keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Maitorasva tiedeterrorin kohteena

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti! Jo yli 30 kommenttia 9.6.2010 mennessä.

Poimin nyt (7.6.2010) erilleen
Kari Salmisen vieraskirjoituksesta nimimerkki Westien esille nostaman tärkeän keskustelualoitteen.

Maitorasva on todennäköisesti joutunut laajamittaisen tiedeterrorin uhriksi. Suomessa elää hyvin vahvasti harhaoppi maitorasvan epäterveellisyydestä, jota seikkaa minkäänlaiset tutkimusnäytöt eivät näytä horjuttavan.

Useissa tutkimuksissa hyvin selkeästi näytetään, ettei maitorasvalla eikä sen sisältämällä tyydyttyneellä rasvalla ole haitallista yhteyttä sydän- ja verisuonisairastuvuuteen eikä –kuolleisuuteen.

On ilmiselvää, että maitorasva ei ole niin suuressa roolissa kuin on luultu ja sitä voisi pitää ns. neutraalina rasvana terveyden kannalta. Se ei siis tuo suuria hyötyjä, mutta toisaalta sen käytöllä monipuolisen ravinnon osana ei nykytiedon valossa saa aikaan haittoja pidemmälläkään aikavälillä.

Meidän ravitsemusterveyspolitiikkamme on rakentunut ravinnon rasvojen osalta täysin sen ajatuksen varaan että ravinnon tyydyttyneet rasvat ovat sydänterveydelle haitallisia ja niiden käyttöä suositellaan vähennettäväksi kaikkialla.

Maidon rasva on pääosin tyydyttynyttä joten sitä on tullut välttää. Kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa jne. suositellaan käytettäväksi ja käytetäänkin rasvattomia maitotuotteita. Maitorasvaa on myös voi, jota on opittu pitämään todellisena verisuoni- ja sydänterveyden vihollisena.

Sydän- ja verisuonisairaudet kehittyvät vuosikymmenten kuluessa ja mitä pidemmälle ne saadaan siirrettyä sen parempi. Olemme Suomessa selvitelleet asiaa ihan pikkulapsista lähtien (STRIP yms.) ja usko omaan työhön on ollut ja on varmaan edelleenkin kovaa. Eräs kantava teema on ollut maitorasvan välttäminen sen haitallisuuteen vedoten ja koko rakennelma on tehty näiden päälle.

Sydänkuolleisuuden torjuminen on kehittynyt huimasti viime vuosikymmeninä ja siitä paukutellaan henkseleitä ahkerasti ja onhan siihen toki syytäkin. Samaan aikaan toisaalla sydänterveydestä huolestuneen valtavirran ulkopuolella maamme rajojen sisällä kehitys ei ole ollut yhtä hyvää.

Maailmalla on hyvin tunnettua tutkijoiden parissa että pieni pohjoinen korkean teknologian maa, Suomi, pitää kärkitilaa erityisesti lapsiin liittyvän tyypin 1 diabeteksen kohdalla. Tyypin 1 diabeteksen ohella meitä yhä enenevissä määrin kiusaavat myös erilaiset allergiat ja astma.

On mahdollista, että näitä sairauksia on ravitsemuksen puolella pidetty ravitsemusterveyspoliittisesti toisarvoisina, koska ainakin Westien käsityksen mukaan niiden tulokset esim. maitorasvan osalta ovat risteilleet valitsemamme polun kanssa. Maitorasva/voi on näyttänyt eräissä tutkimuksissa suojaavan em. sairauksilta. Tulokset on jätetty huomiotta ja kaikille on tarjottu ainoana oikeana pidettyä "vähämaitorasvaistalinjaa".

Voisiko näillä asioilla olla kausaalinen yhteys? Onko rasvapolitiikkamme ansiota tuo menestyminen T1DM MM-kisoissa?

Oli miten oli niin ainakin olisi kohtuullista vaatia kaikkien niiden perheiden puolesta jotka ovat kamppailleet T1DM:n, allergioiden ja astman kanssa että seuraavia suosituksia laadittaessa myös nämä asiat nostettaisiin prioriteettilistan kärkeen.

Asiassa pitäisi lähteä liikkeelle viipymättä ja hyvin hoksottimin varustettuna. Immunologia, ravinto ja elintavat ei ole mikään läpihuutojuttu hallittavaksi, mutta uskon että meillä jos kellään olisi valmiuksia onnistua siinä ja luoda vaikka se uusi Nokia työn pohjalta.

Olisi tosi kiva saada kommentteja Mikael Fogelholmilta, Ursula Schwabilta ja tämän terveysblogin lukijoilta siitä miten tärkeinä pidetään näitä viime vuosikymmeninä huonontuneita asioita?

Muutenkin voidaan toivoa, että maitorasva nostettaisiin sille kuuluvalle alustalle terveellisten peruselintarvikkeiden joukossa. Maitorasva on mahdollisesti joutunut tiedeterrorin kohteeksi. Pyydän maitorasvan käytön kieltämiseen tai sallimiseen liitetyissä perusteluissa tavallista suurempaa huolellisuutta ja avoimuutta.

Erityisesti ikääntyvät ja lapset ovat saattaneet kärsiä yksisilmäisestä ravitsemuspolitiikasta, joten olisi hyvä että heihin panostetaan paljon.

Lasten ja ikääntyvien terveydestä huolehtimisesta saadaan todennäköisesti hyvät säästötkin ja yhteisiä rahoja voitaisiin käyttää johonkin mukavampaan kuin lääkkeisiin tai vuodepaikkojen ylläpitämiseen. Ulkoliikuntapaikkoja ja yhteistä kivaa lisää!


Avaan keskustelun!

Muita juttuja maitorasvasta:

sunnuntai, kesäkuuta 06, 2010

Oivallinen kirja Sirkka Santapukilta

**
Saan paljon kirjoja arvioitavaksi
. Kirjoja rakastavana luen kaikki minulle lähetetyt kirjat. Pitkään ja hartaasti, nopeasti ja kursorisesti tai vaikkapa älyämättä ja kesken jättäen.

Sain jo aika kauan sitten kouluttaja Sirkka Santapukin uusimman kirjan arvioitavaksi. Sen nimi on OIVALLUS - Elämäsi eliksiiri. Olen lukenut sitä pitkään ja hartaasti. Kirja on hyvä. Se todella pistää omat oivallukset liikkeelle.

