h) Muistakaa FT Saska Tuomasjukan tärkeä viesti: "Kauppojen apua tarvitaan siinä, että terveellisemmät vaihtoehdot pistetään eturiviin. Se taas edellyttää joko rohkeutta tai yhteistä sopimusta ketjujen välillä, sillä parhaat paikat menevät nykyään myyvimmille tuotteille."
Reijo pitää Samin kirjoittelusta! Tällaiset ajatukset mieluusti vaietaan kuoliaaksi tässä yhden totuuden maassa nimeltä Suomi. Mökkihöperön mielestä keskustelu on jatkunut mielenkiintoisena.
Osku on sitä mieltä, että liikuntaharrastus on polarisoitunut viime vuosina. Täysin liikkumattomia ja himoliikkujia on vuosi vuodelta enemmän. Sami Uusitalo pitää tätä epämääräisenä tietona, sillä Kihu:n tietopankin mukaan täysin liikkumattomia on vuosi vuodelta vähemmän. Kirjoituksen kokonaisviestistä Osku kuitenkin on samoilla linjoilla sikäli, että luulee hiilihydraatteja syötävän nykyään ihan liikaa ja proteiineja, kasviksia sekä mahdollisesti rasvoja liian vähän. Hän suosittelee luettavaksi New Scientist -lehden artikkelia: The calorie delusion: Why food labels are wrong. Karhutar kiittää Oskua loistavasta linkistä New Scientistiin. Tässä ollaan perusasioiden äärellä, eli miten ihmiset toimivat, kun lukevat pakkausten kalorimerkintöjä ja mitä tekemistä sillä on todellisuuden kanssa?
Kehitys kehittyy... ja totta kai virallisterveellinenkin kanta on koko ajan painottanut täysjyvää valkoisen tilalle, enemmän kasviksia, marjoja, parempia rasvoja jne. Ei ole järkevää pitää jotain Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta (THL; entinen KTL) pahimpana vihollispesäkkeenä. Sami on oikealla asialla, sanoo Karhutar. Monen meikäläisen aineenvaihdunta on sellainen, että ei ole kestänyt valkoisen miehen lahjoja: kirkasta viinaa ja valkoisia jauhoja. Milloin asia virallisesti tajutaan? Karhutar kuuluu itsekin "menetettyyn sukupolveen" - eikä voi kuin päätä seinään lyödä, niin paljon suututtaa älyttömän valistuksen uhriksi joutuminen. Karde -nimimerkki on samaa mieltä: "Oma johtopäätökseni tästä debatista on se, että ns. viralliset suositukset voitaisiin - itse asiassa tulisi - laittaa nyt kokonaan jäihin. Yksilölliset erot ovat niin isoja, ettei noissa suosituksissa ole oikein mitään mieltä. Miksi ylimalkaan pitää olla viralliset ravintosuositukset? En ymmärrä. Voisihan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vain laatia julkaisun/raportin (u name it) eri vaihtoehdoista ja kehottaa/pyytää jokaista kansalaista ottamaan itse selvää, mikä ravinto hänelle sopii parhaiten. Viralliset ravitsemussuositukset lentäkööt puolestani romukoppaan."
Sami Uusitalo vastaa anonyymin kommenttiin (blogin pitäjän toivomus: käyttäkää omaa nimeä tai tunnistettavaa nimimerkkiä) siitä miten nopeasti Samin käyttämä ruokavalio vaikuttaa laihduttavasti: "Kyllä se yleensä varsin nopeasti vaikuttaa. Peruna, riisi, pasta, jauhoiset tuotteet ja hiilarijuomat vähemmälle. Munia, kalaa, lihaa, rasvaa sen verran että nälkä lähtee ja vihenneksia mukaan. Leipänä mieluiten näkkäri/hapankorppu jos ylipäätään sitä syö. Ei muuta kuin kokeilemaan."
Ravitsemustieteen opiskelija Janne Huovila ei ole Sami Uusitalon kanssa alussa olleenkaan samaa mieltä. Mitä pitemmälle keskustelu etenee, sitä enemmän löytyy yhteisymmärrystäkin (kiitos Janne!). Janne yrittää ymmärtää. Ei hän muuten kommenttipalstalla kirjoittaisi. Hän ei kommentoi täällä sen takia, että olisi Samin kanssa kaikesta eri mieltä tai ettei näkisi sitä, että VHH on ollut moneksi avuksi. Jannen mielestä monet hiilihydraattia sisältävät ruoka-aineet ovat myös väestötasolla ongelma. Jannen mielestä keskustelua on tärkeä käydä ja sen pitäisi perustua monipuoliseen näyttöön, eikä yksittäisiin heittoihin ja asiayhteydestä irrotettuihin asiantuntijakommentteihin. Lihavuuden kehittyminen on valtavan monimutkainen asia ja Janne pyytää lukemaan tuorehkoa katsausartikkelia, mihin on koottu laajasti aiheesta tehtyä tutkimusta, eikä siinä argumentointi perustu tilastoihin autojen myynnistä. Jannen suosittelema artikkeli on tämä: Rosenkranz, Dzewaltowski. Model of the home food environment pertaining to childhood obesity. Janne on pikaisesti suomentanut meille tämän artikkelin pääasiallisen sisällön (KIITOS!):
TUTKIMUSTEN MUKAAN LASTEN KOTIYMPÄRISTÖSSÄ OLEVAT TEKIJÄT, JOTKA VAIKUTTAVAT SYÖMISEEN
1 POLIITTINEN JA TALOUDELLINEN YMPÄRISTÖ
1.1 MAKROTASO
Ruoan hinta
Viranomais- ja kauppapolitiikka
Kansalliset ja yhteisöjen ruokaohjelmat
Kansallisen tason ja yhteisöjen taloudellinen tilanne
1.2 MIKROTASO
Perheen sosioekonominen status
Perheen mahdollisuus ja kyky tarjota turvallista ruokaa
Ruokaohjelmiin osallistuminen
2 SOSIOKULTTUURINEN YMPÄRISTÖ
2.1 MAKROTASO
Rotu, etnisyys ja kulttuurinen identiteetti
Mediamainonta ja markkinoinnille altistuminen
Ruoankäyttötrendit
2.2 MIKROTASO
Tottumukset ja traditiot
Perheen rakenne, stressi ja aikataulut
Vanhemmuus: käytännöt, kasvatustavat ja säännöt
Vanhempien syöminen
Perheen ruokatottumukset ja ruokavalio
Perheen koulutus ja ravitsemustietoisuus
Ruoanvalmistustaidot
3 FYYSINEN YMPÄRISTÖ (RAKENNETTU JA LUONNOLLINEN)
3.1 MAKROTASO
Ruokamaisema – institutionalisoitunut ruoan tuotanto, saatavuus ja käyttö
Viestintäinfrastruktuurit
3.2 MIKROTASO
Ruoan saatavuus ja käyttö kotona
Audiovisuaalisen median käyttölaitteet
Keittiömaisema, ruokapöytämaisema, lautasmaisema, ruokamaisema
Keittiön laitteisto ja ruoanvalmistustarvikkeet
Kodin ja lähiyhteisöjen kasvimaat/puutarhat
