**
Tässä jutussa on paljon piilomainontaa. Älä lue ollenkaan jos mainonta ärsyttää!
-------------------------------------------------------
Astu tämän viivan yli vain jos uskot selviäväsi piilomainonnan karikoista!
Rohkeimmille tämä alle naputtelemani juttu saattaa tuottaa lukuelämyksen.
Blogistan on bloggajien luoma oma virtuaalinen yhteisö.
Wikipedia määrittelee blogin näin:
Blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi kirjoittaja kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit ovat helposti löydettävissä (yleensä sivun yläreunassa), ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttumattomina uusista teksteistä huolimatta. Blogissa on mahdollista julkaista sisältöä tekstin lisäksi myös kuvien, videokuvan tai äänen muodossa. Tiedon esityksessä blogeille tunnusomaista muihin www-sivuihin verrattuna on ajan, linkityksen ja henkilökohtaisen näkökulman painotus. Muita tunnusomaisia piirteitä blogeille on kommentointimahdollisuus ja RSS- tai Atom-syötteet, joiden avulla voidaan helposti ohjelmallisesti seurata ja levittää blogin sisältöä.Journal of General Internal Medicine -lääkärilehti (suora linkki kirjoitukseen) on julkaissut artikkelin missä pohditaan hoitoalalla tapahtuvaa bloggaamista. Artikkelissa varoitetaan bloggaajia paljastamasta liian paljon yksityiskohtia erityisesti potilastapauksistaan. Ainakin yhdessä tapauksessa on USA:ssa edetty oikeustoimiin saakka.
Moni meistä on huomannut blogien saavuttaman suosion. Minunkin vaatimatonta sivustoani lukee ja kommentoi päivittäin useita satoja ihmisiä. Tutkimuksessa seurattiin lähes 300:n hoitoalan ihmisen blogikirjoittelua. Tutkijoiden mukaan kirjoittajan henkilöllisyys oli tunnistettavissa joko suoraan tai välillisesti yli puolessa blogeista. Usein bloggaaja oli itse ilmoittanut sekä etu- että sukunimensä, mutta joissakin muissa tapauksissa nimitieto paljastui muilla tavoin.
Arviolta neljä bloggaajaa kymmenestä (40 %) kirjoitti yksittäisistä potilastapauksista. Kolme bloggaajaa oli varustanut bloginsa kuvamateriaalilla missä voitiin tunnistaa potilas ja 45 oli antanut potilaastaan niin yksityiskohtaisia tietoja, että tunnistaminen oli mahdollista ainakin lähipiirille.
Oikeutta ruvettiin käymään sellaisesta tapauksesta, jossa nimetön bloggaaja oli kertonut erään potilaan kuolemasta. Ongelmallista tässä tapauksessa oli se seikka, että lääkäri oli syytettynä tuon potilaan hoitovirheestä. Asiaa hoitava asianajaja löysi blogikirjoituksen ja tunnistettuaan tapauksen, se johti syytetoimiin - ja blogin häviämiseen!
Blogeissa koetaan ongelmalliseksi myös lääkemainonta. Kaikki ne päivät jotka saamme elää ilman erään tietyn terveystohtorin blogikirjoittelua ovat paratiisimaisia. Helvetti repeää jos tämä nimeltä mainitsematon tohtori innostuu bloggaamaan. Hän täyttää jo nyt mainosmateriaalillaan monta keskustelupalstaa internetissä.
Tutkijoiden mielestä näiden lääkäri- ja sairaanhoitajablogien vaarana on arkaluonteisten potilastietojen vuotaminen julkisuuteen. Vähäisenä ei myöskään pidetä kirjoittajaan kohdistuvaa uhkaa. Maailmassa on niin paljon arvaamattomia ihmisiä, jotka saattavat kiinnostua hoitoalalla työskentelevän ihmisen elämän hankaloittamisesta. Tutkijat nostavat esille kuvaavina esimerkkeinä ei-toivotusta kirjoittelusta: "...tuo potilas on tyhmä, laiska ja itsekäs..." ja "...muut sairaanhoitajat istuvat toimistossa lehtiä selailemassa koko ajan - minä joudun tekemään kaikkien työt yksin..."
Tutkijat ovat kuitenkin mielissäänkin blogi-ilmiöstä. Blogit voivat antaa äänensä hoitoalan henkilöstölle, joka ei muuten kuulu. Lääketieteen blogit voivat myös välittää tietoa terveydestä sillä tavalla, että suuri yleisö voi siitä saada arvokasta tietoa.
Kun nimimerkki "maalainen" esitteli minulle blogimaailman joitakin vuosia sitten, hän tuskin aavisti miten hedelmälliseen maahan tiedon siemen joutui. Olin jo pitkään aiemminkin kirjoitellut terveysasioista, pitänyt luentoja ravitsemuksesta ja liikunnasta, mutta koen suuren yleisön, median ja tutkijakunnan löytäneen minut vasta blogini kautta. Olen alusta asti saakka aina esiintynyt omalla nimelläni. Ottanut kärkevästikin kantaa erilaisiin terveysalan ilmiöihin. Alan koulutuksen saaneena, Suomen Akatemian tutkijana menestyneenä ja jonkinlaiset kirjalliset lahjat Luojaltani saaneena, olen itsepintaisesti jatkanut tätä valistustyötäni. Sellaisella partiopoika-asenteella, kuten "maalainen" on maininnut. Olen tietoisesti yrittänyt pitää kaupallisessa mielessä hyvin matalaa profiilia. Tiedän tuosta nimeltä mainitsemattoman terveystohtorin tapauksesta, että mainonta ja oman erinomaisuutensa esilletuonti ja kehuminen suututtaa ihmisiä. Varsinkin jos kehuilla ei juurikaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Taitaa teillä, rakkailla blogini lukijoilla, olla kestämistä kun aika ajoin saatte lukea erinomaisen urheilijan ravintokirjani (2001-2008) työn edistymisestä ja tarjoan teille uusien nettiversioiden ilmestymistietoja. Se kirja on ilmeisesti niin hyvä, että harvinaisen moni on hankkinut sekä lukuoikeudet tuohon internetversioon että painettuun kirjaan tuntee vetoa. Hämmästelen lukijoilta kantautuvia myönteisiä viestejä. Alunperin itselleni tarkoitettu ravitsemustiedon ja liikunnan muistilehtiö on teidän kannustuksenne myötä kasvanut varteenotettavaksi tietolähteeksi terveydestä, liikunnasta ja ravitsemuksesta. Se sopisi sellaisenaan yliopistotasoiseen opetukseen, mutta yksinkertaisen kirjoitusasunsa takia siitä voi nauttia myös koulutusta vähemmän saanut. Välillä tuntuu siltä, että ne raikkaimmat ajatukset tulevat niiltä, jotka ovat varjelleet itseään liialta kirjatiedolta.
Blogikirjoittelua harrastan sen takia kun se tuo uusia ideoita tuohon pääteokseeni ("Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta") ja toimii erinomaisena inspiraatiolähteenä luennoillani ja lehtiartikkeleissani. Nöyrä kiitos kaikille lukijoille, kuuntelijoille ja kommentoijille. Ilman teitä elämä olisi aika tylsää!
Huomaan Suomen urheiluliiton valmennuspäällikön kirjoittaneen minusta mieluisan arvion äskettäisen 38 min kestäneen luennon jälkeen:
Christer Sundqvist kertasi ansiokkaasti urheilijan ravitsemuksen pääkohdat omassa mieliinpainuvassa esityksessään.
Lähde:
Dagens Medicin, 25.7.2008