Kirjaa ei voi lukea nopeasti läpi. Ensin kirjan luki minä ja sitten työkaverini. Me olimme luku-urakan jälkeen samaa mieltä: Tämä oli syvällinen kirja!

Tässä käsitykseni kirjan ansioista:

"Sinussa on jo kaikki – hyppää, verkko kyllä ilmestyy allesi!" kannustaa Sirkka Santapukki kirjassaan Oivallus – elämäsi eliksiiri.

Onko tämä tosiaan totta? Uskaltaako sitä noin vain hypätä?

Ota siitä selvää ja lähde matkalle omaan sisimpääsi ja elämään tässä hetkessä lukemalla tämä kirja. Kirja voi jopa mullistaa elämäsi.

Se tarjoaa erilaisia keinoja itsensä tuntemiseen ja elämän rakentamiseksi itseä tyydyttävään suuntaan.

"Ajatuksista tulee totta elämässäsi. Tulevaisuuden luot tämänhetkisillä ajatuksillasi. Se, mitä eniten ajattelet tai mihin keskityt, toteutuu elämässäsi. Ole siis tarkka ajatuksissasi. Ellet täytä ensin omia tarpeitasi, sinulla ei ole annettavaa muillekaan", Santapukki huomauttaa.

Santapukin mukaan ihminen on kokonaisuus, jonka terveyteen vaikuttavat mm. ravinnon lisäksi keskeisesti myös tunteet ja asenteet. Hän auttaa ihmisiä oivaltamaan, mitkä asiat auttavat yksilöllisesti edistämään kunkin terveyttä.

Kirja vastaa myös kysymykseen, miksi jotkut menestyvät elämässään ja toiset eivät.

"Oivallutus- ja systeemiajattelun ydin on nähdä ihminen yksilönä ja tukea hänen omien voimiensa ja kykyjensä vahvistumista siten, että ne auttavat häntä hänen itsensä asettamissa tai oivaltamissa tavoitteissa", Santapukki sanoo.

Jotta maailma olisi parempi paikka, kohdistakaamme siis huomiomme ensin itseemme, ennen kuin voimme kunnolla auttaa muita.

Ei ole itsekästä pitää huolta itsestään. Täytyy ensin rakastaa aidosti itseään, ennen kuin voi rakastaa muita.

Hyvä yhteiskunta muodostuu itsestään huolehtivista yksilöistä. Minuusvoimansa löytäneet ihmiset ovat yhteiskunnan voimavara.

Suosittelen kirjaa lämpimästi ajattelijoille ja oivaltajille!

Sinussa on jo kaikki - hyppää!

Lähde: Sirkka Santapukki. Oivallus - Elämän eliksiiri. Voimapaikka, Sun Text Oy, 2010

Muita kirjoja:

Kirjoittajavieras: Kari Salminen

**
Tärkeä päivitys (6.6.2010)!

Professori Kari Salminen on pyytänyt julkaisemaan seuraavan tiedotteen 28.5.2010, johon sitten dosentti Mikael Fogelholm vastaa 6.6.2010:

Kiitän ja olen iloinen saamastani myönteisestä palautteesta kirjoitukseeni. Olen kuitenkin hämmentynyt ja pettynytkin, etteivät menneinä vuosikymmeninä maitoa ja maitorasvaa ankarastikin moittineet henkilöt ole kommentoineet tai kritisoineet sitä. Vastassa on vain hiljaisuuden muuri. Kuitenkin vain avoimen ja asiallisen keskustelun kautta voimme luoda kriittisen nykykäsityksen asiasta. Christerin erinomainen blogi tarjoaisi tähän erään forumin.

Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan valmisteilla on uusi pohjoismainen - ja siten suomalainen - ravitsemussuositus. Suomesta sitä valmistelemaan on ilmeisesti nimetty pari henkilöä. Nyt siis osaltamme näiden henklöiden näkemykset ja mieltymykset vaikuttavat tuleviin suosituksiin. Eihän tällainen salamyhkäisyys ja yksipuolisuus ole nykypäivää.

Kuka on heidät nimennyt tähän vastuulliseen ja erittäin laajakantoiseen tehtävään? Järjestetäänkö jonkinlainen kuuleminen tms., ennekuin he kantavat näkemyksensä pohjoismaiselle foorumille Suomen kantana?

Kari Salminen

Kari Salminen ihmetteli, miksi dosentti Ursula Schwab ja minä olemme Suomen edustajat pohjoismaisia ravitsemussuosituksia laadittaessa. Kari myös epäili, että suosituksista tulee sitten vain meidän kahden mielipide. Näinhän ei tietenkään ole. Kerron tässä lyhyesti, mistä oikeastaan on kyse.

Ursula Schwab ja minä olemme Suomen edustajat projektiryhmässä, joka ohjaa käytännön työtä. Tällä kertaa varsinaisen substanssityön kaikkien kriittiseksi katsottujen ravintoaineiden kohdalla (mm. rasvat, hiilihydraatit ja D-vitamiini) tekevät kuitenkin alatyöryhmät. Näissä on mukana useita suomalaisia alan tutkijoita. Alatyöryhmät noudattavat työssään ruotsalaisen SBU:n (Suomen FinOHTA:a vastaava organisaatio) laatimaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että etukäteen määriteltyjen tutkimuskysymysten perusteella tehdään systemoitu kirjallisuushaku, jonka tulokset raportoidaan kokonaan. Taustaraportissa esitellään kaikki ne raportit, joihin suositukset tullaan perustamaan, kuten myös ne kirjallisuushausta löydetyt tutkimukset, joita ei syystä tai toisesta hyväksytty mukaan.

Tämän kertaisen työn huolellisuusluokka ja läpinäkyvyys on mielestäni paras koko pohjoismaisen ravitsemussuositusten historian. Kirjallisuushaut tehdään tämän vuoden puolella ja analyysit ensi vuonna. Varsinaiset suositukset ilmestyvät laajan kommenttikierroksen jälkeen v. 2012.

yt,

Mikael Fogelholm



Tässä alkuperäinen kirjoitus:

Kirjoittajavieraana on tänään (17.5.2010) professori Kari Salminen. Kirjoituksessa on paljon uutta tietoa maitorasvojen terveellisyydestä. Pyydän kommentoimaan tekstiä asialliseen sävyyn.

*************************
MAITO, MAITORASVA JA SYDÄN- JA VERISUONITERVEYS

Kari Salminen
Professori


Maito ja erityisesti maidon sisältämä rasva on leimattu voimistuvasti 1990-luvun jälkipuoliskolta syypääksi suomalaisten suhteellisesti suureen sydän- ja verisuonisairastuvuuteen ja –kuolleisuuteen.

Tieteellistä näyttöä asiasta ei ole koskaan kuitenkaan ollut. Nyt 2000-luvulla on julkaistu joukko suoraan maidon ja sen sisältämän rasvan kulutukseen ja toisaalta sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen kohdistuvia tutkimuksia.

Maitoon ja maitorasvaan kohdistuneet tutkimukset

Professori Elwoodin johtama tutkijaryhmä (2004a) on seurannut 20 vuoden ajan englantilaisten miesten maidon käyttöä ja sydäntautien ja aivohalvausten ilmaantumista. Maidon runsas käyttö vähensi merkitsevästi sairastuvuutta. Maito oli nykysuomalaisittain katsottuna rasvaista.

Tuloksestaan innoittuneena tutkijaryhmä (Elwood ym. 2004b) kokosi yhteen kaikkien aikaisempien maidon käyttöön ja sydän- ja verisuonisairastuvuuteen liittyvien tutkimusten tulokset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoitti maidon lisäävän sairastuvuutta. Yhdeksässä tutkimuksessa yhteyttä ei löytynyt tai ne osoittivat maidon suojaavan sairastuvuudelta.

Hieman myöhemmin julkaistut CARDIO2000-tutkimus (Kontrogianni ym. 2006) ja Germanin ym. (2009) laatima yhteenveto myös osoittavat maidon suojaavan sydäntaudeilta.

Myöhemmin Elwood ym. (2008) ovat tehneet 15 väestötutkimusta koskevan meta-analyysin, missä on tarkasteltu maidon ja maitovalmisteiden kulutuksen ja sydänsairauksien ja aivohalvausten yhteyttä. Runsaasti maitoa ja maitovalmisteita nauttineilla riski sairastua oli pienempi kuin niitä vähän kuluttavilla.

Elwood ym. ovat edelleen laajentaneet tarkasteluaan (2010) koskemaan maidon ja maitovalmisteiden vaikutusta verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Haitallista yhteyttä ei todettu, pikemminkin vaikutus oli sairauksilta suojaava.

Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet erittäin laajassa meta-analyysissä ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Maitoa koskeva osio kattoi 216 820 henkilöä ja 8 erillistä väestöryhmää. Maidon, joka pääosin oli runsasrasvaista, kulutuksen ja sepelvaltimotaudin välillä ei löytynyt yhteyttä.

Holmbergin ym. mielenkiintoinen 12 vuotta kestänyt seurantatutkimus (2009) kohdistui 1725 ruotsalaiseen mieheen. Tutkimus osoitti, että ravitsemusvalistuksessa suositeltu hedelmien ja vihannesten nauttiminen johti sepelvaltimotaudin vähentyneeseen riskiin vain, jos samanaikaisesti nautittiin keskirunsaasti tai runsaasti maitorasvaa. Näin ei tapahtunut, jos maitorasvan kulutus oli vähäistä.

Edellä kuvatut tutkimukset kohdistuvat pääasiallisesti maidon, vaikkakin rasvaa sisältävän, vaikutuksiin. Suoraa luotettavaa johtopäätöstä juuri maitorasvan suojavaikutuksesta ei siis niiden perusteella voi vetää. Ruotsissa ja Norjassa tehdyt tutkimukset sen sijaan valottavat tätä kysymystä oivallisesti.

Professori Vessbyn ryhmä Ruotsissa on kehittänyt täsmämenetelmän yksilön maitorasvan kulutuksen mittaamiseksi. Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimenomaisesti maidolle ominaisia parittoman hiililuvun omaavia rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Näiden happojen kerääntyminen ihmisen rasvavarantoon, esimerkiksi rasvakudokseen tai veren rasvoihin, kertoo tarkasti hänen nauttimansa maitorasvan määrän.

Menetelmällä määritettiin penta- ja heptadekaanihapon pitoisuudet ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveiden verrokkihenkilöiden veren rasvoista (Warensjö ym. 2004). Terveiltä henkilöiltä löytyi näitä happoja merkitsevästi enemmän kuin infarktin saaneilta. Terveet olivat siis syöneet maitorasvaa enemmän kuin sairastuneet.

Tulos on vahvistettu Norjassa. Professori Pedersenin ryhmä (Biong ym, 2006) on vastaavasti määrittänyt ko. rasvahapot ihmisen rasvakudoksesta, mikä antaa luotettavan kuvan maitorasvan pitkäaikaiskäytöstä. Terveet henkilöt olivat syöneet maitorasvaa merkitsevästi enemmän kuin infarktipotilaat.

Edellä esitettyjen tutkimustulosten perusteella voi todeta, että maitorasva tai jokin sen käyttöön erottamattomasti liittyvä tekijä suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta. Mahdollista maitorasvan vaikutusmekanismia olen pohtinut Lääketieteellisessä aikakausikirja Duodecimissa (Salminen 2007). Vaikka siihen kirjoitukseen ei ole tullut kielteisiä vastineita, vielä jossain jatkuvasti puhutaan maitorasvan sisältämistä tyydyttyneistä rasvahapoista tai "kovasta" rasvasta, joiden sanotaan olevan yhteydessä sydän- ja verisuonsairauksiin.

Mitä tälle 1950-luvulla hatarin perustein syntyneelle väitteelle, ns. rasvahypoteesille kuuluu nyt 2000-luvulla?

Tyydyttyneet rasvahapot ja sydän- ja verisuoniterveys

Hiljattain on arvovaltaisissa tiedelehdissä ilmestynyt kolme riippumatonta meta-analyysia, joissa on selvitetty rasvan käytön ja sydän- ja verisuonisairauksien välistä yhteyttä. Analyysit kattavat monta kymmentä tiukat tieteelliset kriteerit täyttävää erillistä väestötutkimusta tai satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta ja satojatuhansia henkilöitä.

Skeaff ja Miller (2009) ovat tarkastelleet 28 yksittäistä väestötutkimusta, joissa on tutkittu ravinnon rasvojen ja sepelvaltimotautitapahtumien välisiä yhteyksiä. Selvitys kattoi 280 000 henkilöä.

Tyydyttyneiden rasvahappojen saanti vaihteli laajasti välillä 9-20 energia-%:a. Tyydyttyneiden rasvahappojen saannin ja sepelvaltimotautisairastuvuuden tai -kuolleisuuden välillä ei ollut yhteyttä. Todettakoon, että Suomessa tyydyttyneen rasvan kulutus on nykyisin noin 14 energia-%:a (Nordic Dietary Recommendations 2004).

Erittäin laajassa meta-analyysissä (Mente ym. 2009) on selvitetty ravinnon ja sen lukuisten komponenttien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Tyydyttyneitä rasvoja koskeva osuus kattoi 11 erillistä kohorttitutkimusta ja 160 673 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja sepelvaltimotautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.

Ja edelleen. Aivan juuri ilmestyi professori Kraussin ryhmän (Siri-Tarino ym. 2010) selvitys, missä 21 yksittäisen väestötutkimuksen pohjalta selvitettiin tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotauti-, aivoverenkiertohäiriö- ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien välistä yhteyttä. Tämä meta-analyysi kattoi 347 747 henkilöä. Tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja mainittujen tautitapahtumien välillä ei ollut yhteyttä.

Kaikissa kolmessa meta-analyysissä on mukana suomalaisilla miehillä tehty, silloisen Kansanterveyslaitoksen ja Harvardin yliopiston yhteinen Setti-tutkimus (Pietinen ym. 1997). Tämä tutkimus, vaikkakin vastoin tutkijoitten odotusta, osoitti eräänä ensimmäisenä vakuuttavasti, ettei tyydyttyneillä rasvahapoilla ole yhteyttä sepelvaltimotautikuolleisuuteen. On valitettavaa, ettei tätä tutkimuslinjaa jatkettu maassamme, vaan ote on siirtynyt muualle uusine tuloksineen.

Yhteenveto

Edellä esitetyt 2000-luvun vakuuttavat tutkimustulokset osoittavat, ettei maitorasvalla eikä sen sisältämällä tyydyttyneellä rasvalla ole haitallista yhteyttä sydän- ja verisuonisairastuvuuteen eikä –kuolleisuuteen.

Tämä on täysin vastoin maassamme pitkään yksipuolisin perustein harjoitettua terveys- ja ravitsemuspolitiikkaa ja -valistusta.

Terveys- ja ravitsemussuositukset on pikimmiten muutettava vastaamaan nykyisiä kiistattomia tutkimustuloksia. Maitorasvan tieteellisesti perusteeton ahdistaminen on vihdoin lopetettava.

Viitteet

Biong AS, Veirod MB, Ringstad J ym. Intake of milkfat, reflected in adipose tissue fatty acids and risk of myocardial infarction: a case-control study. Eur J Clin Nutr 2006;60:236-44.

Elwood PC, Pickering JE, Fehily AM, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke I. Evidence from the Cearphilly cohort. Eur J Clin Nutr 2004(a);58:711-7.

Elwood PC, Pickering Hughes J, ym. Milk drinking, ischemic heart disease and ischemic stroke II. Evidence from cohort studies. Eur J Clin Nutr 2004(b);58:718-24.

Elwood PC, Givens DI, Beswick AD, ym. The survival advantage of milk and dairy consumption: am overview of evidence from cohort studies of vascular diseases, diabetes and cancer. J Am Coll Nutr 2008;27:723S-34S.

Elwood PC, Pickering JE, Givens DI, ym. The Consumption of Milk and Dairy Foods and the Incidence of Vascular Disease and Diabetes: An Overview of the Evidence. Lipids 2010; doi 10.1007/s11745-010-3412-5.

German JB, Gibson RA, Krauss RM, ym. A reappraisal of the impact of dairy foods and milk fat on cardiovascular disease risk. Eur. J Nutr. 2009; doi 10.1007/s00394-009-0002-5.

Holmberg, S, Thelin A ja Stiernsröm E-L. Food Choices and Coronary heart Disease: A Population Based Cohort Study of Rural Swedish Men with 12 years Follow-up. Int J Environ Res Publ Health 2009;6:2626-38.

Kontrogianni MD, Panagiotakos DB, Chrohoou C, ym. Modelling dairy intake on the development of acute coronary symptomes: the CARDIO2000 study. Eur J Cardiovasc Prev Rehab 2006;13:791-7.

Mente A, de Koning L, Shannon HS ym. A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease. Arch Intern Med 2009;169:659-69.

Nordic Dietary Recommendations. Nordic Council of Ministers. Copenhagen, 2004.

Pietinen P, Ascherio A, Korhonen P, ym. Intake of Fatty Acids and Risk of Coronary Heart Disease in a Cohort of Finnish Men. Am J Epid 1997;145:876-87.

Salminen K. Maito suojaa sydäntä. Duodecim 2007;123:358-9.

Siri-Tarino PW, Qi Sun, Hu FB ym. Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. Am J Clin Nutr doi:10.3945/ajcn.2009.27725.

Skeaff CM, Miller J. Dietary Fat and Coronary Heart Disease: Summary of Evidence from Prospective Cohort and Randomised Controlled Trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173-201.

Warensjö E, Jansson J-H, Berglund L, ym. Estimated intake of milk is negatively associated with cardiovascular risk factors and does not increase the risk of a first acute myocardial infarction. A prospective case-control study. Br J Nutr 2004;91:635-42.

Tässä terveysblogissa on aiemmin ilmestynyt muitakin erinomaisia vieraskirjoituksia:

torstaina, kesäkuuta 03, 2010

Suomen suosituin terveysbloggaaja Paraisten päivillä

**
Perinteisiä Paraisten päiviä
vietetään taas 11.-12.6.2010. Yrittäjä Kerstin Talonen (Parvita Oy) on pyytänyt minua esittelemään uusinta kirjaani ja tarjoamaan viihdyttävää ohjelmaa. Voitte jo nyt käydä hakemassa Talosen kaupasta (Kauppiaskadun varrella) oikein harvinaista herkkua: luomukirnuvoita! Katsokaa nyt vielä kerran: luomu (!) kirnu (!) voita (!)

Perjantaina 11.6.2010 signeeraan Parvitan osastolla kirjoja ja esitän Suomen parhaimmat terveys- ja liikuntavinkit:
Tervetuloa läheltä ja kaukaa!

Muita esiintymisjuttujani:

maanantaina, toukokuuta 31, 2010

Älä vaihda eläinrasvoja vaaleaan leipään!

**
Sosiaalisen median vahvuuksiin kuuluu tiedon nopeus, niinpä kului monen montaa päivää (31.5.2010) ennen kuin Helsingin Sanomat ja muu printtimedia ehti kommentoida tätä uutta tanskalaistutkimusta. Esimerkiksi tässä terveysblogissa sait lukea tämän uutisen jo neljä päivää sitten (27.5.2010).

Jos sosiaalisen median puolella on riittävästi ammattitaitoa (muista aina varmistaa tämä asia!), en näe mitään syytä miksi jättäisit blogeissa olevat tiedot hyödyntämättä.

Ennen kuin tutustut tähän alla mainittuun äsken ilmestyneeseen tanskalaistutkimukseen, tee näin:

a) unohda ainakin hetkeksi kaikki se minkä olet kuullut lääkäreiden ja tutkijoiden kertovan kovien, eläinperäisten rasvojen vaarallisuudesta. Puheet siitä miten voi tukkii suonet ja sydämet pysähtyy jos syö rasvaista lihaa
b) tutustu sen jälkeen avoimin mielin tutkimushavaintoihin
c) älä kuitenkaan näiden havaintojen innoittamana mene aivan äärimmäisyyksiin eläinrasvojen ihannoinnissa, muista kohtuus! On hyvä syödä myös runsaasti vihanneksia, raasteita ja marjoja sekä kohtuullisesti makeita hedelmiä ja tummaa leipää
d) älä hauku Pekka Puskaa. Hän toimi silloisen tiedon varassa ja valisti eläinrasvojen vaarallisuudesta mm. erinomaisen kuuluisassa Pohjois-Karjala-projektissa (edesmenneen professori Ancel Keysin suuri kenttäkoe täällä Suomessa). Pekka taitaa muuten jatkaa tätä linjausta uskollisemmin kuin moni muu tässä maassa. Antaa Pekan puhua tästä. Mielipiteitä saa toki esittää Pekan tueksi taikka häntä vastaan. Raaka totuus on, että Pekka Puskan tiedekäsitys erityisesti eläinrasvojen suhteen on natissut liitoksissaan jo pitkään. Hyvää Pekassa on tupakoinnin vastustus, intohimoinen liikunnan ylistys ja vihannesten ja hedelmien suosiminen. Tällä hyvällä saralla Pekka niittää mainetta vielä pitkään!
e) dosentti Matti Tolonen muistuttaa toisaalla tässä terveysblogissa (professori Kari Salmisen vieraskirjoitus): "Diabetesliitto se jaksaa edelleen tuputtaa vanhaa tietoa voin ja muun tyydytetyn rasvan vaarallisuudesta sydämelle ja valtimoille (Diabetes-lehti 5/2010). No, itselleenpähän tekee vahinkoa: Diabeetikot eivät enää luota omaan liittoonsa, eikä sen jäsenmäärä kasva vaikka diabeetikkoja tulee lisää kaiken aikaa."

Sitten vielä ennen tanskalaistutkimukseen tutustumista pyydään lataamaan internetistä erittäin laadukkaan Excel-taulukon, josta löytyy glykeemisen indeksin (GI) ja glykeemisen kuorman (GL) nerokas seurantajärjestelmä. Punaisella taustalla ovat ne sydämelle vaarallisiksi osoittautuneet ruoka-aineet (mm. vaalea leipä, puhdas sokeri, makeat leivonnaiset, makeat virvoitusjuomat, aamiaismurot, riisi, pasta ja peruna) ja vihreällä taustalla terveellisemmät hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet (mm. useimmat täyshedelmämehut, monet hedelmät, lähes kaikki maanpäälliset vihannekset, monet täysjyväleivät ja monet maitotuotteet). Suosittelen!

Nyt oletkin valmis lukuelämykseen:

Tiedelehti ACJN:n kesäkuun numerossa ilmestyi ihan äsken tanskalaistutkijoiden tiederaportti. Iltalehti ehti jo tänään (27.5.2010) kirjoittaa tutkimuksesta, itse en ole vielä saanut tutkimuksesta koko raporttia haltuuni. Minulla on vain raportin tiivistelmä käytössäni. Näillä tiedoilla päästään ainakin alkuun. Kommentoi lisää!

Vaalea leipä, valkoinen sokeri ja muut korkean GI:n hiilihydraatit lisäsivät infarktin riskiä tuoreessa tanskalaistutkimuksessa.

Sydäninfarktin riski kohosi tutkittavilla, jotka vaihtoivat kovat rasvat jalostettuihin hiilihydraatteihin.

Selkeä viesti onkin: Liiallinen tyydyttyneiden rasvojen syöminen toki altistaa sydänsairauksille, mutta tilanne ei parane lainkaan, jos rasvat korvaa pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla.

Tanskalaistutkimuksen perusteella pitäisi vakavasti arvioida ovatko vaalea leipä ja muut korkean GI:n hiilihydraatit merkittäviä sydänsairausriskin kohottajia.

Tutkijat seurasivat yli 53 000 tervettä keski-ikäistä miestä ja naista keskimäärin 12 vuoden ajan. Seurannan aikana heille sattui 1 900 sydäninfarktia.

Sydäninfarktit eivät lisääntyneet, kun tyydyttyneiden rasvojen tilalle otettiin esimerkiksi kasviksia, ruista tai muita matalan GI:n ruoka-aineita.

Infarktiriski kuitenkin suureni noin kolmanneksen, jos henkilöt lisäsivät esimerkiksi vaalean leivän tai valkoisen sokerin osuutta.

Tutkimusta kommentoi lehden pääkirjoituksessa arvostettu professori Frank B. Hu Harvardin yliopistosta. Hän pitää pitkälle jalostettujen hiilihydraattien vähentämistä kansanterveydellisesti erittäin tärkeänä. Vähän liikkuvalle ja ylipainoiselle väestölle ne voivat olla yhtä suuri tai jopa suurempi terveyshaitta kuin tyydyttyneet rasvat.

Kommentoi!

Muita tuoreita kirjoituksia samasta aiheesta:

sunnuntai, toukokuuta 30, 2010

Maitorasvat suojaavat ensimmäiseltä sydäninfarktilta

*
Arvoisat lukijani
, te tiedätte, että rakastan voita, juon mieluusti täysrasvaista maitoa ja nautin muitakin täysrasvaisia maitotuotteita. On edelleen hyvin kiistanalaista, onko tämä linjaus terveellistä ihmiselle. Itse uskon maitorasvojen terveellisyyteen ja niiden myötä saavutettuun hyvään oloon.

Ihan äskettäin on ilmestynyt hyvin mielenkiintoinen tutkimus maitorasvojen mahdollisista terveyshyödyistä.

Uppsalan yliopiston tutkijat (Ewa Warensjö etunenässä) raportoivat American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehden tuoreessa artikkelissaan, että maitorasvojen runsas nauttiminen saattaa suojata ensimmäiseltä sydäninfarktilta (koskee erityisesti naisia).

Ruotsalaiset tutkijat ovat näköjään kehittäneet varsin näppärän menetelmän, jolla henkilön maitorasvan kulutusta voidaan mitata varsin tarkasti. Ruokapäiväkirjojen avulla kerätty tieto on kovin altis virheille. Tässä ruotsalaismenetelmässä vältetään tämä virhelähde.

Lehmän pötsikäymisessä syntyy nimittäin maidolle ominaisia parittoman hiililuvun rasvahappoja, penta- ja heptadekaanihappoa. Kun seurattiin näiden rasvahappojen esiintymistä ihmiselimistössä, voitiin todeta, että maitorasvan kulutus oli yhteydessä pienempään infarktiriskiin.

Ne ihmiset, jotka käyttivät enemmän maitorasvoja, heidän elimistöönsä kerääntyi suuremmassa määrin parittoman hiililuvun rasvahappoja.

Minun subjektiivinen käsitykseni maitorasvojen terveellisyydestä sai vahvistusta.

Kommentteja?

Tutkimuksen nimi: Biomarkers of milk fat and the risk of myocardial infarction in men and women: a prospective, matched case-control study. Raportti löytyy täältä.

Juttuvinkin löysin Anssi Mannisen blogista.

Muita juttuja maitorasvoista:

lauantaina, toukokuuta 29, 2010

Fosfori ei lannoita luita

**
Fosfori lannoittaa peltoja ja parantaa viljan kasvua
, mutta valitettavasti ravinnon suuri fosforikuorma ei tee hyvää luittemme kasvulle. Päinvastoin, liian innokas luitten lannoittaminen fosforilla, voi vakavasti haitata niiden kasvua.

Tämä ja paljon muuta selvisi perjantaina 28.5.2010 kun dosentti Christel Lamberg-Allardtin työryhmästä väitteli tohtoriksi Virpi Kemi. Sali oli ilahduttavan täynnä ja vastaväittelijä professori Antti Aro oli hyvällä tuulella.

Lectiossaan (puhe, jonka väittelijä pitää tilaisuuden alussa) Virpi Kemi muistutti siitä miten vähän fosfori kiinnostaa ravitsemustutkijoita ja miten paljon se kiinnostaa elintarviketeollisuutta.

Fosforista ei ole pulaa ravinnossa. Sitä on pikemminkin liikaa. Tällä hetkellä monilla suomalaisilla fosforin saantisuositukset (600 mg/vrk) ylittyvät 2-3 -kertaisesti. Tämä johtuu mm. siitä, että ns. prosessoidussa ruoassa (makkara, sulatejuusto, einekset, lihamarinadi) on runsaasti fosfaattisuoloja lisäaineina. Näitä saa aika surutta ruokiin lykätä säilyvyyttä, ruoan puskurointiominaisuuksia ja rakennetta parantamaan.

Fosfaattisuolojen E-koodiviidakko on pelottava: E338, E339, E340, E341, E343, E450, E451, E452, E541. Elintarviketeollisuus onnistui lobbaamaan EU-lainsäädännön puolelleen ja näin saatiin hyvin väljät säädökset miten paljon fosfaattisuoloja voi olla ruoassa. Suomessa ruoan fosforikuorma on tämän lepsuilun myötä lisääntynyt jopa kolminkertaisesti verrattuna aikaan ennen vuotta 1995.

Luun haurastumisen lisäksi, korkea fosforikuorma rasittaa munuaisten toimintaa, on yhteydessä kakkostyypin diabetekseen ja pelottavalla tavalla sen arvioidaan myös osaltaan vaikuttavan sydän- ja verisuonisairauksiin.

Fosfori estää kalsiumin imeytymistä ja D-vitamiinin aktivaatiota!

Ruoan fosforikuorman vähentäminen onnistuu helposti omaksumalla kasvisvoittoisen sekaruokailun, jossa mahdollisimman vähemmän käytetään valmiita ruokaratkaisuja. Takaisin hellan ääreen valmistamaan ruokaa perheelle puhtaista perusruoka-aineksista!

Väitöskirjaan oli tehty varsin selkeä yhteenveto johon voitte vielä lopuksi tutustua. Innokkaimmat lukevat tietenkin koko väitöskirjan. Suosittelen!


Fosfori ja kalsium ovat molemmat luun perusrakennusaineita, joita tarvitaan kestävän luuston muodostumiseen ja ylläpitoon läpi elämän. Riittävän kalsiumin saannin merkityksestä luuston hyvinvoinnille on vahvaa tutkimusnäyttöä, mutta fosforiin liittyviä tutkimuksia on tehty vain muutamia terveillä ihmisillä. Nämä aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että runsas fosforin saanti, etenkin yhdistettynä vähäiseen kalsiumin saantiin, olisi haitallista luustolle kohonneen lisäkilpirauhashormonipitoisuuden välityksellä terveillä henkilöillä. Samanaikaisesti, kun kalsiumin saanti ravinnosta monilla länsimaalaisilla jää liian vähäiseksi, saadaan fosforia ravinnosta 2-3-kertaisesti yli ravitsemussuositusten. Tässä väitöskirjassa tutkittiin, onko ravinnon fosforimäärällä ja -lähteillä vaikutusta kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Lisäksi tutkittiin ruokavalion kalsiumin ja fosforin saantimäärien, ja -suhteiden vaikutusta kalsiumin ja luun
aineenvaihdunnan keskeisiin merkkiaineisiin. Väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan terveitä suomalaisia 20–43-vuotiaita naisia.

Väitöskirjatyön ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa 20–28-vuotiailla naisilla (n=14) tutkittiin erisuuruisten fosforiannosten vaikutuksia. Lisäksi poikkileikkaustutkimusasetelmassa tutkittiin 31–43-vuotiaiden naisten (n=147) ruokavalioistaan saamien fosforimäärien yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan sekä sitä, onko lisäainefosfaatin ja luontaisen fosforin välillä eroa. Väitöskirjatyön toisessa kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin voidaanko kalsiumin saantia lisäämällä vähentää runsaan ravinnon fosforin saannin aikaan saamia vaikutuksia 20–40-vuotiailla naisilla (n=12). Lisäksi tutkittiin ravinnon kalsium-fosforisuhteen yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan poikkileikkaustutkimuksessa 31–43-vuotiailla naisilla (n=147).

Kokeelliset tutkimukset olivat kontrolloituja ajan ja ravinnon suhteen, ja tutkimuspäivien järjestys oli satunnaistettu. Jokainen tutkittava toimi itse itsensä kontrollina. Kokeellisten tutkimusten tutkimuspäivien aikana tutkittavilta kerättiin vuorokausivirtsanäytteet ja otettiin 5-6 verinäytettä tutkimuksesta riippuen jokaisen 24-h tutkimusvuorokauden aikana. Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavat saivat kolmena tutkimuspäivänä aterioiden yhteydessä fosforilisää, josta saatava fosforiannos (250 mg, 750 mg ja 1500 mg) vaihteli tutkimuspäivinä. Yksi tutkimuspäivä oli kontrollipäivä, jolloin fosforilisää ei nautittu, vaan aterioista saatava fosfori (495 mg/vrk) oli ainoa fosforinlähde. Tutkimuspäivän aterioista tutkittavat saivat kalsiumia 250 mg/vrk. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavien ruokavaliosta saama fosforimäärä oli runsas (1850 mg/vrk) vastaten määrältään ensimmäisen kokeellisen tutkimuksen suurimman fosforiannoksen fosforin päiväsaantia. Tutkimuksessa tutkittavat saivat aterioiden yhteydessä kahtena tutkimuspäivänä kalsiumlisää, josta saatava kalsiumannos (600 mg ja 1200 mg) vaihteli. Kontrollipäivänä kalsiumlisää ei nautittu, jolloin ravinnosta saatava kalsium (480 mg/vrk) oli ainoa päivän kalsiumlähde. Poikkileikkaustutkimuksessa tutkittavat pitivät neljän vuorokauden ajan ruokapäiväkirjaa, ja tutkimuksen aikana heiltä kerättiin paastoverinäytteitä ja kolme kertaa vuorokausivirtsanäytteet. Ravintoaineiden saanti laskettiin ravintolaskentaohjelmalla ruokapäiväkirjanpitotiedoista. Sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa kerätyistä näytteistä määritettiin keskeisten kalsium ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuudet.

Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforimäärä annosvastemaisesti kohotti seerumin fosfaatti- (S-Pi) ja lisäkilpirauhashormonipitoisuutta (S-PTH). Lisäksi suurin fosforiannos (1500 mg/vrk) laski seerumin ionisoituneen kalsiumin (S-iCa) pitoisuutta ja vähensi luun muodostusta (S-BALP) ja lisäsi hajoamista (U-NTx) sekä vaikutti kaikkiin muihinkin merkkiaineisiin haitallisimmin kaikista tutkimuksessa käytetyistä fosforiannoksista. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforin saannin ollessa runsasta kalsiumin lisääminen ruokavalioon annosvastemaisesti laski SPTH pitoisuutta ja U-NTx eritystä sekä kohotti S-iCa pitoisuutta ja täten vaikutti edullisesti kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Silti kalsiumannoksilla ei havaittu olevan vaikutusta luun muodostukseen, kun ravinnon fosforimäärä oli suuri, mikä viittaa siihen, että tutkimuksessa käytetyillä kalsiumannoksilla (1080 ja 1680 mg/vrk) ei pystytty vähentämään kaikkia runsaan fosforin saannin aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Liiallista kalsiumin saantia tulee kuitenkin välttää, sillä se voi aiheuttaa muita terveydellisiä ongelmia.

Poikkileikkaustutkimuksessa runsas ravinnon fosforin saanti oli yhteydessä kohonneisiin S-PTH ja matalampiin S-iCa pitoisuuksiin. Fosforilähteistä lisäainefosfaatteja sisältävän ruoan käyttö oli yhteydessä korkeampiin S-PTH pitoisuuksiin. Sen sijaan luontaisen fosforin lähteiden runsaampi kulutus oli yhteydessä matalampiin S-PTH pitoisuuksiin kuin vähäisempi kulutus. Poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin myös, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde ( 0.50, moolisuhde) oli yhteydessä samanaikaisesti kohonneisiin SPTH pitoisuuksiin ja runsaampaan virtsan kalsium eritykseen (U-Ca), mikä viittaa siihen, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde voi häiritä kalsiumaineenvaihduntaa ja lisätä luun hajoamista. Lisäksi, vaikka tutkittavien kalsiumin saanti oli riittävää tai runsasta, ei kukaan tutkittavista saavuttanut ruokavaliossaan suositeltavaa kalsium-fosforimoolisuhdetta 1. Tämä johtui tutkittavien 2-3-kertaa ravitsemussuositukset (600 mg/vrk) ylittävästä fosforin saannista.

Yhteenvetona tutkimuksista todetaan, että terveiden suomalaisnaisten runsas fosforin saanti näyttää olevan haitallista kalsiumin ja luun aineenvaihdunnalle, varsinkin, jos kalsiumin saanti ravinnosta on vähäistä. Runsaan fosforin saannin haitalliset vaikutukset havaittiin sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa. Lisäksi kokeellisessa tutkimuksessa runsas fosforin saanti lisäsi luun hajoamista ja vähensi muodostusta, mikä on haitallista luuston hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä. Tämän väitöskirjatyön tutkimustulokset viittaavat myös siihen, että lisäaineista peräisin oleva fosfori on haitallisempaa kuin elintarvikkeen luontaisesti sisältämä fosfori. Vaikka tämän väitöskirjatyön tutkimukset osoittivat, että ravinnon runsaan fosforin saannin haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää, niin silti niitä ei voida kokonaan poistaa ruokavaliolla, joka sisältää riittävästi kalsiumia. Runsaan fosforin saannin vähentäminen näyttäisi olevan tämän väitöskirjatyön tulosten perusteella perustelua myös terveillä ihmisillä.


Muita väitöskirjoja, joita olen käsitellyt terveysblogissani:

Painonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?

##
Useat lehdet kirjoittavat
, että Painonvartijat (Weight Watchers) lopettavat toimintansa Suomessa kannattamattomana. Suomalaiset joutuvat tulevaisuudessa pudottamaan liikakilojaan muuten kuin Painonvartijoiden avulla.

Ehdin tutustua Painonvartijoiden toiminta-ajatukseen, jota pidin sekä järkevänä että älyttömänä. Ryhmätapaamisten tarkoituksena oli mm. luoda taisteluhenkeä. Sitä nimittäin tarvittiin juuri erityisen paljon, sillä Painonvartijoiden suosittelemat kevyttuotteet jättivät armottoman näläntunteen jokaiseen laihduttajaan.

Nälkää vastaan on hyödytöntä taistella pitkiä aikoja.

Tässä 10 ilmaista neuvoa Painonvartijoiden heitteille jätetyille laihduttajille:
  1. Nauti riittävästi proteiinia ja rasvaa ja hillitse näin paremmin näläntunnettasi!
  2. Vähennä tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden kulutusta!
  3. Pyri pois välipalavoittoisesta ruokailusta!
  4. Heitä pois kaikki kevyttuotteet! KAIKKI!
  5. Ota mummo mukaan kauppaan, sillä mummo tietää mitä kaupasta ostetaan!
  6. Harrasta liikuntaa sekä poluilla että saleilla!
  7. Älä stressaa!
  8. Nuku hyvin!
  9. Lue laihdutuksen lyhyt oppimäärä!
  10. Etene tuuma tuumalta - pään sisältä, ei vyötärön kohdalta!
Muuta mahdollisesti tarpeellista tietoa painonhallinnasta:
Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerastiLaihdutuspillereiden tulevaisuus näyttää synkältäInternet on merkittävä terveyskasvatusinstituutioPainonpudotus ENE-ruokavaliollaMiten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?Syömään oppiminenNälkä ja kilot lähtivätLaihtuminen yksinkertaista: syö vähemmän?Yksinkertaisuus on valttia myös laihdutuksessaPelkkä liikunnan ajatteleminenkin kasvattaa ruokahaluaKaikki maailman laihdutusdieetitEko-Atkins tulossa - aiotko kokeilla?Laihtua voi monella eri tavallaManuel Uribe jatkaa laihdutustaanOma hyvinvointi laihduttamista tärkeämpääProteiineista hyötyä painonhallinnassaLaihduta menettämättä lihaksiasiPainonhallinta ja uudenvuoden lupauksetVuoden laihduttaja tarjoaa vinkkejä jouluunNäin laihdutus sujuuEspanjalainen raju dieettiLaihdutusleikkauksissa kiristetään pantaaLaihdutustarina vuodelta 1869Mahalaukun ohitusleikkaus ja diabetesLaihduta kananmunillaSamin kilot karisevatEi enää nälkää energiavajeen hallinnan avulla!Kauheaa tietoa laihdutuksestaKylläisyys aikakautemme suuri mysteeriJojo-laihduttamiselle tyly tuomioÄlä usko Painonvartijoiden propagandaan!

torstaina, toukokuuta 27, 2010

C-vitamiini ei tykkää kuparista

*
D-vitamiinista äskettäin keskustellessamme tuli tarve keskustella C-vitamiinista. Nyt nimimerkki "Tyhmä kyselijä" (joka ei ole mikään tyhmä kyselijä suinkaan!) on halukas keskustelemaan C-vitamiinista ja askorbiinihaposta. En pidä huonona ideana laisinkaan. Nostin esille vanhan kirjoitukseni (kirjoitettu 16.11.2006), johon äsken (27.5.2010) tuli kiva kommentti.

Keskustelkaamme C-vitamiinista!


Tästä alkaa alkuperäinen juttu:

Arvaamattomia ovat vitamiinien vaikutukset
. Tämän
sai havaita Patric Jansson Åbo Akademissa. C-vitamiini ja kupari voivat yhdessä edistää juomavedessä happiradikaalien ja vetyperoksidin muodostumista, väittää FM Jansson väitöskirjassaan.

Nämä vapaat happiradikaalit ovat varsinaisia ilkimyksiä. Ne hajottavat solurakenteita kuten lipidikalvoja, proteiineja ja DNA:ta. Varsinkin jos niitä on paljon. Vapaat happiradikaalit on yhdistetty muun muassa vanhenemisprosessiin, syöpään, tulehdussairauksiin, veritulppiin ja hermosto- ja sydänsairauksiin. Tohtori Matti Tolonen on tästä puhunut jo kauan. Kaikkien kroonisten sairauksien syytekijöitä ovat hänen mielestään happiradikaalien muodostuminen, hapetusstressi ja tulehdus. Miten on mahdollista, että "antioksidanttivitamiini" nimeltään C-vitamiini aiheuttaa lisää hapetustressiä, vaikka asian pitäisi olla juuri päinvastoin?

Tolonen voi nähdäkseni näiltä osin nukkua yönsä rauhassa. Tämä yllättävä tulos saatiin vasta laboratorio-olosuhteissa, eikä vielä voida sanoa tuloksen vaikutuksesta ihmiseen kovinkaan paljoa, Jansson korostaa. Vielä ei myöskään tiedetä, voisivatko ruoan muut ainesosat kumota vaikutuksen. Korostaisin itse, että aina on parasta nauttia vitamiinit monipuolisesta ravinnosta, eikä pillereistä.

C-vitamiinia lisätään nykyisin juomiin ja muihin elintarvikkeisiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja C-vitamiinia popsitaan lähes puolihuolimattomasti jopa grammakaupalla. Näin tehdään siksi, että C-vitamiinin on havaittu toimivan hyvänä säilöntäaineena juomissa ja se estää tehokkaasti hapettumista. C-vitamiini luetaan niihin antioksidantteihin, jotka voivat suojella elimistöä vapailta happiradikaaleilta. Tutkijan elämä on kuitenkin yllätyksiä täynnä, sillä kun vesijohtovedessä on kuparia on voitu osoittaa, että C-vitamiini saattaa edistää vapaiden ja erittäin haitallisten happiradikaalien muodostumista.

Yllättävä havainto oli myös, että happiradikaaleja muodostui tutkimuksessa silloin, kun vedessä oli runsaasti bikarbonaattia. Bikarbonaatti on yleisesti vesijohtoveteen lisätty yhdiste, jonka pitoisuus vedessä vaihtelee alueittain. Kupari oli tutkimuksessa ainut metalli, joka sai aikaan happiradikaalien ja vetyperoksidin muodostumista. Rautaionit puolestaan pystyivät estämään C-vitamiinin ja kuparin aiheuttamaa haitallisten yhdisteiden muodostumista.

Perjantaina 17.11.2006 on Patric Janssonin tiukka hetki. Silloin hän puolustaa näkemystään julkisesti Åbo Akademin matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.

Pro-oxidant activity of vitamin C in drinking water: role of copper, iron and bicarbonate.

Lähde: http://www.abo.fi/press/

Muuta luettavaa C-vitamiinista: