristaJätä pois sokeri - elät pitempään?Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiinEläinrasvat - miten vaarallisia?Kirjoittajavieras: Kari Salminen

Maitorasvat suojaavat ensimmäiseltä sydäninfarktilta

*

Arvoisat lukijani, te tiedätte, että rakastan voita, juon mieluusti täysrasvaista maitoa ja nautin muitakin täysrasvaisia maitotuotteita. On edelleen hyvin kiistanalaista, onko tämä linjaus terveellistä ihmiselle. Itse uskon maitorasvojen terveellisyyteen ja niiden myötä saavutettuun hyvään oloon.

Ihan äskettäin on ilmestynyt hyvin mielenkiintoinen tutkimus maitorasvojen mahdollisista terveyshyödyistä.

Uppsalan yliopiston tutkijat (Ewa Warensjö etunenässä) raportoivat American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehden tuoreessa artikkelissaan, että maitorasvojen runsas nauttiminen saattaa suojata ensimmäiseltä sydäninfarktilta (koskee erityisesti naisia).

Ruotsalaiset tutkijat ovat näköjään kehittäneet varsin näppärän menetelmän, jolla henkilön maitorasvan kulutusta voidaan mitata varsin tarkasti. Ruokapäiväkirjojen avulla kerätty tieto on kovin altis virheille. Tässä ruotsalaismenetelmässä vältetään tämä virhelähde.

Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimittäin maidolle ominaisia parittoman hiililuvun rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Kun seurattiin näiden rasvahappojen esiintymistä ihmiselimistössä, voitiin todeta, että maitorasvan kulutus oli yhteydessä pienempään infarktiriskiin.

Ne ihmiset, jotka käyttivät enemmän maitorasvoja, heidän elimistöönsä kerääntyi suuremmassa määrin parittoman hiililuvun rasvahappoja.

Minun subjektiivinen käsitykseni maitorasvojen terveellisyydestä sai vahvistusta.

Kommentteja?

Tutkimuksen nimi: Biomarkers of milk fat and the risk of myocardial infarction in men and women: a prospective, matched case-control study. Raportti löytyy täältä.

Juttuvinkin löysin Anssi Mannisen blogista.

Muita juttuja maitorasvoista:

Kirjoittajavieras: Kari SalminenMaitorasva pitää sydämen terveenäMaitoa suoraan maatiloilta - vähemmän allergiaa ja astmaa!Antakaa lapselle hänen jokapäiväinen rasvansaRuotsin maajussit pysyvät terveinä maitorasvoillaMaito on hyödyllistä urheilijan lihaksilleMaitorasvan haitallisuus - kummallinen uskomusMaito on terveysjuomaTäysrasvainen maito suojeli eturauhassyövältäOrgasmirasvan ylistystäVoi maistuu leivän päälläViisi minuuttia voista

Fosfori ei lannoita luita

**

Fosfori lannoittaa peltoja ja parantaa viljan kasvua, mutta valitettavasti ravinnon suuri fosforikuorma ei tee hyvää luittemme kasvulle. Päinvastoin, liian innokas luitten lannoittaminen fosforilla, voi vakavasti haitata niiden kasvua.

Tämä ja paljon muuta selvisi perjantaina 28.5.2010 kun dosentti Christel Lamberg-Allardtin työryhmästä väitteli tohtoriksi Virpi Kemi. Sali oli ilahduttavan täynnä ja vastaväittelijä professori Antti Aro oli hyvällä tuulella.

Lectiossaan (puhe, jonka väittelijä pitää tilaisuuden alussa) Virpi Kemi muistutti siitä miten vähän fosfori kiinnostaa ravitsemustutkijoita ja miten paljon se kiinnostaa elintarviketeollisuutta.

Fosforista ei ole pulaa ravinnossa. Sitä on pikemminkin liikaa. Tällä hetkellä monilla suomalaisilla fosforin saantisuositukset (600 mg/vrk) ylittyvät 2-3 -kertaisesti. Tämä johtuu mm. siitä, että ns. prosessoidussa ruoassa (makkara, sulatejuusto, einekset, lihamarinadi) on runsaasti fosfaattisuoloja lisäaineina. Näitä saa aika surutta ruokiin lykätä säilyvyyttä, ruoan puskurointiominaisuuksia ja rakennetta parantamaan.

Fosfaattisuolojen E-koodiviidakko on pelottava: E338, E339, E340, E341, E343, E450, E451, E452, E541. Elintarviketeollisuus onnistui lobbaamaan EU-lainsäädännön puolelleen ja näin saatiin hyvin väljät säädökset miten paljon fosfaattisuoloja voi olla ruoassa. Suomessa ruoan fosforikuorma on tämän lepsuilun myötä lisääntynyt jopa kolminkertaisesti verrattuna aikaan ennen vuotta 1995.

Luun haurastumisen lisäksi, korkea fosforikuorma rasittaa munuaisten toimintaa, on yhteydessä kakkostyypin diabetekseen ja pelottavalla tavalla sen arvioidaan myös osaltaan vaikuttavan sydän- ja verisuonisairauksiin.

