sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Vähän hiilareita vai vähän rasvaa?

**
Iltalehden toimittaja Taru Schroderus on taas ahkeroinut dieettivertailujen parissa. Viikonloppuna ilmestyvässä lehden liitteessä selvitellään taas vähähiilihydraattisen (VHH) ja vähärasvaisen dieetin paremmuutta. Näitä kirjoituksia on nykyään yhä enemmän. Onko se pysyvä merkki avoimemmasta kirjoituskulttuurista, jää nähtäväksi?

Virallisterveellisestä poterosta nousi esiin lehden haastattelema ravitsemustutkija Paula Hakala ja virallisen ja vaihtoehtoisen poteron välistä löytyi kätevästi ravintovalmentaja Christer Sundqvist. VHH-poteron kunkkua (eräs ortopedi) ei häiritty tälläkään kertaa.

Kissanhännänveto vähärasvaisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion paremmuudesta voidaan ehkä nyt lopettaa. Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan molemmat laihduttavat yhtä tehokkaasti.

Kolmen amerikkalaisyliopiston yhteistutkimus antaa lisätietoa monella ravitsemuksen osa-alueella. Jo aiemmin on saatu viitteitä siitä, että VHH edistää painonhallintaa. Tuore tutkimus vahvistaa tiedemiesten käsitystä siitä, että VHH:lla voi laihtua yhtä tehokkaasti kuin vähärasvaisella ruokavaliolla.


Tutkimus kesti kaksi vuotta ja siinä oli mukana 307 henkilöä. Tutkittavien keski-ikä oli 45,5 vuotta ja kehon painoindeksi keskimäärin 36,1. VHH:ta noudattaneessa ryhmässä hiilihydraattien saantia säännösteltiin voimakkaasti ensimmäiset kolme kuukautta (noin 20 g hiilihydraattia päivässä, eli tosi vähän!). Tämän jälkeen hiilihydraattien päivittäistä saantia nostettiin 5 grammaa viikossa, kunnes tavoitepaino oli saavutettu. Vähärasvaisessa dieetissä päivittäinen energiansaanti oli rajattu 1200-1800 kilokalorin välille.

Tutkimuksessa painotettiin voimakkaasti ryhmäterapiaa ja –ohjausta. Molemmat tutkimusryhmät kokoontuivat kahden vuoden aikana yhteensä 38 kertaa. Molemmissa ryhmissä osallistuneiden keskimääräinen painopudotus ensimmäisen (11 kiloa) ja toisen (7 kiloa) seurantavuoden jälkeen oli täsmälleen yhtä suuri. Ryhmien välinen henkilökato oli pienempi vähähiilihydraattista dieettiä noudattaneiden keskuudessa.

Tutkimuksen yhteenvedossa todettiin, että molemmilla dieeteillä laihtuu pitkällä aikajänteellä yhtä tehokkaasti. Lyhyellä aikavälillä vähähiilihydraattinen dieetti laihduttaa nopeammin ja sen vaikutukset veren rasvaprofiilin olivat parempia.


Ryhmien laihdutustulokset olivat siis yhtä hyviä, mikä ei ollut biologi, ravitsemusvalmentaja Christer Sundqvistin mukaan lainkaan yllättävää.

- Dieetti kuin dieetti tahtoo laihduttaa, kunhan sitä noudattaa. Myöskään se ei ollut yllättävää, että laihdutustulos oli vuoden jälkeen parempi kuin kahden vuoden kuluttua. Motivaation laskiessa kilot tahtovat tulla takaisin.

Christer Sundqvistin mukaan tutkimuksen merkittävin tulos oli se, että VHH:lla päästiin parempiin tuloksiin veren rasvaprofiilin suhteen. Myös Kelan johtava ravitsemustutkija Paula Hakala pitää sitä tutkimuksen mielenkiintoisimpana antina.

- Olisi ollut mielenkiintoista tietää, millaisesta ravinnosta tutkimusryhmien ruokavalio koostui, sillä sitä tutkimus ei kerro. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneen ryhmän HDL-kolesterolissa tapahtui tutkimusjakson aikana niin positiivisia muutoksia, että ryhmän ravitsemuksessa on täytynyt kiinnittää enemmän huomiota ravintorasvojen laatuun.