Janne Huovila ajattelee oikein hyvin sanoessaan, että tutkimusten mukaan 1970-luvulla lisääntynyt miesten lihavuus ehkä johtui autojen määrän lisääntymisestä, ehkä ei. Ehkä se johtui siitä, että silloin miehet käyttivät enemmän autoja ja siksi naisten lihominen alkoi vasta myöhemmin: silloin kun naistenkin oli sosiaalisesti hyväksyttävää käyttää autoa. Mutta se näistä autoista, ei tehdä kärpäsestä härkästä. 1970-luvulla miesten lihominen lisääntyi kun rasvansaanti oli lähes 40 E%. Vuosina 1982-1992 miesten lihominen pysähtyi ja tällä on ajallinen yhteys sille että rasvan osuus tippui 38,5 prosentista 34,4 prosenttiin. Tämän jälkeen rasvan osuus ei ole voimakkasti laskenut (vuonna 2007 33 E%), mutta lihominen on jatkunut. Siis ainoa ajanjakso viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana kun miesten lihominen ei kasvanut on ajanjakso jolloin rasvan osuus putosi voimakkaimmin. Naisilla on nähtävissä samanlainen trendi. 1980-luvun alussa kun rasvan osuus oli suuri, alkoi naisten lihominen. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa lihominen pysähtyi samaan aikaan kuin rasvan osuus väheni voimakkaimmin. Vuoden 1992 jälkeen rasvan osuus ei ole juurikaan laskenut mutta lihominen on jatkunut. Summa summarum: tutkimukset rasvankäytön ja painon kehityksistä eivät tue käsitystä, jonka mukaan rasvan käytön vähentäminen selittäisi lihomista väestötasolla. Itse asiassa sekä miehillä viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana että naisilla viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana näyttäisi epäsuotuisa painokehitys pysähtyneen juuri niinä vuosina kun rasvan osuus energiasta on pudonnut kaikkein voimakkaimmin. Vuoteen 1992 asti on nähtävissä trendi jonka mukaan vähentynyt rasvankäyttö on yhteydessä väestön lihomisen pysähtymiseen. Tämän jälkeen energiaravintoaineiden suhde ei ole juurikaan muuttunut, joten lihomista ei voida selittää energiaravintoaineiden suhteiden muutoksilla. Turun yliopiston elintarviketutkija FT Saska Tuomasjukka kiittää Janne erinomaisesta kirjoituksesta. Janne on tuonut hyvin esille lihavuuden monimutkaiset taustat. Saskan mukaan tässä keskusteluketjussa haetaan (yleensä) vain yhtä syytä, syypäätä tai pelastajaa. Se näkyy siinäkin, että kun Samin omat paino-ongelmat ovat VHH:lla helpottaneet, hän näkee sen lähes ainoaksi ratkaisuksi muillekin. Sami Uusitalo korjaa Saskan väitteen: "En minä ole koskaan sanonut että kaikkien pitäisi olla VHH:lla. Haluan vain tuoda esiin vaihtoehdon joka on auttanut minua (ja ainakin 100 000 muuta henkilöä Suomessa)." Jari (Ristiranta) kertoo TNS Gallupin 23.8.2007 julkaisemasta RISC Monitor -tutkimuksesta, jonka mukaan 4 % yli 15-vuotiaista suomalaisista noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Blogissani usein kommentoiva nimimerkki TtM ei usko, että rasvan määrän lisääminen ruokavalioon toisi helpotusta ylipaino-ongelmaan. Pikemminkin päinvastoin. TtM on ravintopäiväkirjoja analysoidessa huomannut, että runsaasti ylipainoisilla henkilöillä myös rasvan absoluuttinen määrä on hyvin suuri. Jos Samin väite rasvan kylläisyyttä lisäävästä ja lihomista estävästä vaikutuksesta olisi totta, niin näiden henkilöiden ei olisi pitänyt olla lihavia. Tästä Aukottaja -nimimerkki innostuu: "No joo mutta mistä niiden rasva tuli? Veikkaan että mm. rypsiöljystä, margariinista ja tehobroilereiden marinaadeista. Liiallinen määrä kasvirasvaa aiheuttaa tulehdusta elimistössä. Monityydyttymätöntä rasvaa tulee liikaa insinööriruokien mukana. Usein kanoja ja jopa lehmiäkin syötetään laskelmoidusti rehulla, joka muuttaa niiden rasvan koostumusta vähentäen tyydyttyneen osuutta." Aukottajan mielestä nimenomaan hysteria kovia rasvoja kohtaan on aiheuttanut tämän katastrofin. Teollisuus tuottaa ja kuluttajat syövät mielellään mitä tahansa saastaa, jossa tyydyttyneen rasvan määrä grammoissa per sata grammaa tuotetta on mahdollisimman alas painettu. Ilman hysteriaa eläinrasva olisi luonnollinen osa elämää.
Aukottajan mielestä syyt lihavuuteen, tärkeimmästä alkaen, ovat seuraavat (kommentoikaa!):
1) Pakkomielle pehmeisiin rasvoihin
2) Tehotuotetut eläimet antibiootin jäämineen
3) Mielenterveydelliset ongelmat
4) Täysikasvuisten ihmisten liiallinen istuminen sisätiloissa, eli vähäinen liikunta
VHH:lla painonpudotus kuitenkin onnistuu, mutta tässä ruokavaliossa TIETOISESTI vähennetään hiilihydraattien absoluuttista määrää. TtM on sitä mieltä, että rasvan määrän lisääminen ilman samanaikaista hiilihydraattien määrän TIETOISTA rajoittamista vain pahentaisi ylipaino-ongelmaa.
Nimimerkki TtM tuo keskusteluun jännän yksityiskohdan kysymällä: "Mikäli niukkarasvainen ruokavalio olisi syynä ylipaino-ongelmaan, niin tällöinhän lihavuuden lisääntymisen pitäisi olla jotakuinkin yhtä yleistä kaikissa ikäryhmissä?" On kuitenkin havaittu, että lihavuus ei ole ongelma vielä päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Lihavuuden lisääntyminen näyttää alkavan merkittävästi vasta kouluiässä. Tämä tukee vähentyneen fyysisen aktiivisuuden merkitystä ylipainon kehittymisessä. Päiväkoti-ikäiset lapsethan ovat fyysisesti hyvin aktiivisia. Näin pienet lapset eivät myöskään ole vielä kiinnostuneita tietokonepeleistä tms. ja heidän sisäleikit sisältävät paljon liikkumista. Voidaan siis olettaa, että päiväkoti-ikäisten lasten fyysisessä aktiivisuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosien/vuosikymmenten aikana. Sen sijaan kouluikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on asiantuntijoiden mukaan huomattavasti laskenut aiemmasta. Itsekin TtM on tämän havainnon tehnyt. Noh, on joka tapauksessa järjetöntä lähteä syyttämään yhtä yksittäistä tekijää lihavuusongelman syyksi. Tutkijat monesti tarkastelevat asioita tilastotieteeseen perustuen, ja tällöin asioita on tapana yksinkertaistaa liikaa ja toisinaan tehdään myös vääriä johtopäätöksiä. Varmasti autojen määrän lisääntymisellä on oma merkityksensä ylipainon lisääntymiseen, mutta ylipainon todelliset syyt ovat varmasti paljon monimutkaisemmat.