Fosfori estää kalsiumin imeytymistä ja D-vitamiinin aktivaatiota!

Ruoan fosforikuorman vähentäminen onnistuu helposti omaksumalla kasvisvoittoisen sekaruokailun, jossa mahdollisimman vähemmän käytetään valmiita ruokaratkaisuja. Takaisin hellan ääreen valmistamaan ruokaa perheelle puhtaista perusruoka-aineksista!

Väitöskirjaan oli tehty varsin selkeä yhteenveto johon voitte vielä lopuksi tutustua. Innokkaimmat lukevat tietenkin koko väitöskirjan. Suosittelen!

Fosfori ja kalsium ovat molemmat luun perusrakennusaineita, joita tarvitaan kestävän luuston muodostumiseen ja ylläpitoon läpi elämän. Riittävän kalsiumin saannin merkityksestä luuston hyvinvoinnille on vahvaa tutkimusnäyttöä, mutta fosforiin liittyviä tutkimuksia on tehty vain muutamia terveillä ihmisillä. Nämä aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että runsas fosforin saanti, etenkin yhdistettynä vähäiseen kalsiumin saantiin, olisi haitallista luustolle kohonneen lisäkilpirauhashormonipitoisuuden välityksellä terveillä henkilöillä. Samanaikaisesti, kun kalsiumin saanti ravinnosta monilla länsimaalaisilla jää liian vähäiseksi, saadaan fosforia ravinnosta 2-3-kertaisesti yli ravitsemussuositusten. Tässä väitöskirjassa tutkittiin, onko ravinnon fosforimäärällä ja -lähteillä vaikutusta kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Lisäksi tutkittiin ruokavalion kalsiumin ja fosforin saantimäärien, ja -suhteiden vaikutusta kalsiumin ja luun
aineenvaihdunnan keskeisiin merkkiaineisiin. Väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan terveitä suomalaisia 20–43-vuotiaita naisia.

Väitöskirjatyön ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa 20–28-vuotiailla naisilla (n=14) tutkittiin erisuuruisten fosforiannosten vaikutuksia. Lisäksi poikkileikkaustutkimusasetelmassa tutkittiin 31–43-vuotiaiden naisten (n=147) ruokavalioistaan saamien fosforimäärien yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan sekä sitä, onko lisäainefosfaatin ja luontaisen fosforin välillä eroa. Väitöskirjatyön toisessa kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin voidaanko kalsiumin saantia lisäämällä vähentää runsaan ravinnon fosforin saannin aikaan saamia vaikutuksia 20–40-vuotiailla naisilla (n=12). Lisäksi tutkittiin ravinnon kalsium-fosforisuhteen yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan poikkileikkaustutkimuksessa 31–43-vuotiailla naisilla (n=147).

Kokeelliset tutkimukset olivat kontrolloituja ajan ja ravinnon suhteen, ja tutkimuspäivien järjestys oli satunnaistettu. Jokainen tutkittava toimi itse itsensä kontrollina. Kokeellisten tutkimusten tutkimuspäivien aikana tutkittavilta kerättiin vuorokausivirtsanäytteet ja otettiin 5-6 verinäytettä tutkimuksesta riippuen jokaisen 24-h tutkimusvuorokauden aikana. Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavat saivat kolmena tutkimuspäivänä aterioiden yhteydessä fosforilisää, josta saatava fosforiannos (250 mg, 750 mg ja 1500 mg) vaihteli tutkimuspäivinä. Yksi tutkimuspäivä oli kontrollipäivä, jolloin fosforilisää ei nautittu, vaan aterioista saatava fosfori (495 mg/vrk) oli ainoa fosforinlähde. Tutkimuspäivän aterioista tutkittavat saivat kalsiumia 250 mg/vrk. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavien ruokavaliosta saama fosforimäärä oli runsas (1850 mg/vrk) vastaten määrältään ensimmäisen kokeellisen tutkimuksen suurimman fosforiannoksen fosforin päiväsaantia. Tutkimuksessa tutkittavat saivat aterioiden yhteydessä kahtena tutkimuspäivänä kalsiumlisää, josta saatava kalsiumannos (600 mg ja 1200 mg) vaihteli. Kontrollipäivänä kalsiumlisää ei nautittu, jolloin ravinnosta saatava kalsium (480 mg/vrk) oli ainoa päivän kalsiumlähde. Poikkileikkaustutkimuksessa tutkittavat pitivät neljän vuorokauden ajan ruokapäiväkirjaa, ja tutkimuksen aikana heiltä kerättiin paastoverinäytteitä ja kolme kertaa vuorokausivirtsanäytteet. Ravintoaineiden saanti laskettiin ravintolaskentaohjelmalla ruokapäiväkirjanpitotiedoista. Sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa kerätyistä näytteistä määritettiin keskeisten kalsium ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuudet.

Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforimäärä annosvastemaisesti kohotti seerumin fosfaatti- (S-Pi) ja lisäkilpirauhashormonipitoisuutta (S-PTH). Lisäksi suurin fosforiannos (1500 mg/vrk) laski seerumin ionisoituneen kalsiumin (S-iCa) pitoisuutta ja vähensi luun muodostusta (S-BALP) ja lisäsi hajoamista (U-NTx) sekä vaikutti kaikkiin muihinkin merkkiaineisiin haitallisimmin kaikista tutkimuksessa käytetyistä fosforiannoksista. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforin saannin ollessa runsasta kalsiumin lisääminen ruokavalioon annosvastemaisesti laski SPTH pitoisuutta ja U-NTx eritystä sekä kohotti S-iCa pitoisuutta ja täten vaikutti edullisesti kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Silti kalsiumannoksilla ei havaittu olevan vaikutusta luun muodostukseen, kun ravinnon fosforimäärä oli suuri, mikä viittaa siihen, että tutkimuksessa käytetyillä kalsiumannoksilla (1080 ja 1680 mg/vrk) ei pystytty vähentämään kaikkia runsaan fosforin saannin aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Liiallista kalsiumin saantia tulee kuitenkin välttää, sillä se voi aiheuttaa muita terveydellisiä ongelmia.

Poikkileikkaustutkimuksessa runsas ravinnon fosforin saanti oli yhteydessä kohonneisiin S-PTH ja matalampiin S-iCa pitoisuuksiin. Fosforilähteistä lisäainefosfaatteja sisältävän ruoan käyttö oli yhteydessä korkeampiin S-PTH pitoisuuksiin. Sen sijaan luontaisen fosforin lähteiden runsaampi kulutus oli yhteydessä matalampiin S-PTH pitoisuuksiin kuin vähäisempi kulutus. Poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin myös, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde ( 0.50, moolisuhde) oli yhteydessä samanaikaisesti kohonneisiin SPTH pitoisuuksiin ja runsaampaan virtsan kalsium eritykseen (U-Ca), mikä viittaa siihen, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde voi häiritä kalsiumaineenvaihduntaa ja lisätä luun hajoamista. Lisäksi, vaikka tutkittavien kalsiumin saanti oli riittävää tai runsasta, ei kukaan tutkittavista saavuttanut ruokavaliossaan suositeltavaa kalsium-fosforimoolisuhdetta 1. Tämä johtui tutkittavien 2-3-kertaa ravitsemussuositukset (600 mg/vrk) ylittävästä fosforin saannista.

Yhteenvetona tutkimuksista todetaan, että terveiden suomalaisnaisten runsas fosforin saanti näyttää olevan haitallista kalsiumin ja luun aineenvaihdunnalle, varsinkin, jos kalsiumin saanti ravinnosta on vähäistä. Runsaan fosforin saannin haitalliset vaikutukset havaittiin sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa. Lisäksi kokeellisessa tutkimuksessa runsas fosforin saanti lisäsi luun hajoamista ja vähensi muodostusta, mikä on haitallista luuston hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä. Tämän väitöskirjatyön tutkimustulokset viittaavat myös siihen, että lisäaineista peräisin oleva fosfori on haitallisempaa kuin elintarvikkeen luontaisesti sisältämä fosfori. Vaikka tämän väitöskirjatyön tutkimukset osoittivat, että ravinnon runsaan fosforin saannin haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää, niin silti niitä ei voida kokonaan poistaa ruokavaliolla, joka sisältää riittävästi kalsiumia. Runsaan fosforin saannin vähentäminen näyttäisi olevan tämän väitöskirjatyön tulosten perusteella perustelua myös terveillä ihmisillä.

Muita väitöskirjoja, joita olen käsitellyt terveysblogissani:

C-vitamiini ei tykkää kuparistaOrgasmirasvan ylistystäNuorilla usein niska jumissaFibromyalgiaa sairastava menköön punttisaliinHera on urheilijalle ja potilaille sopivaa jätettä

Painonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?

##

Useat lehdet kirjoittavat, että Painonvartijat (Weight Watchers) lopettavat toimintansa Suomessa kannattamattomana. Suomalaiset joutuvat tulevaisuudessa pudottamaan liikakilojaan muuten kuin Painonvartijoiden avulla.

Ehdin tutustua Painonvartijoiden toiminta-ajatukseen, jota pidin sekä järkevänä että älyttömänä. Ryhmätapaamisten tarkoituksena oli mm. luoda taisteluhenkeä. Sitä nimittäin tarvittiin juuri erityisen paljon, sillä Painonvartijoiden suosittelemat kevyttuotteet jättivät armottoman näläntunteen jokaiseen laihduttajaan.

Nälkää vastaan on hyödytöntä taistella pitkiä aikoja.

Tässä 10 ilmaista neuvoa Painonvartijoiden heitteille jätetyille laihduttajille:

1. Nauti riittävästi proteiinia ja rasvaa ja hillitse näin paremmin näläntunnettasi!
2. Vähennä tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden kulutusta!
3. Pyri pois välipalavoittoisesta ruokailusta!
4. Heitä pois kaikki kevyttuotteet! KAIKKI!
5. Ota mummo mukaan kauppaan, sillä mummo tietää mitä kaupasta ostetaan!
6. Harrasta liikuntaa sekä poluilla että saleilla!
7. Älä stressaa!
8. Nuku hyvin!
9. Lue laihdutuksen lyhyt oppimäärä!
10. Etene tuuma tuumalta - pään sisältä, ei vyötärön kohdalta!