VHH:ta puoltavista tutkimustuloksista huolimatta Hakala sanoo pitävänsä vähärasvaista ruokavaliota VHH:ta miellyttävämpänä tapana laihduttaa.

- Kuten tutkimuksestakin kävi ilmi, VHH:n aikana ilmeni selvästi enemmän suolisto-ongelmia, kuten ummetusta. Elimistön ketoositila voi aiheuttaa myös mm. pahanhajuista hengitystä, hiusten lähtöä ja suun kuivumista. Jos minun pitäisi laihduttaa, koostaisin ruokavalioni VHH:ta tasapainoisemmalla tavalla, Hakala toteaa.

Sundqvistin mielestä Hakalan väite VHH:n tasapainottomuudesta, on täyttä potaskaa. Ei pidä laisinkaan paikkaansa! VHH on monipuolinen ja ravinteikas ruokavalio. (piste). Joka väittää jotakin toista, ei ole joko perehtynyt asiaan laisinkaan tai nähnyt jonkin VHH-fanaatikon ruokalautasen tai uskonut jonkun sensaatiolehden tarinoita. Väärä tieto VHH:sta on mahdollista kumota, rakas Paula Hakala! Se vaatii omaa mielenkiintoa tähän ruokavalioon.

Christer Sundqvist sanoo, että toistaiseksi vain kaikkein vannoutuneimmat VHH:lle omistautuneet ovat voineet täysin rinnoin ilahtua siitä, että VHH parantaa esimerkiksi veren kolesteroliarvoja, sillä tieto ei ole päässyt yleiseen jakeluun.

- Yhä edelleen tahtoo olla niin, että viranomaisten suosimassa valistuksessa (esim. Paula Hakala) rasva tukkii verisuonia ja aiheuttaa häiriöitä rasva-aineenvaihdunnassa. Toivottavasti tämän uuden tutkimuksen tulokset kumoavat osaltaan väärän tietoa, sanoo Sundqvist ja huomaa lausahduksen päätyneen painettuun lehteen.

Sundqvist muistuttaa ravinnon runsaiden rasva- ja proteiinimäärien takaavan sen, että energiavajeessa oleva laihduttaja ei ole niin pahasti nälissään kuin energiavajeeseen pyrkivä runsashiilihydraattinen ja vähärasvainen kanssasisarensa.

- Hiilihydraattia syö helposti liikaa vähäisemmän kylläisyysvaikutuksensa takia. Siinä missä vähärasvainen ruokavalio voi tarkoittaa kärvistelyä nälässä, VHH:lla ei ole nälkä energiavajeesta huolimatta.

Sundqvist pitää VHH:ta hyvänä ruokavaliona. Oikein noudatettuna se on maittava ja ravinteikas sekä kannustaa pysyviin terveyttä ylläpitäviin elämäntapamuutoksiin. Paula Hakala ei kannusta ihmisiä äärilaitojen ruokavalioihin, joissa vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi vääristyä.

Sundqvist pitää käsittämättömänä Hakalan VHH-vainoa. Tarvittaessa insinööri Sami Uusitalo voi kädestä kiinni pitäen aukaista VHH:n mysteerit KELA:n johtavalle ravitsemustutkijalle. Epäuskon ja nöyrtymisen kautta selvyyteen kulki Sundqvistin tie VHH:n kannattajaksi. Hakala voisi harkita samaa.

Lehdessä haastatellaan kahta suomalaista laihduttajaa. Toinen laihduttaa VHH:lla, toinen vähentää rasvoja. Molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa.

Tutkimus löytyy osoitteesta: www.annals.org/content/153/3/147.abstract

Muita kirjoituksia dieeteistä:

Dukanin dieetti jatkuu

Ovatko karppaajat oikeassa?

Sami iski numerot pöytään

perjantaina, syyskuuta 03, 2010

Paskalle siitä - hus hus!