TtM jatkaa laihdutuspohdiskeluaan. Isoilla henkilömäärillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että laihtuminen on vaikeaa riippumatta laihdutusmenetelmästä. Erilaisilla ruokavalioilla (VHH ja VRN ruokavalio mukaan lukien) sekä liikunnan lisäämisellä on pitkällä aikavälillä onnistuttu pudottamaan vain pari kiloa, jos sitäkään. Tämä siis silloin kun asioita tarkastellaan tilastotieteen avulla. Erot yksittäisen ihmisten kesken ovat kuitenkin olleet suuria. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että ihmiset ovat yksilöitä ja yhdelle jokin tietty laihdutusmenetelmä sopii paremmin kuin toiselle. Valitettavasti tätä ei ole otettu nykyisissä ohjeissa/suosituksissa riittävän hyvin huomioon, vaan ihmiset yritetään valaa samaan muottiin. Myös Sami syyllistyy tähän samaan yliprovosoivissa kirjoituksissaan, TtM ajattelee. "Tiedän kyllä mitä ajat takaa, mutta sanoma meinaa välillä kadota turhan uhoamisen joukkoon", sanoo TtM. Sami vastaa TtM:lle: "Taisit ymmärtää tekstistäni hieman väärin läski-Samin kunto-ohjelman. Ehkä kirjoitin hieman epäselvästi. Suoraan sanoen, tämä ottaa vähän pannuun. Sanotko sinä tosiaan että viikonloppu ohjelmani ei ollut riittävä?" TtM myöntää: "Olet oikeassa, Sami. Ymmärsin, että tuossa olisi ollut koko viikon liikunta-annos. Ja kuten sanoin, niin jo tuolla viikonlopun liikuntamäärällä saavutat normaalipainoisille aikuisille asetetun fyysisen aktiivisuuden viikkotavoitemäärän (minitavoitehan on kestävyysliikunnan osalta 30 min kohtuukuormitteista liikuntaa 5 päivänä viikossa). Tosin jos tuota kävelyn tehoa tarkastellaan sykkeen perusteella, ja oletetaan, että sinun kohdallasi syke käyttäytyy kuten ”keskivertomiehellä”, niin nuo kävelylenkit voi juuri ja juuri laskea kohtuukuormitteiseksi liikunnaksi. On kuitenkin huomattava, että monilla runsaasti ylipainoisilla rasituksensietokyky on sen verran heikko, että syke ei nouse ihan samaan tapaan kuin normaalipainoisella. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa sinun kohdallasi. Painonpudotukseen ja painonpudotuksen säilyttämiseksi liikuntasuositus on hieman enemmän kuin tuo 30 min päivässä: ACSM:n mukaan 60-90 minuuttia kohtuukuormitteista liikuntaa 5 päivänä viikossa. Tämä on jo aika kova tavoite suurimmalle osalle ylipainoisista. Tutkimusten mukaan tätä pienemmillä määrillä ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta painonpudotuksen kannalta. Tämä siis silloin, kun ei kiinnitettä merkittävästi huomiota ruokavalioon ja asioita tarkastellaan tilastotieteen näkökulmasta." Sami saa tukea nimimerkki jt:ltä: "Omalla kohdallani pysyvä laihtuminen edellytti melko totaalista elämäntavan muutosta. Ruokatottumukset menivät uusiksi ja päivittäinen liikunta tuli rutiiniksi. Niin ja se alkoholi jäi pois. Ei tuosta nyt voi mitään yksittäistä asiaa oikein irrottaa ja pysyvät tulokset rupesivat näkymään vasta parin vuoden jälkeen. Tylsää ja hidasta, mutta ei tässä varmaan oikotietä ole. Ellei sitten se VHH ole sellainen?"
FT Saska Tuomasjukan anti keskusteluun on väkevä. Mietipä sitä naapurin Mattia, joka eli hektistä elämää perheen ja terveyden kustannuksella ja söi aivan kuin Sami Uusitalo. Kaksi vuotta sitten hän aloitti liikunnan ja ryhtyi syömään suositusten mukaan. Tulos: paino putosi. Päätelmä: liikunta ja suositusten parempi noudattaminen parantaisivat ne samat kaksi miljoonaa. Saska ei vaadi, että VHH pitäisi lailla kieltää. Päinvastoin hän uskoo sen tulevan osaksi lihavuuden hoitoa. Lihavuuden hoidossa tarvitaan eri ihmisillä erilaisia ruokavalioita. Liikunta ei kuitenkaan kenelläkään ole pahitteeksi. Tähän Sami Uusitalo huomauttaa, että on äärimmäisen loukkaavaa syyttää kaikkia lihavia laiskoiksi. Samilla ei ole liikunnallisia lahjoja ja vaatimaton junioriurheilu-ura jäi kehnoilla tuloksilla pariin piirinmestaruuteen heittolajeissa. Hän on kuitenkin urheillut paljon enemmän kuin moni laiheliini. Ei se välttämättä onnistu liikunnan avulla tuo painonpudotus jos syö tarpeeksi väärin. Erityisesti Samia ärsyttää lapsien syyllistäminen. He yrittävät! 10v lapset yrittävät sinnikkäästi pudottaa painoaan esim. uimahalleissa, mutta se ei onnistu kun he tuputtavat ohjeiden mukaan paljon leipää, perunaa, pastaa ja riisiä. Saska sanoo tähän, että Sami missaa pointin. Saska tarkoitti vain, että jos Suomessa on kaksi miljoonaa ihmistä, jotka syövät huonoja hiilareita (ja myös huonoja rasvoja) ja ovat ylipainoisia, niin heillä on muitakin vaihtoehtoja kuin VHH. Vaihtoehtoja on. Jos pitää VRN:n ohjeita itselleen huonoina, ei Saskan mielestä pitäisi kuitenkaan antaa vaikutelmaa, että ne eivät muilla voisi toimia. Ongelma ei siis ole VRN:n ohjeissa vaan siinä, että ihmiset eivät ylipäänsä syö kohtuullisesti ja liiku tarpeeksi. Liikkuminenkin käsitetään nykyisin aina suorittamiseksi. Jos aloitettaisiin niistä portaista. Invalukot hisseihin? Ylipaino ei ole ongelma jos fyysinen kunto on hyvä!
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen huomauttaa: Laitetaan päättäjät asialle, ja pystyyn ranskalaisen EPODE -ohjelman kaltainen projekti. Kyllä onnistuu lasten lihomisen ehkäisy. Saska Tuomasjukka on samalla kannalla. Ei se tosiaan lopulta niin vaikeaa olisi. Lihavuus puolittui EPODE -ohjelmassa, kun terveyden edistäminen otettiin mukaan kaikkeen päätöksentekoon, kaikkeen toimintaan. Mutta miten päättäjät saadaan asialle? Niin kuin Fogelholm (kampanjassaan) totesi aikanaan, terveys jotenkin unohtuu päätöksenteossa. Ja miten asialle saadaan myös esimerkiksi kaupat ja ravitsemusliikkeet, sillä ihan kaikkeen ei kunnan tai valtion säätelyllä pysty vaikuttamaan.
Saska Tuomasjukan mielestä kylläisyyden merkitys ruokien valinnassa on korostunut juuri sen vuoksi, että nykymaailmassa on helppoa syödä liikaa. Siihen ongelmaan tarvitaan sitten valitettavasti laihdutusleikkauksia, VHH:ta, kiloklubia, Painonvartijoita ynnä muuta. Nämä ovat lääkkeitä ongelmaan, mutta itse ongelma pitää pidemmällä tähtäimellä saada korjattua muilla keinoin. Vähemmän amerikkalaista autokaupunkia, enemmän arkihikoilua. Vähemmän huomiota ruoan koostumukseen, enemmän siitä saatavaan nautintoon.
Saska Tuomasjukan mukaan arkiliikuntaa ei ole seurattu johdonmukaisesti. Kaikkea ei tässä maailmassa ole tilastoitu. Sen vuoksi täytyy turvautua indikaattoreihin. Saskan mielestä varusmiesten kunnon romahtaminen on hyvä indikaattori. Varusmieskoulutus alkaa nykyään sauvakävelyllä, koska juoksu- tai marssiharjoitukset ovat liian rasittavia (lehdestä luettua). Jonkun toisen mielestä varusmiesten heikko kunto taas johtuu siitä väärästä ravitsemuksesta. Muna vai kana? On asioita, joita ei voi tilastoilla todistaa, jos tilastoja ei ole. Saska väittää silti, että arkirasitus on romahtanut. Kun ajatellaan suomalaisen yhteiskunnan muutosta 60-luvulta eteenpäin on selvää, että konttorihommat ja palvelutyöt ovat lisääntyneet teollisuus- ja maataloustöiden kustannuksella. Konkreettinen esimerkki: metsureita oli vielä 80-luvun alussa 10 000 asukkaan Sodankylässä noin 50. Heidän työnsä oli fyysisesti erittäin raskasta, eikä sieltä työstä jääty juurikaan eläkkeelle, vaan sairaseläkkeelle. Nyt metsureita ei ole lainkaan, paitsi mitä nyt puisto-osastolla yksi joka kiipeää puihin sahaamaan oksia. Muuten sama työ hoituu moton hytistä. Näiden ihmisten kohdalla työ on muuttunut siis nollarasitteiseksi koneen ohjaamiseksi. Jos ajatellaan 80-luvun metsurin lasta nyt 2000-luvulla, hänkään ei edes isänsä jalanjäljille halutessaan pysty löytämään työtä, joka olisi yhtä raskas. Koneistuminen on tapahtunut työelämässä huomattavasti tehokkaammin kuin arjessa (vaikka voihan sitä joskus miettiä sitäkin, että jospa vaivaisi pullataikinan itse eikä Kenwoodilla). Sama kehitys on tapahtunut joka sektorilla yhteiskunnassa. Terästehtaalla fyysiset työt ovat siirtyneet koneille, paperitehtaalla samoin. Maataloudessa lypsynkin tekee jo robotti puhumattakaan heinänteosta tai viljankorjuusta. Se, että ihmiset tekivät töitä protestanttisella innolla - jopa terveytensä kustannuksella - piti heidät joka tapauksessa normaalipainoisina. Se mitä syötiin myös poltettiin. Myös ostovoima oli jotain aivan muuta kuin nyt. Rahaa ei yksinkertaisesti riittänyt ihan samalla tavalla ruokaan kuin nykyään. Toki köyhä itsensä lihavaksi sai jo 70-luvulla, jos tahtoi, mutta verrattuna nykyaikaan ruoka oli kalliimpaa.
Sami Uusitalo peräänkuulutti dataa, joka vertailisi lihavuuden yleisyyttä ja töiden vaativaa keskimääräistä energiankulutusta maassamme esim. seuravien ammattiryhmien välillä:
Naiset:
Talouspäälliköt
vs.
Siivoojat
Miehet:
Talouspäälliköt
vs.
Kirvesmiehet
Samilla on sellainen ihmeellinen kutina, että noissa helppoa toimistotyötä tekevissä rikkaissa on vähemmän lihavia kuin arjessaan huomattavasti enemmän liikkuvilla duunareilla. FT Saska Tuomasjukka ei tästä innostu ja sättii Samia siitä, että hän erottaa yhden merkitsevän tekijän muista, ja katsoo sitä irrallisena. Samalla tavalla kuin hän katsoi autojen kilometrejä ja odotti niiden korreloivan yksi yhteen ylipainon kanssa. Varallisuus ja erityisesti koulutus ovat hyvä suoja ylipainoa vastaan. Sen vuoksi fyysisen aktiivisuuden vaikutusta ei voi mitenkään katsoa pelkästään vertaamalla siivoojan ja naispuolisen myyntipäällikön painoindeksejä. Väittelyyn Saska ei aio tästä ryhtyä, sillä Sami on omalle linjalleen johdonmukainen. Sami toteaa tähän, että hän toki ymmärtää, että lihavuuteen vaikuttaa useita tekijöitä. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö voisi olla yhtä merkittävintä tekijää joka selittää lihavuuden kasvun. Sami pyytää Saskaa ajattelemaan neljänsadan metrin juoksijaa. Varsin nopeasti voidaan löytää sata tekijää, jotka vaikuttavat loppuaikaan. On kuitenkin täysin mahdollista, että yksi hermo alaselässä muuttaa tilanteen sellaiseksi, että aika on jotain muuta kuin se ilman tätä "yksittäistä tekijää" olisi. Sami ihmettelee: "Miksi te alan ihmiset syyttelette lihavuuden kasvusta arkiliikuntaa, jos se kerran ei ole selittävä tekijä ammattiryhmien välillä, niin kuinka se sitten on selittävä tekijä vuosien -85 ja -95 välillä, esim. lasten kohdalla. Ja en edelleenkään ole saanut todisteita, että se lasten arkiliikunta olisi ylipäätään muuttunut em. ajanjaksona." Saska Tuomasjukka innostuu kuin innostuukin väittelemään Samin kanssa. Näin hän sanoo Samille: "Sami, et pysty erottamaan toisistaan työn rasittavuutta ja työn vaatimaa koulutusta tilastoja katsomalla. Siihen tarvitaan tutkimus, jossa painotetaan eri kertoimilla eri töiden sosioekonomista vaikutusta (siis sitä, että kuinka koulutetttu ko. työtä tekevä on ja kuinka paljon hän saa palkkaa), ja sitten katsotaan että onko tämän jälkeen työn rasittavuudella merkitystä. Tällaista tutkimusta en tunne. Arkiliikunta-termi tarkoittaa kyllä työn ulkopuolista liikkumista, mutta oletan, että puhumme tässä työn rasittavuudesta. Työn rasittavuus voi selittää ammattiryhmien välisiä eroja, mutta epäilen, että se nykymaailmassa jää juuri koulutuksen varjoon. Toisaalta nykyään ei suurin osa vähäistä koulutusta vaativistakaan töistä ole fyysisesti rasittavia (poikkeuksia toki on). Juuri tätä tarkoitin, kun totesin yhteiskunnan muuttuneen. Työssä kuluva kalorimäärä on pudonnut erityisesti alimpien sosioekonomisten ryhmien töissä, mikä tietysti voi selittää juuri näiden ryhmien taipumusta lihomiseen." Mitä Sami vastaa?
Saska kertoo suhtautuneensa jossain määrin huvittuneesti UKK-instituutin liikuntapiirakka-ajatukseen. Aluksi hän nauroi ääneen, mutta nyt hän on tajunnut, että se on syntynyt epätoivosta. Ihmisten fyysinen rasitus on nykyään niin naurettavan pientä, että pienikin liikunta auttaisi. Esimerkiksi portaiden kävely tai bussista nouseminen yhtä pysäkkiä aikaisemmin. Tai sen oman auton jättäminen talliin ja bussin ottaminen. Kun liikkuminen tapahtuu yksinomaan silloin kun sitä tietoisesti tehdään, on viikon kokonaisrasitus pientä verrattuna ihan lähimenneisyyteen (60-70-luvut), vaikka liikkuisi ahkerastikin. Se ei kuitenkaan tee sitä vähää liikuntaa merkityksettömäksi. Ongelmaan ei ole yhtä ratkaisua. Samin koirakävelyt nostivat kuntoa, mutta eivät riittäneet pitämään Samia terveen kirjoissa. Aukottaja tuo keskusteluun ajatuksen siitä, että pitäisikö keskustelussa erottaa lasten ja aikuisten liikunta. Lapset liikkuvat luonnostaan. Katsomalla ympärille tämän voi nähdä. Lapsukaiset vaan ovat vähän väliä liikkeessä, mukaanlukien paksukaiset. Sekä huonosti että hyvin ravitut lapset hengailevat, kiipeilevät puissa, tutkimusmatkailevat lähiluonnossa ja painivat. Jossain vaiheessa tuo liikeikä ja leikki-ikä sitten loppuu.
Janne Huovila muistuttaa, että liikuntaan perustuvissa painonhallintainterventioissa ollaan saatu järjestään odotettua huonompia tuloksia. Syyt tähän ovat olleet hämärän peitossa, mutta Obesity -lehden katsausartikkelissa annettiin seuraavanlaisia syitä. Syyt voivat liittyä:
(1) käyttäytymisen muutoksiin. Ihmiset, jotka lisäävät harrasteliikunta, lisäävät usein syömistä, jolloin energian kulutus ei kasva suhteessa energian saantiin. Myös arkiliikunta voi vähentyä harrasteliikunnan lisääntymisen myötä, jolloin kokonaisenergiankulutus ei välttämättä kasva.
(2) elimistön toimintaan. Samanaikainen liikunnan lisääminen ja ruokavalion rajoittaminen voivat johtaa elimistön stressitilaan: kortisolin eritys lisääntyy, insuliinin eritys lisääntyy, elimistön tulehdukset lisääntyvät sekä unen laatu ja määrä heikkenevät, joiden seurauksena rasvakudosta käytetään vähemmän energianlähteenä.
Janne Huovilan mukaan nykyään yleisesti suositellaan, ettei liikuntaa kannata harrastaa ensijaisesti laihduttamisen takia. Liikuntaa kannattaa harrastaa koska se ehkäisee merkittävästi kroonisia tauteja. Ja liikuntaa kannattaa harrastaa sen takia, että siitä pitää - vain silloin siitä tulee jatkuva tapa. Tätä Janne oli lukenut: Boutcher, Dunn. Factors that may impede the weight loss response to exercise-based interventions. Obesity reviews, 16 Jun 2009.
Saskan mielestä jos Sami olisi lisäksi syönyt vähemmän, hän olisi pudottanut painoa. VRN:n ohjeiden mukainen ruoka ei Samin mielestä tehnyt häntä kylläiseksi. Taas kasvissyönti teki Samin nälkäiseksi (mikä lihavuuden kannalta pitäisi tietty olla hyvä), mutta eihän kukaan voi syödä sellaista josta ei pidä. Sami kokeili sitten vielä VHH:ta, ja se toimii. Saskan mielestä se oli hyvä ratkaisu. Mutta Sami ei voi millään oman todistuksensa pohjalta väittää, että muille VRN ei toimisi. Valstan artikkelista voi esimerkiksi lukea, että keskimäärin suomalaiset miehet syövät liian vähän hiilareita. Hiilarien lisäämisen ei Saska itse usko tekevän autuaaksi, mutta lajin parantaminen auttaisi. Kuidun saanti on edelleen auttamatta liian vähäistä ja sokerin saanti liian korkeata (suosituksia pitäisi kiristää). Nämä yhdessä liittyvät kylläisyyteen enemmän kuin hiilarien määrä. Kuitenkin: ei pidä häivyttää kokonaisuutta katsomalla pelkkiä yksityiskohtia. Lihavuus on yhteiskunnan muutosten tulos. Aukottaja -nimimerkin mielestä viljat ovat ihan ok, mutta tuo kuitujen ylikorostus on typerää. Samoin viljan ravintoaineiden ainutlaatuisuus. Aukottaja kysyy "Eikö voi myöntää että maanviljelyksen tarkoitus on ruokkia massat tuottamalla helposti tärkkelystä?"
Janne Huovilan mukaan on välttämätöntä tarkastella viime vuosikymmenien kehitystä kriittisesti. Hän ei ole yhtään vakuuttunut, että ravitsemusvalistuksessa kannattaisi siirtyä rasvafobiasta hiilihydraattifobiaan. Itse asiassa tämänpäivän tyypillinen ravitsemusasiantuntija ei ole rasvafoobikko ja hiilihydraattien kannattaja, kuten Sami antaa ymmärtää. Tyypillinen tämän päivän ravitsemusasiantuntija yrittää keksiä ratkaisuja, miten lähestyä syömistä jostain muusta lähtökohdasta käsin kuin ahdistavista fobioista. Voisiko syömistä lähestyä jostain muista lähtökohdista kuin fobioista käsin? Emme kai halua siirtää lapsillemme fobioiden täytteistä maailmaa. Tähän Sami vastaa: "Ai, olen ymmärtänyt väärin? Kyllä nämä KTL:n asiantuntijat kuitenkin yhä edelleen peräänkuuluttavat rasvan vähentämistä ja täysjyvän (=tärkkelys) tuputtamista. Vai eivätkö nämä henkilöt sitten ole asiantuntijoita?
Myös Suomessa tehdään tällä hetkellä väitöskirjoja, jotka yrittävät kartoittaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, kertoo Janne Huovila. Ja tällaiseen tutkimukseen olisi vielä paljon enemmän haluja, mutta suomalainen ravitsemustutkimus pelaa kovin pienillä resursseilla. Ei nämä Jannen esittämät tutkimustulokset ratkaise sitä että rasvat tai hiilihydraatit selittäisivät lihavuuden yleistymisen - osittain siksi että jo kysymyksen asettelu on väärää - sillä ne kertovat sen tylsän ja vaikeasti hyväksyttävän tosiasian, että syyt ovat mahdottoman moninaiset. Yksinkertaisesti yhteys energiaravintoaineiden suhteiden muutosten ja lihomisen välillä on niin heikko, että edes sen suuntaa on vaikea arvioida – tätä mieltä ovat mm. Harvardin ravitsemusepidemiologit. Tähän kun vielä liittää geneettiset tekijät ja valtavan määrän ympäristötekijöitä, niin hiljaiseksi vetää (Hieno kommentti Jannelta!).
"Kumpi vie nälän hiilarituputus vai hiilarirajoitus", kysyy Sami Uusitalo ja saa vastauksen Jarilta: "Hiilarirajoitus. Tätä ei onneksi tarvitse arvailla, sillä tutkittukin on." Sami Uusitalo sanoo: "Jos kerran VHH:ta ei voida ottaa terveydenhuollon ohjelmaan sillä perusteella ettei se toimi kaikilla, niin samalla logiikalla voidaan kaikki lääketieteelliset hoidot lopettaa samantien. Nimittäin ei ole sellaista hoitoa yhteenkään terveysongelmaan, joka pystyisi kaikki parantamaan. Aivan erityisesti tätä ei ole vähärasvainen ruokavalio lihaville."
Muutamat anonyymit kommentit käsittelevät lihansyönnin eettisyyttä ja ympäristötekijöitä. Jari (Ristiranta) huomauttaa tähän viisaasti, että sekaruoan eettiset seikat eivät ole yleismaailmallinen vaan pienen vähemmistön näkemys, ja ne tuskin liittyvät lihavuusepidemiaan, joten lähinnä tämä vaikuttaa vastuuttomalta promoamiselta. Sami Uusitalo lisää tähän: "Lasten lihottaminen tärkkelyskasoilla ei myöskään edusta korkeinta etiikkaa. Pelasta sinä maapallo. Mä yritän auttaa lihavuutta vastaan käytävässä taistelussa." Tämän jälkeen keskustelu ruoan eettisyydestä menee mielestäni hakoteille. T2DM_1988 esim. hermostuu tästä keskustelusta ja parahtaa ilmoille valituksensa: "Viherpiipertäjät voivat suksia suolle! Te pilaatte tämänkin keskustelun!!!" Sami Uusitalo ymmärtää hyvin nimimerkki T2DM:n ärsyyntymisen. Täälläkin pomppivat maailmanparantajat voisivat aloittaa pelastusoperaationsa vaikka sulkemalla tietokoneensa ja säästävänsä näin sähköä."
Mummeli 66-v kokee ahaa-elämyksen lukiessaan Samin kirjoitusta. Ensiksi mummelille tulee mieleen, että Sami on ihan hulluja ohjeita luetellut, mutta kun hän tarkemmin asiaa ajattelee, niin hän huomaa siinä paljon järkeäkin. Hän esim. huomasi itse miten lapsenlapsilla pysyi nälkä paremmin kurissa kun söivät aamulla riks-raks-poksin (riisimuroja) sijaan mummelin valmistaman munakkaan ja joivat päälle maitokaakaota.
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen pyytää lukemaan uusimman amerikkalaisten ravitsemusterapeuttien julkaiseman jutun. Noin 4000 ihmistä on tutkittu ja parhaiten säilyivät normaalipainoisina ne, jotka söivät hiilareita n. 50-60 % päivittäisestä energiantarpeesta (eli sen mikä on Suomen virallinen suositus ja suomalainen keskisaanti). Reijo kertoo, että tutkimuksissa pelataan aina keskiarvoilla. Yksittäiset ihmiset voivat kokea ihmeitä millä tahansa dieetillä, vaikka tutkimuksissa tulosta ei saataisikaan aikaan, siis keskiarvojen valossa. Olemme kaikki erilaisia, ja vasteemme eri ruokavalioille voivat vaihdella perimästä, kehonkoostumuksesta, iästä, sairauksista, lääkityksistä ym. johtuen. AM (Anssi Manninen) argumentoi tätä vastaan omintakeiseen tapaansa: "Tutkimukseen liittyvässä pääkirjoituksessa mainittiin keskeisimmät ongelmat. Ei tuon tutkimuksen pohjalta voi vetää mitään johtopäätöksiä. ADA:n läpyskä julkaisee aina välillä ihan mitä roskaa tahansa."
Sami Uusitalo muistuttaa, että hiilihydraattien rajoituksessa ei ole mitään taikatemppua. Se ei ole termodynamiikan ensimmäistä pääsääntöä vastaan, kuten esim. tässä BBC:n dokumentissa vihjaillaan. Reilu kaksi vuotta sitten Sami aloitti tutustumisen tähän hiilareita rajoittavaan vaihtoehtoon ja jo viiden minuutin kuluttua hän oli täysin vakuuttunut, että hänen painonsa oli yli kymmenen vuoden aikana noussut koska hiilihydraattipainotteisesti syöden hän meni väkisin kulutuksensa yläpuolelle. Sen sijaan protsku+rasva -painotteisesti syöden hänen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta syödä niin paljon että energiatarve täyttyisi. Hän lähti siis termodynamiikan ensimmäisestä pääsäännöstä, jonka kanssa hiilarirajoitus ja painonpudotus olivat mitä suurimmassa määrin linjassa. En olisi ollut yhtään pahoillani jos joku "ammattilainen" olisi kertonut minulle tämän silloin kun olin 90 kiloinen. Eipä kertonut. Tuloksena oli 27 kg painonnousu vähän rasvaa linjalla. Kiitos vielä kerran Matti Uusitupa ja Pekka Puska. Terveysvalistajat tuputtavat hiilihydraattia laihduttaessa ja näyttäisi olevan oppositio, joka väittää että kombinaatiolla rasva+proteiini pystyy laihtumaan helposti. Termodymiikaan ensimmäistä pääsääntöä ja kerto- ja pluslaskua käyttäen Sami ratkaisi päätöksensä viidessä minuutissa. Sami jatkaa räväkkään tyyliinsä: "Esittelin energialaskelmat silloin 9.2.2009 Suomen Akatemian tiloissa. Yleisön joukossa oli kriittisiä älykköjä, jotka totesivat: 'byääääh ei tuo pidä paikkaansa'. Tähän kuoroon liittyi Professori Matti Uusitupa sanoen 'väärin'. Äänenpainot olivat kovin halveksivat niinkuin pitääkin kun huuhaata esitetään. Näpäytin kuitenkin provosoituneena, että huuhaasta huolimatta mulla on hieman meriittejä näistä laskuhommista ja joskus laskenut jotain oikeinkin... Dosentti Fogelholm päätti tarkistaa laskuni käyttäen Fineliä ja laskukonetta. Kävi sillä tavalla hassusti, että dosentin laskukone näytti täsmälleen samoja lukemia kuin minunkin. Tämän Fogelholm totesi, tosin vasta tilaisuuden jälkeen. Olisin pitänyt suoraselkäisempänä, jos asia olisi todettu lehdistön paikalla ollessa. Professori Uusitupa oli hieman hädissään ja yritti saada minusta kaveria 'olit oikeassa' -tyyliin. Äänensävy oli jokseenkin päinvastainen kuin hänen väittäessään laskujani vääriksi. Sitten tuli Matilta kaikkien aikojen älynväläys: 'Eihän kukaan syö tuollaista määrää lihaa!' JES! Minulta kai tuli itku ja nauru. Kuinka rautalangasta ja kuinka pitkään minun pitää tätä kertoa, että kukaan ei todellakaan syö sellaisia määriä lihaa (protsku + rasva), että energiantarve täyttyisi." Sami Uusitalon innostamana nimimerkki Onnellinen Karppaaja loihtii ilmoille seuraavan viestin: "Itse tunsin jonkinmoista nälkää tai lähinnä itseni kidutusta kun olin Pekka Puskan ja/tai Painonvartijoiden ruokavalioilla. Viimeiset kolme vuotta ei ole enää vatsa kurissut (tai murissut), rasvaa ja proteiinia kun saa sopivassa suhteessa, olo on hieno ja lihasmassaakin on (tullut)vaikken hulluna treenakaan (nuorempana kyllä)."
Nimimerkki jt sanoo: "Kyllä se vaan fakta on, että kun pistetään tarpeeksi fyysistä työtä kropalle, niin läskit lähtee. Se on itse asiassa aivan sama mitä syö kun tekee työtä riittävästi. Jos tekee toimistotyötä (ei se nykyajan fyysinen työkään niin raskasta ole, päätellen työmiesten vyötärön ympäryksestä), on sitä arkiliikuntaa tultava toki melko valtava määrä hoikkana pysymiseksi. Minä en ehdota, että jokaisen olisi nyt ruvettava raatamaan vapaa-ajallaan vain sen takia kun ei töitä enää tehdä hartiavoimin pelloilla. Siinä ei olisi mitään järkeä. Samin ja kumppaneiden ajama ruokavalion tarkistus on järkevä vaihtoehto nykypäivän ihmisille." Aukottajan mielestä nimimerkki jt kuuluu selvästi professori Mustajoen opetuslapsiin. Matti Vanhanen laihtui lite-kokiksella, ja jt laihtui juoksentelemalla villisti pururadalla pelkän porkkanan voimalla, ilman kummempaa nälän tunnetta (Aukottaja muistelee nimimerkki jt:n joskus tällaista kertoneen itsestään). Mutta miksi ne Samin mainitsemat ihmiset - joilla on valtava maha mutta tikkukädet ja jalat - eivät laihdu vaikka käyvät ahkerasti uimassa? Aukottaja muistaa kaupungin kuntosaleilta kaksi 60 tai 70 -vuotiasta miestä, joilla oli iso maha. Nämä miehet sätkivät ja veivasivat kuntosalilaitteissa melkein aina, kun hän satunnaisena päivänä sattui paikalle. Molemmilla oli hieman toivoton olemus ja väkisin vääntämisen meininki. Ei tarvinnut olla mikään ihmismielen tuntija nähdäkseen, että nämä miehet yrittivät tosissaan. Nimimerkki Laiheliini kertoo olleensa aina hoikka, vaikka mässäisi suklaata, karkkia ja perunoita kuinka. Onko siis hänenkaltaisensa, laihan ihmisen perusteltua lähteä rajoittamaan hiilihydraatteja kovin rankasti? Hän voi oikein hyvin ja sairasteleekin kovin harvoin. Minä pyysin Laiheliinia iloitsemaan hoikkuudestaan! Hän on sellainen ihminen, joka ei helposti liho. Hiilihydraattien saantimäärät kytken itse kuitenkin liikuntapanokseen eikä niinkään hoikkuuteen. Sellainen ihminen joka liikkuu paljon, voi syödä aika lailla valtion sapuskalinjausksen mukaisesti. Sohvaperunat (hoikatkin!) olkoot varovaisempia hiilihydraattien kanssa.
Golliwog muokkaisi väestölle tarkoitettuja virallisia suosituksia tähän malliin:
- Korostaisin kuitujen lähteenä kasviksia viljojen kustannuksella ja laittaisin leipämäärälle ylärajan
- Korostaisin mahdollisimman käsittelemättömiä rasvoja (vhh tyyliin runsaspufaiset öljyt kylmäpuristettuina ja mahdollisimman tuoreina, kuumennettavat rasvat mahdollisimman vähäpufaisina)
- Siirtäisin perunat samaan lokeroon muiden tärkkelystuotteiden kanssa ja pienentäisin sen kokoa kasvisten ja osittain rasvan hyödyksi
- Lisäisin siemenet, pähkinät, mantelit jne omaan lokeroon samaan tyyliin kuin perunalla nyt
- Laittaisin sokerin ja puhdistetut viljat samanlaiseen pannaan, missä kananmuna oli
- Kieltäisin keinotekoisten transrasvojen käytön (jos niiden saanti ei kerran ole Suomessa ongelma, miksi niiden kieltäminenkään olisi?)
- Kehottaisin varovaisuuteen muiden käsiteltyjen rasvojen, natriumglutamaatin ja muiden keinotekoisten lisäaineiden kanssa
Ja Golliwog jatkaa sitten kertomalla aiemmasta tavastaan pihistellä ruokaostoksilla ollessaan nimenomaan kasvispuolelta, koska pitäähän ruualla olla se proteiini (liha/kala/lintu/muna) ja se tärkkelys (peruna/riisi/pasta) ja jauholla suurustettu kastike. Tuli halvemmaksi ottaa vitamiinit purkista kuin oikeista kasviksista, vaikka se ei yhtä hyvä vaihtoehto olekaan. Ja kasvispuolen puuttuessa kuitujen saanti jää vähäiseksi ja sitä yritetään sitten korvata syömällä runsaskuituista leipää senkin edestä, korkeintaan pienellä rasvasipaisulla, jos ollenkaan. Ja se vähäinen saatu säästö sitten meni huomaamatta johonkin herkkuihin, kuten jäätelöön, koska pitäähän elämästä saada nauttiakin. Perisuomalainen kai osaa noudattaa ja varmasti moni noudattaakin hyvin virallista makroravinnejakaumaa. Ongelma vain on (kuten Golliwogilla oli) liika sokeri ja liian pieni määrä monityydyttymättömiä rasvoja. Ja Golliwog kuului niihin, jotka jopa laittoivat itse ruokansa ja einespuolelta korkeintaan puolivalmisteita (muusiainekset, kasvikset tms pakkasesta) ja valmiit ruuat kuuluivat äärimmäisiin hätätilanteisiin. Golliwog on näitä "yksittäistapauksia", joille viljojen, perunan ja keinorasvojen poisjättäminen toi avun hiipivään painonnousuun, makeanhimoon jne. Kun sitä tärkkelysosaa ei ruualle voinutkaan laittaa, niin kasvikset tuli väkisinkin mukaan. Ja rasva toi myös avun, sillä hän oli aina tykännyt oikeista rasvoista. Ja ilokseen hän sai syödä vatsansa täyteen eikä tarvinnut olla kovin pian santsaamassa. Joskus Golliwog luuli olevansa vain niin pahuksen hyvä kokki, kun puoli tuntia ruuan päälle teki mieli santsata vaikka juuri oli syönyt tuhdin aterian. Nyt hän tietää paremmin. Golliwog ei tiedä, miten nuo viilaukset toimisivat käytännössä väestötasolla, mutta noilla ohjenuorilla hän ruokkii jälkikasvunsa nykyään. Saska Tuomasjukka sanoi Golliwogin listasta (yllä) seuraavaa: "Golliwog, listasi on aika lailla sama kuin ns. Harvardin pyramidissa, joka minusta on se tämän hetken ravitsemustieteen paras tieto (mutta poikkeaa siis Valtion ravitsemusneuvottelukunnasta). Huonojen hiilarien rajoittaminen niin että tilalle tulee kasviksia ja kuvailemiasi rasvoja on erittäin hyvä vaihtoehto. Kuituiset viljatuotteet ovat yhtä lailla parannus nykyiseen, erityisesti niille, jotka viljoista nauttivat." Nimimerkki Aukottaja ehdottaa radikaalisti, että lakkautetaan kaikki ravitsemussuositukset toistaiseksi. Suositukset ovat menettäneet uskottavuutensa lopullisesti. Ei homma hänen mielestään pelastu sillä, että tempaistaan Harvardin kolmio ja sanotaan "syökää pähkinöitä". Ei pähkinät kasva suomalaisessa metsässä tai missään lähistölläkään, vaan pähkinät ovat mukavaa extraa ja exotiiccaa vähän niinkuin avokaadot. Suomalaisten terveys pelastuisi muka sillä että aletaan rahdata laivalasteittain pähkinöitä Afrikasta. Unohtakaa jo.
Pauli epäilee Sami Uusitalon laskutaitoja ja se on vakava virhe, sillä kyllä Sami laskea osaa. Järkevyyttä Paulillakin varmasti piisaa ja hän lienee oikeassa kun hän huomauttaa hieman provosoiden, että autoistuminen tuskin on lihavuusongelman ainoa syy (sitä ei tosin Sami väitäkään!). Paulin mielestä liikunnan vähentyminen on ehdottomasti yksi tärkeimmistä lihavuuden syistä. Janne Huovilan mielestä kyse ei ole autojen määrästä, vaan tietynlaisesta kulttuurista, joka rakentuu autojen varaan ja on pikku hiljaa hivuttautunut tänne. Janne Huovilan mielestä on näyttöä myös tällaiselle: "Myös niiden kohdalla, jotka eivät ole radikaalisti vähentäneet hiilihydraattien saantia ja laihtuneet, yhteiskunnan muutokset lakkaavat mystisesti lihottamatta kun hiilihydraattikuormaa ei leikata." Jannelle minä itse vastaan, että olen saanut syventyä DI Sami Uusitalon ajatuksiin jo pitemmän aikaa. Se on ollut erittäin antoisaa. Olemme viikottain yhteyksissä. Kehotan kaikkia kuuntelemaan Samin selostuksia tarkkaan. Hänellä on paljon annettavaa ravitsemuskeskusteluun. En minä ihan kaikkea usko mitä Sami yrittää todistella. Juuri tämä lasten liikunta-ajatuksen pistäminen ihan eri muotoon kuin olemme tottuneet, on ollut erityisen haastavaa minulle. Itsepintaisesti kieltäydyn uskomasta, että Sami on oikeassa näissä liikunta-ajatuksissaan. Paras kuitenkin pitää äänenpainot maltillisina ja sanat makeina, sillä makeita sanoja on mukavampi syödä sitten jos/kun osoittautuu, että Sami kuitenkin oli oikeassa! Sami on auttanut minua tajuamaan ruoka-aineiden energia- ja suojaravintomäärät ihan uudella ja poikkeavan piristävällä tavalla. Oikeassa Sami on, että VHH oikein toteutettuna, on terveellinen ruokavalio ainakin suojaravintoaineiden osalta. Itse en ole koskaan rasvoja pelännyt ja niiden käytön suhteen olen saanut paljon rohkaisua Samin kautta.
Nika muistuttaa eräästä elementistä joka puuttuu tyystin tästä keskustelusta ja jonka merkitys suomalaisessa ruokavaliossa on taatusti tuolta 60-luvulta alkaen kasvanut huomattavasti. Se on alkoholi monissa eri muodoissaan ja ehkä ennen kaikkea miedoissa muodoissaan. Pakkauskoot ovat kasvaneet (six-packista mäyräkoiraksi, viinipullosta 3l-pahvipakkaukseen, mitä lie näitä ennen...), saatavuus parantunut, eurooppalaisia juomatapoja tavoiteltaessa päivittäinen kulutus on yleisesti hyväksyttyä ja jopa tavoiteltavaa. Tosin toisin kuin muualla Euroopassa, Suomessa juomattomuuteen tai vain yhden ottamiseen pitää antaa selitys. Naiset ovat kirineet hitaasti, mutta varmasti perässä kehityksessä. Yllättävän moni hipookin suurkulutuksen rajoja viikkotasolla, vaikka ei "ongelmaa" olisikaan. Jos ei muuta ongelmaa, niin runsaasti turhaa energiaa ainakin... Väestötasolla suomalaisten ravitsemuksesta ja lihomisesta puhuttaessa ei Nikan mielestä ole relevanttia unohtaa alkoholin osuutta. Janne Huovilan mielestä on hyvä, että alkoholi nostettiin esiin. Siinä on yksi sellainen tekijä lisää, joka kertoo, että kyse ei ole vain rasvojen ja hiilihydraattien muutoksista.
Lopuksi FT Saska Tuomasjukalta tärkeä viesti: "Kauppojen apua tarvitaan siinä, että terveellisemmät vaihtoehdot pistetään eturiviin. Se taas edellyttää joko rohkeutta tai yhteistä sopimusta ketjujen välillä, sillä parhaat paikat menevät nykyään myyvimmille tuotteille."
Tässä kirjoitus vähän pidempänä kuin mikä mahtui Kaleva -lehteen:
Lihavuuden kasvun syynä on väärä ravitsemusvalistusLihavuuden kasvun taitekohta on aivan 80-luvun alussa. Esimerkiksi lasten lihavuus on noista päivistä kolminkertaistunut.
Maamme johtavat auktoriteetit kertovat lihavuuden kasvun johtuvan ns. arkiliikunnan vähyydestä, autolla ajettujen kilometrien määrän kasvusta, pelikonsoleista ja muusta sen sellaisesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi autojen määrä kasvoi erittäin voimakkaasti 60- ja 70-luvuilla. Lihavuus ei kuitenkaan kasvanut kyseisenä ajanjaksona. Autojen määrä kasvoi -80 ja -90 luvuilla vähemmän kuin -60 ja -70 luvuilla, mutta lihavuus kasvoi nimenomaan tuona myöhempänä ajanjaksona. Onhan se perin hassua, että Angliat eivät lihottaneet, mutta Toyotat kylläkin. Tai sitten alan auktoriteetit ovat tulkinneet lihavuuden kasvun syyt väärin.
Suomalaisten harrasteliikunnan määrä on merkittävästi kasvanut sitten 80-luvun alun. Vuonna -86 vähintään neljä kertaa viikossa liikuntaa harrastavia 11-v. tyttöjä oli 19 %. Vuoteen -02 mennessä määrä oli kasvanut huikeasti 52 %:iin. Vuonna -86 ei lainkaan liikuntaa harrastavia 11-v tyttöjä oli 11%, kun niitä vuonna -02 oli enää 2%. Kts.
www.kihu.fi faktapankki.
Moni -70 luvulla syntynyt muistelee nostalgisessa uhossaan kuinka me liikuimme ulkona ja lihavuus oli joukossamme harvinaisempaa. Entäpä muistatko kun leikit tinasotilailla, barbie-nukeilla, pelasit afrikan tähteä, korttipelejä, elektroniikkapeliä, monopolia tai vain kuuntelit mankkaa? Nämä toimet eivät ole yhtään sen enemmän energiaa kuluttavia kuin pelikonsolit tai tietokoneet.
Kun me olimme lapsia, oli uimahalleja, liikuntaleikkikouluja, HopLoppeja jne. ei lainkaan tai paljon vähemmän kuin nykyisin. Katsopa vain kesällä omakotitalojen pihoille. Näet siellä trampoliineilla pomppivia lapsia, joissa kuluu energiaa hirmuisia määriä. Niitä ei ollut -70 ja 80-luvuilla. Miksi lihavuuden kasvusta syytetään liikunnan vähentymistä kun se ei yksinkertaisesti siitä johdu ?
80-luvun alussa on tapahtunut jotain mikä käänsi lihavuuden kasvuun. Väitän tietäväni syyn.
Suomalaiset saivat 60- ja 70-luvuilla n. 40 % ravintonsa kokonaisenergiasta rasvasta. Vielä 80-luvun alussa suomalaiset vastaava luku olin n. 39 % . ”Vähän rasvaa” -linja ei ollut vielä aloittanut turmiollista voittokulkuaan.
Esimerkiksi kevytmaidon rasvapitoisuutta alennettiin kaksi kertaa 80-luvun alussa. Voita leivänpäällä käyttävien määrä alkoi laskea romahdusmaisesti. Samoin kävi kulutusmaitoa käyttävien määrän. Rasvat korvattiin hiilihydraateilla. Nykyisin suomalaiset saavat n. 32 % kokonaisenergiastaan rasvasta. Vähentyminen on tapahtunut nimenomaan tyydyttyneen rasvan kohdalla.
Hiilihydraattien runsas saanti johtaa lukuisilla ihmisillä katkeamattomaan näläntunteen noidankehään ja alituiseen naposteluun. Edellinen riippumatta siitä tulevatko hiilihydraatit ruisleivästä tai karkeista. Erityisen suuressa lihomisen riskissä tällä ns. ”kevyt linjalla” ovat sellaiset ihmiset joiden lihakset eivät ota insuliinin kuljettamaa glukoosia helposti vastaan.
Vakuutuin hiilihydraattien rajoituksen eduista painonhallintaan hyvin yksinkertaisella tavalla. Vertasin ruoka-aineita joiden energia koostuu kutakuinkin yksinomaan proteiinista ja rasvasta sellaisiin ruoka-aineisiin joiden energia koostuu vahvasti hiilihydraateista. Esimerkiksi 170 kcal saa kahdesta kananmunasta tai n. 30 g (vajaa pieni kahvikuppi) mysliä 2 dl rasvattoman maidon kanssa. Miettikää nyt hyvät ihmiset yhden kerran kummastako nälkä lähtee ja kumman aterian jälkeen täytyy marssia nopeammin uudelleen ruokapöytään! Olin pudota tuoliltani vain viisi minuuttia näitä vertailuja tehdessäni. Kuinka on mahdollista, että lihavia ohjataan runsas hiilihydraattiseen ravitsemukseen kun on aivan päivänselvää, että se lihottaa enemmän kuin vähähiilihydraattinen?
Sokea tuijottaminen sydän- ja verisuonitautien mahdollisiin riskitekijöihin on johtanut OECD-maiden suurimpaan terveysongelmaan, jonka suurimpina kärsijöinä ovat ylipainoiset ja lihavat lapset. Sinnikkäästi he yrittävät pudottaa painoaan uimahallissa. Tehtävä on toivoton. Heidät on pumpattu täyteen glukoosia, jota elimistö käyttää energianaan, ei vahingossakaan rasvakerrosta. Ajan kanssa kehon kyky käyttää rasvasoluja energian lähteenä lakkaa kokonaan ja he ovat 25-vuotiaina tikkujalkaisia ja -kätisiä valtavine vatsoineen.
