torstaina, heinäkuuta 30, 2009

Ravitsemusterapeuttien kirjoituksia


**
Sivuillani on juuri päättynyt kysely ravitsemusterapeuttien tarpeellisuudesta. Niukka vähemmistö piti ravitsemusterapeutteja hyödyllisinä! Ravitsemusterapeuteilla on ainakin tämän kyselyn mukaan siis edessä profiilin nosto. Kun lukee ravitsemusterapeuttien kirjoituksia, voi todeta käsitysten terveellisestä ruoasta vaihtelevan laidasta laitaan. Se voi olla yksi syy miksi tämä tärkeä ammattiryhmä ei saa sille kuuluvaa arvostusta.

Tässä muutamien ravitsemusterapeuttien kirjoituksia, joiden perusteella voit mahdollisesti arvioida käsitystäsi tästä ammattiryhmästä. Tässä muutamia ravitsemuksen ammattilaisten kirjoituksia:

Rasva ei lihotakaan

Suomalaiset syövät vähemmän ja laadukkaampaa rasvaa kuin ennen. Pohjois-Karjala-projektin ansioista ruokavalion rasvanlaatu on parantunut ja itäsuomalaiset miehet elävät pidempään kuin aiemmin. Suomalaiset käyttävät rutiinilla vähärasvaisia maitotaloustuotteita ja punainen maito pöydässä on jo ihmetyksen aihe. Omat lapseni eivät pidä edes kevytmaidon mausta kun ovat tottuneet rasvattoman makuun. Tyttöni kysyi kerran minulta hämmästyneenä: "Äiti, tiesitkö, että on olemassa punaista maitoa?"

Margariinit ovat tulleet jäädäkseen ja usein painoa pyritään hallitsemaan vähärasvaisilla tuotteilla. Asialla on monta hyvää puolta, mutta näen työssäni myös paljon ihmisiä, jotka välttävät jo liiaksi rasvaa. Rasvakammo ei ole tarpeen, vaan on syytä pohtia ruokavalion kokonaisuutta.

Liian vähän rasvaa

Elimistö tarvitsee välttämättömiä rasvahappoja oikeastaan lähes kaikkeen toimintaan. Välttämättömät rasvahapot (alfalinoleeni- ja linolihappoa) on saatava ravinnosta ja näistä elimistö pystyy sitten tuottamaan muita tarvittavia rasvahappoja. Parhaat välttämättömien rasvahappojen lähteet ovat kasviöljyt ja rasvainen kala. Jos näitä rasvahappoja ei saa riittävästi ravinnosta, se näkyy monin tavoin. Ensimmäisenä ihossa, vastustuskyvyssä. Liian vähäinen kokonaisrasvan ja/tai välttämättömien rasvahappojen saanti vaikuttaa myös painonlaskuun ja hormonitasapainoon. Työssäni olen usein nähnyt, että liian vähäinen rasvan saanti hidastaa tai pysäyttää laihtumisen ja se taas jatkuu, kun ruokavaliota muutetaan. Yhä useammin joudun puuttumaan ruokavalion vähärasvaisuuteen. Vaikken suosittele kermalla ja voilla läträämistä, ei tämä vähävähärasvaisuuskaan ole toivottavaa.

Pähkinät ja siemenet osaksi ruokavaliota

Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät pähkinät lihota, vaan oikeastaan helpottavat painonlaskua. Pähkinöissä, manteleissa ja siemenissä on terveyden kannalta hyvää rasvaa ja lisäksi proteiinia ja kohtuullisesti hiilihydraattia. Suosittelen niitä painontarkkailijalle salaateissa, ruuassa ja välipaloina. Minusta yksin hedelmä pitää huonosti nälkää poissa, mutta jos omenan kanssa syö kourallisen manteleita tai pähkinöitä, jaksaa paremmin seuraavaan isompaan ateriaan. Jos tekee valintaa karkin tai pähkinöiden välillä on valinta helppo: pähkinöitä ehdottomasti! Vaikka karkeissa on vähemmän energiaa, ovat ne silkkaa sokeria ja lisäaineita.

Voita, kermaa ja rypsiöljyä

Kun ruokavalion kokonaisuus ratkaisee, ei voin ja kerman käyttö ole pannassa. Itse suosin mieluummin lorausta oikeaa kermaa kuin desi tolkulla kerman korviketta. Uusien perunoiden kanssa maistuu voi, mutta vastapainoksi laitan salaatin päälle lorauksen rypsiöljyä. Tasapaino on tärkeää, pehmeitä ja kovia sulassa sovussa. Margariinin käyttö ei ole mikään välttämättömyys, jos muistaa käyttää vähintään 2 rkl rypsiöljyä päivässä.

Muista ne hiilihydraatit

Rasvan määrää on viisasta tarkkailla, mutta usein unohtuu se, että runsas hiilihydraattien, erityisesti valkoisen viljan ja sokerin, käyttö on yksi suuri syy painonnousuun. Uusia pottuja syödessä katsoisinkin, kuinka monta perunaa menee aterialla. Jos parin perunan päälle sipasee vähän voita, niin ei se ole niin paha juttu. Mutta jos perunoita menee kymmenkunta, ei sitä pelasta mikään margariini.


Rasvaa riittävästi:

- päivittäin 2 rkl rypsiöljyä ruuanvalmistuksessa tai kasvisten päällä
- pähkinöitä ja manteleita kourallinen tai pari välipalaksi tai salaatin päälle
- paahdetut siemenet salaatissa tai wokissa tuovat lisää makua ja hyviä rasvahappoja
- kalaa kahdesti viikossa
- margariinit ovat hyvä tapa lisätä pehmeän rasvan määrää, mutta ilmankin pärjää
- voita, kermaa ja rasvaisia maitotaloustuotteita kohtuudella


Reijo Laatikainen, kirjoittaa mm. omassa blogissaan

Kaikki joukolla vaatimaan

New England Journal of Medicine lehdessä julkaistiin helmikuussa 2009 kirjoitus erilaisten dieettien vaikutuksesta painoon. Mitään uutta oleellista ei löydetty, mutta jälleen tuli vahvistettua se, että pysyvä painonpudotus on vaikeaa, vaikka olisi ammattilaiset vahtimassa kaloreita ja kannustamassa laihduttajia.
Tutkimuksen yhteydessä oli pääkirjoitus ja vilkasta verkkokeskustelua, joista voi aistia turhautumista dieettihömpötykseen. Moni, jopa USA:ssa, tuntuu peräänkuuluttavan yhteisötason painonhallintaohjelmaa.
Pysyvä keino parempaan terveyteen on painonhallinta. Siinä terveellisestä ruokavaliosta on tullut pysyvä tapa. Tähän päästään laajalti muuttamalla ympäristöämme siten, että ympäristö kannustaa terveellisiin elämäntapavalintoihin ja estää epäterveellisiä valintoja. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on esim. tupakoinnin kieltäminen ravintoloissa. Ainakin ravintolatyöntekijöiden passiivinen tupakointi on vähentynyt varmuudella.
Nyt olisi korkea aika tehdä samanlaisia päätöksiä suomalaisen kehon painon hyväksi. Meidän kaikkien tulisi ryhtyä vaatimaan niitä! Kieltojen lisäksi olisi oleellista kehittää kannustimia. Muistatteko, kun Esko Aho esitti, että tupakoimattomat ja normaalipainoiset saisivat taloudellista kannustetta valtiolta, esim. pienemmät verot? Poruhan siitä nousi, minusta asia oli kiinnostava ajatus. Hyvä esimerkki on myös Pekka Niska Oy, jossa työntekijöille maksetaan lisää useista eri terveysteoista.
On turhaa hölynpölyä, että terveellinen ruoka ei voi olla maukasta. Eikä sen tarvitse olla kallistakaan. Meidän veronmaksajien pitäisi vaatia, että lapsemme saisivat mahdollisimman terveellistä ruokaa koulussa ja päiväkodeissa. Ei ole montaa vuotta, kun Helsingissä lapsille vaihdettiin päiväkodeissa rasvaton maito kevyt maitoon, jostain maatalouspoliittisesta syystä! Toivottavasti asia on nyt korjattu, mutta kaikenlaista älyvapaata tapahtuu.
Uskaltaisipa Risikko tai joku muu riittävän vaikutusvaltainen henkilö tehdä uskaliaan ja uraauurtavan aloitteen terveyspoliittisesta ohjelmasta ja ampua Suomen maailmankartalle painonhallinnan mallimaana! Siinähän saisi jokusen henkilön työllistettyäkin sivussa.
Mitä sinun mielestä voisimme itse kukin tehdä lihavuusepidemian suitsimiseksi?


Liisa Heinonen, laillistettu ravitsemusterapeutti, Suomen Diabetesliitto ry
(Lähes tollona minua pitänyt Liisa kirjoitti näin Suomen Potilaslehdessä vuonna 2007)

Diabetesliiton suositteleman diabetesruokavalion terveysvaikutukset on tieteellisesti tutkittu

Potilaslehdessä 1/2007 julkaistiin Christer Sundqvistin artikkeli diabetesruokavaliosta. Artikkelissa käsiteltiin tyypin 2 diabetesta ja diabetesruokavaliota yksipuolisesti ja tavalla, joka vaatii kommentointia ja oikaisua. Sundqvist sivuuttaa artikkelissaan lähes tyystin sen, että tyypin 2 diabetes on paljon muutakin kuin sokeritauti.

On erityisen tärkeätä oivaltaa, että tyypin 2 diabeteksessa ovat häiriintyneet sekä sokeri- että rasva-aineenvaihdunta ja että kyseessä on salakavala valtimotauti, joka kehittyy vähitellen oireita antamatta. Vaikka Sundqvist viittaa tuoreeseen, pätevään ja laajalti siteerattuun suomalaiseen diabeteksen ehkäisytutkimukseen, hän tulkitsee sen tuloksia yksipuolisesti unohtaen ravintorasvoja käsittelevän osuuden.
Totta on, että diabetes lisääntyy huolestuttavalla tavalla. Tuore suomalainen väestötutkimus kertoo karua kieltä. Tyypin 2 diabetes ja heikentynyt sokerinsieto on paljon yleisempää kuin on oletettu. Yli 45 vuotiaista miehistä peräti 42 %:lla ja naisista 33 %:lla on jonkinasteinen sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Lisäksi yhä nuoremmat, jopa teini-ikäiset, sairastuvat tähän aikuisikäisten sairautena pidettyyn vakavaan tautiin. Vakavaa on juuri se, että sokeriaineenvaihdunnan häiriö on varsin usein yhteydessä myös sydän- ja verisuonisairauksiin. Hyvä uutinen on se, että itse kukin voi vähentää sairastumisriskiään suuresti, sillä terveelliset ruokatottumukset ovat jokaisen ihmisen ulottuvilla. Suomalaisessa
tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksessa saatiin tieteellinen tutkimusnäyttö sille, että ruokatottumuksia järkeistämällä ja painonhallinnalla tyypin 2 diabetes voidaan estää. Samanlainen tutkimustulos on saatu myös amerikkalaisessa ja kiinalaisessa tutkimuksessa.

Millainen ruoka on hyväksi?
Tutkittavien ruokavalio oli nimenomaan ”virallisterveellisen” ruokavaliosuosituksen mukainen. Tutkimustulosten mukaan vaikuttavia ravintotekijöitä ovat riittävän runsas ravintokuidun saanti ja toisaalta tarpeeksi vähäinen kovan rasvan saanti sekä energian saannin vähentäminen niin, että tutkittavien paino laski pysyvästi keskimäärin neljä kiloa 1-2 vuoden aikana. -

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä ruokalautasella?
Ravintokuidun riittävän saannin turvaamiseksi on syötävä kasvis-, hedelmä- ja viljapainotteisesti. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja suositellaan yhteensä noin puoli kiloa päivässä. Se koostuu esimerkiksi 2-3 hedelmästä ja tuntuvasta annoksesta kasviksia pääaterialla ja välipaloina. Kun aloittaa lautasen täyttämisen kasviksilla ja syö välipaloiksi hedelmän tai kaksi, ei muulle kaloripitoisemmalle ruoalle jää enää liikaa tilaa. Täysjyväleipä sopii täydentäjäksi sekä aterioille että välipaloille. Myös täysjyväpuurot ja kuitupitoiset myslit sopivat niin pääaterioiden kuin välipalojen täydentäjiksi päivittäin.
Tällainen syömisen tapa auttaa painonhallinnassa, koska kasviksista, hedelmistä ja marjoista saa vain vähän energiaa. Sen sijaan ravintokuitua niistä saa paljon. Kuitu on kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä viljan mukana saatavaa ihmisen elimistössä sulamatonta ainesta, jolla on hyviä vaikutuksia. Se hidastaa aterian jälkeistä verensokerin nousua ja vähentää haitallista veren kolesterolia. Sundqvistin mainitsema nimimerkki ”Mika” ei saa ruokavaliostaan riittävästi ravintokuituja, koska hän on jättänyt viljan kokonaan pois.

Miten vähentää kovan rasvan saantia?
Koska eläinrasvoista suurin osa on kovaa rasvaa, niitä sisältäviä ruokia on syötävä vain hyvin kohtuullisesti. Leivänpäällysrasvana on hyvä käyttää pehmeitä kasvirasvapohjaisia margariineja. Vaikka margariineja osittain kovetetaan, ne sisältävät vähemmän kovaa rasvaa kuin voi. Lisäksi kannattaa valita vähärasvaiset tai rasvattomat maitotuotteet ja juustot sekä lihaleikkeleet ja liharuoka vähärasvaisena aterioille. Kalan käyttö on suositeltavaa liharuokien
sijasta 2-3 kertaa viikossa, koska kalan rasvat ovat öljymäisiä. Pelkkä kasvisateriakin sopii silloin tällöin pääruoaksi. Ruoanlaittoon on suositeltavaa käyttää vähän rypsiöljyä. Samoin kasvissalaattien ja raasteiden kyytipojaksi sopii hyvin rypsiöljypohjainen salaatinkastike.
Sundqvist jättää artikkelissaan kokonaan mainitsematta rasvan laadun ja määrän merkityksen. Kuitenkin näiden suuri merkitys tuli hyvin esiin myös edellä mainitussa suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa. Sundqvist jättää artikkelissaan kertomatta esimerkkihenkilö
”Mikan” kolesteroliarvot, jotka ovatkin huolestuttavat. ”Mika” kertoo kolesteroliarvoista Sundqvistin nettisivuilla, mutta ei valitettavasti tunnu ymmärtävän niiden merkitystä.

