**
Tärkeä päivitys (6.6.2010)!
Professori Kari Salminen on pyytänyt julkaisemaan seuraavan tiedotteen 28.5.2010, johon sitten dosentti Mikael Fogelholm vastaa 6.6.2010:
Kiitän ja olen iloinen saamastani myönteisestä palautteesta kirjoitukseeni. Olen kuitenkin hämmentynyt ja pettynytkin, etteivät menneinä vuosikymmeninä maitoa ja maitorasvaa ankarastikin moittineet henkilöt ole kommentoineet tai kritisoineet sitä. Vastassa on vain hiljaisuuden muuri. Kuitenkin vain avoimen ja asiallisen keskustelun kautta voimme luoda kriittisen nykykäsityksen asiasta. Christerin erinomainen blogi tarjoaisi tähän erään forumin.
Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan valmisteilla on uusi pohjoismainen - ja siten suomalainen - ravitsemussuositus. Suomesta sitä valmistelemaan on ilmeisesti nimetty pari henkilöä. Nyt siis osaltamme näiden henklöiden näkemykset ja mieltymykset vaikuttavat tuleviin suosituksiin. Eihän tällainen salamyhkäisyys ja yksipuolisuus ole nykypäivää.
Kuka on heidät nimennyt tähän vastuulliseen ja erittäin laajakantoiseen tehtävään? Järjestetäänkö jonkinlainen kuuleminen tms., ennekuin he kantavat näkemyksensä pohjoismaiselle foorumille Suomen kantana?
Kari Salminen
Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan valmisteilla on uusi pohjoismainen - ja siten suomalainen - ravitsemussuositus. Suomesta sitä valmistelemaan on ilmeisesti nimetty pari henkilöä. Nyt siis osaltamme näiden henklöiden näkemykset ja mieltymykset vaikuttavat tuleviin suosituksiin. Eihän tällainen salamyhkäisyys ja yksipuolisuus ole nykypäivää.
Kuka on heidät nimennyt tähän vastuulliseen ja erittäin laajakantoiseen tehtävään? Järjestetäänkö jonkinlainen kuuleminen tms., ennekuin he kantavat näkemyksensä pohjoismaiselle foorumille Suomen kantana?
Kari Salminen
Kari Salminen ihmetteli, miksi dosentti Ursula Schwab ja minä olemme Suomen edustajat pohjoismaisia ravitsemussuosituksia laadittaessa. Kari myös epäili, että suosituksista tulee sitten vain meidän kahden mielipide. Näinhän ei tietenkään ole. Kerron tässä lyhyesti, mistä oikeastaan on kyse.
Ursula Schwab ja minä olemme Suomen edustajat projektiryhmässä, joka ohjaa käytännön työtä. Tällä kertaa varsinaisen substanssityön kaikkien kriittiseksi katsottujen ravintoaineiden kohdalla (mm. rasvat, hiilihydraatit ja D-vitamiini) tekevät kuitenkin alatyöryhmät. Näissä on mukana useita suomalaisia alan tutkijoita. Alatyöryhmät noudattavat työssään ruotsalaisen SBU:n (Suomen FinOHTA:a vastaava organisaatio) laatimaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että etukäteen määriteltyjen tutkimuskysymysten perusteella tehdään systemoitu kirjallisuushaku, jonka tulokset raportoidaan kokonaan. Taustaraportissa esitellään kaikki ne raportit, joihin suositukset tullaan perustamaan, kuten myös ne kirjallisuushausta löydetyt tutkimukset, joita ei syystä tai toisesta hyväksytty mukaan.
Tämän kertaisen työn huolellisuusluokka ja läpinäkyvyys on mielestäni paras koko pohjoismaisen ravitsemussuositusten historian. Kirjallisuushaut tehdään tämän vuoden puolella ja analyysit ensi vuonna. Varsinaiset suositukset ilmestyvät laajan kommenttikierroksen jälkeen v. 2012.
yt,
Mikael Fogelholm
Ursula Schwab ja minä olemme Suomen edustajat projektiryhmässä, joka ohjaa käytännön työtä. Tällä kertaa varsinaisen substanssityön kaikkien kriittiseksi katsottujen ravintoaineiden kohdalla (mm. rasvat, hiilihydraatit ja D-vitamiini) tekevät kuitenkin alatyöryhmät. Näissä on mukana useita suomalaisia alan tutkijoita. Alatyöryhmät noudattavat työssään ruotsalaisen SBU:n (Suomen FinOHTA:a vastaava organisaatio) laatimaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että etukäteen määriteltyjen tutkimuskysymysten perusteella tehdään systemoitu kirjallisuushaku, jonka tulokset raportoidaan kokonaan. Taustaraportissa esitellään kaikki ne raportit, joihin suositukset tullaan perustamaan, kuten myös ne kirjallisuushausta löydetyt tutkimukset, joita ei syystä tai toisesta hyväksytty mukaan.