**
Professori Antti Arstila on julkaissut kaikkien kovavatsaisten helpotukseksi hauskan ja opettavaisen ummetuskirjan. Näin kirjoittaa TerveysHymy.

Kirjassaan "Hyvästi ummetus" professori Arstila verestää muistoja armeija-ajalta. Vuonna 1961 Utön linnakkeen puusee oli rakennettu kalliolle siten, että jätökset tippuivat kymmenisen metriä alapuolella jylisevään mereen. Kylmää ja mahtavaa toimintaa.

Utön opetus oli, että kakalla ei kannata viipyä liian pitkään. Kyseessä oli käymälä eikä viipylä. Nyrkkisääntönä Arstila pitää, että ulostamassa pitää käydä vähintään kolmen-neljän päivän välein. Jos menee harvemmin, voi olla kyse siitä, että paskanhaltija tekee jotakin väärin.

Mikäli paksusuoli toimii moitteettomasti, sopiva istuntoaika on 2-3 minuuttia. Jos aikaa kuluu pitempään, ollaan ummella tai olemme opettaneet vatsamme huonoille tavoille. On muistettava, että ulostaminen on aktiivinen toimenpide, pytylle ei saa jäädä viihtymään. Liian pitkät istuntoajat ovat usein syynä peräpukamien syntyyn.

Professori Arstilalla on muutama takuuvarma konsti millä saa aikaan ummetuksen: syö paljon pitsaa, ranskalaisia perunoita, spagettia, suklaata, karkkia, juustoa, hampurilaisia, raakaa kaalia ja lanttua. "Ummetuspiru" ei sen sijaan pidä näistä: vihannekset, juurekset, hedelmät, vesi, marjat, kaurapuuro, täysjyväleipä, kala, keinomakeutetut juomat ja liemiruoat.

Ummetuksen syynä on lisäksi liikkumattomuus, liian vähäinen ruoan kuitumäärä, ei juoda riittävästi vettä ja ulosteen pidättäminen on myös pahasta. Jälkimmäisestä seuraa peräsuolen seinämän lihaksiston veltostumista ja se tottuu olemaan aina täynnä tavaraa.

Lisää luettavaa:
http://sundqvist.blogspot.com/search/label/kirjat
http://sundqvist.blogspot.com/search/label/liikunta
http://sundqvist.blogspot.com/search/label/ruoka

Rankkaa työtä edessä vielä!

#
Olet varmaan kuullut, että terveellinen ruoka ja säännölliset elämäntavat, ovat suositeltavia asioita elämässä. Lääkärit ja sairaanhoitajat eivät täydessä laajuudessa ole vielä tätä asiaa tiedostaneet.

Sattui eräänä päivänä, että ystäväni joutui varsin kovan ja täysin järjettömän peräänajon uhriksi. Ystäväni on lääkäri ammatiltaan ja jatkotarkistuksissa hän jäi suustaan kiinni kollegoiden ja sairaanhoitajien kanssa.

Hän kertoi mm. sairauksistaan ja sanoi hoitavansa niitä syömällä ruokaa. Hän joutui katselemaan epäuskosta suurentuvia lääkäreiden ja sairaanhoitajien silmiä. Voiko tämä olla totta? Ne eivät usko minua? ystäväni ihmetteli.

Lääkäriystäväni tuli siihen johtopäätökseen, että epäusko oli ihan todellista. Ihan tosissaan he hämmästelivät, että joku hoitaa yleensä lääkkeillä kurissa pysyvää sairautta syömällä ruokaa ja ravintolisiä. He olivat koulutuksen uhreja ja ystäväni totesi miten valtavan suuri työ odottaa jos tätä ajatusmaailmaa pitää muuttaa.

"Työtä on paljon vielä tekemättä ennen kuin ravitsemuksen perusteet on taas muutettu ns. normaaleiksi", ystäväni lopetti.

Oletko sinä kokenut samanlaista epäuskoa terveyttämme hoitavien ammattilaisten toimesta? Miksi tuntuu siltä, että vasta eläkkeellä ollessaan lääkäri ja/tai professori uskaltaa kertoa miten asiat oikeasti ovat lääkkeiden ja terveyden suhteen? Kerro kokemuksistasi!

Muuta haasteellista tarinaa:

Laiva kääntyy hitaasti mutta varmasti

Ylimieliset diabeteksen asiantuntijat tekevät paljon vahinkoa


Epätäydellisyydessä on salaisuuteni

Professorit järkiintymässä?


Tumppaa tupakka lopullisesti ja ala liikkumaan jos haluat välttää päänsärkyä

***
Luennoilla joku yleisön joukosta saattaa huudahtaa: "Tuohan on itsestään selvä juttu! Mitä ihmettä tuollaista juttua edes tutkitaan?"

Tähän itsestäänselvyyksien -kategoriaan lasken seuraavan tiedelehti Neurology'ssa ilmestyneen tutkimuksen, jossa todettin, että toistuvat pääkivut saattavat johtua epäterveellisistä elämäntavoista.

Tutkijoiden julkaisemat tulokset viittaavat ainakin tupakoinnin, vähäisen liikunnan ja ylipainoisuuden lisäävän päänsäryn riskiä. Verrattuna liikunnallisiin, savuttomiin ja normaalipainoisiin, toistuvat pääkivut ovat tupakoivilla 50 prosenttia yleisempiä, ylipainoisilla 40 prosenttia yleisempiä ja vähän liikkuvilla 20 prosenttia yleisempiä. Todennäköisyys myös suurenee mitä enemmän riskitekijöitä samalla henkilöllä on.

Havainnot perustuvat 5 800 norjalaisopiskelijan haastatteluihin ja terveystarkastuksiin. Päänsärkyjä aiheuttavat niin monet seikat, että osa tuloksista saattaa selittyä toisilla riskitekijöillä. Ylipaino, tupakointi ja vähäinen liikunta esimerkiksi liittyvät usein muihinkin epäterveellisiin elämäntapoihin, jotka mahdollisesti lisäävät pään kivistystä.

Päänsäryttömiä päiviä toivottaen lukijoilleni, ilmoitan, että nappasin tämän jutun Duodeciminin uutisvirrasta.

Muita päänsärkyä mahdollisesti lieventäviä uutisia, joita olen julkaissut vuosien varrella:

Liikunnasta hauskasti ja rennosti

Ville Valo - valtakunnan röökimys

Liikunta on turvallista myös ylipainoisille

Viisi minuuttia migreenistä

Bye bye Byetta

Luomumansikat paremman makuisia, mutta...

**
Luomu on nosteessa! Eräs kaupan nopeimmin kasvavia osa-alueita on luomutuotteet. Moni luomua jo pitkään ihannoinut huudahtaa: "Jo oli aikakin, että luomu saa paremmin jalansijaa!"

Luomutuotteita tutkitaan ja hutkitaan. Yhä vilkkaammin. Tehoviljely haastaa edelleen hyvin vahvasti luomutuotannon. Markkinaosuuksien kilpailussa olemme tottuneet siihen, että teho voittaa luonnollisuuden. Mutta ei ehkä loputtomiin. Kun luomun käyttäjiksi siirtyy yhä nimekkäämpää, äänekkäämpää ja vaikkapa kauniimpaa väkeä riittäviä määriä, silloin kauppias oivaltaa, että saattaa noita rupisia omenoita joku ostaakin. Toivon luomulle menestystä - vilpittömästi.

Nyt on tutkittu luomumansikoita. Ne todettiin maultaan ylivertaisiksi verrattaessa tehotuotettuihin. Niissä oli enemmän vitamiineja, mutta monien hivenaineiden suhteen ne hävisivät tehotuotetuille. Suomessa meidän totuttava siihen, että luomutuotteissa on vähemmän seleeniä, sillä maaperämme on kovin karu tämän hivenaineen suhteen. Amerikkalaistutkimuksessa todettiin hävikkiä myös muutaman muun kivennäis- ja hivenaineen suhteen.

Luomumansikat olivat 13,4 % pienempiä. Pieni on kaunista!

Ei siis suurta hätää ainakaan mansikoiden suhteen. Syö luomua!

Lähde: Medical News Today, 2.9.2010

Muita luomujuttujani:

Luomuruoka murroksessa

Ei pidä uskoa sokeasti luomuun

Seuraatko aikamme merkkejä?

Viherpiipertäjien ja hippien lisäksi taviksetkin ostavat nykyään luomua

keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010

Kirjoittajavieras: Riku Aalto

**
Vieraskirjoitusten sarja jatkuu tässä terveysblogissa. Ja komeasti jatkuukin. Toimitusjohtaja Riku Aalto (Trainer4You) ottaa kantaa siihen tarvitaanko kuntosaleja.

Tarvitaanko kuntosaleja?

Toiset tykkää, toiset ei: Kuntosalitreenillä on kannattajansa. On myös niitä, jotka pitävät kuntosaleja turhanpäiväisinä pullistelun tyyssijoina. Kuntoa voi ylläpitää muuallakin, kuulee heidän sanovan. Mikä mahtaa olla absoluuttinen totuus? Sellaista ei mahda olla, mutta vaatimattoman mielipiteeni voin kyllä esittää.

Kuntosali on paikka, joka inspiroi monipuolisella laite- ja välinekannallaan sekä muiden harjoittelijoiden läsnäololla. Ohjauspalvelut ja viihtyisät puitteet lisäävät treenipaikan vetovoimaa. Kun kuntosali saa rinnalleen monipuolisen ryhmäliikuntatarjonnan jumpista spinningiin, body&mind –lajeihin sekä tanssillisiin tunteihin voidaan jo puhua kuntokeskuksesta. Lisäpalveluina tarjotaan usein personal training –valmennusta, kuntokartoituksia, erilaisia valmennusryhmiä sekä muuta jäsenohjelmaa ja jopa pallopelejä, minigolfia, lastenhoitoa, solariumeja, kylpylän saunoineen ja porealtaineen. Onko kaikki tämä välttämätöntä motivoitumiseen ja kunnon kohottamiseen? Kannattaako minun liittyä jäseneksi vai voinko saavuttaa tavoitteeni vaatimattomammin panostuksin?

Jos tavoitteena on voiman tai lihasmassan hankinta, taikka kehon muokkaus timmimpään sekä kiinteämpään muotoon, on kuntosali ehdottomasti paras paikka siihen! Kuntosalin monipuolinen laitekanta, riittävät lisävastukset laitteissa sekä irtopainojen riittävyys tarjoaa mahdollisuuden riittävään intensiteettiin treeneissä. Samoin, jos Sinun on vaikeaa motivoitua treenaamiseen yksin sekä kotosalla, voi kuntosali muine treenaajineen sekä ohjauspalveluineen olla inspiroiva ja kannustava ympäristö. Myös kuntouttavaan harjoitteluun löytyvät hyvät välineet ja usein osaaminenkin kuntokeskuksen palvelutarjonnasta.

Välttämätöntä kuntosalille tai –keskukseen vääntäytyminen ei kuitenkaan ole. Jos tavoitteena on yleisen lihaskunnon kehittäminen, kiinteytyminen, painon pudottaminen ja –hallinta, kestovoiman hankinta, ryhdin parantaminen tai vaikkapa vireyden ja energisyyden lisääminen lihaskuntoharjoittelun avulla, päästään tavoitteeseen muillakin tavoin. Lihaskuntopainotteinen ryhmäliikunta, harjoittelu kotikuntoilun pienvälineillä tai kotikuntosalilla ja nivelystävällinen sekä kokonaisvaltainen vesijumppa ovat hyviä vaihtoehtoja kuntosalitreenille näissä tapauksissa.

Parhaita lihaskuntoharjoittelun pienvälineitä ovat mielestäni kasattavat käsipainot (painoja voi lisätä tai vähentää tarpeen mukaan), gymstick eli kuminauhakeppi, jumppapallo (etenkin yhdistettynä käsipainoihin) sekä kahvakuula eli girya. Edellisiä yhdistämällä saadaan monipuolinen ja kattava kotikuntosali noin sadan euron budjetilla! Myös keppi ja vastuskumi ovat varsin toimivia, etenkin taukoliikuntaan ja kuntouttavaan treenaamiseen sopivia välineitä, joilla ei kuitenkaan juurikaan kroppaa muokata ja voimaa hankita. Keppi soveltuu hyvin liikkuvuuden parantamiseen ja vastuskumi taasen kuntouttavaan treenaamiseen!

Tarvitaanko kuntosaleja siis mihinkään? Kyllä ehdottomasti tarvitaan!! Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse liittyä jäseniksi tai edes eksyä salille. Tarve, tavoite, intressit ja elämäntilanne määrittelevät kuntosalilla käymisen tarpeellisuuden. Selittely ei kuitenkaan mene ainakaan allekirjoittaneelle läpi! Jos väität lihastesi kuormittuvan riittävästi töissä ja vapaa-aikana etkä koe lihaskuntotreenin olevan tarpeellista kohdallasi, niin kannan Sinut niskasta salille. Ellet sitten ole metsuri, töissä muuttofirmassa tai varastomies vailla trukkia. Ja silloinkin kuntouttavasta ja verenkiertoa elvyttävästä treenistä olisi takuulla hyötyä.


Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

  1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat alaa koululääketieteessä
  2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
  3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA
  4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
  5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä ravitsemusterapeutit luuraa?
  6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
  7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
  8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit

  9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen media terveystiedon välittäjänä

tiistaina, elokuuta 31, 2010

Näin vältät syysflunssan

**
On taas se aika vuodesta, jolloin kaikenlainen pärskintä ja aivastelu tulevat tutuiksi meille. Flunssan voi välttää hyvällä vastustuskyvyllä eli immuniteetilla, joka suojaa elimistöä sairauksilta. Sain tänään hienon laatikon täynnä kivoja tuotteita Axellus -yritykseltä. Oli probiootteja, D-vitamiinia, antioksidantteja ja kalaöljykapseleita.

Asiantuntijalääkäri Eeva Kari kertoo, että hyvä yleiskunto ja käsihygienia auttavat pysymään terveenä, mutta vastustuskykyä voi tukea myös ravinnon kautta.

Maitohappobakteereilla, eli probiooteilla, pyritään vaikuttamaan mahalaukun ja suoliston kautta koko kehoon, sillä suuri osa vastustuskykyä ylläpitävästä järjestelmästämme sijaitsee juuri tällä alueella. Jos flunssa iskee ja joudut ottamaan antibioottikuurin, voi kuurin tueksi kokeilla maitohappobakteereita. Antibiootit tuhoavat elimistöstä niin hyviä kuin huonoja bakteereja, mutta maitohappobakteereista saa uusia hyviä bakteereja tilalle.

D-vitamiinia meidän pitää syödä. Kalan syöminen ja pillereiden otto pitää aloittaa juuri nyt, etteivät elimistön kalsidiolitasot laske liian alas. Viime aikoina on tullut esille yhä enemmän viitteitä siitä, että D-vitamiinilla on suuri rooli vastustuskyvyn tukemisessa. Eräässä tutkimuksessa ylähengitystieinfektioita oli enemmän henkilöillä, joiden veren seerumin D-vitamiinipitoisuus oli alhainen. Erityisesti astmaatikoilla ja keuhkoahtaumapotilailla D-vitamiinimäärän kasvattamisesta saattaa tutkimuksien mukaan olla etua. Tällä hetkellä 3−60-vuotiaille suositellaan D-vitaminimääräksi vaivaiset 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa ympärivuotisesti. Yli 60-vuotiaiden saantisuositusta nostettiin sentään 20 mikrogrammaan ympäri vuoden. Suomalaisten seerumin D-vitamiinipitoisuudet ovat yleensä kovin matalia ja tutkimustulokset puoltavat jopa noin 50 mikrogramman päivittäistä saantia. Auringosta kesän aikana saatu D-vitamiini riittää elimistössä 1,5–3 kuukaudeksi.

Antioksidanteilla, kuten C-, E- ja A-vitamiineilla, saattaa tutkimuksien mukaan olla merkitystä immuunijärjestelmän toiminnassa. C-vitamiinin puute mahdollisesti lisää infektioherkkyyttä. Joidenkin tutkimuksien mukaan C-vitamiini lyhentää flunssan kestoa. Erityisesti tupakoitsijat tarvitsevat C-vitamiinia enemmän kuin muut.

Hyvä käsihygienia kannattaa muistaa. Kädet kannattaa pestä aina vedellä ja saippualla. Ulkomailla ja flunssakaudella kannattaa pesun jälkeen desinfioida kädet, erityisesti ennen ruokailua. Kannattaa myös vältellä pärskijöitä, sillä flunssa tarttuu ilmasta pisaroiden mukana.

Hyvällä yleiskunnolla voidaan välttää syysflunssa. Jos yleiskunto on hyvä, on vastustuskykykin hyvä. Esimerkiksi vähäinen liikunta ja ylipaino laskevat vastustuskykyä ja saattavat pitää flunssakierteessä koko syksyn ja talven.

Lähde: Axellus -yrityksen tiedote, 26.8.2010

Muita samantyyppisiä kirjoituksia:

Mustaherukkaa kannattaa syödä sellaisenaan tai kuivattuna

D-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus

Punahattu saattaa sittenkin vähentää flunssariskiä

Maratonjuoksu ei rasita sydäntä liiaksi

**
Viime aikoina olemme saaneet lukea lehdistä harmillisia uutisia juoksutapahtumissa kuolleista alan harrastajista. Valoa tähän synkkyyteen tarjoaa äsken julkaistu saksalaistutkimus:

Maratonjuoksu on vaaratonta sydämelle

Charité-Universitätsmedizin Berlin -tutkimuslaitoksen tiedemiehet olivat panneet seurantaan 167 maratonjuoksijaa. He osallistuivat Berliinin maratoniin vuosina 2006 ja 2007.

Osallistujilla oli vähintään yksi maraton takana ennestään, he olivat keskimäärin 50 -vuotiaita, heiltä otettiin "sydänfilmit" ennen ja jälkeen maratonin sekä verikokeet.

Tuloksissa selvisi, että sydämen vajaatoiminnasta oli pienen pieniä merkkejä havaittavissa. Muutokset jäivät kuitenkin niin vähäisiksi, että ne tulkittiin ihan normaaleiksi sydämen sopeutumistoiminnoiksi kovan urheilusuorituksen jälkeen.

Kahden viikon jälkeen maratontapahtumasta kaikki mittaukset osoittivat täysin normaalia sydämen toimintaa.

Tästä syystä tutkijat kumoavat sen seikan, että maratonjuoksu olisi erityisen vaarallista sydämen toiminnalle.

Muita juttuja juoksemisesta:

Yksinkertaista pohdintaa aiheesta kuntourheilu ja hiilihydraatit

Suomen kolme Olavia

Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohje

Kirsikkajuomaa juoksijoille


maanantaina, elokuuta 30, 2010

Christer Sundqvistin terveysblogia kommentoidaan ahkerasti





**
Olen kirjoittanut terveysblogia vuodesta 2005 lähtien. Tänä aikana olen vienyt yli 2700 blogikirjoitusta lukijoitteni ihmeteltäväksi. Erinomaisen kiintoisaa on ollut huomata blogeille tyypillisen kommentointimahdollisuuden innoittaneen laajaa lukijakuntaani esittelemään omia käsityksiään käsiteltävistä terveysaiheista. Ilahduttavaa oli huomata, että mitään kauheaa vaatimusta lukijoillani ei ole kommenttien valvontaan. Melkein puolet teistä on sitä mieltä, että kommenttien nykyinen valvonta riittää. Poistan henkilöön kohdistuvat moitteet, humalassa kirjoitetut jonninjoutavat höpinät ja kommentteja, jotka eivät edistä asian käsittelyä.

Vuoden 2010 alussa blogini valittiin Suomen suosituimmaksi terveysblogiksi (Cision Media, 2010).

Jos haluatte seurata vilkasta kommentointia, teidän kannattaa vierailla näissä kirjoituksissani (suluissa kommenttien lukumäärä 19.8.2010 mennessä):








Nöyrä kiitos kommenteista!