Ravinnon rasvojen laatusuhteella vaikutetaan veren rasvojen laatusuhteisiin. Ihanteellisinta veren rasvojen - hyvän ja huonon kolesterolin kannalta - on se, että ravinnon rasvoista 2/3 on öljymäistä ja pehmeää rasvaa ja vain 1/3 kovaa rasvaa. Jos veren haitallinen LDL kolesteroli on turhan suuri, se lisää huomattavasti riskiä sairastua sydäntapahtumiin, josta sydäninfarkti on kohtalokkain.

Paino hallintaan syömistä järkeistämällä
Erilaisilla ”nälkäkuureilla” liikapainon saa nopeasti putoamaan. Pitkällä tähtäimellä kuurimaisesta laihduttamisesta ei yleensä ole hyötyä, sillä kun kuuri loppuu, paino tulee herkästi takaisin. Syömisen järkeistämisessä tavoitteena on tehdä pieniä, mutta pysyviä, energiansaannin vähentämiseen tähtääviä muutoksia, jotka voi ajatella pitävänsä vaikka koko loppuelämän. Ajatuksena on saada syömisen määrä ja laatu hallintaan arkielämässä ikään kuin huomaamattomasti järkeviä valintoja tehden. Jos juhlahetkinä tulee herkuteltua liikaa, se ei haittaa, kun arkena muistaa palata sopiviin määriin ja laatuihin.

Sokerin käyttö hyvä pitää kohtuullisena
Ehdottomaan sokerittomuuteen ei tarvitse pyrkiä, koska siitä ei nykykokemusten perusteella ole vastaavaa hyötyä. Diabeetikon ruokavalioon voi sisältyä pieniä määriä sokeria olipa insuliini käytössä tai ei. Pieni lisätyn sokerin määrä - enintään 10 % energian tarpeesta eli 20-50 g päivässä - ei sokeritasapainoa huononna, jos ruokavalio muuten on kuitupitoinen, monipuolinen ja energiamäärältään sopiva. Runsasta sokerin käyttöä on tietenkin hyvä välttää. Ns. sokerittomien dieettituotteiden (leivonnaiset, kahvileivät, suklaa yms.) suosittelemisesta on luovuttu, koska niiden käytöstä ei kokemusten mukaan ole saatu mitään etua verrattuna kohtuulliseen sokerillisten tuotteiden käyttöön. Dieettituotteissa sokeri on yleensä vaihdettu
sorbitoliin tai hedelmäsokeriin energiasisällön ja rasvasisällön pysyessä entisellään. Tällainen dieettituotteiden käyttö vain tuudittaa diabeetikot ”valheelliseen” turvallisuuden tunteeseen: voi luulla syövänsä terveellisesti kun vain välttää sokeria. Tiettyjen sokeria korvaavien tuotteiden käyttö on silti edelleen järkevää diabeetikon ruokavaliossa. Esimerkiksi kahvin ja teen makeuttamiseen sopivat energiattomat makeutusaineet. Virvoitusjuomista ja mehuista kannattaa valita lightjuomat. Diabeetikot voivat käyttää hyvin kohtuullisesti sokerilla makeutettuja, vähärasvaisia leivonnaisia: pikkupulla päivässä mahtuu suositusten puitteisiin. Pelkkä sokerin tiukka välttäminen ei johda hyviin hoitotuloksiin, vaan ruokavaliossa rasvan laatu ja määrä sekä sopiva energian saanti ovat nousseet entistä tärkeämpään rooliin.

Haastattelu Helsingin Sanomissa 23.10.2006

Kansaneläkelaitoksen tutkija Paula Hakala kehottaa vähentämään runsasrasvaisia ruokia, koska niistä liiat kalorit kertyvät helpoimmin. Pois rasvaiset kaloripommit, hän opastaa.

Kohinalla suosioon noussut hiilihydraattitietoinen eli alakarppi dieetti ei Hakalan mukaan ole paras mahdollinen vastaus. Hän lataa pöytään tutkimustietoa äärilaitoja edustavista muotidieeteistä. "Mitä enemmän dieetti poikkeaa tavallisesta syömisestä, sen vaikeampi sitä on noudattaa. Tutkimuksen mukaan noin puolet Atkinsin ja erittäin vähärasvaisen Ornishin dieetin (rasvaa alle 20 prosenttia energiasta) aloittaneista keskeytti sen vuoden aikana. "

Hakala toteaa, että terveen ihmisen haima erittää tarvittavan määrän insuliinia veren sokeritasapainon ylläpitämiseksi. Hän on samaa mieltä siitä, että hiilihydraattipitoinen ruoka isoina annoksina ahmittuna tyyliin pitsaa, limua ja karkkia, on ilman muuta pahasta. Mutta jos hiilihydraatit syödään kuitupitoisessa muodossa kokojyväviljana, kasviksina ja marjoina, ruokavalio on kokonaisuutena terveellinen. Peruna sekä pienet määrät valkojauhotuotteita ja sokeria eivät Hakalan mukaan ole sekaruokavaliossa laihduttajaltakaan kiellettyjä, sillä muut ateriat jarruttavat niiden veren sokeria kohottavaa vaikutusta.

Hakala puolustaa ravintokuidun monia hyviä ominaisuuksia. "Ravintokuidulla on erittäin suuri merkitys suoliston toiminnan ja ummetuksen ehkäisyn kannalta! Kuitu pitää myös yllä kylläisyyden tunnetta lähes yhtä hyvin kuin proteiini eikä se sisällä lainkaan energiaa."

Hakala viittaa tutkimustietoon, jonka mukaan hyvien ja huonojen kolesterolien väärä suhde vaikuttaa sydäntautiriskiin. "Kovien tyydyttyneiden rasvojen kuten voin käyttöä pitäisi vähentää ja valita niiden tilalle kasviöljypohjaisia rasvalevitteitä. Ne eivät sisällä transrasvoja, kuten virheellisesti luullaan. Sen sijaan teollisissa leipomotuotteissa niitä on."


Muita kyselyjäni:

Ei pidä uskoa sokeasti luomuun

*
Ravintoasiat ovat mutkikkaita
ja herättävät herkästi tunteita moniin eri suuntiin. Ainakin minulle on muodostunut tärkeäksi suosia luomutuotteita. Monesta eri syystä, mutta jos yksi syy pitää ilmoittaa luomun suosimisessa, niin se on sen takia kun pidän luomutuotteita ravitsemuksellisesti hyvinä.

Saatan olla tuossa asiassa väärässä! Ei minun maailmankuvaani ratkaisevasti heilauta suuntaan eikä toiseen äskettäin ilmestynyt laaja luomutuotteita koskenut selvitys, jossa luomutuotteet eivät eronneet tavanomaisesti tuotetuista ravintoainesisällöltään. Miettimään kylläkin pistää tällainen tutkimus. Elintarviketieteilijä Juuso Reinikainen kirjoittaa tästä tutkimuksesta erinomaisen hyvin:

American Journal of Clinical Nutrition tykittää kehiin tiukkaa luomudataa. Brittitutkijat kävivät läpi 50 vuoden ajalta peräti huikeat 52471 tutkimusartikkelia. Katsaukseen löytyi luomutuotantoa ja tavanomaisen maatalouden tuotteita tarkastelleita tutkimuksia 162 kpl, joista laadulliset kriteerit täyttäviä tutkimuksia valikoitui analyysiin 55 kpl. Näistä kuitenkin vielä huomattavasti pienempi joukko tutkimuksia sisällytettiin ravintoainesisältöjen vertailuihin.

Tutkimuksessa vertailtiin luomutuotteiden ja tavanomaisten viljelymenetelmin tuotteiden ravitsemuksellista sisältöä 11 suojaravintoainekategoriassa. Keskeinen havainto oli, että näistä kahdeksassa ei ollut eroa eri tuotantotapojen välillä. Luomutuotannon ja tavanomaisen viljelymenetelmien tuotteiden suojaravinto- ja hivenainepitoisuudet eivät poikenneet toisistaan mm. näissä: C-vitamiini, fenoliset yhdisteet, magnesium, kalium, kalsium, sinkki ja rauta.

Tutkijat kertovat heidän analyysiensä olleen ensimmäinen vastaavasti toteutettu, vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa julkaistu systemaattinen luomua ja tavanomaista tuotantoa vertaillut tieteellinen katsaus. Katsaus ei osoita luomutuotannon ravitsemuksellista ylivertaisuutta.

Yleisesti ottaen vertailevaa, laadulliset kriteerit täyttävää tutkimusta on aiheesta julkaistu varsin vähän. Pääosin aineisto on hyvin heterogeenistä ja suurelta osin heikkolaatuista. Spekulaatioilta tutkijoiden tekemän tutkimusten valikointityön vaikutuksista tutkimuksen tuloksiin voidaan kuitenkin leikata siivet välittömästi pois. Tutkimuksessa tehtiin suojaravintoainevertailu myös kaikista 162 löydetystä tutkimuksesta, eivätkä tulokset eronneet edellä esitetyistä.

Ravitsemustieteellisestä näkökulmasta luomu on voimakkaassa vastatuulessa, vaikkakin eettisten ja ekologisten tuotteiden myynnin on yleisesti raportoitu olevan kasvussa. Luomun eettiset ja ekologiset näkökulmat lienevätkin vahvimmillaan. Eettisiä ja ekologisia vastuitaan kantavia toimijoita löytyy myös tavanomaisten tuotantotapojen parista. Ei ole poissuljettua, etteikö luomu voisi joistakin näkökulmista erottautuakin myös ravitsemuksellisesti datan kertyessä. Siteerattu tutkimus ei tarkastellut luomutuotteiden puhtautta esim. vierasainejääminä, vaan keskittyi tarkastelemaan ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Nykyisistä asetelmista luomun nostaminen jalustalle mielestäni kuitenkin lähinnä asettaa kyseenalaisen varjon muiden tuotantotapojen edustajien ylle - vieläpä sellaisen, joka perustuu pitkälti uskoon.

Lähde: Alan D Dangour, Sakhi K Dodhia, Arabella Hayter, Elizabeth Allen, Karen Lock and Ricardo Uauy. Nutritional quality of organic foods: a systematic review. Am J Clin Nutr (July 29, 2009). doi:10.3945/ajcn.2009.28041

Muita kirjoituksiani luomusta:

Lääketehtaat myöntävät käyttäneensä haamukirjoittajia

###
Reumalääkäri Pekka Nykänen kirjoittaa blogissaan
tärkeästä ja samalla surullisesta asiasta: Lääketehtaat käyttävät haamukirjoittajia

Vuonna 2005 tohtori Adriane Fugh-Berman alkoi selvittää, missä määrin lääketehtaat käyttävät haamukirjoittajia julkaistessaan lääkkeitä koskevia tutkimuksia. Häntä oli itse asiassa, itse kysytty haamukirjoittajaksi. Haamukirjoittaja on sellainen usein tunnettu tiedemies, joka rahan kiilto silmissä suostuu toimimaan lääketehtaan tutkimusjulkaisun kirjoittajana, vaikka ei mahdollisesti olisi lainkaan tehnyt mitään tutkimuksen eteen. Yllättäen 26.7.2009 amerikkalainen lääketehdas Wyeth myöntää käyttäneensä haamukirjoittajia. Tämä myönnytys tulee pitkän selvittelyprosessin jälkeen. Lue tästä esimerkiksi Yhdysvaltain kongressissa käyty keskustelu asiasta. Wyeth on levittänyt haamukirjoittajien julkaisuja lääketehtaan lääke-edustajien kautta lääkäreille esitellessään uusia tuotteita. Kun lääkäri/tutkija saa nimensä tällaiseen artikkeliin, saa hän julkaisun myös omaan meriittilistaansa ja tämä puolestaan väärentää tutkijoiden asemaa heidän kilpaillessaan yliopistollisesta virasta. Tällöin lääketehdas mahdollisesti saa oman miehen tai naisen yliopistoklinikan johtoon.

Tämän vuoden alussa kirjoitin miten arvostettu lääkärilehti PLoS Medicine herätti keskustelua tiedelehdissä tapahtuvasta haamukirjoittelusta. Kun julkaisussa oli mukana tunnettu tiedemies, julkaisu saattoi ylittää julkaisukynnyksen helpommin ja lääkeaine tai lääketieteellinen toimenpide saattoi saada enemmän näkyvyyttä.

Julkaisussa pohdittiin haamukirjoittelua kolmesta eri näkökulmasta:
1) haamukirjoittelu on tieteellistä vilppiä
2) haamukirjoittelun merkitys pitäisi tarkasti arvioida
3) haamukirjoittajat voivat tehdä merkittäviäkin tiedetekoja, mutta se menee useasti epärehellisyyden piikkiin

Minun mielestäni haamukirjoittelu on tuomittavaa. Varmasti tätä esiintyy myös Suomessa. Mitenköhän paljon haamukirjoittelu ohjaa päätöksiä ja suosituksia terveydestä ja ravitsemuksesta?

Muita kirjoituksiani lääkeyritysten kyseenalaisista tempuista:

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009

Coca-Cola Vio - jääkarhujen juhlajuoma?


##
Coca-Cola -yhtiöltä
eivät hassut ideat ota loppuakseen. Nyt virvoitusjuomajätti aikoo yrittää myydä hiilihapollista, sokerilla makeutettua ja hedelmämaulla maustettua maitojuomaa, jota kutsutaan jääkarhujen juhlajuomaksi. Coca-Cola Vio -tuotteita saa jo Yhdysvalloissa. Muiden maiden valloitus antaa vielä odottaa itseään.


Muita Coca-Cola kirjoituksiani:

Liikunnasta hyötyä vaikka se ei johtaisi laihtumiseen

***
Aiemmissa kirjoituksissani ja kommenteissa
on käynyt ilmi, että liikunta on yksistään aika tehoton tapa laihtua. Aivan uunituoreessa tutkimuksessa selviää miksi kuitenkin jokaisen ihmisen kannattaa harrastaa liikuntaa: Vyötärön seudulla olevat rasvamakkarat häipyvät ja erityisesti rasvoittunut maksa tervehtyy, varsinkin jos kyse on yleistyvästä ilmiöstä, jossa maksa rasvoittuu ilman alkoholin apua.

Maksan toimintaan ja sairauksiin erikoistuneessa Hepatology -lehdessä on ihan äskettäin saanut julkaisuluvan australialaistutkijoiden selvitys liikunnan vaikutuksesta ei-alkoholiperäisen rasvamaksan ehkäisyssä.