Tämän kertaisen työn huolellisuusluokka ja läpinäkyvyys on mielestäni paras koko pohjoismaisen ravitsemussuositusten historian. Kirjallisuushaut tehdään tämän vuoden puolella ja analyysit ensi vuonna. Varsinaiset suositukset ilmestyvät laajan kommenttikierroksen jälkeen v. 2012.
yt,
Mikael Fogelholm
Tässä alkuperäinen kirjoitus:
Kirjoittajavieraana on tänään (17.5.2010) professori Kari Salminen. Kirjoituksessa on paljon uutta tietoa maitorasvojen terveellisyydestä. Pyydän kommentoimaan tekstiä asialliseen sävyyn.
*************************
MAITO, MAITORASVA JA SYDÄN- JA VERISUONITERVEYSKari Salminen
Professori
Maito ja erityisesti maidon sisältämä rasva on leimattu voimistuvasti 1990-luvun jälkipuoliskolta syypääksi suomalaisten suhteellisesti suureen sydän- ja verisuonisairastuvuuteen ja –kuolleisuuteen.
Tieteellistä näyttöä asiasta ei ole koskaan kuitenkaan ollut. Nyt 2000-luvulla on julkaistu joukko suoraan maidon ja sen sisältämän rasvan kulutukseen ja toisaalta sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen kohdistuvia tutkimuksia.
Maitoon ja maitorasvaan kohdistuneet tutkimukset
Professori Elwoodin johtama tutkijaryhmä (2004a) on seurannut 20 vuoden ajan englantilaisten miesten maidon käyttöä ja sydäntautien ja aivohalvausten ilmaantumista. Maidon runsas käyttö vähensi merkitsevästi sairastuvuutta. Maito oli nykysuomalaisittain katsottuna rasvaista.
Tuloksestaan innoittuneena tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi yhteen kaikkien aikaisempien maidon käyttöön ja sydän- ja verisuonisairastuvuuteen liittyvien tutkimusten tulokset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti maidon lisäävän sairastuvuutta. Yhdeksässä tutkimuksessa yhteyttä ei löytynyt tai ne osoittivat maidon suojaavan sairastuvuudelta.
Maitoon ja maitorasvaan kohdistuneet tutkimukset
Professori Elwoodin johtama tutkijaryhmä (2004a) on seurannut 20 vuoden ajan englantilaisten miesten maidon käyttöä ja sydäntautien ja aivohalvausten ilmaantumista. Maidon runsas käyttö vähensi merkitsevästi sairastuvuutta. Maito oli nykysuomalaisittain katsottuna rasvaista.
Tuloksestaan innoittuneena tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi yhteen kaikkien aikaisempien maidon käyttöön ja sydän- ja verisuonisairastuvuuteen liittyvien tutkimusten tulokset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti maidon lisäävän sairastuvuutta. Yhdeksässä tutkimuksessa yhteyttä ei löytynyt tai ne osoittivat maidon suojaavan sairastuvuudelta.
Hieman myöhemmin julkaistut CARDIO2000-tutkimus (Kontrogianni ym. 2006) ja Germanin ym. (2009) laatima yhteenveto myös osoittavat maidon suojaavan sydäntaudeilta.
Myöhemmin Elwood ym. (2008) ovat tehneet 15 väestötutkimusta koskevan meta-analyysin, missä on tarkasteltu maidon ja maitovalmisteiden kulutuksen ja sydänsairauksien ja aivohalvausten yhteyttä. Runsaasti maitoa ja maitovalmisteita nauttineilla riski sairastua oli pienempi kuin niitä vähän kuluttavilla.
Myöhemmin Elwood ym. (2008) ovat tehneet 15 väestötutkimusta koskevan meta-analyysin, missä on tarkasteltu maidon ja maitovalmisteiden kulutuksen ja sydänsairauksien ja aivohalvausten yhteyttä. Runsaasti maitoa ja maitovalmisteita nauttineilla riski sairastua oli pienempi kuin niitä vähän kuluttavilla.
Elwood ym. ovat edelleen laajentaneet tarkasteluaan (2010) koskemaan maidon ja maitovalmisteiden vaikutusta verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Haitallista yhteyttä ei todettu, pikemminkin vaikutus oli sairauksilta suojaava.
Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet erittäin laajassa meta-analyysissä ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Maitoa koskeva osio kattoi 216 820 henkilöä ja 8 erillistä väestöryhmää. Maidon, joka pääosin oli runsasrasvaista, kulutuksen ja sepelvaltimotaudin välillä ei löytynyt yhteyttä.
Holmbergin ym. mielenkiintoinen 12 vuotta kestänyt seurantatutkimus (2009) kohdistui 1725 ruotsalaiseen mieheen. Tutkimus osoitti, että ravitsemusvalistuksessa suositeltu hedelmien ja vihannesten nauttiminen johti sepelvaltimotaudin vähentyneeseen riskiin vain, jos samanaikaisesti nautittiin keskirunsaasti tai runsaasti maitorasvaa. Näin ei tapahtunut, jos maitorasvan kulutus oli vähäistä.
Edellä kuvatut tutkimukset kohdistuvat pääasiallisesti maidon, vaikkakin rasvaa sisältävän, vaikutuksiin. Suoraa luotettavaa johtopäätöstä juuri maitorasvan suojavaikutuksesta ei siis niiden perusteella voi vetää. Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset sen sijaan valottavat tätä kysymystä oivallisesti.
Professori Vessbyn ryhmä Ruotsissa on kehittänyt täsmämenetelmän yksilön maitorasvan kulutuksen mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimenomaisesti maidolle ominaisia parittoman hiililuvun omaavia rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Näiden happojen kerääntyminen ihmisen rasvavarantoon, esimerkiksi rasvakudokseen tai veren rasvoihin, kertoo tarkasti hänen nauttimansa maitorasvan määrän.
Menetelmällä määritettiin penta- ja heptadekaanihapon pitoisuudet ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveiden verrokkihenkilöiden veren rasvoista (Warensjö ym. 2004). Terveiltä henkilöiltä löytyi näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneilta. Terveet olivat siis syöneet maitorasvaa enemmän kuin sairastuneet.
Tulos on vahvistettu Norjassa. Professori Pedersenin ryhmä (Biong ym, 2006) on vastaavasti määrittänyt ko. rasvahapot ihmisen rasvakudoksesta, mikä antaa luotettavan kuvan maitorasvan pitkäaikaiskäytöstä. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.
Edellä esitettyjen tutkimustulosten perusteella voi todeta, että maitorasva tai jokin sen käyttöön erottamattomasti liittyvä tekijä suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Mahdollista maitorasvan vaikutusmekanismia olen pohtinut Lääketieteellisessä aikakausikirja Duodecimissa (Salminen 2007). Vaikka siihen kirjoitukseen ei ole tullut kielteisiä vastineita, vielä jossain jatkuvasti puhutaan maitorasvan sisältämistä tyydyttyneistä rasvahapoista tai "kovasta" rasvasta, joiden sanotaan olevan yhteydessä sydän- ja verisuonsairauksiin.
Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet erittäin laajassa meta-analyysissä ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Maitoa koskeva osio kattoi 216 820 henkilöä ja 8 erillistä väestöryhmää. Maidon, joka pääosin oli runsasrasvaista, kulutuksen ja sepelvaltimotaudin välillä ei löytynyt yhteyttä.
Holmbergin ym. mielenkiintoinen 12 vuotta kestänyt seurantatutkimus (2009) kohdistui 1725 ruotsalaiseen mieheen. Tutkimus osoitti, että ravitsemusvalistuksessa suositeltu hedelmien ja vihannesten nauttiminen johti sepelvaltimotaudin vähentyneeseen riskiin vain, jos samanaikaisesti nautittiin keskirunsaasti tai runsaasti maitorasvaa. Näin ei tapahtunut, jos maitorasvan kulutus oli vähäistä.
Edellä kuvatut tutkimukset kohdistuvat pääasiallisesti maidon, vaikkakin rasvaa sisältävän, vaikutuksiin. Suoraa luotettavaa johtopäätöstä juuri maitorasvan suojavaikutuksesta ei siis niiden perusteella voi vetää. Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset sen sijaan valottavat tätä kysymystä oivallisesti.
