Meidän valitsemamme kansanedustajat ovat koko maanantain ja pitkälle tiistain puolelle käyttäneet aikaa keskusteluun potilasturvalaista. Täysistunto lopetettiin tiistaina 13. päivänä marraskuuta kello 2.16. aamuyöstä. Ei tässä uskoisi näitä ihmisiä täysjärkisiksi millään. Mahdollisesti moni suomalainen kokee itsensä monin verroin älykkäämmäksi kuin korkeaa palkkaa nostava kansanedustaja. Ehkä heidän palkkansa on näin korkea sen takia, että se häpeä oman mielipiteen lausumisesta jollakin tavalla kompensoituisi. Onkohan se sellaista häpeällisen työn lisää? Tässä joitakin makupaloja:
Kimmo Sasi /kok (esittelypuheenvuoro): Mutta kuten sanottu, kynnys sille, että voidaan määrätä muita kuin työtaistelun osapuolia tällaisiin tehtäviin, on korkea. Siitä syystä perustuslakivaliokunta lähteekin lausunnossaan siitä, että tällaiseen potilasturvatyöhön määrätään ensisijaisesti työtaistelun vuoksi irtisanoutuneita henkilöitä. Jos määrätään muita henkilöitä kuin työtaisteluun osallistuvia henkilöitä, silloin pitää pyrkiä hankkimaan asianomaiselta henkilöltä suostumus eli suostumuksen perusteella määrätään henkilöitä tekemään työtä. (Ed. Gustafsson: Mutta myös ilman suostumusta, kertokaa sekin!)... Ihan vielä kaksi esimerkkiä: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että kansalaisilla on velvollisuus palvella palokunnassa. Se kuuluu velvollisuuksiin, se ei ole pakkotyötä. Myöskin on toinen tapaus, jossa esimerkiksi lääkäri määrättiin hoitamaan virkaa Pohjois-Norjassa pakolla ja katsottiin, että tämäkin oli mahdollista, ja sitä ei pidetty pakkotyönä. (Ed. Tiusanen: Kadunmies teholle hoitamaan!)
Martti Korhonen /vas (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Eivät suomalaisen yhteiskunnan ongelmat ole koskaan ennen ratkenneet pakon kautta eivätkä ne ratkea tässäkään tapauksessa. Tämä lakiesitys, joka on puhdasoppinen pakkotyölaki, koskee yksipuolisesti nyt pelkästään työntekijöitä, ei tässä ole edes ajateltu toista osapuolta tuoda tähän kiistaan mukaan. Se on kummallinen lähestymistapa. Mikäli tämä energia ja innovatiivisuus ja tahtotila olisi käytetty oikeasti ratkaisun hakemiseen, niin uskon, että ratkaisu olisi jo huomattavan paljon lähempänä. Ei tällaista lainsäädäntöä voi missään nimessä hyväksyä. Me tulemme olemaan tätä lainsäädäntöä vastaan; me olemme valmiita hakemaan ratkaisua ja käyttämään sitä omaa osaamistamme ratkaisuvaihtoehdon löytymiseen, mutta kyllä silloin tarvitaan lisää rahaa. Tämä ongelma ei ratkea ilman sitä.
Timo Kalli /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Politiikassa aika ajoin tulee eteen vaikeita kysymyksiä, ja nyt meillä on edessämme erittäin vaikea kysymys. Näyttää siltä, että me olemme jakaantumassa kahtia: Toiset joutuvat vastaamaan siitä, että suomalaisten potilasturvallisuus taataan näissäkin oloissa. (Välihuutoja vasemmistoliitosta ja sos.dem. ryhmästä) Toiset tahtovat sotkea yhteen kaksi asiaa. Te yritätte koplata, antaa vääriä signaaleja ja sen kuvan, että me muka häiritsemme sovittelua. Sovittelu on toinen asia, tämä asia on toinen asia. Me olemme valmiit uhraamaan tämän, mutta myös annamme täyden tuen sovittelulle (Eduskunnasta: Rahaa!) ja toivomme, että sovittelussa päästään eteenpäin. Näitä kahta asiaa ei saa koplata keskenään.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Kun laki ja oikeudentunto on ulkoistettu ihmisten sydämistä paperille, sisältä ulos, niin tässä sitä ollaan, ja tämä on tapahtunut laajasti. Nyt on äärimmäisen suuri ahdistus kansakunnassa. Työpaikoilla ollaan jakautuneita, potilaat ovat huolissaan, ihmiset ovat huolissaan siitä, riittääkö meillä terveydenhuoltohenkilökuntaa jatkossa, ja me täällä lakiteknisesti kikkailemme. Kirjaviisaita on kyllä kuultu, mutta se ei ole ymmärrystä lisännyt. Ainoa, mitä tässä vielä on pelastettavissa ja pitää pelastaa, on riittävä valtion rahoitusratkaisu, joka on hallituksen ja eduskunnan käsissä. Se on ainoa tapa, millä tämä ratkeaa, ennemmin tai myöhemmin.