Tutkijat olivat kiinnostuneita tietämään miten liikunta näkyy rasvamaksan kehittymisessä silloinkin kun liikunta ei tuota tulosta laihdutuksen suhteen. He valikoivat verrokkiryhmällä kontrolloituun kokeeseen 19 vähän liikuntaa harrastaneita liikalihavia naisia ja miehiä. Heille määrättiin neljän viikon kevyt (aerobinen) liikuntakuuri. Heiltä mitattiin normaalien fyysten mittausten ja kunnon kehityksen lisäksi veren, vatsan alueen, maksan ja lihasten rasvojen muutokset magneettiresonanssi kuvantamisen (MRI) ja uudemman protoni magneettiresonanssi spektroskopian avulla (1H-MRS).

Kun liikuntaryhmän tuloksia verrattiin liikkumattomaan kontrolliryhmään, havaittiin mielenkiintoisia eroja. Verrattaessa lähtötilanteeseen liikunta ei alentanut painoa (näin lyhyessä ajassa?), mutta vatsan alueen rasvakudos vähentyi peräti 12 prosentilla, maksan triglyseridit vähenivät 21 prosentilla ja veren vapaat rasvahapot laskivat 14 prosenttia. Tällaisia terveydelle edullisia muutoksia ei nähty kontrolliryhmässä.

Tutkijat pitävät tutkimuksen tärkeimpänä havaintona sitä, että näinkin lyhyen aikaa toteutettu liikuntasuoritus, vähentää vyötärörasvaa ja vähentää maksan rasvoittumista, vaikka painonkehityksessä ei tapahdu muutosta.


Lue lisää kirjoituksiani rasvamaksasta:

Hyvä ravitsemus myös ikääntyneiden oikeus

***
Vanhusten ravitsemus
on tärkeä osa onnellista ikääntymistä. Turvaamalla tarvittavat ravintoaineet ikäihmiset voivat paremmin. Haasteelliseksi ravitsemuksen tekee vanhuuden myötä tulevat syömishalua heikentävät tekijät. Syömistä voidaan kuitenkin helpottaa tarjoamalla vanhuksille ruokaa, jossa on tarpeelliset ravintoaineet, mutta joka tuo myös mieleen nuoruusmuistot.

Vanhusten hyvinvoinnin ylläpitäminen on haasteellista erityisesti oikeanlaisen ruokavalion kannalta. Vanhetessaan ihmiset syövät tyypillisesti pienempiä annoksia, mutta tiettyjen ravintoaineiden saanti pitäisi kuitenkin turvata. Hyvällä ravitsemuksella parannetaan elämänlaatua sekä ehkäistään ja siirretään monien sairauksien puhkeamista ja jopa nopeutetaan niistä toipumista.

Tällä hetkellä 15 prosenttia suomalaisista on yli 65-vuotiaita ja arvioiden mukaan kolmenkymmenen vuoden päästä jo joka neljäs kuuluu tähän ikäryhmään. Vanhusten ravitsemus on siis entistä suurempi haaste tulevaisuudessa, kertoo Valion ravitsemusasiantuntija Pauliina Pietilä.

Aliravitsemuksen riskiryhmässä ovat erityisesti yksin asuvat ja ne vanhukset, joiden toimintakyky on heikentynyt. Silloin saamatta voivat jäädä niin D-vitamiini kuin kauppaostoksetkin. Aliravitsemusvaarassa ovat myös ne vanhukset, jotka unohtavat dementian vuoksi syödä tai eivät ehkä masennuksen takia jaksa laittaa ruokaa. Silloin moni tärkeistä ruoasta saatavista ravintoaineista voi jäädä saamatta.

Ruokahaluttomuutta voidaan selittää useilla tekijöillä, jotka osittain johtuvat ikääntymisestä, mutta myös lääkityksestä. Syömishalukkuuteen vaikuttavat muutokset ruokahalun säätelyssä sekä kylläisyyden ja janon tunteissa. Myös hampaiden ja suun terveyden huonontuminen sekä nielemisongelmat heikentävät syömishalukkuutta.

Tärkeimmät ikäihmisten ravintoaineet ovat proteiini toimintakyvyn säilyttämiseksi sekä kalsium. D- ja B-vitamiinit ovat myös erityisen tärkeitä. Varsinkin liikuntarajoitteiset vanhukset, jotka eivät pääse riittävästi ulos tai auringonvaloon, ovat riskiryhmässä D-vitamiinin puutokselle. Kalsium on tärkeää luun terveydelle ja ehkäisee luukatoa tai osteoporoosin ilmentymistä, Pietilä kertoo.

Vanhuksille suositellaan paljon meijerituotteita, koska ne sisältävät paljon erilaisia hyviä ravinnonlähteitä. Esimerkiksi kerma ja juustot ovat erityisen hyviä proteiininlähteitä ja myös D-vitamiinin ja kalsiumin lähteitä. Vanhusten ravitsemusta suunniteltaessa on myös otettava huomioon monen ihmisen erityisruokavaliot, Valio Food Servicen kaupallinen johtaja Timo Malmi kertoo.

Ruokailuun voi yhdistää myös näppärästi nuoruusmuistot, mikä saattaa lisätä vanhusten ruokahalua. Syömisestä tulee silloin samalla terapeuttista. Monelle ihmiselle meijerituotteet tuovat mieleen nuoruuden kesäkeitot ja kermakastikkeet, jotka tuovat positiivisia mielikuvia ja nostalgisia muistoja. Ne voivat helpottaa vanhuksia syömisessä, Malmi sanoo.

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 28.7.2009

Lisää kirjoituksiani terveellisestä ruoasta:

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Veteraanien yleisurheilun MM-kisoissa tänään avajaiset

***
Veteraaniyleisurheilun MM-kisat
on avattu Suomen Lahdessa. Avajaisten virallisen osuuden aloitti joukkueiden marssi Lahden keskustorille. Avajaispuheissa korostettiin aikuisurheilun merkityksen kasvua. Lopuksi Vesivehmaan jenkka tanssitti aurinkoisessa Lahdessa.

Lahden MM-kisat avasi kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin. "Urheilu yhdistää ihmisiä ja kansoja ja tuo uusia ystäviä. Voittamisen ohessa tärkeää on myös urheilijoiden yhdessäolo", Wallin sanoi.

Juhlallisen urheilijoiden valan vannoivat Lahden Ahkeran tähtiurheilijat Jarmo Kärnä ja Auli Marttinen, jotka tavoittelevat menestystä nyt myös veteraanikisoissa. Ahkeran puheenjohtaja Vesa Harmaakorpi kiitteli kisojen järjestelyissä mukana olevien yli tuhannen vapaaehtoisen työpanosta. Edessä on 13 hektistä päivää, joiden aikana yli 5 000 urheilijaa kamppailee MM-mitaleista Lahden stadionilla, Kisapuistossa, Radiomäellä ja Nastolassa.

Yleisöllä on vapaa pääsy seuraamaan kaikkia kilpailuja.


Muita urheilukirjoituksiani voit lukea tästä:

Erään suomalaisen diabeetikon tarina

*
Iltalehden keskustelupalsta
ei ole maailman luotettavin paikka asiatiedolle. Julkaisen kuitenkin osia erään laihduttaneen ja "tervehtyneen" diabeetikon omasta tarinasta. Olen itse saanut kohdata tällaisia diabeetikkoja (T2DM), joilla on lähes identtinen tarina kerrottavana. Kun näitä tarinoita tulee riittävästi ja ne näkee silmiensä edessä toistuvan, ei tällainen kriittinenkään tutkija voi muuta kuin myöntää, että joillekin diabeetikoille sopii vähähiilihydraattinen ruokavalio. Herätys Diabetesliitto!

Itse olen ollut sitä mieltä, että diabetesta voisi hoitaa kolmella eri tavalla: 1) virallisesti, 2) täydentävästi ja 3) vaihtoehtoisesti. Nyt saatte lukea siitä vaihtoehtoisesta tavasta. Lukekaa loput Waaknerin tarinasta alkuperäislähteestä. Mahdollisesti tulee lisää juttua Iltalehden keskustelupalstalle. Seuratkaa Iltalehden keskustelupalstaa ja tätä vaatimatonta blogia!

Tässä teille osia Waaknerin tarinasta:


15.06.2009, 17:43
Waakneri

-17,4 kg 2 kuukaudessa
Olen pudottanut painoani 2 kuukaudessa 17,4 kg, aloitin vähähiilihydraattisen ruokavalion 15.4.2009 ja nyt tänään 15.6.2009 oli painoa pudonnut tuo mainitsemani määrä. Nälkää ei ole tarvinnut tuntea, verensokeri arvot ovat olleet nyt kohdallaan, ennen ruokavalion vaihtoa otin insuliinia 300 yksikköä päivässä = 1 ruisku ja sokeriarvoni olivat jatkuvasti kohollaan insuliinista huolimatta, ja nyt otan noin 30 yksikköä päivässä ja sokeriarvot ovat aivan kuin sellaisella henkilöllä jolla ei ole diabetesta.

Ruokavalio ei ole useista kuulemistani jutuista huolimatta kovinkaan yksipuolinen, syön ainakin itse esimerkiksi vihanneksia joka päivä, kalaa, lihaa, juustoja ja kananmunaa, ainoastaan en syö sellaisia tuotteita joissa on paljon hiilihydraattia, kuten leipää, perunaa, riisiä, makaronia, viljatuotteita, makeisia sun muita vastaavia tuotteita. Ruokavaliooni kuuluu tällä hetkellä hiilihydraatteja noin 20-30 grammaa päivässä. Vointini on ollut kaiken aikaa erittäin hyvä. Kuun lopulla menen laboratorio kokeisiin ja sitten nähdään millaiset ovat veren rasva-arvot, mutta veikkaan kyllä etteivät ne ole mihinkään kohonneet entisestä.

Aterioita syön kolme päivässä, itse kun olen aika laiska ruuan tekijä niin syön aika samanlaisia aterioita päivittäin, aamuisin syön kahvin kanssa 5 nakkia (portin), 30g koskenlaskijaa, keitetyn kananmunan ja 2dl sokeritonta mustikkakeittoa, johon sekoitan 20 grammaa pellavansiemeniä (likoavat yön yli keitossa). Päivällä syön yleensä joko paistettua lohta noin 200g tai pari pihviä ja niiden kanssa syön kasviksia noin 200g sekä usein tomaatin, joskus otan jälkiruuaksi turkkilaista jogurttia johon laitan tuoreita pakastemarjoja sekaan noin 50g. Illalla syön taas usein 5 nakkia, kananmunan ja päivän toisen mustikkakeitto-pellavansiemen sopan. Tästä voi sitten viisaat laskea kalorit ja hydraatit, lääkärin mielestä minun kuitenkin kannattaa jatkaa edelleen samalla kuurilla, vaikka koko loppu elämän. Sitten lopuksi, jos joku sanoo, että ruuat ovat yksipuolisia, niin onko se kovinkaan monipuolista, jos syö makkarakeittoa 4 päivää peräkkäin, kuten olen joidenkin kuullut tekevän ja kehuvan, että syövät monipuolista ruokaa? Entäs se kun juodaan aamukahvit ja iltakahvit ja syödään sitten ne pari palaa leipää sen kanssa joka aamu ja ilta eikö sekin ole yksipuolista?

25.06.2009, 16:49
Waakneri

Edelleen nautin tästä, vaikka jotkut eivät näytä ymmärtävän.
No niin nyt painoni on pudonnut jo 18,8 kg ja edelleen nautin VHH-ruokavaliostani, vaikka jotkut ääliöt eivät oikein ymmärrä mistä tässä on kyse. Olen diabeetikko, eikä ns. "normaali" ruokavalio suostu minulla toimimaan muuten kuin niin, että joudun hiilihydraattien lisääntyessä lisäämään insuliinia ja se taas aiheuttaa sen, että kohta taas tasataan sokeriarvoja syömällä ja kierre on taas valmis.

Ravintoterapeutin ohjeilla söin hyvinkin terveellisesti, mutta verensokeriarvoni vain nousivat ja paino samoin myös. Jos se ns."normaali" ruokavalio toisilla toimii, niin kaikilla se ei nähtävästi toimi ollenkaan, itse olen tästä ainakin hyvä esimerkki. Luulenkin, että suurin osa diabeetikoista ja muista ylipainoisista ihmisistä saisi parhaan avun VHH- ruokavaliolla, mutta nykysuuntaus on, että diabeteshoitajatkin vain puhuvat, että voi syödä kaikkea. No nyt on minun oma diabeteshoitajani myöntänyt, ettei minulle todellakaan sovi se "terveellinen ja monipuolinen" ruokavalio, vaan tämä ja loistavasti.

Helleterveisin Waakneri!

27.07.2009, 20:23
Waakneri

Jatkokertomuksen seuraava osa.

Waakneri jatkaa nyt väliaika tietojen antamista!

No niin nyt on sitten VHH-ruokavaliota noudatettu 3 kk, eli eilen 15.7.09 tuli 3kk täyteen ja paino on nyt tänä aamuna (16.7.09) pudonnut tasan 23 kiloa. Eli ensimmäisen kuukauden aikana lähti 10 kiloa, toisen 7,4 kiloa ja kolmannen aikana 5,6 kiloa. Kävin sitten eilen lääkärissä ja katseltiin minusta 29.6.09 otettuja verikokeiden tuloksia sekä vanhempia tuloksia, joita vertailtiin sitten keskenään eli miten VHH olikaan pahentanut verenrasva-arvoja sekä laittanut koko sisäisen järjestelmän sekaisin.

Veriarvot olivat seuraavat:

Laitan ensin viime syksyn lukemat eli 26.9.08 otetut:
fP-Kol = 3.9 (=kokonaiskolesteroli, joka pitää olla alle 5)
fP-Kol-HDL= 0.89 (= ns.hyvä kolesteroli, pitäisi olla yli 1.0)
fP-Kol-LDL = 2.26 (= ns. paha kolesteroli, joka pitäisi olla alle 3)
fP-Trigly = 3.02 (= veren rasva-arvo,joka pitäisi olla alle 2).

Seuraavat luvut ovat keväällä 5.3.09 otettuja:
fp-Kol = 4.3
fp-Kol-HDL = 0.82
fP-Kol-LDL = 2.79
fP-Trigly = 2.68

Seuraavaksi 29.6.09 otetut arvot, jotka olivat seuraavat:
fP-Kol = 3.9
fP-Kol-HDL = 0.90
fP-Kol-LDL = 2.40
fP-Trigly = 1.81. huom.!