Professori Vessbyn ryhmä Ruotsissa on kehittänyt täsmämenetelmän yksilön maitorasvan kulutuksen mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimenomaisesti maidolle ominaisia parittoman hiililuvun omaavia rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Näiden happojen kerääntyminen ihmisen rasvavarantoon, esimerkiksi rasvakudokseen tai veren rasvoihin, kertoo tarkasti hänen nauttimansa maitorasvan määrän.
Menetelmällä määritettiin penta- ja heptadekaanihapon pitoisuudet ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveiden verrokkihenkilöiden veren rasvoista (Warensjö ym. 2004). Terveiltä henkilöiltä löytyi näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneilta. Terveet olivat siis syöneet maitorasvaa enemmän kuin sairastuneet.
Tulos on vahvistettu Norjassa. Professori Pedersenin ryhmä (Biong ym, 2006) on vastaavasti määrittänyt ko. rasvahapot ihmisen rasvakudoksesta, mikä antaa luotettavan kuvan maitorasvan pitkäaikaiskäytöstä. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.
Edellä esitettyjen tutkimustulosten perusteella voi todeta, että maitorasva tai jokin sen käyttöön erottamattomasti liittyvä tekijä suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Mahdollista maitorasvan vaikutusmekanismia olen pohtinut Lääketieteellisessä aikakausikirja Duodecimissa (Salminen 2007). Vaikka siihen kirjoitukseen ei ole tullut kielteisiä vastineita, vielä jossain jatkuvasti puhutaan maitorasvan sisältämistä tyydyttyneistä rasvahapoista tai "kovasta" rasvasta, joiden sanotaan olevan yhteydessä sydän- ja verisuonsairauksiin.
Mitä tälle 1950-luvulla hatarin perustein syntyneelle väitteelle, ns. rasvahypoteesille kuuluu nyt 2000-luvulla?
Tyydyttyneet rasvahapot ja sydän- ja verisuoniterveys
Hiljattain on arvovaltaisissa tiedelehdissä ilmestynyt kolme riippumatonta meta-analyysia, joissa on selvitetty rasvan käytön ja sydän- ja verisuonisairauksien välistä yhteyttä. Analyysit kattavat monta kymmentä tiukat tieteelliset kriteerit täyttävää erillistä väestötutkimusta tai satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta ja satojatuhansia henkilöitä.
Skeaff ja Miller (2009) ovat tarkastelleet 28 yksittäistä väestötutkimusta, joissa on tutkittu ravinnon rasvojen ja sepelvaltimotautitapahtumien välisiä yhteyksiä. Selvitys kattoi 280 000 henkilöä.
Tyydyttyneet rasvahapot ja sydän- ja verisuoniterveys
Hiljattain on arvovaltaisissa tiedelehdissä ilmestynyt kolme riippumatonta meta-analyysia, joissa on selvitetty rasvan käytön ja sydän- ja verisuonisairauksien välistä yhteyttä. Analyysit kattavat monta kymmentä tiukat tieteelliset kriteerit täyttävää erillistä väestötutkimusta tai satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta ja satojatuhansia henkilöitä.
Skeaff ja Miller (2009) ovat tarkastelleet 28 yksittäistä väestötutkimusta, joissa on tutkittu ravinnon rasvojen ja sepelvaltimotautitapahtumien välisiä yhteyksiä. Selvitys kattoi 280 000 henkilöä.
Tyydyttyneiden rasvahappojen saanti vaihteli laajasti välillä 9-20 energia-%:a. Tyydyttyneiden rasvahappojen saannin ja sepelvaltimotautisairastuvuuden tai -kuolleisuuden välillä ei ollut yhteyttä. Todettakoon, että Suomessa tyydyttyneen rasvan kulutus on nykyisin noin 14 energia-%:a (Nordic Dietary Recommendations 2004).
Erittäin laajassa meta-analyysissä (Mente ym. 2009) on selvitetty ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Tyydyttyneitä rasvoja koskeva osuus kattoi 11 erillistä kohorttitutkimusta ja 160 673 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja sepelvaltimotautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Ja edelleen. Aivan juuri ilmestyi professori Kraussin ryhmän (Siri-Tarino ym. 2010) selvitys, missä 21 yksittäisen väestötutkimuksen pohjalta selvitettiin tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotauti-, aivoverenkiertohäiriö- ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien välistä yhteyttä. Tämä meta-analyysi kattoi 347 747 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja mainittujen tautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Kaikissa kolmessa meta-analyysissä on mukana suomalaisilla miehillä tehty, silloisen Kansanterveyslaitoksen ja Harvardin yliopiston yhteinen Setti-tutkimus (Pietinen ym. 1997). Tämä tutkimus, vaikkakin vastoin tutkijoitten odotusta, osoitti eräänä ensimmäisenä vakuuttavasti, ettei tyydyttyneillä rasvahapoilla ole yhteyttä sepelvaltimotautikuolleisuuteen. On valitettavaa, ettei tätä tutkimuslinjaa jatkettu maassamme, vaan ote on siirtynyt muualle uusine tuloksineen.
Yhteenveto
Edellä esitetyt 2000-luvun vakuuttavat tutkimustulokset osoittavat, ettei maitorasvalla eikä sen sisältämällä tyydyttyneellä rasvalla ole haitallista yhteyttä sydän- ja verisuonisairastuvuuteen eikä –kuolleisuuteen.
Erittäin laajassa meta-analyysissä (Mente ym. 2009) on selvitetty ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Tyydyttyneitä rasvoja koskeva osuus kattoi 11 erillistä kohorttitutkimusta ja 160 673 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja sepelvaltimotautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Ja edelleen. Aivan juuri ilmestyi professori Kraussin ryhmän (Siri-Tarino ym. 2010) selvitys, missä 21 yksittäisen väestötutkimuksen pohjalta selvitettiin tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotauti-, aivoverenkiertohäiriö- ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien välistä yhteyttä. Tämä meta-analyysi kattoi 347 747 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja mainittujen tautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.
Kaikissa kolmessa meta-analyysissä on mukana suomalaisilla miehillä tehty, silloisen Kansanterveyslaitoksen ja Harvardin yliopiston yhteinen Setti-tutkimus (Pietinen ym. 1997). Tämä tutkimus, vaikkakin vastoin tutkijoitten odotusta, osoitti eräänä ensimmäisenä vakuuttavasti, ettei tyydyttyneillä rasvahapoilla ole yhteyttä sepelvaltimotautikuolleisuuteen. On valitettavaa, ettei tätä tutkimuslinjaa jatkettu maassamme, vaan ote on siirtynyt muualle uusine tuloksineen.
Yhteenveto
Edellä esitetyt 2000-luvun vakuuttavat tutkimustulokset osoittavat, ettei maitorasvalla eikä sen sisältämällä tyydyttyneellä rasvalla ole haitallista yhteyttä sydän- ja verisuonisairastuvuuteen eikä –kuolleisuuteen.
Tämä on täysin vastoin maassamme pitkään yksipuolisin perustein harjoitettua terveys- ja ravitsemuspolitiikkaa ja -valistusta.
Terveys- ja ravitsemussuositukset on pikimmiten muutettava vastaamaan nykyisiä kiistattomia tutkimustuloksia. Maitorasvan tieteellisesti perusteeton ahdistaminen on vihdoin lopetettava.
Viitteet
Biong AS, Veirod MB, Ringstad J ym. Intake of milkfat, reflected in adipose tissue fatty acids and risk of myocardial infarction: a case-control study. Eur J Clin Nutr 2006;60:236-44.
Elwood PC, Pickering JE, Fehily AM, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke I. Evidence from the Cearphilly cohort. Eur J Clin Nutr 2004(a);58:711-7.
Elwood PC, Pickering Hughes J, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke II. Evidence from cohort studies. Eur J Clin Nutr 2004(b);58:718-24.
Elwood PC, Givens DI, Beswick AD, ym. The survival advantage of milk and dairy consumption: am overview of evidence from cohort studies of vascular diseases, diabetes and cancer. J Am Coll Nutr 2008;27:723S-34S.
Elwood PC, Pickering JE, Givens DI, ym. The Consumption of Milk and Dairy Foods and the Incidence of Vascular Disease and Diabetes: An Overview of the Evidence. Lipids 2010; doi 10.1007/s11745-010-3412-5.
German JB, Gibson RA, Krauss RM, ym. A reappraisal of the impact of dairy foods and milk fat on cardiovascular disease risk. Eur. J Nutr. 2009; doi 10.1007/s00394-009-0002-5.
Holmberg, S, Thelin A ja Stiernsröm E-L. Food Choices and Coronary heart Disease: A Population Based Cohort Study of Rural Swedish Men with 12 years Follow-up. Int J Environ Res Publ Health 2009;6:2626-38.
Kontrogianni MD, Panagiotakos DB, Chrohoou C, ym. Modelling dairy intake on the development of acute coronary symptomes: the CARDIO2000 study. Eur J Cardiovasc Prev Rehab 2006;13:791-7.
Mente A, de Koning L, Shannon HS ym. A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease. Arch Intern Med 2009;169:659-69.
Nordic Dietary Recommendations. Nordic Council of Ministers. Copenhagen, 2004.
Pietinen P, Ascherio A, Korhonen P, ym. Intake of Fatty Acids and Risk of Coronary Heart Disease in a Cohort of Finnish Men. Am J Epid 1997;145:876-87.
Salminen K. Maito suojaa sydäntä. Duodecim 2007;123:358-9.
Siri-Tarino PW, Qi Sun, Hu FB ym. Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. Am J Clin Nutr doi:10.3945/ajcn.2009.27725.
Skeaff CM, Miller J. Dietary Fat and Coronary Heart Disease: Summary of Evidence from Prospective Cohort and Randomised Controlled Trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173-201.
Warensjö E, Jansson J-H, Berglund L, ym. Estimated intake of milk is negatively associated with cardiovascular risk factors and does not increase the risk of a first acute myocardial infarction. A prospective case-control study. Br J Nutr 2004;91:635-42.
Viitteet
Biong AS, Veirod MB, Ringstad J ym. Intake of milkfat, reflected in adipose tissue fatty acids and risk of myocardial infarction: a case-control study. Eur J Clin Nutr 2006;60:236-44.
Elwood PC, Pickering JE, Fehily AM, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke I. Evidence from the Cearphilly cohort. Eur J Clin Nutr 2004(a);58:711-7.
Elwood PC, Pickering Hughes J, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke II. Evidence from cohort studies. Eur J Clin Nutr 2004(b);58:718-24.
Elwood PC, Givens DI, Beswick AD, ym. The survival advantage of milk and dairy consumption: am overview of evidence from cohort studies of vascular diseases, diabetes and cancer. J Am Coll Nutr 2008;27:723S-34S.
Elwood PC, Pickering JE, Givens DI, ym. The Consumption of Milk and Dairy Foods and the Incidence of Vascular Disease and Diabetes: An Overview of the Evidence. Lipids 2010; doi 10.1007/s11745-010-3412-5.
German JB, Gibson RA, Krauss RM, ym. A reappraisal of the impact of dairy foods and milk fat on cardiovascular disease risk. Eur. J Nutr. 2009; doi 10.1007/s00394-009-0002-5.
Holmberg, S, Thelin A ja Stiernsröm E-L. Food Choices and Coronary heart Disease: A Population Based Cohort Study of Rural Swedish Men with 12 years Follow-up. Int J Environ Res Publ Health 2009;6:2626-38.
Kontrogianni MD, Panagiotakos DB, Chrohoou C, ym. Modelling dairy intake on the development of acute coronary symptomes: the CARDIO2000 study. Eur J Cardiovasc Prev Rehab 2006;13:791-7.
Mente A, de Koning L, Shannon HS ym. A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease. Arch Intern Med 2009;169:659-69.
Nordic Dietary Recommendations. Nordic Council of Ministers. Copenhagen, 2004.
Pietinen P, Ascherio A, Korhonen P, ym. Intake of Fatty Acids and Risk of Coronary Heart Disease in a Cohort of Finnish Men. Am J Epid 1997;145:876-87.
Salminen K. Maito suojaa sydäntä. Duodecim 2007;123:358-9.
Siri-Tarino PW, Qi Sun, Hu FB ym. Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. Am J Clin Nutr doi:10.3945/ajcn.2009.27725.
Skeaff CM, Miller J. Dietary Fat and Coronary Heart Disease: Summary of Evidence from Prospective Cohort and Randomised Controlled Trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173-201.
Warensjö E, Jansson J-H, Berglund L, ym. Estimated intake of milk is negatively associated with cardiovascular risk factors and does not increase the risk of a first acute myocardial infarction. A prospective case-control study. Br J Nutr 2004;91:635-42.
Tässä terveysblogissa on aiemmin ilmestynyt muitakin erinomaisia vieraskirjoituksia:
Kirjoittajavieras: Matti Tolonen
Kirjoittajavieras: Olli Posti
Kirjoittajavieras: Pekka Puska
Kirjoittajavieras: Mikael Fogelholm
Kirjoittajavieras: Reijo Laatikainen