Jukka Gustafsson /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Tämä lakihan on hoitajia kohtaan erittäin loukkaava ja rikkoo myös tätä suomalaista neuvottelukulttuuria. Tämä laki ei tule kuulkaa, hyvät ystävät, takaamaan potilasturvallisuutta, vaan se tulee johtamaan hyvin dramaattisiin seurauksiin. Porvarihallitus on mielestäni erityisen lyhyessä ajassa onnistunut sotkemaan maan asiat. Olisin odottanut edes jonkunlaista nöyryyttä hoitajien oikeutettuja vaatimuksia kohtaan. Tämä asia on edelleen ratkaistavissa rahalla. Entisenä rehtorina uskaltaisin sanoa näin, että antaisin hallitukselle työmarkkina-asioitten hoidosta arvosanan improbatur eli hylätty. (Ed. Häkämies: Mikä!) - Kauniiden vaalilupausten sijaan porvarihallitus paljastaa todelliset karvansa. Se on asettunut selkeästi työnantajien puolelle ja sekaantuu neuvotteluihin siten, että sopimusratkaisu tulee yhä vaikeammaksi. Hyvät kokoomuslaiset erityisesti, tehkää nyt lähipäivinä jotain, jotta me saamme tämän sovintoratkaisun aikaiseksi. Te olette tämän sopan synnyttäneet. Tehkää sen ratkaisemiseksi jotain.
Markus Mustajärvi /vas (vastauspuheenvuoro): Pääministeri Vanhanen puhui eilen metsäpalosta. Valitettavasti palon sytyttäjä ministeri Katainen ei ole paikalla eikä ole myöskään tämän VPK:n palopäällikkö pääministeri Vanhanen, mutta on siellä muita vastaajia, ja kysyn teiltä ihan yksinkertaisen kysymyksen: Eikö se, joka tekee tietoisesti vahinkoa, ole velvollinen korvaamaan aiheuttamansa tuhot?
Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Koko lauantain Yleisradio kertoi, että 60 prosenttia suomalaisista hyväksyy Tehyn työtaistelutoimenpiteet, mutta hallitus ajaa potilasturvalakia. Tämä vastakkainasettelu on täysin virheellinen. Minä hyväksyn Tehyn työtaistelutoimenpiteet ja toivon, että niiden seurauksena he saavat reilut, tuntuvat palkankorotukset.
Mutta ei tämä hyväksyntä sitä voi tarkoittaa, että hyväksyisin sen, että keskoslapset tai syöpäpotilaat tai auto-onnettomuuden uhrit sen takia kuolevat tai vammautuvat, että on olemassa työtaistelutilanne. (Välihuutoja vasemmalta) Tämä laki on jouduttu säätämään sen vuoksi, että, toisin kuin aina ennen, työmarkkinoilla ei ole voitu vapaaehtoisesti sopia suojelutyöstä, jolla hengen ja vammautumisen uhka olisi voitu ennalta rajata työtaistelun seurausten ulkopuolelle. Tämä laki ei ratkaise sopua. Vain sopu voi ratkaista tämän asian. Sitä me kaikki täällä toivomme ja toivomme, että tätä lakia ei jouduta koskaan soveltamaan.
Sinikka Hurskainen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että hallitus ei kuuntele kansaa. Täytyy sanoa, että minäkin olen melko pitkään täällä eduskunnassa ollut, ja ei ole koskaan niin yksimielisiä viestejä kansalaisilta tullut kuin tässä asiassa on tullut, eli viesti on se, että ei missään tapauksessa pakkolakia. Niitä on varmaan teille muillekin tullut myös monia satoja, niin kuin itselleni. Kokoomuksen ja keskustan eli hallituspuolueiden mielestä (Ed. Gustafsson: Ja vihreiden!) - ja vihreiden - kansa on tässä täysin väärässä. Tässä vaiheessa hallituksen pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kutsua osapuolia yhteiseen pöytään ja yrittää etsiä ratkaisua. Asiat ja rahanjako pitäisi tässä vaiheessa laittaa tärkeysjärjestykseen. Rahaa tulisi lisätä kuntien valtionosuuksiin eli terveydenhuollon puolelle niin, että tähän asiaan saataisiin ratkaisu.
Minna Sirnö /vas (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Tämän lain myötä Pilatuksen tavoin kätensä pesevä sinivihreä hallitus hyppäsi hetkessä tasa-arvotuposta naisten oikeuksia polkevaan ja työreformistiseen pakkotyölakiin, jolla ei edes ministeri Risikon jälleen täällä toistamien sanojen mukaan pelasteta ihmishenkiä eikä edes taata sitä henkilökuntaa niihin yksiköihin, joista hallitus on tämän lain yhteydessä puhunut.
Maria Guzenina-Richardson /sd (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Kun kuuntelee hallituspuolueiden edustajien puheita, niin täytyy sanoa, että täällä vallitsee jonkin näköinen arvoamnesia. Tämä työtaistelu on nimittäin nyt jo tullut kalliiksi. Tämän aamun tietojen mukaan esimerkiksi Uudellamaalla on maksanut jo yli miljoonan, kun on suunniteltu, miten pieniä lapsia lähdetään kuljettamaan ulkomaille lentokoneilla hoitoon. Kaikki tämä voitaisiin välttää sillä, että hallitus, jonka käsissä tämä viime kädessä on, toimisi nyt oikea-aikaisesti eikä enää pitkittäisi tätä ongelmaa. Pienten lasten vanhemmat kantavat huolta lastensa tulevaisuudesta. Vanhusten omaiset kantavat huolta. Meillä on kriisi käsissä. Arvoamnesiasta kertoo myös se, että pääministeri Vanhanen ja ministeri Katainen eivät ole täällä paikalla tätä kriisiä ratkomassa, vaan ilmeisesti jossain (Puhemies koputtaa) ulkomailla viimeisten tietojen mukaan.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Vanhanen vertasi tätä työtä metsäpalon sammuttamiseen. Silloin vaalikeväänä joku heitteli tikkuja sinne metsään, ja nyt tässä on se kytö tosi roihuna. Tämä laki tarkoittaa sitä, jotta tässä nyt heitetään bensaa ja tehdään pahempaa jälkeä vielä, ei sammuteta. Siinä mielessä ihmetyttää, koska kokoomuksella on tässä avaimet käsissä.
Tommy Tabermann /sd (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! On outoa kuunnella, kuinka niitä hoitajia ja meitä, jotka vastustamme tätä lakia, syyllistetään ikään kuin meillä olisi verta käsissämme. Kyllä se kylmä käsi, joka nyppää sen keskoskaapin johdon irti seinästä, kuuluu hallitukselle, ei hoitajille, ei meille. Käsistähän tässä muutenkin on kysymys. Monta kuukautta on puhuttu siitä, että niitä käsiä kaivataan koko ajan lisää, niitä on liian vähän siellä. Miksi näitä käsiä ei kunnioiteta, miksi niiden ei anneta rauhassa hoivata, hoitaa, varjella elämän lepattavaa liekkiä? Se on outoa. Me lähetämme täältä viestin Suomen tällä hetkellä hämmentyneelle nuorisolle. Lähetämmekö sellaisen viestin, että ole itsekäs, ole kova, vai lähetämmekö sellaisen viestin, että välitä, rakasta?
Itse asiassa me emme äänestä vain tästä laista. Me äänestämme siitä, minkälaisen Suomen me haluamme, haluammeko me kyynärpäiden Suomen (Puhemies koputtaa) vai haluammeko me olkapäiden ja sylien Suomen.
Mutta en pyytänyt puheenvuoroani tämän takia, vaan ed. Kallis oli palauttamassa keskustelun olennaisille juurille. Hoitajat ovat oikeasti pettyneitä tasa-arvoerän suuruuteen, 30-40 euroa per hoitaja. Nyt, kun olen ollut koko ajan salissa ja kuunnellut erityisesti kokoomuksen kansanedustajien puheita, niin en käytä erityistä lähdekritiikkiä, mutta minun on pakko todeta, että nämä puheenvuorot ovat olleet haluttomia, siellä on ollut kyvyttömyyttä, näköalattomuutta, passiivisuutta, on puuttunut tahtotila tehdä tälle asialle jotakin. (Ed. Heinäluoma: Toivoa tarvittaisiin!) - Niin, toivoa ainakin tarvittaisiin. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) - Ja missä on tavallaan itsekritiikki? Me olemme tässä lähinnä hallituksen kyvyttömyyden johdosta. Ratkaisua toivotaan. Vielä vetoomus teille: Tehkää nyt jotakin!
Elikkä lääninhallituksen resursseja täällä peräänkuulutettiin, ja on todella lääninhallitusten edustajien kanssa arvioitu, että tähän kyetään, ja tässähän toki tehdään siellä alueilla yhteistyötä sairaanhoitopiirien ja kuntien kanssa.
Täällä kysyttiin myös sitä, millä keinoin varmistetaan henkilöstön saatavuus kaiken kaikkiaan. Olen vuodesta 81 ollut alalla. Olen tehnyt aiheesta myös väitöskirjan siitä, mitkä asiat ovat niitä tärkeitä asioita. Ja voin sen kertoa nyt kyllä vielä tässä kertaalleen.
Yksi vaikuttava tekijä on palkkaus. Toinen on se, että poistetaan perusteettomat pätkätyöt. Kolmas on se, että vaikutetaan työolosuhteisiin, eli osaamisen parempi hyödyntäminen ja muun muassa työnjakomallit. Me jokainen täällä salissa oleva ja kaikki puolueet tiedämme, että tämä ongelma on tullut pitkällä juoksulla ja se on nyt tässä tilanteessa. Minä olen itse henkilökohtaisesti hyvin surullinen siitä, että tähän on jouduttu menemään, mutta se, minkä nyt katson omaksi tehtäväkseni, on potilasturvallisuus. Täällä se on tulkittu jääräpäisyydeksi. Minä olen mielelläni jääräpää.
Pääministeri Matti Vanhanen (saapuu paikalle keskellä yötä): Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan muutosehdotukset hallituksen esitykseen vaikuttavat hyvin harkituilta ja perustelluilta eivätkä itse tämän lain varsinaista tavoitetta ole muuttamassa. Meillähän on tässä sopimusyhteiskunnassa ollut hyvin vakiintunut, pitkäaikainen käytäntö siitä, että osapuolet aina työtaistelun yhteydessä sopivat niistä rajoista, niin sanotusta suojelutyöstä, ja tämä on ollut hyvä käytäntö meillä. Se ollut olennainen osa sitä järjestelmää, jolla työntekijät ja työnantajat ovat käyneet kiistojaan lävitse. Voidaan vain kysyä, mihin me siirtyisimme, jos tästä periaatteesta ryhdyttäisiin luopumaan.
Tämän lain kohdalla, niin kuin täällä on moneen kertaan tultu sanoneeksi, itse asiassa nyt vähän poikkeuksellisella tavalla pyritään turvaamaan, uskoisin, aika lailla samantyyppiset rajat suojelutyölle kuin ne rajat olisivat, jos olisi tavanomaiseen tapaan niistä osapuolten kesken sovittu. En ole huomannut tässä asiantuntijakäsittelyssä enkä myöskään tässä keskustelussa, että nämä lain kautta tulevat rajat poikkeaisivat siitä, mitä olisi tehty, mikäli noudatettaisiin normaalia työmarkkinakäytäntöä. Siinä suhteessa en pidä tätä lakia dramaattisena. Se ei ole varsinkaan hallituksen asettumista työnantajan puolelle, niin kuin ed. Viitanen täällä keskustelussa esitti, vaan lainsäätäjä tällä lailla haluaa asettua yksinomaan, voisi sanoa, työtaistelun sivullisten puolelle, turvataan se, mikä on turvattavissa.
Mutta tämä laki ei ratkaise itse kiistaa. Sekin on moneen kertaan sanottu. Ratkaisu itse kiistaan pitää hakea sovittelulautakunnassa. Sovittelulautakunta on se elin, jossa se ratkaisu haetaan. Ei ole enää muuta elintä. Valtakunnansovittelijan voisi sanoa sovittelutyö ohitettiin ja siirryttiin hänen esityksestään suoraan tähän loppuvaiheeseen, sovittelulautakuntaan, ja siellä se työ on tehtävä.
Silloin, kun tätä hallituksen esitystä annettiin eduskunnalle, edellytin osapuolilta, että heidän pitää myös kertoa ulos julkisuuteen, mikä on se reaalinen neuvottelutilanne, ja se kerrottiin. Itse asiassa se heidän kuvauksensa osoitti sen, että oikeastaan minkäänlaista todellista liikkumista neuvotteluissa kummaltakaan puolelta ei ollut tapahtunut, ja on selvää, että ellei tätä liikkumista tapahdu, on tavattoman vaikea saada sovintoa. Mutta tämä on hallituksen vetoomus ollut nyt sovittelulautakunnalle, että sen pitää sovinto saada aikaan ja tällä viikolla.