Glukoosi tasapainossa pitkäsokeri oli
26.9.08 se oli 9.9 %
5.3.09 se oli 8.5 %
29.6.09 se oli 5.8 % huom. !

Maksa- ja haima-arvot olivat nyt seuraavat siis 29.6.09
P-ALAT = 40 (viite välillä 10-70)
P-ASAT = 31 ( viite välillä 15-45).
P-GT = 21 (viite välillä 15-115)
S-CDT = 1.7 % ( viite alle 2.5 %)
Arvot olivat siis myös hyvät

Kilpirauhanen:
S-TSH = 0.49 (viite välillä 0.4-4)
S-T4-V = 15 (viite välillä 9-19)
nekin olivat OK!

Kuten tuloksista näkyy ei VHH tehnyt oikeastaan muuta kuin paransi Trigly-arvoja aika paljon sekä tasoitti verensokerit, jopa ihan ihannearvoihin, minulla on tuo HDL ollut aina hiukan alhainen, mutta nyt sekin näyttää lähtevän nousuun pikku hiljaa, muuten kaikki arvot olivat varsin hyvät. Joten varmaankin tässä vaiheessa voidaan lopettaa puheet siitä, kuinka vaarallinen VHH- ruokavalio oikein onkaan. Minulle se on tuonut paljon hyvää, verensokeriarvoni ovat olleet koko ajan kohdallaan eli arvoissa 4-6 ja kuten noista luvuista näkyy, niin pitkäsokeri on myös tullut viite lukuihin, jos jotain satutte ymmärtämään tuosta pitkänsokerinarvosta, eli se näyttää totuuden sokeriarvoista pitkällä aikajanalla, insuliinia joudun nyt ottamaan vain 22 yksikköä päivässä, kun aikaisemmin otin normaalisti 300 yksikköä, joskus jopa 380 yksikköä päivässä.

Jotkut ovat pelotelleet, että tämä ruokavalio rasvoittaa maksan, en ollut merkinnyt tuohon edellisen kerran otettua maksan P-ALAT arvoa, joka oli silloin normaalin hiilihydraattiravinnon kanssa (5.3.09) 78 !! ja nyt vain 40, eli ei sekään oikein täsmää kaiken maailman pelotteluiden kanssa, että maksa sanoo poks, kuten Juicen laulussa, mutta kestäähän se maksa kuitenkin koko elämän.

No on jokaisen oma asia sitten mitä uskoo, mutta tuossa ovat kuitenkin 3 kk VHH-ruokavaliota noudattaneen ihmisen veriarvojen tulokset ihan konkreettisesti nähtävillä. Lääkäri ei meinannut eilen uskoa millainen muutos on ollut sanoi, ettei uskoisi, jollei olisi omin silmin asiaa todennut ja minua nähnyt suositteli, että jatkan edelleen, ainut asia josta hän minua moitti oli se, että syön edelleen päivässä vain noin 200-300 g kasviksia, niitä hänen mukaansa voisin lisätä, ehkä lisäänkin ehkä en, katsotaan sitten kun seuraavat verikokeet otetaan noin puolen vuoden kuluttua, mihin suuntaan sitten mennään.

Edelleenkään en ole ollut pahoinvointinen kuten jotkut pelottelevat, vaan olen voinut kaiken aikaa oikein hyvin, nälkää ei ole tuntunut eikä näkynyt, toimeliaisuuteni on lisääntynyt aika kovasti, tyttärenikin huomautti jo asiasta, sanoen, ettei kohta ehdi enää perässäni, kun olen jo liiankin touhukas.

Kuten olen monta kertaa sanonut, ei tämäkään ole se ainut mahdollisuus laihduttamiseen, joillekin tämä ei käy, tulee pahoinvointia, päänsärkyä ja jotkut eivät tällä ruokavaliolla kerta kaikkiaan laihdu, kuten en laihdu minkään sellaisella normaalilla ruokavaliolla, vaan alan hiilihydraattien lisääntyessä välittömästi lihoa, kun joudun lisäämään insuliinia koko ajan lisää itseeni verensokerien noustessa pilviin, joten en tuomitse mitään ruokavaliota kertomalla sen vaarallisuudesta, kun kerta kaikkiaan joillekin sopii tällainen ja toisille toisenlainen ruokavalio, me ihmiset, kun olemme siinäkin asiassa yksilöitä, joten ei yleistetä eikä tuomita mitään sellaista, joka antaa toisille mahdollisuuden normaaliin elämään, vaikka se ei toisille ehkä sitä teekään.

Hauskaa kesä jatkoa kaikille läskeille ja heinäkepeille.

toivotteleepi Waakneri 51 vee

Annanpa taas tietoa kuinka minun laihdutukseni sujuu, eli kohta on aikaa mennyt 3,5 kk ja nyt tuli sellainen juttu tässä laihdutuksessa, että kun talvella vielä otin insuliinia jopa 380 yksikköä päivässä, vaikka normaalisti sitä meni 300 yksikköä, niin eilen jouduin lopettamaan kokonaan insuliinin käytön, siis en enää käytä ollenkaan insuliinia ja verensokeriarvot ovat olleet alle kuuden kaiken aikaa siis eilen ja tänään, myös ruokailun jälkeen. Tämän tämä laihduttaminen on siis saanut aikaan, nyt syön kylläkin vielä tabletteja diabetekseen, mutta insuliinia en ole enää pistänyt. Paino on nyt pyörinyt melkein 1,5 viikkoa samoissa lukemissa, eli sitä on lähtenyt pois n. 23-24 kiloa mittauspäivästä riippuen, on ilmeisesti sellainen pysähdyksen hetki elimistössä, mutta en lopeta tätä ruokavaliotani, saa olla aikamoinen suostuttelija, joka saa minut vielä palaamaan entisiin ns. terveellisiin ruokiin, ne eivät siis sopineet minun elimilleni ollenkaan, kuten olen aikaisemmin kirjoittanut.

Kesäterveisin kaikille Waakneri

Kommentteja saa tulla!

Muita diabeteskirjoituksiani voit lukea tästä:

perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

Sami Uusitalo Kaleva -lehdessä

**
Tätä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti! 16.7.2009 kirjoitettuun juttuun on 24.7.2009 iltapäivään mennessä ilmestynyt jo 164 kommenttia.

Ystäväni diplomi-insinööri Sami Uusitalo on julkaissut ajatuksia herättävän mielipidekirjoituksen Kaleva -lehdessä maanantaina 6.7.2009. Lukekaa kirjoitus huolella ja kommentoikaa kirjoitusta joko Kaleva -lehteen tai vaikkapa tähän vaatimattomaan terveysblogiini.

Tässä yhteenveto keskustelusta tähän mennessä (24.7.2009):
Ajattelin vetää yhteen keskustelun (merkitty punaisella fontilla blogikirjoitukseen). Siitä on helppo sitten seurata mielipiteiden vaihtoa. Tästä keskustelusta on mahdollista löytää mm. nämä tärkeät asiat, jotka omassa arkielämässä kohottavat sitä omaa elämänlaatua:

a) Pysyttele kaukana valkoisen miehen lahjoista (kirkas viinaa, keinotekoisesti lisätty tärkkelys ja vaaleat jauhot)

b) Hyväksy se, että lihavuuden kehittyminen on valtavan monimutkainen asia ja sille on vaikea löytää selitystä

c) tutkimuksissa ei löydy tukea Samin (ja joidenkin muiden) ajatukselle, jonka mukaan rasvan käytön vähentäminen johtaisi lihomiseen väestötasolla. Ruotsissa on näyttöä päinvastaisesta trendistä: rasvan kulutus on viime vuosina noussut ja kuulemma ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ruotsalaisten lihominen on pysähtynyt! Revi nyt sitten tuosta jotakin tolkkua!

d) Katse hiilihydraattien laatuun ja määrään. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla painonpudotus onnistuu, koska tässä ruokavaliossa TIETOISESTI vähennetään hiilihydraattien absoluuttista määrää (aivan kuten nimimerkki TtM asian sanoo). Rasvan määrän lisääminen ilman samanaikaista hiilihydraattien määrän TIETOISTA rajoittamista vain pahentaa ylipaino-ongelmaa. Tämä on syy miksi minä olen suositellut siirtymistä Valtion sapuskalinjauksesta suoraan VHH:lle. Hiilihydraattivyön kiristäminen vähitellen noin 5 prosentin vuosivauhtia ja vastaavasti rasvan lisäämistä saman verran, ei tule toimimaan. Tarvitaan radikaalimpi hiilihydraattien määrällinen karsinta ja laadun huomattava parantaminen (niille joille VHH sopii). Valtion sapuskalinjauksessa on ehdottomasti korostettava selkeämmin hiilihydraattien laatua. Me syömme aivan liian paljon puhdasta sokeria ja tärkkelystä. Sillä seikalla voi olla merkitystä turhana energialisänä ja nälänhallinnan hankaloittamisessa. Painonhallinta on nälänhallintaa!

e) FT Saska Tuomasjukka lienee oikeassa kun hän huomauttaa, että VHH voisi olla osana lihavuuden hoitoa. Lihavuuden hoidossa tarvitaan eri ihmisillä erilaisia ruokavalioita. En itse näe mitään estettä sille, etteikö VHH voisi olla ratkaisu joidenkin sairaalloisesti lihavien hoidossa. Ääriesimerkkinä on Manuel Uribe, maailman lihavin mies, joka kieltäytyy laihdutusleikkauksesta ja siirtyy noudattamaan VHH:ta (Zone dieetti) erittäin hyvällä menestyksellä.

f) Liikunta tuo nälän ja mahdollisesti myös stressin. Janne Huovila muistuttaa, että liikuntaan perustuvissa painonhallintainterventioissa ollaan saatu järjestään odotettua huonompia tuloksia. Syyt tähän ovat olleet hämärän peitossa, mutta Obesity -lehden katsausartikkelissa annettiin seuraavanlaisia syitä. Syyt voivat liittyä: (1) käyttäytymisen muutoksiin. Ihmiset, jotka lisäävät harrasteliikunta, lisäävät usein syömistä, jolloin energian kulutus ei kasva suhteessa energian saantiin. (2) elimistön toimintaan. Samanaikainen liikunnan lisääminen ja ruokavalion rajoittaminen voivat johtaa elimistön stressitilaan.

g) VHH on oikein toteutettuna terveellinen ruokavalio ainakin suojaravintoaineiden osalta. Tämän seikan suhteen on ravitsemuksen ja terveyden asiantuntijoilla vielä paljon opittavaa. Keskusteluissani pääjohtaja Pekka Puskan kanssa on käynyt ilmi, että terveyden ammattilaiset eivät välttämättä näe silmiensä edessä vähähiilihydraattista ruokavaliota sellaisena kuin tämän ruokavalion toteuttaja sen näkee. Toisin sanoen, stereotypiat valtavista läski- ja voimääristä elävät liian vahvasti. VHH:lla syödään paljon vihanneksia. Se pitäisi tajuta. Liian moni terveyden ammattilainen muistaa Atkinsista mahdollisesti ainoastaan sen induktiovaiheen ja senkin väärin. Olen itse puolustanut Eko-Atkinsia (kasvisvoittoista rasvaruokavaliota) siitä syystä, että se voi olla väylä parempaan ymmärrykseen VHH:n mahdollisuuksista terveydenhoidossa.

h) Muistakaa FT Saska Tuomasjukan tärkeä viesti: "Kauppojen apua tarvitaan siinä, että terveellisemmät vaihtoehdot pistetään eturiviin. Se taas edellyttää joko rohkeutta tai yhteistä sopimusta ketjujen välillä, sillä parhaat paikat menevät nykyään myyvimmille tuotteille."

Reijo pitää Samin kirjoittelusta! Tällaiset ajatukset mieluusti vaietaan kuoliaaksi tässä yhden totuuden maassa nimeltä Suomi. Mökkihöperön mielestä keskustelu on jatkunut mielenkiintoisena.

Osku on sitä mieltä, että liikuntaharrastus on polarisoitunut viime vuosina. Täysin liikkumattomia ja himoliikkujia on vuosi vuodelta enemmän. Sami Uusitalo pitää tätä epämääräisenä tietona, sillä Kihu:n tietopankin mukaan täysin liikkumattomia on vuosi vuodelta vähemmän. Kirjoituksen kokonaisviestistä Osku kuitenkin on samoilla linjoilla sikäli, että luulee hiilihydraatteja syötävän nykyään ihan liikaa ja proteiineja, kasviksia sekä mahdollisesti rasvoja liian vähän. Hän suosittelee luettavaksi New Scientist -lehden artikkelia: The calorie delusion: Why food labels are wrong. Karhutar kiittää Oskua loistavasta linkistä New Scientistiin. Tässä ollaan perusasioiden äärellä, eli miten ihmiset toimivat, kun lukevat pakkausten kalorimerkintöjä ja mitä tekemistä sillä on todellisuuden kanssa?

Kehitys kehittyy... ja totta kai virallisterveellinenkin kanta on koko ajan painottanut täysjyvää valkoisen tilalle, enemmän kasviksia, marjoja, parempia rasvoja jne. Ei ole järkevää pitää jotain Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta (THL; entinen KTL) pahimpana vihollispesäkkeenä. Sami on oikealla asialla, sanoo Karhutar. Monen meikäläisen aineenvaihdunta on sellainen, että ei ole kestänyt valkoisen miehen lahjoja: kirkasta viinaa ja valkoisia jauhoja. Milloin asia virallisesti tajutaan? Karhutar kuuluu itsekin "menetettyyn sukupolveen" - eikä voi kuin päätä seinään lyödä, niin paljon suututtaa älyttömän valistuksen uhriksi joutuminen. Karde -nimimerkki on samaa mieltä: "Oma johtopäätökseni tästä debatista on se, että ns. viralliset suositukset voitaisiin - itse asiassa tulisi - laittaa nyt kokonaan jäihin. Yksilölliset erot ovat niin isoja, ettei noissa suosituksissa ole oikein mitään mieltä. Miksi ylimalkaan pitää olla viralliset ravintosuositukset? En ymmärrä. Voisihan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vain laatia julkaisun/raportin (u name it) eri vaihtoehdoista ja kehottaa/pyytää jokaista kansalaista ottamaan itse selvää, mikä ravinto hänelle sopii parhaiten. Viralliset ravitsemussuositukset lentäkööt puolestani romukoppaan."

Sami Uusitalo vastaa anonyymin kommenttiin (blogin pitäjän toivomus: käyttäkää omaa nimeä tai tunnistettavaa nimimerkkiä) siitä miten nopeasti Samin käyttämä ruokavalio vaikuttaa laihduttavasti: "Kyllä se yleensä varsin nopeasti vaikuttaa. Peruna, riisi, pasta, jauhoiset tuotteet ja hiilarijuomat vähemmälle. Munia, kalaa, lihaa, rasvaa sen verran että nälkä lähtee ja vihenneksia mukaan. Leipänä mieluiten näkkäri/hapankorppu jos ylipäätään sitä syö. Ei muuta kuin kokeilemaan."

Ravitsemustieteen opiskelija Janne Huovila ei ole Sami Uusitalon kanssa alussa olleenkaan samaa mieltä. Mitä pitemmälle keskustelu etenee, sitä enemmän löytyy yhteisymmärrystäkin (kiitos Janne!). Janne yrittää ymmärtää. Ei hän muuten kommenttipalstalla kirjoittaisi. Hän ei kommentoi täällä sen takia, että olisi Samin kanssa kaikesta eri mieltä tai ettei näkisi sitä, että VHH on ollut moneksi avuksi. Jannen mielestä monet hiilihydraattia sisältävät ruoka-aineet ovat myös väestötasolla ongelma. Jannen mielestä keskustelua on tärkeä käydä ja sen pitäisi perustua monipuoliseen näyttöön, eikä yksittäisiin heittoihin ja asiayhteydestä irrotettuihin asiantuntijakommentteihin. Lihavuuden kehittyminen on valtavan monimutkainen asia ja Janne pyytää lukemaan tuorehkoa katsausartikkelia, mihin on koottu laajasti aiheesta tehtyä tutkimusta, eikä siinä argumentointi perustu tilastoihin autojen myynnistä. Jannen suosittelema artikkeli on tämä: Rosenkranz, Dzewaltowski. Model of the home food environment pertaining to childhood obesity. Janne on pikaisesti suomentanut meille tämän artikkelin pääasiallisen sisällön (KIITOS!):

TUTKIMUSTEN MUKAAN LASTEN KOTIYMPÄRISTÖSSÄ OLEVAT TEKIJÄT, JOTKA VAIKUTTAVAT SYÖMISEEN

1 POLIITTINEN JA TALOUDELLINEN YMPÄRISTÖ
1.1 MAKROTASO
Ruoan hinta
Viranomais- ja kauppapolitiikka
Kansalliset ja yhteisöjen ruokaohjelmat
Kansallisen tason ja yhteisöjen taloudellinen tilanne
1.2 MIKROTASO
Perheen sosioekonominen status
Perheen mahdollisuus ja kyky tarjota turvallista ruokaa
Ruokaohjelmiin osallistuminen
2 SOSIOKULTTUURINEN YMPÄRISTÖ
2.1 MAKROTASO
Rotu, etnisyys ja kulttuurinen identiteetti
Mediamainonta ja markkinoinnille altistuminen
Ruoankäyttötrendit
2.2 MIKROTASO
Tottumukset ja traditiot
Perheen rakenne, stressi ja aikataulut
Vanhemmuus: käytännöt, kasvatustavat ja säännöt
Vanhempien syöminen
Perheen ruokatottumukset ja ruokavalio
Perheen koulutus ja ravitsemustietoisuus
Ruoanvalmistustaidot
3 FYYSINEN YMPÄRISTÖ (RAKENNETTU JA LUONNOLLINEN)
3.1 MAKROTASO
Ruokamaisema – institutionalisoitunut ruoan tuotanto, saatavuus ja käyttö
Viestintäinfrastruktuurit
3.2 MIKROTASO
Ruoan saatavuus ja käyttö kotona
Audiovisuaalisen median käyttölaitteet
Keittiömaisema, ruokapöytämaisema, lautasmaisema, ruokamaisema
Keittiön laitteisto ja ruoanvalmistustarvikkeet
Kodin ja lähiyhteisöjen kasvimaat/puutarhat

Janne Huovila ajattelee oikein hyvin sanoessaan, että tutkimusten mukaan 1970-luvulla lisääntynyt miesten lihavuus ehkä johtui autojen määrän lisääntymisestä, ehkä ei. Ehkä se johtui siitä, että silloin miehet käyttivät enemmän autoja ja siksi naisten lihominen alkoi vasta myöhemmin: silloin kun naistenkin oli sosiaalisesti hyväksyttävää käyttää autoa. Mutta se näistä autoista, ei tehdä kärpäsestä härkästä. 1970-luvulla miesten lihominen lisääntyi kun rasvansaanti oli lähes 40 E%. Vuosina 1982-1992 miesten lihominen pysähtyi ja tällä on ajallinen yhteys sille että rasvan osuus tippui 38,5 prosentista 34,4 prosenttiin. Tämän jälkeen rasvan osuus ei ole voimakkasti laskenut (vuonna 2007 33 E%), mutta lihominen on jatkunut. Siis ainoa ajanjakso viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana kun miesten lihominen ei kasvanut on ajanjakso jolloin rasvan osuus putosi voimakkaimmin. Naisilla on nähtävissä samanlainen trendi. 1980-luvun alussa kun rasvan osuus oli suuri, alkoi naisten lihominen. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa lihominen pysähtyi samaan aikaan kuin rasvan osuus väheni voimakkaimmin. Vuoden 1992 jälkeen rasvan osuus ei ole juurikaan laskenut mutta lihominen on jatkunut. Summa summarum: tutkimukset rasvankäytön ja painon kehityksistä eivät tue käsitystä, jonka mukaan rasvan käytön vähentäminen selittäisi lihomista väestötasolla. Itse asiassa sekä miehillä viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana että naisilla viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana näyttäisi epäsuotuisa painokehitys pysähtyneen juuri niinä vuosina kun rasvan osuus energiasta on pudonnut kaikkein voimakkaimmin. Vuoteen 1992 asti on nähtävissä trendi jonka mukaan vähentynyt rasvankäyttö on yhteydessä väestön lihomisen pysähtymiseen. Tämän jälkeen energiaravintoaineiden suhde ei ole juurikaan muuttunut, joten lihomista ei voida selittää energiaravintoaineiden suhteiden muutoksilla. Turun yliopiston elintarviketutkija FT Saska Tuomasjukka kiittää Janne erinomaisesta kirjoituksesta. Janne on tuonut hyvin esille lihavuuden monimutkaiset taustat. Saskan mukaan tässä keskusteluketjussa haetaan (yleensä) vain yhtä syytä, syypäätä tai pelastajaa. Se näkyy siinäkin, että kun Samin omat paino-ongelmat ovat VHH:lla helpottaneet, hän näkee sen lähes ainoaksi ratkaisuksi muillekin. Sami Uusitalo korjaa Saskan väitteen: "En minä ole koskaan sanonut että kaikkien pitäisi olla VHH:lla. Haluan vain tuoda esiin vaihtoehdon joka on auttanut minua (ja ainakin 100 000 muuta henkilöä Suomessa)." Jari (Ristiranta) kertoo TNS Gallupin 23.8.2007 julkaisemasta RISC Monitor -tutkimuksesta, jonka mukaan 4 % yli 15-vuotiaista suomalaisista noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Blogissani usein kommentoiva nimimerkki TtM ei usko, että rasvan määrän lisääminen ruokavalioon toisi helpotusta ylipaino-ongelmaan. Pikemminkin päinvastoin. TtM on ravintopäiväkirjoja analysoidessa huomannut, että runsaasti ylipainoisilla henkilöillä myös rasvan absoluuttinen määrä on hyvin suuri. Jos Samin väite rasvan kylläisyyttä lisäävästä ja lihomista estävästä vaikutuksesta olisi totta, niin näiden henkilöiden ei olisi pitänyt olla lihavia. Tästä Aukottaja -nimimerkki innostuu: "No joo mutta mistä niiden rasva tuli? Veikkaan että mm. rypsiöljystä, margariinista ja tehobroilereiden marinaadeista. Liiallinen määrä kasvirasvaa aiheuttaa tulehdusta elimistössä. Monityydyttymätöntä rasvaa tulee liikaa insinööriruokien mukana. Usein kanoja ja jopa lehmiäkin syötetään laskelmoidusti rehulla, joka muuttaa niiden rasvan koostumusta vähentäen tyydyttyneen osuutta." Aukottajan mielestä nimenomaan hysteria kovia rasvoja kohtaan on aiheuttanut tämän katastrofin. Teollisuus tuottaa ja kuluttajat syövät mielellään mitä tahansa saastaa, jossa tyydyttyneen rasvan määrä grammoissa per sata grammaa tuotetta on mahdollisimman alas painettu. Ilman hysteriaa eläinrasva olisi luonnollinen osa elämää.

Aukottajan mielestä syyt lihavuuteen, tärkeimmästä alkaen, ovat seuraavat (kommentoikaa!):

1) Pakkomielle pehmeisiin rasvoihin
2) Tehotuotetut eläimet antibiootin jäämineen
3) Mielenterveydelliset ongelmat
4) Täysikasvuisten ihmisten liiallinen istuminen sisätiloissa, eli vähäinen liikunta

VHH:lla painonpudotus kuitenkin onnistuu, mutta tässä ruokavaliossa TIETOISESTI vähennetään hiilihydraattien absoluuttista määrää. TtM on sitä mieltä, että rasvan määrän lisääminen ilman samanaikaista hiilihydraattien määrän TIETOISTA rajoittamista vain pahentaisi ylipaino-ongelmaa.

Nimimerkki TtM tuo keskusteluun jännän yksityiskohdan kysymällä: "Mikäli niukkarasvainen ruokavalio olisi syynä ylipaino-ongelmaan, niin tällöinhän lihavuuden lisääntymisen pitäisi olla jotakuinkin yhtä yleistä kaikissa ikäryhmissä?" On kuitenkin havaittu, että lihavuus ei ole ongelma vielä päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Lihavuuden lisääntyminen näyttää alkavan merkittävästi vasta kouluiässä. Tämä tukee vähentyneen fyysisen aktiivisuuden merkitystä ylipainon kehittymisessä. Päiväkoti-ikäiset lapsethan ovat fyysisesti hyvin aktiivisia. Näin pienet lapset eivät myöskään ole vielä kiinnostuneita tietokonepeleistä tms. ja heidän sisäleikit sisältävät paljon liikkumista. Voidaan siis olettaa, että päiväkoti-ikäisten lasten fyysisessä aktiivisuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosien/vuosikymmenten aikana. Sen sijaan kouluikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on asiantuntijoiden mukaan huomattavasti laskenut aiemmasta. Itsekin TtM on tämän havainnon tehnyt. Noh, on joka tapauksessa järjetöntä lähteä syyttämään yhtä yksittäistä tekijää lihavuusongelman syyksi. Tutkijat monesti tarkastelevat asioita tilastotieteeseen perustuen, ja tällöin asioita on tapana yksinkertaistaa liikaa ja toisinaan tehdään myös vääriä johtopäätöksiä. Varmasti autojen määrän lisääntymisellä on oma merkityksensä ylipainon lisääntymiseen, mutta ylipainon todelliset syyt ovat varmasti paljon monimutkaisemmat.

TtM jatkaa laihdutuspohdiskeluaan. Isoilla henkilömäärillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että laihtuminen on vaikeaa riippumatta laihdutusmenetelmästä. Erilaisilla ruokavalioilla (VHH ja VRN ruokavalio mukaan lukien) sekä liikunnan lisäämisellä on pitkällä aikavälillä onnistuttu pudottamaan vain pari kiloa, jos sitäkään. Tämä siis silloin kun asioita tarkastellaan tilastotieteen avulla. Erot yksittäisen ihmisten kesken ovat kuitenkin olleet suuria. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että ihmiset ovat yksilöitä ja yhdelle jokin tietty laihdutusmenetelmä sopii paremmin kuin toiselle. Valitettavasti tätä ei ole otettu nykyisissä ohjeissa/suosituksissa riittävän hyvin huomioon, vaan ihmiset yritetään valaa samaan muottiin. Myös Sami syyllistyy tähän samaan yliprovosoivissa kirjoituksissaan, TtM ajattelee. "Tiedän kyllä mitä ajat takaa, mutta sanoma meinaa välillä kadota turhan uhoamisen joukkoon", sanoo TtM. Sami vastaa TtM:lle: "Taisit ymmärtää tekstistäni hieman väärin läski-Samin kunto-ohjelman. Ehkä kirjoitin hieman epäselvästi. Suoraan sanoen, tämä ottaa vähän pannuun. Sanotko sinä tosiaan että viikonloppu ohjelmani ei ollut riittävä?" TtM myöntää: "Olet oikeassa, Sami. Ymmärsin, että tuossa olisi ollut koko viikon liikunta-annos. Ja kuten sanoin, niin jo tuolla viikonlopun liikuntamäärällä saavutat normaalipainoisille aikuisille asetetun fyysisen aktiivisuuden viikkotavoitemäärän (minitavoitehan on kestävyysliikunnan osalta 30 min kohtuukuormitteista liikuntaa 5 päivänä viikossa). Tosin jos tuota kävelyn tehoa tarkastellaan sykkeen perusteella, ja oletetaan, että sinun kohdallasi syke käyttäytyy kuten ”keskivertomiehellä”, niin nuo kävelylenkit voi juuri ja juuri laskea kohtuukuormitteiseksi liikunnaksi. On kuitenkin huomattava, että monilla runsaasti ylipainoisilla rasituksensietokyky on sen verran heikko, että syke ei nouse ihan samaan tapaan kuin normaalipainoisella. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa sinun kohdallasi. Painonpudotukseen ja painonpudotuksen säilyttämiseksi liikuntasuositus on hieman enemmän kuin tuo 30 min päivässä: ACSM:n mukaan 60-90 minuuttia kohtuukuormitteista liikuntaa 5 päivänä viikossa. Tämä on jo aika kova tavoite suurimmalle osalle ylipainoisista. Tutkimusten mukaan tätä pienemmillä määrillä ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta painonpudotuksen kannalta. Tämä siis silloin, kun ei kiinnitettä merkittävästi huomiota ruokavalioon ja asioita tarkastellaan tilastotieteen näkökulmasta." Sami saa tukea nimimerkki jt:ltä: "Omalla kohdallani pysyvä laihtuminen edellytti melko totaalista elämäntavan muutosta. Ruokatottumukset menivät uusiksi ja päivittäinen liikunta tuli rutiiniksi. Niin ja se alkoholi jäi pois. Ei tuosta nyt voi mitään yksittäistä asiaa oikein irrottaa ja pysyvät tulokset rupesivat näkymään vasta parin vuoden jälkeen. Tylsää ja hidasta, mutta ei tässä varmaan oikotietä ole. Ellei sitten se VHH ole sellainen?"

FT Saska Tuomasjukan anti keskusteluun on väkevä. Mietipä sitä naapurin Mattia, joka eli hektistä elämää perheen ja terveyden kustannuksella ja söi aivan kuin Sami Uusitalo. Kaksi vuotta sitten hän aloitti liikunnan ja ryhtyi syömään suositusten mukaan. Tulos: paino putosi. Päätelmä: liikunta ja suositusten parempi noudattaminen parantaisivat ne samat kaksi miljoonaa. Saska ei vaadi, että VHH pitäisi lailla kieltää. Päinvastoin hän uskoo sen tulevan osaksi lihavuuden hoitoa. Lihavuuden hoidossa tarvitaan eri ihmisillä erilaisia ruokavalioita. Liikunta ei kuitenkaan kenelläkään ole pahitteeksi. Tähän Sami Uusitalo huomauttaa, että on äärimmäisen loukkaavaa syyttää kaikkia lihavia laiskoiksi. Samilla ei ole liikunnallisia lahjoja ja vaatimaton junioriurheilu-ura jäi kehnoilla tuloksilla pariin piirinmestaruuteen heittolajeissa. Hän on kuitenkin urheillut paljon enemmän kuin moni laiheliini. Ei se välttämättä onnistu liikunnan avulla tuo painonpudotus jos syö tarpeeksi väärin. Erityisesti Samia ärsyttää lapsien syyllistäminen. He yrittävät! 10v lapset yrittävät sinnikkäästi pudottaa painoaan esim. uimahalleissa, mutta se ei onnistu kun he tuputtavat ohjeiden mukaan paljon leipää, perunaa, pastaa ja riisiä. Saska sanoo tähän, että Sami missaa pointin. Saska tarkoitti vain, että jos Suomessa on kaksi miljoonaa ihmistä, jotka syövät huonoja hiilareita (ja myös huonoja rasvoja) ja ovat ylipainoisia, niin heillä on muitakin vaihtoehtoja kuin VHH. Vaihtoehtoja on. Jos pitää VRN:n ohjeita itselleen huonoina, ei Saskan mielestä pitäisi kuitenkaan antaa vaikutelmaa, että ne eivät muilla voisi toimia. Ongelma ei siis ole VRN:n ohjeissa vaan siinä, että ihmiset eivät ylipäänsä syö kohtuullisesti ja liiku tarpeeksi. Liikkuminenkin käsitetään nykyisin aina suorittamiseksi. Jos aloitettaisiin niistä portaista. Invalukot hisseihin? Ylipaino ei ole ongelma jos fyysinen kunto on hyvä!

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen huomauttaa: Laitetaan päättäjät asialle, ja pystyyn ranskalaisen EPODE -ohjelman kaltainen projekti. Kyllä onnistuu lasten lihomisen ehkäisy. Saska Tuomasjukka on samalla kannalla. Ei se tosiaan lopulta niin vaikeaa olisi. Lihavuus puolittui EPODE -ohjelmassa, kun terveyden edistäminen otettiin mukaan kaikkeen päätöksentekoon, kaikkeen toimintaan. Mutta miten päättäjät saadaan asialle? Niin kuin Fogelholm (kampanjassaan) totesi aikanaan, terveys jotenkin unohtuu päätöksenteossa. Ja miten asialle saadaan myös esimerkiksi kaupat ja ravitsemusliikkeet, sillä ihan kaikkeen ei kunnan tai valtion säätelyllä pysty vaikuttamaan.

Saska Tuomasjukan mielestä kylläisyyden merkitys ruokien valinnassa on korostunut juuri sen vuoksi, että nykymaailmassa on helppoa syödä liikaa. Siihen ongelmaan tarvitaan sitten valitettavasti laihdutusleikkauksia, VHH:ta, kiloklubia, Painonvartijoita ynnä muuta. Nämä ovat lääkkeitä ongelmaan, mutta itse ongelma pitää pidemmällä tähtäimellä saada korjattua muilla keinoin. Vähemmän amerikkalaista autokaupunkia, enemmän arkihikoilua. Vähemmän huomiota ruoan koostumukseen, enemmän siitä saatavaan nautintoon.

Saska Tuomasjukan mukaan arkiliikuntaa ei ole seurattu johdonmukaisesti. Kaikkea ei tässä maailmassa ole tilastoitu. Sen vuoksi täytyy turvautua indikaattoreihin. Saskan mielestä varusmiesten kunnon romahtaminen on hyvä indikaattori. Varusmieskoulutus alkaa nykyään sauvakävelyllä, koska juoksu- tai marssiharjoitukset ovat liian rasittavia (lehdestä luettua). Jonkun toisen mielestä varusmiesten heikko kunto taas johtuu siitä väärästä ravitsemuksesta. Muna vai kana? On asioita, joita ei voi tilastoilla todistaa, jos tilastoja ei ole. Saska väittää silti, että arkirasitus on romahtanut. Kun ajatellaan suomalaisen yhteiskunnan muutosta 60-luvulta eteenpäin on selvää, että konttorihommat ja palvelutyöt ovat lisääntyneet teollisuus- ja maataloustöiden kustannuksella. Konkreettinen esimerkki: metsureita oli vielä 80-luvun alussa 10 000 asukkaan Sodankylässä noin 50. Heidän työnsä oli fyysisesti erittäin raskasta, eikä sieltä työstä jääty juurikaan eläkkeelle, vaan sairaseläkkeelle. Nyt metsureita ei ole lainkaan, paitsi mitä nyt puisto-osastolla yksi joka kiipeää puihin sahaamaan oksia. Muuten sama työ hoituu moton hytistä. Näiden ihmisten kohdalla työ on muuttunut siis nollarasitteiseksi koneen ohjaamiseksi. Jos ajatellaan 80-luvun metsurin lasta nyt 2000-luvulla, hänkään ei edes isänsä jalanjäljille halutessaan pysty löytämään työtä, joka olisi yhtä raskas. Koneistuminen on tapahtunut työelämässä huomattavasti tehokkaammin kuin arjessa (vaikka voihan sitä joskus miettiä sitäkin, että jospa vaivaisi pullataikinan itse eikä Kenwoodilla). Sama kehitys on tapahtunut joka sektorilla yhteiskunnassa. Terästehtaalla fyysiset työt ovat siirtyneet koneille, paperitehtaalla samoin. Maataloudessa lypsynkin tekee jo robotti puhumattakaan heinänteosta tai viljankorjuusta. Se, että ihmiset tekivät töitä protestanttisella innolla - jopa terveytensä kustannuksella - piti heidät joka tapauksessa normaalipainoisina. Se mitä syötiin myös poltettiin. Myös ostovoima oli jotain aivan muuta kuin nyt. Rahaa ei yksinkertaisesti riittänyt ihan samalla tavalla ruokaan kuin nykyään. Toki köyhä itsensä lihavaksi sai jo 70-luvulla, jos tahtoi, mutta verrattuna nykyaikaan ruoka oli kalliimpaa.

Sami Uusitalo peräänkuulutti dataa, joka vertailisi lihavuuden yleisyyttä ja töiden vaativaa keskimääräistä energiankulutusta maassamme esim. seuravien ammattiryhmien välillä:

Naiset:

Talouspäälliköt
vs.
Siivoojat

Miehet:
Talouspäälliköt
vs.
Kirvesmiehet

Samilla on sellainen ihmeellinen kutina, että noissa helppoa toimistotyötä tekevissä rikkaissa on vähemmän lihavia kuin arjessaan huomattavasti enemmän liikkuvilla duunareilla. FT Saska Tuomasjukka ei tästä innostu ja sättii Samia siitä, että hän erottaa yhden merkitsevän tekijän muista, ja katsoo sitä irrallisena. Samalla tavalla kuin hän katsoi autojen kilometrejä ja odotti niiden korreloivan yksi yhteen ylipainon kanssa. Varallisuus ja erityisesti koulutus ovat hyvä suoja ylipainoa vastaan. Sen vuoksi fyysisen aktiivisuuden vaikutusta ei voi mitenkään katsoa pelkästään vertaamalla siivoojan ja naispuolisen myyntipäällikön painoindeksejä. Väittelyyn Saska ei aio tästä ryhtyä, sillä Sami on omalle linjalleen johdonmukainen. Sami toteaa tähän, että hän toki ymmärtää, että lihavuuteen vaikuttaa useita tekijöitä. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö voisi olla yhtä merkittävintä tekijää joka selittää lihavuuden kasvun. Sami pyytää Saskaa ajattelemaan neljänsadan metrin juoksijaa. Varsin nopeasti voidaan löytää sata tekijää, jotka vaikuttavat loppuaikaan. On kuitenkin täysin mahdollista, että yksi hermo alaselässä muuttaa tilanteen sellaiseksi, että aika on jotain muuta kuin se ilman tätä "yksittäistä tekijää" olisi. Sami ihmettelee: "Miksi te alan ihmiset syyttelette lihavuuden kasvusta arkiliikuntaa, jos se kerran ei ole selittävä tekijä ammattiryhmien välillä, niin kuinka se sitten on selittävä tekijä vuosien -85 ja -95 välillä, esim. lasten kohdalla. Ja en edelleenkään ole saanut todisteita, että se lasten arkiliikunta olisi ylipäätään muuttunut em. ajanjaksona." Saska Tuomasjukka innostuu kuin innostuukin väittelemään Samin kanssa. Näin hän sanoo Samille: "Sami, et pysty erottamaan toisistaan työn rasittavuutta ja työn vaatimaa koulutusta tilastoja katsomalla. Siihen tarvitaan tutkimus, jossa painotetaan eri kertoimilla eri töiden sosioekonomista vaikutusta (siis sitä, että kuinka koulutetttu ko. työtä tekevä on ja kuinka paljon hän saa palkkaa), ja sitten katsotaan että onko tämän jälkeen työn rasittavuudella merkitystä. Tällaista tutkimusta en tunne. Arkiliikunta-termi tarkoittaa kyllä työn ulkopuolista liikkumista, mutta oletan, että puhumme tässä työn rasittavuudesta. Työn rasittavuus voi selittää ammattiryhmien välisiä eroja, mutta epäilen, että se nykymaailmassa jää juuri koulutuksen varjoon. Toisaalta nykyään ei suurin osa vähäistä koulutusta vaativistakaan töistä ole fyysisesti rasittavia (poikkeuksia toki on). Juuri tätä tarkoitin, kun totesin yhteiskunnan muuttuneen. Työssä kuluva kalorimäärä on pudonnut erityisesti alimpien sosioekonomisten ryhmien töissä, mikä tietysti voi selittää juuri näiden ryhmien taipumusta lihomiseen." Mitä Sami vastaa?

Saska kertoo suhtautuneensa jossain määrin huvittuneesti UKK-instituutin liikuntapiirakka-ajatukseen. Aluksi hän nauroi ääneen, mutta nyt hän on tajunnut, että se on syntynyt epätoivosta. Ihmisten fyysinen rasitus on nykyään niin naurettavan pientä, että pienikin liikunta auttaisi. Esimerkiksi portaiden kävely tai bussista nouseminen yhtä pysäkkiä aikaisemmin. Tai sen oman auton jättäminen talliin ja bussin ottaminen. Kun liikkuminen tapahtuu yksinomaan silloin kun sitä tietoisesti tehdään, on viikon kokonaisrasitus pientä verrattuna ihan lähimenneisyyteen (60-70-luvut), vaikka liikkuisi ahkerastikin. Se ei kuitenkaan tee sitä vähää liikuntaa merkityksettömäksi. Ongelmaan ei ole yhtä ratkaisua. Samin koirakävelyt nostivat kuntoa, mutta eivät riittäneet pitämään Samia terveen kirjoissa. Aukottaja tuo keskusteluun ajatuksen siitä, että pitäisikö keskustelussa erottaa lasten ja aikuisten liikunta. Lapset liikkuvat luonnostaan. Katsomalla ympärille tämän voi nähdä. Lapsukaiset vaan ovat vähän väliä liikkeessä, mukaanlukien paksukaiset. Sekä huonosti että hyvin ravitut lapset hengailevat, kiipeilevät puissa, tutkimusmatkailevat lähiluonnossa ja painivat. Jossain vaiheessa tuo liikeikä ja leikki-ikä sitten loppuu.

Janne Huovila muistuttaa, että liikuntaan perustuvissa painonhallintainterventioissa ollaan saatu järjestään odotettua huonompia tuloksia. Syyt tähän ovat olleet hämärän peitossa, mutta Obesity -lehden katsausartikkelissa annettiin seuraavanlaisia syitä. Syyt voivat liittyä:

(1) käyttäytymisen muutoksiin. Ihmiset, jotka lisäävät harrasteliikunta, lisäävät usein syömistä, jolloin energian kulutus ei kasva suhteessa energian saantiin. Myös arkiliikunta voi vähentyä harrasteliikunnan lisääntymisen myötä, jolloin kokonaisenergiankulutus ei välttämättä kasva.

(2) elimistön toimintaan. Samanaikainen liikunnan lisääminen ja ruokavalion rajoittaminen voivat johtaa elimistön stressitilaan: kortisolin eritys lisääntyy, insuliinin eritys lisääntyy, elimistön tulehdukset lisääntyvät sekä unen laatu ja määrä heikkenevät, joiden seurauksena rasvakudosta käytetään vähemmän energianlähteenä.

Janne Huovilan mukaan nykyään yleisesti suositellaan, ettei liikuntaa kannata harrastaa ensijaisesti laihduttamisen takia. Liikuntaa kannattaa harrastaa koska se ehkäisee merkittävästi kroonisia tauteja. Ja liikuntaa kannattaa harrastaa sen takia, että siitä pitää - vain silloin siitä tulee jatkuva tapa. Tätä Janne oli lukenut: Boutcher, Dunn. Factors that may impede the weight loss response to exercise-based interventions. Obesity reviews, 16 Jun 2009.