Muuta mahdollisesti tarpeellista tietoa painonhallinnasta:

Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerastiLaihdutuspillereiden tulevaisuus näyttää synkältäInternet on merkittävä terveyskasvatusinstituutioPainonpudotus ENE-ruokavaliollaMiten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?Syömään oppiminenNälkä ja kilot lähtivätLaihtuminen yksinkertaista: syö vähemmän?Yksinkertaisuus on valttia myös laihdutuksessaPelkkä liikunnan ajatteleminenkin kasvattaa ruokahaluaKaikki maailman laihdutusdieetitEko-Atkins tulossa - aiotko kokeilla?Laihtua voi monella eri tavallaManuel Uribe jatkaa laihdutustaanOma hyvinvointi laihduttamista tärkeämpääProteiineista hyötyä painonhallinnassaLaihduta menettämättä lihaksiasiPainonhallinta ja uudenvuoden lupauksetVuoden laihduttaja tarjoaa vinkkejä jouluunNäin laihdutus sujuuEspanjalainen raju dieettiLaihdutusleikkauksissa kiristetään pantaaLaihdutustarina vuodelta 1869Mahalaukun ohitusleikkaus ja diabetesLaihduta kananmunillaSamin kilot karisevatEi enää nälkää energiavajeen hallinnan avulla!Kauheaa tietoa laihdutuksestaKylläisyys aikakautemme suuri mysteeriJojo-laihduttamiselle tyly tuomioÄlä usko Painonvartijoiden propagandaan!

C-vitamiini ei tykkää kuparista

*

D-vitamiinista äskettäin keskustellessamme tuli tarve keskustella C-vitamiinista. Nyt nimimerkki "Tyhmä kyselijä" (joka ei ole mikään tyhmä kyselijä suinkaan!) on halukas keskustelemaan C-vitamiinista ja askorbiinihaposta. En pidä huonona ideana laisinkaan. Nostin esille vanhan kirjoitukseni (kirjoitettu 16.11.2006), johon äsken (27.5.2010) tuli kiva kommentti.

Keskustelkaamme C-vitamiinista!


Tästä alkaa alkuperäinen juttu:

Arvaamattomia ovat vitamiinien vaikutukset. Tämän sai havaita Patric Jansson Åbo Akademissa. C-vitamiini ja kupari voivat yhdessä edistää juomavedessä happiradikaalien ja vetyperoksidin muodostumista, väittää FM Jansson väitöskirjassaan.

Nämä vapaat happiradikaalit ovat varsinaisia ilkimyksiä. Ne hajottavat solurakenteita kuten lipidikalvoja, proteiineja ja DNA:ta. Varsinkin jos niitä on paljon. Vapaat happiradikaalit on yhdistetty muun muassa vanhenemisprosessiin, syöpään, tulehdussairauksiin, veritulppiin ja hermosto- ja sydänsairauksiin. Tohtori Matti Tolonen on tästä puhunut jo kauan. Kaikkien kroonisten sairauksien syytekijöitä ovat hänen mielestään happiradikaalien muodostuminen, hapetusstressi ja tulehdus. Miten on mahdollista, että "antioksidanttivitamiini" nimeltään C-vitamiini aiheuttaa lisää hapetustressiä, vaikka asian pitäisi olla juuri päinvastoin?

Tolonen voi nähdäkseni näiltä osin nukkua yönsä rauhassa. Tämä yllättävä tulos saatiin vasta laboratorio-olosuhteissa, eikä vielä voida sanoa tuloksen vaikutuksesta ihmiseen kovinkaan paljoa, Jansson korostaa. Vielä ei myöskään tiedetä, voisivatko ruoan muut ainesosat kumota vaikutuksen. Korostaisin itse, että aina on parasta nauttia vitamiinit monipuolisesta ravinnosta, eikä pillereistä.

C-vitamiinia lisätään nykyisin juomiin ja muihin elintarvikkeisiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja C-vitamiinia popsitaan lähes puolihuolimattomasti jopa grammakaupalla. Näin tehdään siksi, että C-vitamiinin on havaittu toimivan hyvänä säilöntäaineena juomissa ja se estää tehokkaasti hapettumista. C-vitamiini luetaan niihin antioksidantteihin, jotka voivat suojella elimistöä vapailta happiradikaaleilta. Tutkijan elämä on kuitenkin yllätyksiä täynnä, sillä kun vesijohtovedessä on kuparia on voitu osoittaa, että C-vitamiini saattaa edistää vapaiden ja erittäin haitallisten happiradikaalien muodostumista.

Yllättävä havainto oli myös, että happiradikaaleja muodostui tutkimuksessa silloin, kun vedessä oli runsaasti bikarbonaattia. Bikarbonaatti on yleisesti vesijohtoveteen lisätty yhdiste, jonka pitoisuus vedessä vaihtelee alueittain. Kupari oli tutkimuksessa ainut metalli, joka sai aikaan happiradikaalien ja vetyperoksidin muodostumista. Rautaionit puolestaan pystyivät estämään C-vitamiinin ja kuparin aiheuttamaa haitallisten yhdisteiden muodostumista.

Perjantaina 17.11.2006 on Patric Janssonin tiukka hetki. Silloin hän puolustaa näkemystään julkisesti Åbo Akademin matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.

Pro-oxidant activity of vitamin C in drinking water: role of copper, iron and bicarbonate.

Lähde: http://www.abo.fi/press/

Muuta luettavaa C-vitamiinista:

Kotimaisissa marjoissa kasvupotentiaaliaTyrni on tutkitusti terveellistäSydänystävällisiä marjojaAppelsiini voittaa C-vitamiinipillerin

Jättipaketti D-vitamiinista

**

Iltasanomat yllättää jättipaketilla D-vitamiinista!

Toimittaja Johanna Rytkönen on laatinut helppolukuisen ja selkeän koosteen tästä tärkeästä vitamiinista. Tekstin joukossa on vanhentunutta tietoa, mutta iloitsemme dosentti Matti Tolosen kanssa seuraavasta asiasta:

D-vitamiinilisät

Monet asiantuntijat suosittelevat ravintolisiä riittävän D-vitamiinin saamiseksi. Useimmiten kahden multivitamiinitabletin ottaminen päivässä riittää. On olemassa myös tabletteja, jotka sisältävät runsaammin D-vitamiinia yhdistettynä kalsiumiin.

Lukekaa koko juttu tästä!

Muuta kirjoittelua D-vitamiinista:

D-vitamiini valloittaa maailmaaD-vitamiinia urheilijoilleD-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassaLasten diabetes ja D-vitamiiniD-vitamiini lisää testosteroniaD-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskusISO DEE

D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa

**
Kuuma keskusteluaihe!

Kiinnostaako D-vitamiini? Lue silloin tämä tarkkaan!

Taulukon tiedot ovat täydentyneet. On tullut muutama oikein mielenkiintoinen mittaustulos lisää. Nimimerkki fisulix on tehnyt havainnollisen Google-spreadsheetin D-vitamiinitaulukosta. KIITOS!

Osoituksena yhteistyön voimasta Juppejänis on fisulixin innoittamana tehnyt komean D-vitamiinin annosvastekuvan.

Viranomaissuositus on kymmenen kertaa liian pieni, sanoo Matti Tolonen.

Tämän kirjoituksen yhteydessä dosentti Matti Tolonen ja tohtori Christer Sundqvist keräävät tietoja suomalaisten D-vitamiinin saannista ravintolisänä ja miten se vaikuttaa kalsidiolitasoihin. Ihanteellisiin kalsidiolitasoihin päästäkseen voimme taulukon perusteella suositella suomalaisille D-vitamiinia ravintolisänä. Kommenteissa on ehdotettu ohjeelliseksi annosteluohjeeksi 1 µg D3-vitamiinia vuorokaudessa painokiloa kohti. Näin ollen 50 kiloa painava voisi nauttia 50 µg/vrk ja 90 kiloa painava 100 µg/vrk. Yksilöllisten vaikutusten takia on syytä käydä mittaamassa kalsidioli säännöllisesti. Jos et vielä ole ilmoittanut meille mittaustuloksiasi, tee se tänään! Kerro kokemuksistasi! Erityisesti kaivataan lisää mittaustuloksia ennen lisääntynyttä D-vitamiinin nauttimista. Onko virallisten suositusten noudattaminen kovinkin harvinaista? Kaikkiko terveystietoiset heti ylittävät suositusrajat reippaasti?

Lataa taulukko tästä! (päivitetty 26.5.2010 klo 13:36)

Laskin taulukon tietojen perusteella terveystietoisen keskiarvoihmisen. Keijo Keskiverto on 46 -vuotias mieshenkilö. Hän painaa 72 kiloa ja hän syö monipuolista suomalaista ruokaa. Keijo ottaa keskimäärin 87 µg D-vitamiinia ja tällöin hänen kalsidiolitasonsa on 108 nmol/l. Tätä on jatkunut 10 kk ajan ja keskimäärin hänen vointinsa on parantunut.

Dosentti Tolonen on ehdottanut minulle, että keräisimme tänne Suomen suosituimpaan terveysblogiin arvokasta tietoa D-vitamiinin käytöstä. Olen siksi 10.3.2010 tehnyt yksinkertaisen D-vitamiinitaulukon, jota voisimme lähteä yhdessä täyttämään. Mieluusti voitte tehdä niin, että lähetätte tiedot minulle sähköpostilla tai tämän blogikirjoituksen kommenttina. Mieluummin kuitenkin sähköpostilla, sillä silloin voin vielä helposti tehdä tarkentavia kysymyksiä mikäli antamissanne tiedoissa on puutteita.

Yhteydenotoissa on toivottu tietojen ilmoittelua niin, että näkyy myös minkä painoisesta ihmisestä on kyse ja mitä ruokavaliota noudattaa. Se mistä EVIRA ei pidä on se kun ilmoitatte mihin oireeseen D-vitamiinin otto on vaikuttanut myönteisellä tavalla. Ilmoittakaa kuitenkin nämäkin asiat. Se on arvokas lisätieto ja toimii rohkaisuna muille samantyyppisistä oireista kärsiville. Ei minulla todennäköisesti ole "kaikki naakat tapulissa", kun pidän noita terveystietoja niin hyödyllisinä, että jatkossa aion uhmata EVIRA:aa. Siitä huolimatta, että tervehtymiseen johtaneessa yksittäistapauksessanne ei ole takana kolmen vuoden lumekontrolloitua kliinistä kaksoissokkokoetta D-vitamiinin käytöstänne, ilmoittakaa silti havaintonne minulle!

Taulukon otsakkeet ovat:

Mies/Nainen / Ikä / Paino / Ruokavalio / D-vit (µg/vrk) / kuinka kauan? / mittaustulos (S-D-25) / Muuta

Olen saanut runsaasti palautetta lukijoilta. Tässä teille erään suomalaisen tarina yksityiskohtia liiaksi paljastamatta.

Kyseessä on vähän alle kolmekymppinen, normaalipainoinen mieshenkilö, jolla diagnosoitu kuutisen vuotta sitten Colitis Ulcerosa. Lisäksi on migreeni, ruoka-aine- ja eläinallergioita sekä ihon lievää atopiaa. Lääkityksenä Azamun 150mg/vrk, Asacol 5x800mg per päivä ja lisäksi ottaa D-vitamiinia 125 µg päivää kohti. D-vitamiinia tämä miehemme on nauttinut 7 kk ja kertoo erityisesti vitamiinin auttaneen oireisiin. Lisäksi hänellä on tarkat veren kalsidiolin mittaustulokset, jotka tukevat sitä käsitystä, että ainakin osaltaan hänen sairauksiinsa liittyi alhainen D-vitamiinin saanti:

28.6.2009 28 nmol/l (ennen D-vitamiinikuurin aloittamista)

3.9.2009 80 nmol/l

30.12.2009 140 nmol/l

Mieshenkilömme haluaa lisäksi kertoa, että sairauteen liittynyt jatkuva väsymys ja aina ilmennyt erityisen rankka talvinen väsymystila ja masennus on nyt pysynyt kokonaan poissa. Unen laatu on parantunut todella paljon. Vatsa on paremmassa kunnossa kuin koskaan sairautensa aikana. Ihossa 4 vuotta sinnitelleet ja kaikenlaisilla rasvoilla hoidetut tulehtuneet ekseemat loistavat nyt poissaolollaan (ihottumat lähtivät 2 viikossa D-vitamiinin aloittamisesta) ja "talviatopiasta" ei tänä talvena ole tietoakaan. Aloitusannoksena oli 5.8.2009 rohkeasti niinkin suuri annos kuin 250 µg päivää kohti. Tätä jatkui ensimmäiset 2 viikkoa. Sen jälkeen hän siirtyi 125 µg D3-vitamiinia päivässä.

Mieshenkilömme ilmoittaa myös oudon havainnon: Plakkia ei enää synny hampaisiin vaikka hän olisi hampaita harjaamatta muutaman päivän (testannut muutaman kerran!). Vuosia kestäneet ientulehdukset katosivat muutaman kuukauden sisällä aloittamisesta. Migreeni ollut kerran aloittamisen jälkeen todella lievänä vuoden 2009 lokakuussa ja viime kuussa D-vitamiinitauon lopussa oli tullut pahin migreenikohtaus miesmuistiin. Nyt mieshenkilömme on vihdoin tajunnut D-vitamiinin tärkeyden elämässään ja tilannut tätä vitamiinia ainakin vuoden tarpeisiin.

Mieshenkilömme kertoo myös miten hän innostutti vanhempiaan, kolmea sisarustaan, tyttöystäväänsä ja erästä ystäväänsä (jolla on reuma), syömään D-vitamiinia kunnon määriä. Vanhemmat ovat koko talven olleet aktiivisempia kuin koskaan ennen. Tunnelma vieraillessa on ollut aurinkoinen aikaisempien talvien normaaliin koko illan nukkumiseen ja alakuloon verrattuna. Pikkusiskon käsissä ollut paha haavainen atopia parantui lähes kokonaan kuukauden kestäneen D-vitamiinikuurin (100 µg) avulla ja tällä hetkellä hän syö 50 µg päivässä ympäri vuoden. Myös samanikäisten sisarusten atopiat ovat lieventyneet huomattavasti D-vitamiinin aloittamisen jälkeen.

Mieshenkilömme oli tutustunut Tiede-lehden keskustelupalstan D-vitamiiniketjuun jo silloin, kun tohtori Tolonen sen avasi, mutta innostui toden teolla lukemaan sitä vasta kesäkuun puolivälissä 2009. Hän oli silloin kysellyt sairaalasta aikaisempia D-vitamiini arvojaan. Kesälläkin hänellä oli ollut kalsidioliarvot alle 40 nmol/l ja matalimmillaan aina kevättalvisin D-vitamiiniarvot olivat käväisseet 20 nmol/l paikkeilla useampana talvena. Valitettavasti häntä hoitanut lääkäri ei ollut lainkaan huomannut mainita mitään hänen matalista D-vitamiiniarvoista vaan totesi kaiken olevan ok? Huomautettuaan tästä lääkärille, valkotakkinen ammattilainen oli katsonut tietokoneeltaan D-vitamiiniarvoja uudestaan ja hieman säikähtäen hän sanoi olevansa pahoillaan ettei ollut alhaisia arvoja huomannut. Lääkäri sanoi, että nyt pitää jatkossa 3 kk välein otettavissa verikokeissa erityisesti seurata myös D-vitamiinia. Lääkäri piti mieshenkilön nykyisin käytössä olevaa 125 µg annosta suurena, eikä ottanut kantaa asiaan muuten kuin sanomalla "älä nyt ainakaan tuota enempää ota". Ymmärrettävää toki colitis-potilaita 20 vuotta hoitaneelle lääkärille.

Tiedot voitte lähettää minulle suoraan: christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi. Tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

Lataa siis taulukko tästä!

---------------------------------

Tässä alkaa alkuperäinen dosentti Tolosen kirjoitus (8.3.2010):

Dosentti Matti Tolonen haluaa takoa D:tä kun rauta on kuumaa. Tässä on viilentymässä melkoinen taideteos meille.

Uusi tanskalaistutkimus osoittaa, että D-vitamiini on kriittinen tekijä immuunijärjestelmään kuuluvien T-valkosolujen toiminnan kannalta. Havainto antaa selitysmallin sille käytännön havainnolle, että D-vitamiinin puutteessa vastustuskyky infektioita vastaan on kehno.

Professori Carsten Geislerin johtamat tutkijat kertovat Nature Immunology -lehdessä tästä tutkimuksesta, joka mullistaa käsityksiä D-vitamiinin merkityksestä terveydelle.

"Kun T-solu altistuu vieraalle patogeenille [kuten virukselle tai bakteerille] se työntää esiin 'antennin', D-vitamiinin vastaanottimen (vitamin D receptor), joka tavoittelee D-vitamiinia. Tämä merkitsee sitä, että T-solu tarvitsee D-vitamiinia pärjätäkseen kamppailussa tunkeutujaa vastaan. Muutoin solu ei aktivoidu puolustamaan isäntäänsä", selittää professori Geisler.

Löydös voi auttaa taistelussa maailmanlaajuisia infektioepidemioita vastaan, uskoo Geisler. Viime vuonna Public Health Agency of Canada (PHAC) vahvisti, että se tutkii D-vitamiinin merkitystä sikainfluenssan torjunnassa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa monet tutkijat suosittelevat ottamaan D-vitamiinia 1250 mikrogrammaa kerran viikossa, mikä tekee päivää kohti laskettuna 175 mikrogrammaa. Suomessa viranomaissuositus on edelleen vain 7,5 mikrogrammaa/vrk eikä sitä aiota toistaiseksi nostaa.

Lähde: MR von Essen, M. Kongsbak, P. Schjerling et al. Vitamin D controls T cell antigen receptor signaling and activation of human T cells. Nature Immunology. Julkaistu internetissä 7.3.2010 ennen lehden painatusta: 10.1038/ni.1851

Lisää luettavaa ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• D-vitamiini lisää testosteronia
• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen

Potilaiden ravitsemussuositukset uudistuivat

*

Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) on täydentänyt kansallisia ravitsemussuosituksia uudella ravitsemushoitosuosituksella.

Uudessa suosituksessa kuvataan sekä ravitsemushoidon että ruokapalvelun laatukriteerit. Tavoitteena on kehittää ja yhdenmukaistaa ravitsemushoidon käytäntöjä osana potilaan, asukkaan ja asiakkaan hoitoa ja kuntoutusta. Suositus on tarkoitettu sairaaloiden ja terveyskeskusten, palvelu- ja hoitokotien sekä kuntoutuskeskusten käyttöön koko henkilökunnalle, päättäjistä toimijoihin. Se korvaa sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1994 julkaiseman Ravitsemushoito ja ruokailu – suosituksen.

Ravitsemushoito on osa potilaan hoitoa, korostetaan suosituksissa. Jokaisella potilaalla on oikeus laadukkaaseen ravitsemushoitoon, jolla tarkoitetaan sekä terveyttä edistävää ravitsemusta että sairauksien ravitsemushoitoa.

Riittävä ravinnonsaanti turvataan sopivalla ruokavaliolla ja tarvittaessa täydennysravintovalmisteilla sekä letkuravinnolla tai suonensisäisellä ravinnolla. Ravitsemushoitoon osallistuvat eri ammattiryhmät lääke- ja hoitotieteellisestä sekä talousjohdosta aina kuljetushenkilöstöön asti.

"Onnistunut ravitsemushoito edellyttää riittävästi resursseja, selkeää vastuunjakoa ja sujuvaa yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken sekä sähköisen tiedonsiirtojärjestelmän yhteensopivuutta hoitoyksiköstä toiseen. Suosituksen mukainen ravitsemushoito perustuu tutkimusnäyttöön ja hyvään käytäntöön. Ravitsemushoito vaikuttaa potilaan elämänlaatuun ja toimintakykyyn," toteaa ravitsemusterapian lehtori Outi Nuutinen.

Sairaus tai sen hoito altistavat helposti vajaaravitsemukselle.

"Potilaan ravitsemustila pitäisi arvioida heti hoidon alussa ja säännöllisesti sen aikana, koska potilailla voi olla ravitsemusongelmia jo sairaalaan tullessa tai niitä voi kehittyä hoidon aikana. Sairaaloissa vajaaravitsemus on merkittävä kliininen ja taloudellinen ongelma. Siksi sen ehkäisy ja hoito on keskeistä potilaan hoidossa. Tehostettu ravitsemushoito nopeuttaa toipumista ja tuo kustannussäästöjä lyhentämällä hoitoaikaa", painottaa johtava ravitsemussuunnittelija Ulla Siljamäki-Ojansuu.

"Hoitohenkilöstön ja ruokapalvelun saumaton yhteistyö on ravitsemushoidon peruspilari. Hyvin järjestetyllä ruokailulla on myös tärkeä sosiaalinen merkitys, se virkistää ja tuottaa mielihyvää. Ateriat ovat monille päivän kohokohtia sairaalassa, hoito- ja palvelukodissa sekä kuntoutuskeskuksessa", muistuttaa ravitsemussuunnittelija Ritva Mikkonen

Suosituksen työsti ravitsemushoitoon perehtynyt asiantuntijaryhmä. Tieteellisestä perustasta vastasi ravitsemusterapian lehtori Outi Nuutinen Itä-Suomen yliopistosta. Ravitsemushoidon asiantuntemusta edustivat ravitsemusterapeutit Ulla Siljamäki-Ojansuu ja Terttu Peltola Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Ruokapalvelun asiantuntemusta edustivat ravitsemussuunnittelijat Ritva Mikkonen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta, Marja-Leena Silaste Oulun yliopistollisesta sairaalasta sekä Heini Uotila Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Suositus julkaistaan Edita Publishing Oy:n kustantamana ja sitä saa ostaa kirjakaupoista ja Editan verkkokaupasta. Suositus julkaistaan myöhemmin sähköisessä muodossa osoitteessa www.ravitsemusneuvottelukunta.fi

Täytyy tutustua näihin suosituksiin.

Lisää kirjoituksia ravitsemussuosituksista:

Nykyiset ruokavaliosuositukset sairastuttavat?Lautasmalleja - tunteella!Kilpailu: Samin VHH vastaan Valtion sapuskatLautasmalli - ideointia

EVIRA käy nyt myös kalastajan kukkarolla

#

Luin Savon Sanomista vitsiksi luulemani tiedotteen. Savolaisystävältäni saamani varmistusviesti kuitenkin käänsi vitsin todeksi. Keskustelu käy kuumana. "Viranomaisten tavoitteena näyttäs olevan tappaa kaikki yrittäjyystoiminta yksityishenkilöiltä. Kukkokalatkin kai jatkossa tulee Puolasta tai Brasiliasta niinkun pakastebroilerit nykyisin. Mitenkähän se käypi tuon marjanpoimimisen?"...

Onko tässä Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) holhouksessa enää mitään tolkkua? Onko tämä tempaus sitä EVIRA:n PK-yritysten valvonta- ja toimintaedellytysten hallinnollisen taakan kevennystä?

EVIRA:n kannattaisi nyt ottaa vähän iisimmin.

Helka Shecter
Elintarvikevirasto Evira valmistelee parhaillaan ohjetta kalakukon valmistuksesta ja myynnistä, ja luonnos on lausuntokierroksella. Ohjeen mukaan kalakukkojen valmistukseen käytettävää perattua kalaa saisi ostaa suoraan ainoastaan kalalaitoksilta tai aluksilta. Perkaamatonta kalaa saisi ostaa myös suoraan kalastajilta.

Rantakivellä perattua kalaa ei saisi enää myydä eteenpäin. Perkuun pitää tapahtua EU-direktiivien mukaisissa tiloissa, joissa pinnat ovat lähinnä terästä ja kaakelia.

- Aivan älytöntä, jos ei saa ostaa kalaa suoraan kalastajalta, jolta sen saa satavarmasti tuoreena, puuskahtaa toimitusjohtaja Kari Kekäläinen kalakukkoleipomo Hanna Partasesta.

- Semmoinen tila on aika arvokas tehdä, eikä yksittäinen kalastaja voi sellaiseen investoida omaa satunnaista saalistaan varten, sanoo Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Jarmo Mononen.

Varsinkin ahvenen saatavuus voi heiketä, jos sen kulku järvestä kukkoon mutkistuu. Vaikka kunnolliset perkaustilat saataisiinkin järjestettyä, on epävarmaa, miten moni tukkuliike on kiinnostunut käsin perattavasta ahvenesta.

Muikun kanssa ei ongelmaa ole, koska se perataan koneellisesti ja sitä pyytävät ammattikalastajat, joilla usein on jo asianmukaiset tilat käytössään.

Muita saman tyylisiä kirjoituksia:

Probioottien terveysväitteet kiistan aiheena EU:ssaValio kokeili kepillä jäätä - Evolus -jää vielä liian heikkoaMuoviruokaa!Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?