Saskan mielestä jos Sami olisi lisäksi syönyt vähemmän, hän olisi pudottanut painoa. VRN:n ohjeiden mukainen ruoka ei Samin mielestä tehnyt häntä kylläiseksi. Taas kasvissyönti teki Samin nälkäiseksi (mikä lihavuuden kannalta pitäisi tietty olla hyvä), mutta eihän kukaan voi syödä sellaista josta ei pidä. Sami kokeili sitten vielä VHH:ta, ja se toimii. Saskan mielestä se oli hyvä ratkaisu. Mutta Sami ei voi millään oman todistuksensa pohjalta väittää, että muille VRN ei toimisi. Valstan artikkelista voi esimerkiksi lukea, että keskimäärin suomalaiset miehet syövät liian vähän hiilareita. Hiilarien lisäämisen ei Saska itse usko tekevän autuaaksi, mutta lajin parantaminen auttaisi. Kuidun saanti on edelleen auttamatta liian vähäistä ja sokerin saanti liian korkeata (suosituksia pitäisi kiristää). Nämä yhdessä liittyvät kylläisyyteen enemmän kuin hiilarien määrä. Kuitenkin: ei pidä häivyttää kokonaisuutta katsomalla pelkkiä yksityiskohtia. Lihavuus on yhteiskunnan muutosten tulos. Aukottaja -nimimerkin mielestä viljat ovat ihan ok, mutta tuo kuitujen ylikorostus on typerää. Samoin viljan ravintoaineiden ainutlaatuisuus. Aukottaja kysyy "Eikö voi myöntää että maanviljelyksen tarkoitus on ruokkia massat tuottamalla helposti tärkkelystä?"

Janne Huovilan mukaan on välttämätöntä tarkastella viime vuosikymmenien kehitystä kriittisesti. Hän ei ole yhtään vakuuttunut, että ravitsemusvalistuksessa kannattaisi siirtyä rasvafobiasta hiilihydraattifobiaan. Itse asiassa tämänpäivän tyypillinen ravitsemusasiantuntija ei ole rasvafoobikko ja hiilihydraattien kannattaja, kuten Sami antaa ymmärtää. Tyypillinen tämän päivän ravitsemusasiantuntija yrittää keksiä ratkaisuja, miten lähestyä syömistä jostain muusta lähtökohdasta käsin kuin ahdistavista fobioista. Voisiko syömistä lähestyä jostain muista lähtökohdista kuin fobioista käsin? Emme kai halua siirtää lapsillemme fobioiden täytteistä maailmaa. Tähän Sami vastaa: "Ai, olen ymmärtänyt väärin? Kyllä nämä KTL:n asiantuntijat kuitenkin yhä edelleen peräänkuuluttavat rasvan vähentämistä ja täysjyvän (=tärkkelys) tuputtamista. Vai eivätkö nämä henkilöt sitten ole asiantuntijoita?

Myös Suomessa tehdään tällä hetkellä väitöskirjoja, jotka yrittävät kartoittaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, kertoo Janne Huovila. Ja tällaiseen tutkimukseen olisi vielä paljon enemmän haluja, mutta suomalainen ravitsemustutkimus pelaa kovin pienillä resursseilla. Ei nämä Jannen esittämät tutkimustulokset ratkaise sitä että rasvat tai hiilihydraatit selittäisivät lihavuuden yleistymisen - osittain siksi että jo kysymyksen asettelu on väärää - sillä ne kertovat sen tylsän ja vaikeasti hyväksyttävän tosiasian, että syyt ovat mahdottoman moninaiset. Yksinkertaisesti yhteys energiaravintoaineiden suhteiden muutosten ja lihomisen välillä on niin heikko, että edes sen suuntaa on vaikea arvioida – tätä mieltä ovat mm. Harvardin ravitsemusepidemiologit. Tähän kun vielä liittää geneettiset tekijät ja valtavan määrän ympäristötekijöitä, niin hiljaiseksi vetää (Hieno kommentti Jannelta!).

"Kumpi vie nälän hiilarituputus vai hiilarirajoitus", kysyy Sami Uusitalo ja saa vastauksen Jarilta: "Hiilarirajoitus. Tätä ei onneksi tarvitse arvailla, sillä tutkittukin on." Sami Uusitalo sanoo: "Jos kerran VHH:ta ei voida ottaa terveydenhuollon ohjelmaan sillä perusteella ettei se toimi kaikilla, niin samalla logiikalla voidaan kaikki lääketieteelliset hoidot lopettaa samantien. Nimittäin ei ole sellaista hoitoa yhteenkään terveysongelmaan, joka pystyisi kaikki parantamaan. Aivan erityisesti tätä ei ole vähärasvainen ruokavalio lihaville."

Muutamat anonyymit kommentit käsittelevät lihansyönnin eettisyyttä ja ympäristötekijöitä. Jari (Ristiranta) huomauttaa tähän viisaasti, että sekaruoan eettiset seikat eivät ole yleismaailmallinen vaan pienen vähemmistön näkemys, ja ne tuskin liittyvät lihavuusepidemiaan, joten lähinnä tämä vaikuttaa vastuuttomalta promoamiselta. Sami Uusitalo lisää tähän: "Lasten lihottaminen tärkkelyskasoilla ei myöskään edusta korkeinta etiikkaa. Pelasta sinä maapallo. Mä yritän auttaa lihavuutta vastaan käytävässä taistelussa." Tämän jälkeen keskustelu ruoan eettisyydestä menee mielestäni hakoteille. T2DM_1988 esim. hermostuu tästä keskustelusta ja parahtaa ilmoille valituksensa: "Viherpiipertäjät voivat suksia suolle! Te pilaatte tämänkin keskustelun!!!" Sami Uusitalo ymmärtää hyvin nimimerkki T2DM:n ärsyyntymisen. Täälläkin pomppivat maailmanparantajat voisivat aloittaa pelastusoperaationsa vaikka sulkemalla tietokoneensa ja säästävänsä näin sähköä."

Mummeli 66-v kokee ahaa-elämyksen lukiessaan Samin kirjoitusta. Ensiksi mummelille tulee mieleen, että Sami on ihan hulluja ohjeita luetellut, mutta kun hän tarkemmin asiaa ajattelee, niin hän huomaa siinä paljon järkeäkin. Hän esim. huomasi itse miten lapsenlapsilla pysyi nälkä paremmin kurissa kun söivät aamulla riks-raks-poksin (riisimuroja) sijaan mummelin valmistaman munakkaan ja joivat päälle maitokaakaota.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen pyytää lukemaan uusimman amerikkalaisten ravitsemusterapeuttien julkaiseman jutun. Noin 4000 ihmistä on tutkittu ja parhaiten säilyivät normaalipainoisina ne, jotka söivät hiilareita n. 50-60 % päivittäisestä energiantarpeesta (eli sen mikä on Suomen virallinen suositus ja suomalainen keskisaanti). Reijo kertoo, että tutkimuksissa pelataan aina keskiarvoilla. Yksittäiset ihmiset voivat kokea ihmeitä millä tahansa dieetillä, vaikka tutkimuksissa tulosta ei saataisikaan aikaan, siis keskiarvojen valossa. Olemme kaikki erilaisia, ja vasteemme eri ruokavalioille voivat vaihdella perimästä, kehonkoostumuksesta, iästä, sairauksista, lääkityksistä ym. johtuen. AM (Anssi Manninen) argumentoi tätä vastaan omintakeiseen tapaansa: "Tutkimukseen liittyvässä pääkirjoituksessa mainittiin keskeisimmät ongelmat. Ei tuon tutkimuksen pohjalta voi vetää mitään johtopäätöksiä. ADA:n läpyskä julkaisee aina välillä ihan mitä roskaa tahansa."

Sami Uusitalo muistuttaa, että hiilihydraattien rajoituksessa ei ole mitään taikatemppua. Se ei ole termodynamiikan ensimmäistä pääsääntöä vastaan, kuten esim. tässä BBC:n dokumentissa vihjaillaan. Reilu kaksi vuotta sitten Sami aloitti tutustumisen tähän hiilareita rajoittavaan vaihtoehtoon ja jo viiden minuutin kuluttua hän oli täysin vakuuttunut, että hänen painonsa oli yli kymmenen vuoden aikana noussut koska hiilihydraattipainotteisesti syöden hän meni väkisin kulutuksensa yläpuolelle. Sen sijaan protsku+rasva -painotteisesti syöden hänen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta syödä niin paljon että energiatarve täyttyisi. Hän lähti siis termodynamiikan ensimmäisestä pääsäännöstä, jonka kanssa hiilarirajoitus ja painonpudotus olivat mitä suurimmassa määrin linjassa. En olisi ollut yhtään pahoillani jos joku "ammattilainen" olisi kertonut minulle tämän silloin kun olin 90 kiloinen. Eipä kertonut. Tuloksena oli 27 kg painonnousu vähän rasvaa linjalla. Kiitos vielä kerran Matti Uusitupa ja Pekka Puska. Terveysvalistajat tuputtavat hiilihydraattia laihduttaessa ja näyttäisi olevan oppositio, joka väittää että kombinaatiolla rasva+proteiini pystyy laihtumaan helposti. Termodymiikaan ensimmäistä pääsääntöä ja kerto- ja pluslaskua käyttäen Sami ratkaisi päätöksensä viidessä minuutissa. Sami jatkaa räväkkään tyyliinsä: "Esittelin energialaskelmat silloin 9.2.2009 Suomen Akatemian tiloissa. Yleisön joukossa oli kriittisiä älykköjä, jotka totesivat: 'byääääh ei tuo pidä paikkaansa'. Tähän kuoroon liittyi Professori Matti Uusitupa sanoen 'väärin'. Äänenpainot olivat kovin halveksivat niinkuin pitääkin kun huuhaata esitetään. Näpäytin kuitenkin provosoituneena, että huuhaasta huolimatta mulla on hieman meriittejä näistä laskuhommista ja joskus laskenut jotain oikeinkin... Dosentti Fogelholm päätti tarkistaa laskuni käyttäen Fineliä ja laskukonetta. Kävi sillä tavalla hassusti, että dosentin laskukone näytti täsmälleen samoja lukemia kuin minunkin. Tämän Fogelholm totesi, tosin vasta tilaisuuden jälkeen. Olisin pitänyt suoraselkäisempänä, jos asia olisi todettu lehdistön paikalla ollessa. Professori Uusitupa oli hieman hädissään ja yritti saada minusta kaveria 'olit oikeassa' -tyyliin. Äänensävy oli jokseenkin päinvastainen kuin hänen väittäessään laskujani vääriksi. Sitten tuli Matilta kaikkien aikojen älynväläys: 'Eihän kukaan syö tuollaista määrää lihaa!' JES! Minulta kai tuli itku ja nauru. Kuinka rautalangasta ja kuinka pitkään minun pitää tätä kertoa, että kukaan ei todellakaan syö sellaisia määriä lihaa (protsku + rasva), että energiantarve täyttyisi." Sami Uusitalon innostamana nimimerkki Onnellinen Karppaaja loihtii ilmoille seuraavan viestin: "Itse tunsin jonkinmoista nälkää tai lähinnä itseni kidutusta kun olin Pekka Puskan ja/tai Painonvartijoiden ruokavalioilla. Viimeiset kolme vuotta ei ole enää vatsa kurissut (tai murissut), rasvaa ja proteiinia kun saa sopivassa suhteessa, olo on hieno ja lihasmassaakin on (tullut)vaikken hulluna treenakaan (nuorempana kyllä)."

Nimimerkki jt sanoo: "Kyllä se vaan fakta on, että kun pistetään tarpeeksi fyysistä työtä kropalle, niin läskit lähtee. Se on itse asiassa aivan sama mitä syö kun tekee työtä riittävästi. Jos tekee toimistotyötä (ei se nykyajan fyysinen työkään niin raskasta ole, päätellen työmiesten vyötärön ympäryksestä), on sitä arkiliikuntaa tultava toki melko valtava määrä hoikkana pysymiseksi. Minä en ehdota, että jokaisen olisi nyt ruvettava raatamaan vapaa-ajallaan vain sen takia kun ei töitä enää tehdä hartiavoimin pelloilla. Siinä ei olisi mitään järkeä. Samin ja kumppaneiden ajama ruokavalion tarkistus on järkevä vaihtoehto nykypäivän ihmisille." Aukottajan mielestä nimimerkki jt kuuluu selvästi professori Mustajoen opetuslapsiin. Matti Vanhanen laihtui lite-kokiksella, ja jt laihtui juoksentelemalla villisti pururadalla pelkän porkkanan voimalla, ilman kummempaa nälän tunnetta (Aukottaja muistelee nimimerkki jt:n joskus tällaista kertoneen itsestään). Mutta miksi ne Samin mainitsemat ihmiset - joilla on valtava maha mutta tikkukädet ja jalat - eivät laihdu vaikka käyvät ahkerasti uimassa? Aukottaja muistaa kaupungin kuntosaleilta kaksi 60 tai 70 -vuotiasta miestä, joilla oli iso maha. Nämä miehet sätkivät ja veivasivat kuntosalilaitteissa melkein aina, kun hän satunnaisena päivänä sattui paikalle. Molemmilla oli hieman toivoton olemus ja väkisin vääntämisen meininki. Ei tarvinnut olla mikään ihmismielen tuntija nähdäkseen, että nämä miehet yrittivät tosissaan. Nimimerkki Laiheliini kertoo olleensa aina hoikka, vaikka mässäisi suklaata, karkkia ja perunoita kuinka. Onko siis hänenkaltaisensa, laihan ihmisen perusteltua lähteä rajoittamaan hiilihydraatteja kovin rankasti? Hän voi oikein hyvin ja sairasteleekin kovin harvoin. Minä pyysin Laiheliinia iloitsemaan hoikkuudestaan! Hän on sellainen ihminen, joka ei helposti liho. Hiilihydraattien saantimäärät kytken itse kuitenkin liikuntapanokseen eikä niinkään hoikkuuteen. Sellainen ihminen joka liikkuu paljon, voi syödä aika lailla valtion sapuskalinjausksen mukaisesti. Sohvaperunat (hoikatkin!) olkoot varovaisempia hiilihydraattien kanssa.

Golliwog muokkaisi väestölle tarkoitettuja virallisia suosituksia tähän malliin:
- Korostaisin kuitujen lähteenä kasviksia viljojen kustannuksella ja laittaisin leipämäärälle ylärajan
- Korostaisin mahdollisimman käsittelemättömiä rasvoja (vhh tyyliin runsaspufaiset öljyt kylmäpuristettuina ja mahdollisimman tuoreina, kuumennettavat rasvat mahdollisimman vähäpufaisina)
- Siirtäisin perunat samaan lokeroon muiden tärkkelystuotteiden kanssa ja pienentäisin sen kokoa kasvisten ja osittain rasvan hyödyksi
- Lisäisin siemenet, pähkinät, mantelit jne omaan lokeroon samaan tyyliin kuin perunalla nyt
- Laittaisin sokerin ja puhdistetut viljat samanlaiseen pannaan, missä kananmuna oli
- Kieltäisin keinotekoisten transrasvojen käytön (jos niiden saanti ei kerran ole Suomessa ongelma, miksi niiden kieltäminenkään olisi?)
- Kehottaisin varovaisuuteen muiden käsiteltyjen rasvojen, natriumglutamaatin ja muiden keinotekoisten lisäaineiden kanssa

Ja Golliwog jatkaa sitten kertomalla aiemmasta tavastaan pihistellä ruokaostoksilla ollessaan nimenomaan kasvispuolelta, koska pitäähän ruualla olla se proteiini (liha/kala/lintu/muna) ja se tärkkelys (peruna/riisi/pasta) ja jauholla suurustettu kastike. Tuli halvemmaksi ottaa vitamiinit purkista kuin oikeista kasviksista, vaikka se ei yhtä hyvä vaihtoehto olekaan. Ja kasvispuolen puuttuessa kuitujen saanti jää vähäiseksi ja sitä yritetään sitten korvata syömällä runsaskuituista leipää senkin edestä, korkeintaan pienellä rasvasipaisulla, jos ollenkaan. Ja se vähäinen saatu säästö sitten meni huomaamatta johonkin herkkuihin, kuten jäätelöön, koska pitäähän elämästä saada nauttiakin. Perisuomalainen kai osaa noudattaa ja varmasti moni noudattaakin hyvin virallista makroravinnejakaumaa. Ongelma vain on (kuten Golliwogilla oli) liika sokeri ja liian pieni määrä monityydyttymättömiä rasvoja. Ja Golliwog kuului niihin, jotka jopa laittoivat itse ruokansa ja einespuolelta korkeintaan puolivalmisteita (muusiainekset, kasvikset tms pakkasesta) ja valmiit ruuat kuuluivat äärimmäisiin hätätilanteisiin. Golliwog on näitä "yksittäistapauksia", joille viljojen, perunan ja keinorasvojen poisjättäminen toi avun hiipivään painonnousuun, makeanhimoon jne. Kun sitä tärkkelysosaa ei ruualle voinutkaan laittaa, niin kasvikset tuli väkisinkin mukaan. Ja rasva toi myös avun, sillä hän oli aina tykännyt oikeista rasvoista. Ja ilokseen hän sai syödä vatsansa täyteen eikä tarvinnut olla kovin pian santsaamassa. Joskus Golliwog luuli olevansa vain niin pahuksen hyvä kokki, kun puoli tuntia ruuan päälle teki mieli santsata vaikka juuri oli syönyt tuhdin aterian. Nyt hän tietää paremmin. Golliwog ei tiedä, miten nuo viilaukset toimisivat käytännössä väestötasolla, mutta noilla ohjenuorilla hän ruokkii jälkikasvunsa nykyään. Saska Tuomasjukka sanoi Golliwogin listasta (yllä) seuraavaa: "Golliwog, listasi on aika lailla sama kuin ns. Harvardin pyramidissa, joka minusta on se tämän hetken ravitsemustieteen paras tieto (mutta poikkeaa siis Valtion ravitsemusneuvottelukunnasta). Huonojen hiilarien rajoittaminen niin että tilalle tulee kasviksia ja kuvailemiasi rasvoja on erittäin hyvä vaihtoehto. Kuituiset viljatuotteet ovat yhtä lailla parannus nykyiseen, erityisesti niille, jotka viljoista nauttivat." Nimimerkki Aukottaja ehdottaa radikaalisti, että lakkautetaan kaikki ravitsemussuositukset toistaiseksi. Suositukset ovat menettäneet uskottavuutensa lopullisesti. Ei homma hänen mielestään pelastu sillä, että tempaistaan Harvardin kolmio ja sanotaan "syökää pähkinöitä". Ei pähkinät kasva suomalaisessa metsässä tai missään lähistölläkään, vaan pähkinät ovat mukavaa extraa ja exotiiccaa vähän niinkuin avokaadot. Suomalaisten terveys pelastuisi muka sillä että aletaan rahdata laivalasteittain pähkinöitä Afrikasta. Unohtakaa jo.

Pauli epäilee Sami Uusitalon laskutaitoja ja se on vakava virhe, sillä kyllä Sami laskea osaa. Järkevyyttä Paulillakin varmasti piisaa ja hän lienee oikeassa kun hän huomauttaa hieman provosoiden, että autoistuminen tuskin on lihavuusongelman ainoa syy (sitä ei tosin Sami väitäkään!). Paulin mielestä liikunnan vähentyminen on ehdottomasti yksi tärkeimmistä lihavuuden syistä. Janne Huovilan mielestä kyse ei ole autojen määrästä, vaan tietynlaisesta kulttuurista, joka rakentuu autojen varaan ja on pikku hiljaa hivuttautunut tänne. Janne Huovilan mielestä on näyttöä myös tällaiselle: "Myös niiden kohdalla, jotka eivät ole radikaalisti vähentäneet hiilihydraattien saantia ja laihtuneet, yhteiskunnan muutokset lakkaavat mystisesti lihottamatta kun hiilihydraattikuormaa ei leikata." Jannelle minä itse vastaan, että olen saanut syventyä DI Sami Uusitalon ajatuksiin jo pitemmän aikaa. Se on ollut erittäin antoisaa. Olemme viikottain yhteyksissä. Kehotan kaikkia kuuntelemaan Samin selostuksia tarkkaan. Hänellä on paljon annettavaa ravitsemuskeskusteluun. En minä ihan kaikkea usko mitä Sami yrittää todistella. Juuri tämä lasten liikunta-ajatuksen pistäminen ihan eri muotoon kuin olemme tottuneet, on ollut erityisen haastavaa minulle. Itsepintaisesti kieltäydyn uskomasta, että Sami on oikeassa näissä liikunta-ajatuksissaan. Paras kuitenkin pitää äänenpainot maltillisina ja sanat makeina, sillä makeita sanoja on mukavampi syödä sitten jos/kun osoittautuu, että Sami kuitenkin oli oikeassa! Sami on auttanut minua tajuamaan ruoka-aineiden energia- ja suojaravintomäärät ihan uudella ja poikkeavan piristävällä tavalla. Oikeassa Sami on, että VHH oikein toteutettuna, on terveellinen ruokavalio ainakin suojaravintoaineiden osalta. Itse en ole koskaan rasvoja pelännyt ja niiden käytön suhteen olen saanut paljon rohkaisua Samin kautta.

Nika muistuttaa eräästä elementistä joka puuttuu tyystin tästä keskustelusta ja jonka merkitys suomalaisessa ruokavaliossa on taatusti tuolta 60-luvulta alkaen kasvanut huomattavasti. Se on alkoholi monissa eri muodoissaan ja ehkä ennen kaikkea miedoissa muodoissaan. Pakkauskoot ovat kasvaneet (six-packista mäyräkoiraksi, viinipullosta 3l-pahvipakkaukseen, mitä lie näitä ennen...), saatavuus parantunut, eurooppalaisia juomatapoja tavoiteltaessa päivittäinen kulutus on yleisesti hyväksyttyä ja jopa tavoiteltavaa. Tosin toisin kuin muualla Euroopassa, Suomessa juomattomuuteen tai vain yhden ottamiseen pitää antaa selitys. Naiset ovat kirineet hitaasti, mutta varmasti perässä kehityksessä. Yllättävän moni hipookin suurkulutuksen rajoja viikkotasolla, vaikka ei "ongelmaa" olisikaan. Jos ei muuta ongelmaa, niin runsaasti turhaa energiaa ainakin... Väestötasolla suomalaisten ravitsemuksesta ja lihomisesta puhuttaessa ei Nikan mielestä ole relevanttia unohtaa alkoholin osuutta. Janne Huovilan mielestä on hyvä, että alkoholi nostettiin esiin. Siinä on yksi sellainen tekijä lisää, joka kertoo, että kyse ei ole vain rasvojen ja hiilihydraattien muutoksista.

Lopuksi FT Saska Tuomasjukalta tärkeä viesti: "Kauppojen apua tarvitaan siinä, että terveellisemmät vaihtoehdot pistetään eturiviin. Se taas edellyttää joko rohkeutta tai yhteistä sopimusta ketjujen välillä, sillä parhaat paikat menevät nykyään myyvimmille tuotteille."



Tässä kirjoitus vähän pidempänä kuin mikä mahtui Kaleva -lehteen:

Lihavuuden kasvun syynä on väärä ravitsemusvalistus

Lihavuuden kasvun taitekohta on aivan 80-luvun alussa. Esimerkiksi lasten lihavuus on noista päivistä kolminkertaistunut.

Maamme johtavat auktoriteetit kertovat lihavuuden kasvun johtuvan ns. arkiliikunnan vähyydestä, autolla ajettujen kilometrien määrän kasvusta, pelikonsoleista ja muusta sen sellaisesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi autojen määrä kasvoi erittäin voimakkaasti 60- ja 70-luvuilla. Lihavuus ei kuitenkaan kasvanut kyseisenä ajanjaksona. Autojen määrä kasvoi -80 ja -90 luvuilla vähemmän kuin -60 ja -70 luvuilla, mutta lihavuus kasvoi nimenomaan tuona myöhempänä ajanjaksona. Onhan se perin hassua, että Angliat eivät lihottaneet, mutta Toyotat kylläkin. Tai sitten alan auktoriteetit ovat tulkinneet lihavuuden kasvun syyt väärin.

Suomalaisten harrasteliikunnan määrä on merkittävästi kasvanut sitten 80-luvun alun. Vuonna -86 vähintään neljä kertaa viikossa liikuntaa harrastavia 11-v. tyttöjä oli 19 %. Vuoteen -02 mennessä määrä oli kasvanut huikeasti 52 %:iin. Vuonna -86 ei lainkaan liikuntaa harrastavia 11-v tyttöjä oli 11%, kun niitä vuonna -02 oli enää 2%. Kts. www.kihu.fi faktapankki.

Moni -70 luvulla syntynyt muistelee nostalgisessa uhossaan kuinka me liikuimme ulkona ja lihavuus oli joukossamme harvinaisempaa. Entäpä muistatko kun leikit tinasotilailla, barbie-nukeilla, pelasit afrikan tähteä, korttipelejä, elektroniikkapeliä, monopolia tai vain kuuntelit mankkaa? Nämä toimet eivät ole yhtään sen enemmän energiaa kuluttavia kuin pelikonsolit tai tietokoneet.

Kun me olimme lapsia, oli uimahalleja, liikuntaleikkikouluja, HopLoppeja jne. ei lainkaan tai paljon vähemmän kuin nykyisin. Katsopa vain kesällä omakotitalojen pihoille. Näet siellä trampoliineilla pomppivia lapsia, joissa kuluu energiaa hirmuisia määriä. Niitä ei ollut -70 ja 80-luvuilla. Miksi lihavuuden kasvusta syytetään liikunnan vähentymistä kun se ei yksinkertaisesti siitä johdu ?

80-luvun alussa on tapahtunut jotain mikä käänsi lihavuuden kasvuun. Väitän tietäväni syyn.

Suomalaiset saivat 60- ja 70-luvuilla n. 40 % ravintonsa kokonaisenergiasta rasvasta. Vielä 80-luvun alussa suomalaiset vastaava luku olin n. 39 % . ”Vähän rasvaa” -linja ei ollut vielä aloittanut turmiollista voittokulkuaan.

Esimerkiksi kevytmaidon rasvapitoisuutta alennettiin kaksi kertaa 80-luvun alussa. Voita leivänpäällä käyttävien määrä alkoi laskea romahdusmaisesti. Samoin kävi kulutusmaitoa käyttävien määrän. Rasvat korvattiin hiilihydraateilla. Nykyisin suomalaiset saavat n. 32 % kokonaisenergiastaan rasvasta. Vähentyminen on tapahtunut nimenomaan tyydyttyneen rasvan kohdalla.

Hiilihydraattien runsas saanti johtaa lukuisilla ihmisillä katkeamattomaan näläntunteen noidankehään ja alituiseen naposteluun. Edellinen riippumatta siitä tulevatko hiilihydraatit ruisleivästä tai karkeista. Erityisen suuressa lihomisen riskissä tällä ns. ”kevyt linjalla” ovat sellaiset ihmiset joiden lihakset eivät ota insuliinin kuljettamaa glukoosia helposti vastaan.

Vakuutuin hiilihydraattien rajoituksen eduista painonhallintaan hyvin yksinkertaisella tavalla. Vertasin ruoka-aineita joiden energia koostuu kutakuinkin yksinomaan proteiinista ja rasvasta sellaisiin ruoka-aineisiin joiden energia koostuu vahvasti hiilihydraateista. Esimerkiksi 170 kcal saa kahdesta kananmunasta tai n. 30 g (vajaa pieni kahvikuppi) mysliä 2 dl rasvattoman maidon kanssa. Miettikää nyt hyvät ihmiset yhden kerran kummastako nälkä lähtee ja kumman aterian jälkeen täytyy marssia nopeammin uudelleen ruokapöytään! Olin pudota tuoliltani vain viisi minuuttia näitä vertailuja tehdessäni. Kuinka on mahdollista, että lihavia ohjataan runsas hiilihydraattiseen ravitsemukseen kun on aivan päivänselvää, että se lihottaa enemmän kuin vähähiilihydraattinen?

Sokea tuijottaminen sydän- ja verisuonitautien mahdollisiin riskitekijöihin on johtanut OECD-maiden suurimpaan terveysongelmaan, jonka suurimpina kärsijöinä ovat ylipainoiset ja lihavat lapset. Sinnikkäästi he yrittävät pudottaa painoaan uimahallissa. Tehtävä on toivoton. Heidät on pumpattu täyteen glukoosia, jota elimistö käyttää energianaan, ei vahingossakaan rasvakerrosta. Ajan kanssa kehon kyky käyttää rasvasoluja energian lähteenä lakkaa kokonaan ja he ovat 25-vuotiaina tikkujalkaisia ja -kätisiä valtavine vatsoineen.

Näin väkevästi kirjoitti Sami Uusitalo.

Nyt kommentoimaan!

Muita Sami Uusitalon kirjoituksia blogissani: