maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Paina se kaaliisi: Syö enemmän kaalia!

**
Tässä teille kaaliruokia
, jotka ovat päätyneet klassikoiksi asti: lammaskaali, kaalikeitto, kaalilaatikko, kaalikääryleet, kaalipiirakka, kaalisalaatti, hapankaali. Silti suuri osa suomalaisista valmistaa niitä vain harvoin, jos koskaan.

Vielä vuonna 2007 lähes jokaiseen suomalaistalouteen ostettiin vuodessa ainakin yksi kaalinkerä. Viime vuonna kaalia osti vastaavasti enää 83 prosenttia talouksista. Nyt valkokaalia kuluu vain vajaa kaksi kaalinkerää henkeä kohti vuodessa. Punakaalin kulutus osoittaa pientä elpymistä, mutta savoijinkaalia on edes maistanut hyvin harva.

Viestintäpäällikkö Pirjo Toikkanen Kotimaiset Kasvikset ry:stä rohkaisee unohtamaan mahdollisen epäilevän asenteen kaalia kohtaan ja tarttumaan mehukkaana nitisevään kerään uteliaan innostuneesti. "Valkokaali, punakaali ja kurttuinen savoijinkaali ovat kuin taideteoksia. Niistä on ilo luoda syötävää hyvää, joka hellii myös elimistön hyvinvointia", Toikkanen kannustaa.

"Ihan ensiksi on opittava pois ylikypsentämisestä, jos mieli tarjota kaalia makunautintona. Keitetyn kaalin haju puolestaan on helppo muuntaa ruokahalua herättäväksi lisäämällä keitinveteen tilkka viinietikkaa tai sitruunaa. Keittämisen alkuvaiheessa pidetään kansi pois kattilan päältä", Toikkanen neuvoo.

Mukavaa vaihtelua on myös kypsentää valkokaalin lohkot uunissa paahtaen. Sivele pinta ensin kevyesti öljyllä, mausta suolalla ja pippurilla ja valele päälle hunajaa. Klassisia kaalikääryleitäkin voi vaihteeksi valmistaa modernein täyttein. Mikroaaltouunissa pehmennettyjen kaalinlehtien sisään voi kääräistä esimerkiksi vihanneksia ja fetaa yrtein maustettuna, lammasta tai riistalihaa, riisiä tai ohraa sekä sieniä. Siirapin sijaan voit valella kääryleitä uunipaiston aikana makealla chilikastikkeella.

Vähemmälle käytölle jäävät punakaali ja savoijinkaalikin ansaitsisivat tulla laajempaan käyttöön. Punakaali maistuu paitsi raasteena ja haudutettuna, myös padoissa ja laatikoissa. Vokkipannulle saat säväyttävän sekoituksen suikaloidusta punakaalista, punajuuresta ja punasipulista.

Savoijinkaali viehättää pehmeän pähkinäisellä, hienostuneella maullaan. Savoijinkaalikin sopii samoihin ruokiin kuin valkokaali. Vokkipannulla se saa loistavaa seuraa sienistä. Savoijinkaali, juusto ja pähkinät solmivat voittamattoman kolmisoinnun.

Pirjo Toikkanen antaa vinkin, miten kaaliraaste saadaan maistumaan myös lapsille. Jujuna on baanaanikastike, joka pehmentää ihanasti raasteen. Ja näin se käy: Mausta kermaviili öljytilkalla ja sitruunamehulla ja sekoita joukkoon soseutettu banaani. Yhdistä banaanikastike kaaliraasteeseen, joka voi olla valko-, puna- tai savoijinkaalia.

Keräkaalit keventävät ruokavaliota, koska niistä kertyy vain vähän energiaa, 22 - 24 kilokaloria sadasta grammasta. Vitamiineja kaaleista saa mukavasti: C-, E- ja K-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia sekä B-ryhmän vitamiineista tärkeää foolihappoa.
Kivennäisaineista merkittävin on kalsium, mutta myös kaliumia, mangaania, seleeniä ja rautaa löytyy. Kaaleissa on kohtalaisen paljon sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua, joilla on merkitystä veren kolesterolitason alentamisessa ja suolistosairauksien ehkäisyssä. Kaaleissa on myös terveyttä edistäviä flavonoideja, jotka saattavat estää karsinogeenien toimintaa. Hapankaali on tutkitusti terveysvaikutteista ruokaa, ja se sopii myös herkkävatsaiselle.

Kansanlääkinnässä kaalinlehtiä on kautta aikain käytetty ihokääreinä hoitamaan särkyjä ja tulehduksia esimerkiksi polvivammoissa ja rintatulehduksessa.

Kotimaiset Kasvikset ry:n nimeämää Keräkaaliviikkoa vietetään 5.-11. lokakuuta.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 28.9.2009

Muita ajankohtaisia Ruokatiedon (Finfoodin) huippuhyviä uutisia:

Verotettakoon vain jalostettuja piilorasvatuotteita

**
Kokki Hans Välimäki
on sitä mieltä, että mikäli hallituksen kaavailema rasvavero toteutuu, tulisi se säätää vain tuotteille ja jalosteille, joista ei päällepäin pysty sanomaan mitä ne ovat, ja jotka on jalostettu niin pitkälle, että ravinnolliset haitat ovat hyötyä suuremmat.

Michelin-tähtiä ravintolalleen kerännyt kokki pyytää hallitusta säästämään lisäverolta "rehellisesti itsenään" esiintyvät tuotteet, kuten voin, öljyn ja muut ruokiin tai leivän päälle itse lisättävät rasvat.

Oletteko koskaan kuulleet margariinileivistä? Minä olen kuullut vain voileivistä.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 28.9.2009

Muut rasvakirjoitukseni löytyvät tästä.

D-vitamiinin myrkyllisyys


**
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti! Jo yli 100 kommenttia 28.9.2009 mennessä.

Olemme elo-syyskuussa 2009 käyneet korkealuokkaista keskustelua D-vitamiinin saantisuosituksista. Keskusteluun on myös osallistunut professori Christel Lamberg-Allardt, joka kuuluu maailman arvostetuimpiin D-vitamiinitutkijoihin. Hän on ystävällisesti toimittanut meille oman arvionsa D-vitamiinikeskustelun nykytilanteesta. Hän pyytää meitä jatkamaan keskustelua ja pidättäytymään henkilökohtaisilta hyökkäyksiltä.

Ajattelin, että me voisimme jatkaa keskustelua siten, että keräämme tähän uuteen keskusteluketjuun ajatuksiamme D-vitamiinin myrkyllisyydestä. Se näyttäisi olevan se kynnyskysymys, joka estää uusien, reilusti suurempien, D-vitamiiniannosten laajapohjaisen käyttöönoton. Mikäli haluat keskustella D-vitamiinisuosituksista yleensä, voit edelleen kommentoida "vanhassa" keskusteluketjussa. Mutta tässä ketjussa toimimme aivoriihenä ja epävirallisena asiantuntijatahona professori Lamberg-Allardtille erityisesti suhtautumisessamme D-vitamiinin toksisuuteen. Keskustelumme ja ideointimme saa tilaa laajalevikkeisessä terveyslehdessä sitten aikanaan - mitäpä muuta kuin kaamosaikaan!

Professori Christel Lamberg-Allardt on ystävällisesti kommentoinut vilkasta blogikeskusteluamme 6.9.2009: "D-vitamiiniryhmä saa syksyn 2009 aikana valmiiksi selvityksenä ja ehdotuksensa siitä, millä keinoilla suomalaisten D-vitamiininsaantia voitaisiin lisätä. Ryhmä ei muuta suositusta, sillä mahdolliset muutokset tehdään pohjoismaisena yhteistyönä. Maailmalla käydään erittäin vilkasta keskustelua suosituksista. Iso-Britanniassa valmistellaan jonkinlainen konsensuslausunto, joka pohjautuu heinäkuun alussa pidetyn kokouksen keskusteluun. Heillä ei ole tällä hetkellä saantisuositusta. Reinhold Vieth oli mukana puolustamassa korkeita saantisuosituksia, mutta yleinen mielipide oli paljon maltillisempi, ja korostettiin sitä, että emme tiedä haittavaikutuksista riittävästi. Lokakuun alussa pidetään 13. kansainvälinen D-vitamiinikongressi Belgiassa (vitamin D workshop), jossa järjestetään debatti saantisuosituksista. Haluan siis korostaa, että D-vitamiinitutkijapiireissä ei olla päästy yhteisymmärrykseen sopivasta saannista. Oma käsitykseni on, että riittävää näyttöä suurten saantien höydyistä ei ole, ja niiden haitoista vielä vähemmän. D-vitamiini on toksinen aine jolla on vaikutus kalsiumaineenvaihduntaan. Se että isoissa epidemiologisissa tutkimuksissa on löydetty yhteys jonkun taudin riskin ja D-vitamiinitasojen välillä, ei tarkoita sitä että kyseessä on suora syy-seuraus. Hyvää syy-seurausnäyttöä hiukan isompien annosten suhteen on murtumien ehkäisyssä: päivittäinen 20 µg lisä voi estää luunmurtumien syntyä vanhemmalla iällä. Mutta keskimääräinen saanti Suomessa ei ole tällä hetkellä kaikilla ihmisillä riittävä – toisaalta toisten saanti voi olla erittäin hyvä. Saantisuositus tarkoittaa sitä, että väestöstä 95% saa D-vitamiinitarpeesta tyydytetyksi.

Keskustelumme yhteenveto (päivitys 28.9.2009):

Koko tätä keskusteluamme silmälläpitäen voi olla hyvä pitää mielessä, että tässä sallitaan varsin suuri vapaus esittää omia perusteltuja mielipiteitä. Yhteisen edun nimessä pidätän itselläni oikeuden poistaa asiattomia viestejä. Niitä on tullut tosi vähän. KIITOS!

Vakituinen lukijani Matti Narkia avaa pelin muistuttamalla meitä tutkimuksista ja esityksistä missä on esillä D-vitamiinin myrkyllisyyshavaintoja ja toinen ahkera lukijani Neonomide täydentää:
Selkeät yliannostustapaukset:
  • Markestad T, Hesse V, Siebenhuner M, Jahreis G, Aksnes L, Plenert W, Aarskog D. Intermittent high-dose vitamin D prophylaxis during infancy: effect on vitamin D metabolites, calcium, and phosphorus (tutkimus, 1987). Kommentti: Itä-Saksassa toteutettiin vielä huomattavasti voimakkaampia annostuksia kuin Suomessa 1950-1960 -luvuilla. Vauvat saivat kolmen kuukauden välein aina 18 kuukauden ikään asti yhteensä 35 000 µg päivässä. Ajoittaista hyperkalsemiaa lukuunottamatta, tästäkään ei seurannut mitään muita havaittavia kliinisiä terveysongelmia missään vaiheessa. Käytäntö oli voimassa 35 vuotta.
  • Fermin Barrueto, Helena H. Wang-Flores, Mary Ann Howland, Robert S. Hoffman, Lewis S. Nelson. Acute Vitamin D Intoxication in a Child. Tapausselostus missä kaksivuotias lapsi sai 600 000 KY (15 000 µg)/vrk 4 vuorokauden ajan, eli yhteensä 2 400 000 KY:ta (60 000 µg) juotuaan riisitaudin hoitoon tarkoitetun pullollisen D-vitamiinia päivässä (kahden tipan sijaan!) 4 päivän ajan. Tämä aiheutti pojalle ummetusta ja mahakipuja. Verikokeissa kalkkiarvot ja verenpaine nousivat. Munuais- sydän- tai neurologisia sivuvaikutuksia ei todettu
  • Vieth R, Pinto T, Reen BS, Wong MM (2002) - tapausselostus Lancet -lääkärilehdessä. Kommentti: D-vitamiinin myrkytystila siitä syystä, että sokeriin oli vahingossa joutunut suuria määriä D-vitamiinia. Isä ja poika saivat peräti 1 700 000 KY (42 500 µg)/vrk 7 kk ajan pöytäsokerissa, joka sisälsi 21,4 mg D3-vitamiinia grammassa sokeria. Myrkytys aiheutti munuaisten kalkkiutumista ja väliaikaisen munuaisten vajaatoiminnan
  • Taskapan, Vieth, Oreopoulos, 2008 - tapausselostus International Urology and Nephrology -lehdessä. Kommentti: Myrkytystapaus, jossa 77-vuotias nainen on vahingossa ottanut 50 000 KY D2-vitamiinia päivittäin kahden vuoden ajan. Tarkoitus oli ottaa tuo megaluokan annos D2-vitamiinia kerran viikossa.
  • Rajesh Joshi (2009): Hypercalcemia due to Hypervitaminosis D: Report of Seven Patients. Kommentti: Intiassa pikkulapset olivat vahingossa syöneet valtavan suuria annoksia D-vitamiinia.
  • Stephenson DW, Peiris AN (2009): The lack of vitamin D toxicity with megadose of daily ergocalciferol (D2) therapy: a case report and literature review. South Med J. 2009 Jul;102(7):765-8. Kommentti: 56-vuotias nainen oli käyttänyt ravintolisänä 150000 KY (3750 µg) D2-vitamiinia (ergokalsiferolia) päivässä 28 vuoden ajan ilman minkäänlaisia myrkyllisyyteen viittaavia oireita.
Sunnuntaina 13.9.2009 Helsingin Sanomat kirjoitti: "Lamberg-Allardtin mielestä ei voida ajatella, että kaikki söisivät lisävalmisteita, vitamiinipillereitä... Se pitää saada ravinnosta, siihen pyritään." Matti Narkian mielestä tämä varmaan pitkälti selittää nykyistä hämmennystä ja "suurien" D-vitamiiniannosten vastustusta. Ei haluta pillereitä. Mutta minkäs teet, jos D-vitamiinipuutoksen ehkäisyyn eli yli 80 nmol/l 25(OH)D-tasoon täällä pohjoisessa tarvitaan talvella eri arvioiden mukaan ainakin noin 50-125 µg D3-vitamiinia päivässä, ehkä enemmänkin? Ei tällaista määrää mitenkään voi saada ruoasta. Ei maitotuotteisiin eikä ravintorasvoihin voida sellaisia määriä D-vitamiinia lisätä, että D-vitamiinin saantitavoitteet talvella täyttyisivät! Teknisesti lisäys tietysti vielä onnistuisi, mutta koska lisättävä määrä olisi niin suuri, saannin hajonta voisi kasvaa vaaralliseen suureksi. Jotkut eivät edelleenkään saisi tarpeeksi ja joillakin toisilla saanti voisi nousta lähelle myrkyllisiä määriä. Neonomide on samaa mieltä: "Niin, eihän sitä voida ideologiaksi kutsua, että sekin ainoa elintärkeä ravintoaine mitä saa merkityksellisiä määriä VAIN AURINGONVALOSTA kesäkuukausina täällä 60 leveyspiirin pohjoispuolella, pitäisi ottaa auringonvalon puutteen aikana purkista. Ei meitä erityiskohtelun tarvitsijoita ole kuin noin 20 miljoonaa - meidän pohjoismaalaisten lisäksi lähinnä saamelaisia ja inuiitteja." Tämä Lamberg-Allardtin arkailu joutuu hieman outoon valoon sanottuaan näin 20.10.2008: "Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan päivittäisen D-vitamiinisaannin tulisi olla ennen 70 ikävuotta 7,5 µg/VRK ja 10 µg/VRK sen jälkeen. Tällaisella saannilla elimistön D-vitamiinin tarve ei tule koskaan turvattua ilman riittäviä erillisiä D-vitamiinilisiä tai 'etelän aurinkolomia'. Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2004 laatimat suositukset ovatkin aikansa eläneitä eivätkä nykytiedon mukaan turvaa väestön D-vitamiinin tarvetta." Ravitsemustieteilijä Anssi Manninen epäilee Lamberg-Allardtin vaihtaneen "tallia". Matti Narkia kysyy: "Miksi suomalainen D-vitamiinitutkija sanoo täällä ja Hesarissa yksinään haastateltuna aivan toista kuin kirjoittaessaan tieteellistä artikkelia yhdessä muiden tutkijoiden kanssa?" Neonomide ei ota kantaa tähän kysymykseen, mutta pyytää lukemaan Anssi Mannisen teorian: "Tässä juttussa myötäillään akateemisessa hierarkiassa ylempänä olevia henkilöitä uraputken vauhdittamiseksi." Lapaluu on huolissaan omasta ja kansakunnan terveydestä, sillä medioista saa vain virallista tietoa, joka voi joskus viedä meidät ennenaikaisesti hautaan. Onko Pekka Puska niin läpeensä paha, että on valmis saattamaan oman kansansa kurjuuteen, jotta voisi pitää yllä myyttistä mainettaan? Kummitus lupaa lyödä lääkäreitä päähän netillä.
Viimeisimmässä kansainvälisessä D-vitamiiniseminaarissa 334 tutkijaa päätyi siihen, että ruokavalio ei ratkaise D-vitamiinin saannin vähyyden ongelmaa, mutta yhden suomalaisen tutkijan mukaan ravinnon pitää riittää. Neonomide on vastuullisena kansalaisena kysymässä: "uskoako 334 tutkijaa vaiko yhtä suomalaista dosenttia?" Juppejänis on tätä mieltä: "Minusta tuntuu, että D-vitamiini on jäänyt tämän Suomessa viime vuosina velloneen vitamiinikeskustelun uhriksi. Suurin ongelma tuntuu olevan siinä, että Suomen viralliset terveystahot ovat linnoittautuneet sen ajatuksen taakse, että normaaliruoasta on saatava kaikki tarpeellinen ja kaikki muu on hömppää. Kun lisäksi D-vitamiinin asiaa etunenässä ajavat sellaiset henkilöt, kuten tohtori Tolonen ja A**** H*******, niin ns. viralliset tahot näkevät punaista ennen kuin lause loppuu. Siitä kiveen hakatusta totuudesta ja kaivetus poterosta on äärimmäisen vaikea luopua, vaikka asia olisi kuinka tärkeä. Silloin ne epäilevät äänet kuuluvat voimakkaampina kuin kuin se kaikki muu positiivinen tutkimusmateriaali. Tämä kaikki on surullista, mutta kuten edellä on jo todettu - tätä menoa on aivan sama mitä 2012 suositetaan virallisilta tahoilta - juna meni jo!" Diurnal Critter on viime aikojen virallisista D-vitamiinilausunnoista saanut sellaisen käsityksen, että saantia pyritään toisaalta parantamaan, mutta sitä ei mieluusti tehtäisi lisäravinteilla. Herää kysymys, kuinka sitten? Ilman ravintolisiä on vaikeaa päästä näillä leveysasteilla Lamberg-Allardtinkin suosittelemille 70-80 nanomoolin tasoille. Ruokaan sitä voidaan taas lisätä, mutta nostoa vastustaneiden joukosta jopa Tuohimaa on ainakin aiemmin pitänyt pillereiden syömistä järkevämpänä vaihtoehtona. Tuttu ravitsemuspoliittinen kahtiajako. D-vitamiinin pitäisi olla kuitenkin selvä poikkeus tässä politiikassa. Ravinnostahan emme voi millään saada samansuuruista annosta mitä auringosta. Tiedämme myös että vaalea ihonväri on pitkälti D-vitamiinin tarpeen aiheuttama sopeutuma. Pohjoisimmista kansoista lähinnä Alaskan inuiitit ovat voineet säilyttää tummuutensa, he saivat tarpeeksi D-vitamiinia ravinnosta kun sattuneesta syystä söivät jatkuvasti mereneläviä, sanoo Diurnal Critter. Suomessahan ryhdyttiin näkyviin toimenpiteisiin riisitaudin ehkäisemiseksi, 1940-luvulla suositeltiin alle kolmivuotiaille lapsille 100 µg päivässä. Annosmäärien tiputus tapahtui vasta 1964 (lähteenä mm. Lamberg-Allardt). Myrkytyksistä ei ole ainakaan kirjallisuudessa puhuttu, mutta suomalaisessa keskustelussa se esiintyy usein. D-vitamiiniaihe on kyllä loppujen lopuksi yllättävän monitieteellinen: Evoluutiobiologia kohtaa genetiikan, historian ja antropologian. Viranomaissuosituksia ja -lausuntoja ymmärtääkseen pitää kai olla myös lingvisti tai omata jonkinlaista käsitystä tieteensosiologiasta, psykologiasta, viestinnästä ja yhteiskuntapolitiikasta. En viittaa edes yksinomaan uusimpiin kannanottoihin viranomaisten taholta. Diurnal Critter kokee tällä erää nihkeän viranomaiskannan moittimisen kansalaisvelvollisuudekseen. Viranomaiset jarruttavat kehitystä ja vaarantavat lukuisten terveyden monista tässä blogissa mainituista syistä. Samalla seuraava mahdollisuus tehdä asialle jotain konkreettista lykkääntyy vuosikausiksi, ellei jopa vuosikymmeneksi. Jos byrokratiassa ei saada kerralla muutosta sitä on vaikea saada aikaan seuraavana päivänä. Tohtori Matti Tolonenkin on lausunut mielipiteensä tästä D-vitamiinisuositusfarssista ja se on luettavissa tässä: D-vitamiini ja tutkijoiden hämmennys.

Neonomiden mukaan tutkimustieto D-vitamiinin myrkyllisyydestä on tähän mennessä ollut harvinaisen yksiselitteistä: D-vitamiinimyrkytys on niin harvinaista ja vaatii niin surrealistisia annoksia PITKIÄ aikoja, ettei sillä ole juuri mitään kliinistä merkitystä. Sitä varten tätä keskustelua käydään. Väitteet D-vitamiinin myrkyllisyydestä näyttävät toistaiseksi kovin heikoilta - lähes o-l-e-m-a-t-t-o-m-i-l-t-a. "Jos Itä-Saksan tai SUOMEN vuosikausia kestäneet käytännöt D-vitamiinin hirviöannoksineen eivät riitä vakuuttamaan suhteellisesta turvallisuudesta, ei voi mitään", Neonomide huomauttaa ja jatkaa: "Olennaista D-vitamiinin myrkyllisyydessä on lähinnä se kuinka munuaisten ulkopuolinen kalsitroli muodostuu. Se on todennäköisin D-vitamiinin myrkyllisyyden mekanismi, koska munuaisten muodostaman kalsitriolin hapetus (hydroksylaatio) on hyvin tarkkaan säädeltyä." Nimimerkki MLT:n mielestä D-vitamiinin myrkyllisyys on hieman huono keskustelun aihe. Faktoista ei oikeastaan voi keskustella kun niistä on oikeasti vaikeata olla mitään mieltä. Matti Narkia on samaa mieltä. Faktoja asiasta on jo aika lailla, ne puhuvat puolestaaan. Ei tässä asiassa henkilökohtaisilla ajatuksilla ja mielipiteillä ole juuri merkitystä. Valtsu ei ole huolissaan suurennetuista D-vitamiinisuosituksista, jotka näillä näkymin eivät tule yltämään lähellekään myrkyllisyysrajaa. Tuntuu muuten siltä, että tähän mennessä Neonomide on saanut suoraan tai välillisesti jo aika ison joukon ihmisiä ottamaan entistä suurempia D-vitamiiniannoksia. Ja joukko vain kasvaa. Lumipalloefekti taitaa olla oikein mukavasti käynnissä. En tiedä miten tosissaan Tutkija sanoo tämän: "D-vitamiinin hyödyntäminen elimistössä on yksilöllistä ja tämä asia vaatii pitkäjänteistä tutkimusta. Mielestäni D-vitamiini-intoilijat voivat hyvin jatkaa kokeiluaan isoilla annoksilla. Jos ei muuten niin saamme ainakin jossain vaiheessa pitkäaikaisia kokemuksia näistäkin."

Henri arvioi parhaimmaksi pelkistää kysymyksen D-vitamiinin myrkyllisyydestä seuraavasti: Onko 15 min aurinkoa kokovartalolle myrkyllistä? Sillä Hollis et al. (2005) osoittivat tutkimuksessaan, että vaaleaihoinen tuottaa ihossaan 30 minuutin aurinkoaltistuksessa jopa 20000 IU:ta (=500 µg) D3-vitamiinia. Tämä annos on 66,7-kertainen suomalaiseen saantisuositukseen verrattuna. Vastaava tutkimustulos on havaittu myös useissa muissa tutkimuksissa. Henri sanoi: "Toisaalta yli 175 nmol/l pitoisuuttakaan ei suositella, vaikka hyperkalsemia alkaa uhkaamaan vasta paljon suuremmilla arvoilla (> 600 nmol/l)." Tämä on Neonomiden mukaan totta. Reilusti yli 175 nmol/l alkaa olla jo vähän harmaampaa aluetta. Monille kroonisesti sairaille tuo taso voi olla vielä perusteltu, mutta suurin osa D-vitamiinitutkimuksista ei ole tutkinut edes mihin tuota korkeammat tasot assosioituvat. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että 125-175 nmol/l on paras haarukka ja tasot kannattaa pitää tuossa linjassa ympäri vuoden. Westie on tavoilleen uskollisesti kriittinen: "Nyt kuitenkin ollaan ajattelemassa että ravinnon kautta otettu D-kapseli on oikea ja täysin riskitön tapa korjata auringonvalon puute. Onko se? Löytyykö vastakkaisia todisteita? Ravinnossa voi olla mukana aineita (kuten butyraatti) jotka vahvistavat ravinnossa tulevan D-vitamiinin vaikutusta, niin voiko silloin olla jotain riskiä nauttia kovin suuria määriä D-vitamiinia esim. ravintolisänä? Ennen ravinnon kautta saadut D-vitamiinimäärät ovat toki olleet suuremmat kuin nykyään, mutta ei kuitenkaan voida puhua useista kymmenistä µg:sta vai voidaanko? Ja toisaalta koska esim. valtimotauti oli ennen hyvin harvinainen niin D-vitamiini näytti myös riittävän paremmin." Kummitus purkaa ahdinkoaan: "Niin, pitääkö 'terveen' ihmisen nappailla öljypilleriä lopunikää? Ei siinä mitään, ihminen on soveltava apina. Ravinto muokkaa, ihminen muokkaa ravintoa. Vaikea jättää pois toistaiseksi, tell me."

Nimimerkki MLT pitää Christel Lamberg-Allardtin kommenttia hieman epärehellisenä: Ei D-vitamiini ole mikään uusi lääke, jonka teho ja myrkyttömyys pitäisi todistaa. Neonomide kertoo D-vitamiinitutkimuksen jättiläisen Reinhold Viethin sanoneen, että D-vitamiinin turvallisuudesta vaaditaan JOKA TAPAUKSESSA kohtuuttomia määriä näyttöä verrattuna tutkituimpiinkin lääkeaineisiin, ennenkuin suosituksia aletaan tarkistamaan. "Tieteen" taakse on erittäin helppoa piiloutua - etenkin jos mitään yhteisiä standardeja vaikkapa "myrkyttömyydelle" ei ole olemassa. Hölmöläisten hommaa, jossa kärsijöinä ovat KAIKKI IHMISET. Seppo muistuttaa eläkkeellä olevan radiologi Timo Kuuselan kannanotosta toisessa keskustelussa: "Viranomaiskatsannon ja reaalimaailman välinen kuilu on ammottava. Viranomaiskatsanto on maailmanlaajuinen riippuvuuksien ja lobbausten viidakko. Neljä kulunutta vuosikymmentä on tästä riipaiseva esimerkki. Konttoreissa ja kokoustamisissa sovittuja päätöksiä katsellaan epärealismin silmälasein tuloksia arvioitaessa. Syy vyöryy potilaan harteille! Tästä ajattelumallista saa vähän käsitystä lukemalla sen pitkän keskustelun, joka on käyty D-vitamiinin (hormonin) tiimoilta Christer Sundqvistin blogista. Ajattelutapa noudattelee kaavaa, jonka mukaan on tehtävä vuosikymmenien seurantoja, jottei "yksikään hukkuisi" eli saisi jotakin haittoja tässä tapauksessa halvan ja harmittoman lisäaineen nauttimisesta (D3-vitamiini). Samanaikaisesti tuhannet ja taas tuhannet kärsivät puutteen seurauksista. Kärsijöitä ovat ihan virallisesti hyväksyttyinä mm vanhukset lonkka- ym murtumineen, mikä puolestaan on kalpea esimerkki niistä mahdollisuuksista, joita harkittuun D3-vitamiinihoitoon kätkeytyy. Kyllä yksilö on näissä kuvioissa voimaton. Oman näkemykseni mukaan yksilönvastuu omasta terveydestä ylittää viranomaisvastuun ja suositan kevyin sydämin terveyttä edistävää kansalaistottelemattomuutta." Neonomide alkaa hermostua: "Enpä tiedä voinko vääntää asiaa enää enempää rautalangasta: suomalaiset tutkijat/professorit näyttävät olevan mestareita sekä puhumaan itseään pussiin ja todennäköisesti myös huijaamaan itseään vuodesta toiseen. Olen eettisesti ajattelemaan pyrkivänä kansalaisena hyvin pettynyt tällaiseen pelleilyyn." Ja Neonomide jatkaa vielä: "Luulenpa että ihmisiä pitää oikeasti alkaa kuolemaan - todennäköisesti pikkulapsia - kunnes viranomaistahot alkavat reagoida. Jos silloinkaan. Tällaisina hetkinä koen valtavaa häpeää siitä, että olen suomalainen. Syljen eduskuntatalon, yliopistojen ja THL:n suuntaan. Haistakaa yksinkertaisesti paskat."

Tuttu blogikommentoijani "Terveyskeskuslääkäri" intoutuu tällaiseen vuodatukseen: "Käsittämätöntä on minun mielestäni Lamberg-Allardtin varovaisuus. Napsikaa talvikuukausina D3-vitamiinia (50-100 µg) niinä päivinä jolloin ette syö tuoretta kalaa. Tulkaa muutkin lääkärit ulos kaapeistanne ja sanokaa mitä tässä olisi paras tehdä." Toinen tuttu blogikommentoija "Neonomide" vastaa tähän: "Erinomainen avaus! Omien virheiden myöntäminen ei ehkä ole nopein tapa voittaa muiden kunnioitus puolelleen, mutta se on joskus ainoa tapa saada muut kyseenalaistamaan itsestäänselvänä pidettyjä asioita."

Minun blogiani lukee myös valveutuneita koululaisia, sillä 16-vuotias koululainen kysyy: "Kun lukee tätä keskustelua tulee mieleen ajatus: Onko meitä huijattu nauttimaan mahdollisimman vähän D-vitamiinia -> jotta emme tulisi liian terveiksi -> ja lääkkeitä ei menisi tarpeeksi kaupaksi? Onko ihan väärä ajatus?" Neonomide on sitä mieltä, että kyseessä ei ole salaliitto, vaan pikemminkin kyseessä on ideologinen ongelma, joka ohjaa terveystieteellisestikin koulutettuja erittäin paljon. D-vitamiini kytketään hanakasti tähän myrkyllisyysasetelmaan. Vaikka lääketieteen ja terveysalan ihmiset ovat yhteiskunnan koulutetuinta ja mahdollisesti eettisesti vastuullisinta porukkaa, hekin ovat vain ihmisiä. Ihmisillä on voimakas taipumus ajatella hyvin kollektiivisesti. Objektiivisimmillakin ihmisillä on ns. "confirmation bias", eli heillä on taipumuksena uskoa asioihin joista heillä on jo VALMIS MIELIPIDE. Tätä erinomaisen ja riippumattoman mielen tuottamaa käsitystä sitten voimistetaan ajattelemalla kuten kaikki muutkin, eli keräämällä "helppoja pisteitä" vetoamalla ihmisten tunteisiin, tässä esimerkissä lässytyksellä D-vitamiinin myrkyllisyydestä. Kyse on vähän kuin Kafkan oikeudenkäynnistä - jos sinua (D-vitamiinia) ei ole vielä saatu kiinni myrkyllisyydestä, kuten tuulesta temmatut lääkiksen oppikirjojen luvut väittävät, niin ei olla vain tutkittu asiaa tarpeeksi. Tällainen ajattelu valitettavasti tuo mukanaan paljon elämälle vierasta, kuten turhaa apatiaa, kohtalonuskoa ja epätieteellistä toiveuskoa että "emme voi muuta kuin luottaa lääkäreihin" vaikka lääkärit eivät juuri tutki, he tottelevat käypähoitoa. Järjestelmä ohjaa AINA sen piirissä operoivia ihmisiä toimimaan sen arvojen, sääntöjen ja moraalijärjestyksen palkitsemin tavoin JA rankaisee toisinajattelusta. Neonomide huomauttaa vielä tärkeästä seikasta: "Tämä ja moni muu asia riippuu olennaisesti siitä, miten tieteelliset vertaisarviointilehdet toimivat - esimerkiksi ihotautialan erikoislehdet eivät ole 2000-luvulla julkaisseet tiettävästi YHTÄÄN D-vitamiinitutkijan artikkelia, jossa tämä pääsisi selostamaan miten D-vitamiini toimii. Aniharva lääketieteen haara on yhtä voimakkaasti kaupallisesti sitoutunut kuin ihotautitiede eli dermatologia. Kuitenkin JUURI ihotautialan tutkijat, lääkärit ja hoitajat omaavat julkisuudessa KAIKEN auringonvaloa koskevan auktoriteetin ja väittävät alituisesti häränkiekkoa, että D-vitamiinia saa riittävästi kämmenen kokoiselta alueelta vartissa. Asioihin ei ole yksinkertaisia vastauksia, mutta kaikenlainen auktoriteettiusko on vaarallista."

Matti Narkia on harmissaan kun uuden, nopeasti lisääntyneen ja yhä lisääntyvän D-vitamiinitutkimustiedon perusteella USA:ssa jo puuhataan uusia suosituksia. Euroopassa asiasta keskustellaan kuumeisesti ja Suomessakin jopa maallikkopiireissä käydään ennennäkemättömän, suorastaan sensaatiomaisen vilkasta keskustelua D-vitamiinista. Ollaan liikuttavan yksimielisiä uusien suositusten tarpeesta. Ja mitä vastaa tähän Suomen byrokratia? Joo, lakonisesti todetaan, että uusia suosituksia ei tule ennen vuotta 2012! Ei sellaisella byrkokratialla, joka ei kykene mukautumaan muuttuneiden olosuhteiden tarpeisiin, ole mitään virkaa. Lamberg-Allardt voi olla huippututkija, mutta ei hän tutkijan hattua ja vastuuta ole tässä keskustelussa kantanut! Maailmalta löytyy kokonainen liuta huippututkijoita, jotka vastuunsa tässä asiassa ovat tunteneet. Matti Narkia ei ole ylettömän huolissaan kuitenkaan: Ei Suomen byrokratia tiedon etenemistä loputtomiin pysty estämään.

Matti Narkia sanoo oivallisesti: "Jos uusia suosituksia todella joudutaan odottamaan vielä kolme vuotta eli vuoteen 2012, niin taitaa olla jokseenkin yhdentekevää tuleeko niitä lainkaan. D-vitamiinitietämys on vajaassa vuodessa lisääntynyt niin huimasti, ja asiasta keskustellaan joka puolella, että jos uusia suosituksia ei pikaisesti ala kuulua, sekä suositukset että niitä 'valmisteleva' organisaatio jäänevät tulevaisuudessa ansaitusti täysin huomiotta. Tämä voi tarkoittaa esim. sitä, että virallisen organisaation rinnalle voi syntyä yksi tai useampia aluksi epävirallisia organisaatioita, jotka antavat omia suosituksiaan päivittäen niitä tarvittaessa riittävän nopeassa tahdissa. Jos näissä uusissa organisaatioissa on mukana arvostettua asiantuntemusta, ei vanhalla byrokratialla ajan oloon ole mitään mahdollisuuksia, ellei sen toiminta oleellisesti kohene." Neonomide antaa tälle Narkian tilannekatsaukselle kaiken tunnustuksen. Tosin hän ei usko että tuollaista kilpailevaa organisaatiota Suomen kaltaiseen yhden totuuden maahan muodostuisi aivan heti. Mitä enemmän Neonomide on lukenut tieteellisiä ja popularisoituja linjanvetoja, sitä enemmän hän on oppinut näkemään kusetusta kaikkialla aina sanavalinnoista lähtien. Kaikella tällä kiertelyllä/epäsuoralla valehtelulla on tarkoituksensa: VASTUUN välttely!!! Olisihan se ikävä huomio koko kliinisen lääketieteen kannalta, jos KOKO väestön näkökulmasta olisikin ilmeistä että alle 100 µg:n annokset PÄIVÄSSÄ eivät riitä talvisin millään kaikille edes pitämään yllä V-I-R-A-L-L-I-S-I-A tavoitetasoja >80 nmol/l, minkä karun tiedon suurin osa parhaimmista ja laajimmista annosvastetutkimuksista yksiselitteisesti kertoo. Elämme keskellä todennäköisesti suurinta länsimaisen lääketieteen munausta ja usko perusterveyskeskuslääkärien vitamiinituntemukseen tuntuu edelleen lähes horjumattomalta. Huokaus. Emme siis tiedä kumpaa kritisoisimme enemmän - ihmisten aivojen matemaattisten solujen äkkikuolemaa D-vitamiinin suhteen vaiko lääkäriuskontoa. Kummatkin ovat yhtä syyllisiä tähän tragediaan. Neonomide muistuttaa taas: "KÄYTTÄKÄÄ nyt hyvät ihmiset järkeänne ja KYSYKÄÄ miksi 120-kiloinen kehonrakentaja tarvitsisi 7,5 µg päivässä ja 2-kiloinen KESKONEN 10 µg???" Tässä ei ole taustalla mitään "maagista supertietoa" joka välittyy "täydellisen biolääketieteellisen informaation" kautta lääkiksen tai farmakologian opiskelijoille ja asiantuntjioille sellaisenaan. Taustalla on puhdas typeryyden, ennakkoluulon ja sokean auktoriteettiuskon itseään ruokkiva kehä.

Sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri Pekka J Nykänen on todennut potilaillaan tämän tästä matalia 25-OH-D3-vitamiinipitoisuuksia (arvot alle 40 nmol/l) ja asianmukainen korvaushoito on aloitettu. Erityisesti kasvaville lapsille ja nuorille pitäisi varmistaa riittävä D-vitamiinin saanti. Neonomiden mukaan kannattaa ottaa huomioon että suomalaisista ilmeisesti lähes 50% omaa talvisin ALEMMAT tasot kuin 40 nmol/l. Taitaa tulla erikoislääkäri Pekka Nykäsellä mukavasti työsarkaa, kun vastaanotolle jonottaa 2,3 miljoonaa suomalaista??? Nykypäivän lääkärin pitäisi Henrin mielestä ymmärtää, että kalsidiolipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon siinä missä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin. Luultavasti osa lääkäreistä osaakin jo toimia näin, mutta ei ole pahitteeksi, jos vie vaikka mukanaan vastaanotolle Ilari Paakkarin artikkelin vakuuttaakseen lääkärin testin hyödyllisyydestä. Äitiliini haluaa sanoa mielipiteensä: "Lääkäreistä vielä. Hehän ovat vain lääketehtaiden renkejä ja aivopesty (suurin osa) näitä lääkefirmoja ihannoimaan. Kannattaa käyttää omaa järkeään. Ja seurata veteraaniurheilija blogia. Kiitos tästä."

Juppejänis -nimimerkki sanoo: "Suomalaisten D-vitamiiniasiantuntijoiden puheissa minua häiritsee kaikkein eniten se, että kukaan ei ole vielä suostunut päästämään suustaan epämääräisen vihjailun lisäksi mitään konkreettista lukutietoa. Mikä heidän käsityksensä mukaan on toivottava D-vitamiinitaso veressä? Kuinka paljon D-vitamiinia on liikaa?" Juppejänis esittää erinomaisia kysymyksiä. Nimimerkki IOP antaa ydinkysymyksille täyden tunnustuksen. Juuri tästä on kysymys. Kun kellään ei ole tietoa mikä D-vitamiinitaso pitäisi olla. On arvailuja ja muita mielipiteitä. Juuri siksi, tämä vaatii tarkempia tutkimuksia, jotka ovat muuta kuin lyhytjänteiset kokeilut. Toivon mukaan kohta ymmärrämme mitä D-vitamiini todella tekee, mitkä ovat sen annoskoot, mikä on yksilöllinen vaihtelu ym. Neonomide muistuttaa siitä, että D-vitamiinilisänä käytetään Pohjoismaissa usein kalanmaksaöljyä, jonka A-vitamiini tunnetusti heikentää D-vitamiinin toimintaa elimistössä.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen muistuttaa viimeaikaisista tutkimuksista, jotka osoittavat D-vitamiinipitoisuuksien nousevan veressä merkittävästi statiinihoidolla (esim. Am J Cardiol. 2007 Apr 1;99(7):903-5 tai Cardiovasc Drugs Ther. 2009 Aug;23(4):295-9). Useimpien statiinin käyttäjäkansalaisten kohdalla tämä saattaa olla hyvä asia. Entäs sitten niiden osalta, jotka saavat D-vitamiinia paljon (toki pienen pieni vähemmistö) ja käyttävät statiinia? Olisiko mahdollisesti suurennetun D-vitamiinisuosituksen myötä näillä statiinia käyttävillä henkilöillä myös suurempi riski saada myrkytysoireita? Pitäisikö statiinipotilaille antaa eri suositus?


Keskustelu jatkukoon vilkkaana!

Näissä blogikirjoituksissani olen käsitellyt D-vitamiiniasiaa:

torstaina, syyskuuta 24, 2009

Veteraaniurheilijan lukuvihjeet


*
Olen saanut palautetta lukijoiltani. Vaatimattomasta blogistani kuulemma pidetään. Sivustoni on kuitenkin kasvamassa niin laajaksi, että sieltä on vaikea löytää luettavaa. Lukuinnostanne kertovaa palautetta on mukava saada ja teen parhaani, jotta luettavaa riittää. Tässä vähän tietoa siitä miten voitte lukea näitä juttujani. Näillä näkymin blogisivuni aineisto pysyy maksuttomana. Jos lainaatte tekstejäni omiin kirjoituksiinne, arvostaisin lähteen mainitsemista (Veteraaniurheilijan blogi / Christer Sundqvist, 2009) ja internetlinkin käyttöä. Näen sitten laskuristani mitkä asiat kiinnostavat teitä ja laajaa lukijakuntaani. KIITOS!

Ensi kertaa sivuilleni eksyvä voi kokea melkoisen informaatioähkyn. Näillä sivuilla on nimittäin valtavasti tietoa. Olen 2.6.2009 mennessä kirjoittanut 1492 juttua ravinnosta ja terveydestä. Sivujani luetaan hämmästyttävän ahkerasti: 50-100 lukutapahtumaa tunnissa.

Voit lukea näitä juttujani monella eri tavalla:

a) Lue kaikkein tuoreimmat jutut. Seuraan ajankohtaista ravinto- ja terveyskirjoittelua koko ajan. Sijoitan uusimmat jutut blogin pääsivulle niin, että ylinnä on aina kaikkein tuorein uutinen. Selailemalla blogia alaspäin, kohtaat vanhempia juttuja. Pääsivun alalaidassa on Vanhemmat tekstit -linkki, joka vie muiden aiemmin kirjoittamieni tekstien pariin. Joka ei jaksa vierittää sivua alaspäin tarvitsee reipasta ulkoilmaa puolisen tuntia. Sitten jaksaa taas sivujani vierittää alaspäin.

b) Lue kaikkein suosituimpia juttujani. Jos haluat mennä porukan imun perässä, niin luet niitä kaikkein suosituimpia juttujani. Tässä muutama esimerkki:
Terveellisiä rasvaisia ruokia, Potkua protskuista!, D-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus, D-vitamiinin myrkyllisyys, Alakarppauskeskustelut karahtaneet kiville, Antti Heikkilä teki rikosilmoituksen Diabetesliitosta, Kaikki maailman laihdutusdieetit, Sydän ei tykkää länsimaisista pöperöistä, Proteiineista hyötyä painonhallinnassa, Suomalainen media kusettaa meitä, Ruotsissa tapahtuu kummia ravitsemusrintamalla, Jälkikaikuja keskustelusta Suomen Akatemiassa 9.2.2009, Pirteitä ravitsemusaiheisia blogeja, Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH, Mikä ihmeen melamiini?, Manuel Uribe jatkaa laihdutustaan, Diabetes kuntoon, Minkä dieetin valitsen?, Margariinia vai voita?, Kerro menestrystarinasi, Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?, Ruokavalioiden TOP78, Diabeetikon ruokavaliosuositukset pysyivät entisellään Suomessa, Lihavuus ja moraali, E621 - maukas lihottaja, Aloe vera - pelkkää vettäkö?, Ruotsalaisille aikuistyypin diabeetikoille hyväksytty uusi hoitomuoto, Peruna, pasta ja riisi pois?, Terrorisoiko suolisto elämääsi?, Vahva näyttö liikunnan merkityksestä painonhallinnassa, Lisää Coc-Colan veden ylistystä, Taas mennään munalla töihin, Hämmentävä uutinen Herbalife -tuotteista, Kasvuikäisen painonnostajan painonpudotus, Potkaise aineenvaihdunta käyntiin!, Ravitsemus herättää tunteita, Syökö Suomessa terveellisesti 3 eurolla / päivä?, Aforismeja, Kaamea yhdistelmä: Pimeä ja MBO!, Mitä tarkoittaa urheilijan sydän?", Kuntoilijan pieni ravinto-opas, Alppihiihtäjän ravinto-opas", Muuttuva arkemme,

c) Selaile juttuja joita olen vienyt sisällysluetteloon: Löydät eräästä toisesta blogistani erityisen sisällysluettelon, johon olen kerännyt kaikki ravintoon ja terveyteen liittyvät juttuni. Julkaisen aika ajoin päivitettyjä sisällysluetteloja sivuillani olevista kirjoituksista. Ne on järjestetty aihepiirin mukaan, esimerkiksi: Vitamiinit ja mineraalit, Urheilijoiden valistustyö, Terveysvalistusta, Ravintotutkimus, Laihdutusjuttuja

d) Lue juttuja vain tietystä aihepiiristä. Oikeanpuoleisesta marginaalista löydät kohdan "Näitä Avainsanoja olen käyttänyt". Voit siitä helposti valita sopivaa luettavaa tietystä aihepiiristä. Esimerkiksi jos sinua kiinnostaa kolesteroli, silloin klikkaat avainsanaa "kolesteroli".

e) Lue vain uusimpia juttuja. Oikeanpuoleisesta marginaalista löydät"Tuoreita omia juttuja arkistossa" -kohdan. Näet otsikosta sen ensimmäiset sanat ja saatat näin innostua uusia juttujani lukemaan.

f) Voit myös hakea minkä tahansa sanan perusteella tietoa blogistani.
Tätä palvelua kehittää Google -niminen yritys ja siksi tässä blogissani on aika hyvä hakutoiminto.

g) Voit lukea juttujani lehdistä. Kirjoitan säännöllisesti eri terveyslehdissä. Löydät juttujani mm. Juoksija -lehdessä, Terveys Hymyssä, Suomen Potilaslehdessä, Kunto & Terveys -lehdessä

h) Voit lukea kuukausittain ilmestyviä ravintouutisiani. Olen jo kolmen vuoden ajan julkaissut halukkaille erityisiä (ilmaisia) ravintouutisia, joissa on PDF-tiedostona luettavissa blogeissa käsittelemiäni asioita. Tällä uutiskirjeellä on yli 2000 tilaajaa. Uutiskirjeiden varasto löytyy täältä.

i) Voit lukea kirjojani. Erityisesti kirjaani "Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta" olen sijoittanut näitä ajankohtaisia blogikirjoituksiani. Älä anna kirjan otsikon hämätä. Kirja soveltuu luettavaksi vaikka ei olisi lainkaan kiinnostunut urheilusta. Tässä kätevä TILAUSLOMAKE

Mukavia lukuhetkiä!

Limsavero

**
Iltasanomat kirjoittaa tänään
(24.9.2009), että Yhdysvaltain presidentti Barack Obama saattaisi tukea makeiden virvoitusjuomien verotusta sen takia, että ne ovat liikalihavuuden merkittävä osatekijä. Obaman mielestä ideaa pitäisi tutkia. Obama viittaa tutkimustietoon liikalihavuudesta. "Siitä ei ole epäilystäkään, etteivätkö lapsemme juo aivan liikaa limonadeja", Obama sanoi viitaten tutkimustietoon.

Hän arveli kuitenkin, että virvoitusjuomaveroesitys saisi vastaansa juomanvalmistajien lisäksi ne kongressiedustajat, joiden kotiosavaltioissa tuotetaan sokeria tai makeutusaineena käytettävää maissisiirappia.

Ajatukset limsaverosta ovat jo nyt suututtaneet virvoitusjuomien valmistajia. "En ole koskaan nähnyt sellaisen järjestelmän toimivan, jossa valtio kertoo mitä syödä ja juoda", ärähti Coca-Colan pääjohtaja Muhtar Kent ja jatkoi lapsellisesti: "Jos se toimisi, niin Neuvostoliitto olisi yhä pystyssä."

New England Journal of Medicine -lehden juuri julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että limsavero toisi tuottojen lisäksi mukanaan todellista terveyshyötyä. Sen mukaan kymmenen prosentin hinnankorotus toisi mukanaan kymmenen prosentin kulutuksen laskun. Tästä asiasta kirjoittaa Suomessa esimerkiksi Helsingin Sanomat 19.9.2009.

Vastavalmistunut kalifornialaistutkimus liittää ylipainon suoraan virvoitusjuomiin. Lue kirjoitukseni "Virvoitusjuomat lihottavat - amen!"

Limsaa ei pidä juoda kuin vettä. Toisin kuin vedessä, limsassa on 17 teelusikallista sokeria annosta kohti. Jos aiomme tosissamme rajoittaa ylipaino-ongelmaa, meidän on aloitettava pahimmasta ongelmasta, ja virvoitusjuomat ovat listan kärkipäässä. Tätä mieltä on minun lisäkseni laaja tutkijayhteisö.

Viisas mies tuo Obama.

Lisää tietoa lihavuudesta:

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Reilua pottuilua!

**
Minä sitten pidän Kotimaiset Kasvikset ry:n tiedotteista
. Käsittämättömältä tuntuu, että heidän arvokas toimintansa on lopettamisuhan alla.

Jolle peruna sopii, pottuilkoon rauhassa!

Perunan puolesta ahkeroidaan tänä vuonna erityisen Pottuillaan reilusti -kampanjan nimissä. Maa- ja kotitalousnaiset, Kotimaiset Kasvikset ry ja Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK yhdistivät voimansa ja ammattitaitonsa. Perunakampanjaa varten julkaistiin Yllätä iloisesti - pottuile reilusti -esite innostavine ruokaohjeineen ja taustatietoineen. Opetustarkoituksiin ja vähittäiskaupoille tehtiin mobileita, perunatunnistetauluja ja julisteita. Viikolla 40 (28.9. - 4.10.) järjestetään eri puolilla Suomea perunatapahtumia ja perunaruokakursseja. Viikon huipentumana julkistetaan valtakunnallisen perunareseptikilpailun voittajat.

Osallistukaa!

Lisätietoa täältä: http://www.kasvikset.fi

Muuta asiaan liittyvää kirjoitteluani:

Katajaisen kansan vetoomus Kataiselle

#
Minua on ystävällisesti pyydetty julkaisemaan
tämä avoin vetoomus ministeri Jyrki Kataiselle. Vetoomuksen on allekirjoittanut eräs kotikaupunkini diplomi-insinööri. Tuon ammattikunnan varassako on isänmaan terveysasiat? Saattaa olla juuri näin, sillä kohdalleni on viime aikoina sattunut harvinaisen älykkäitä diplomi-insinöörejä.

Arvoisa ministeri Katainen,

pyydän vielä harkitsemaan rasvaveroa, sen toteuttamista ja kohteita. Koko ruokavaliotieto on muutoksen kourissa, sillä virallisten tahojen suosittelema ruokavalio on osoittautunut epäterveelliseksi. Sitä ei kylläkään Suomessa julkisesti kerrota. Ruotsissa Livsmedelsverket ei pystynyt pitävästi osoittamaan suositustensa perustuvan tieteellisiin tutkimuksiin.

Makeis- ja virvoitusjuomavero on hyvä ajatus, ja siitä voisi laajentaa tarkastelemaan ns. kevyttuotteita, joissa rasva yleisesti on korvattu erilaisilla sokereilla ja tärkkelyksillä. Tärkkelys on jo suussa sokeriksi pilkkoutuva aine. Myös maissisiirappia (high fructose corn syrup) löytyy joka lähtöön. Se sisältää runsaasti fruktoosia, joka on sokereista lihottavin ja eniten rasvamaksaa aiheuttavaa alkoholin jälkeen. Se on halpaa, ja siksi se on hyvin yleisesti käytetty makeutusaine mitä kummallisimmissa tuotteissa. Sitä pitäisi verottaa.

Uudemman tutkimustiedon mukaan vähän hiilihydraatteja syövät pysyvät terveempinä ja hoikempina kuin virallisten suositusten mukaan syövät. Hiilihydratit korvataan tällöin vihanneksilla ja rasvalla. Missään ei ole pitävästi todistettu tyydyttyneen, luonnollisen eläinperäisen rasvan olevan vaarallista terveydelle. Sen sijaan monityydyttämättömät rasvahapot voivat sitä olla. Omega 6-rasvat edistävät elimistön hiljaisia tulehdustiloja jotka nykytietämyksen mukaan johtavat mm. lihomiseen, metaboliseen oireyhtymään ja kakkostyypin diabetekseen. Niitä löytyy esim. kasviöljyistä ja margariineista.

Omega kolmosten mainostaminen kasviöljy- ja margariinipakkauksissa on kuluttajan harhaanjohtamista; vain n. 5 % niiden omega 3-rasvahapoista imeytyy ihmisen suolistossa.

Erityisesti leipomoiden käyttämät margariinit sisältävät runsaasti transrasvoja. jotka ovat terveydelle vaarallisia (esim. Tanska on lailla rajoittanut niiden pitoisuuksia ruoassa) ja jotka sitten löytyvät pikaruoasta, leipomotuotteista, eineksistä ja valmisruuista. Teollisia transrasvoja pitäisi rajoittaa, ei verottaa. Eläinrasvoissa oleva transrasva ei ole terveydelle vaarallista.

Itse asiassa vähähiilihydraattinen ruokavalio saattaa olla edullinen ja väestölle kohtalaisen helppo tapa parantaa ja vähentää ns. elämäntapasairauksia ja erityisesti metabolista oireyhtymää ja sen seurannaisia, 2-tyypin diabetesta, sydän- ja verisuonitauteja ja sairaalloista lihavuutta. Tällöin vihannesten, (eräiden) hedelmien, suolattomien pähkinöiden, käsittelemättömän lihan ja kalan, kananmunien, kovettamattoman kookosrasvan, oliiviöljyn ja makeuttamattomien maitotuotteiden alv pitäisi laskea nollaan! Mutta koska tästä ei löydy rahan teon mahdollisuutta, lääketieteellisen tutkimuksen ykkösrahoittaja, lääketeollisuus, ei ole kiinnostunut rahoittamaan tällaisia tutkimuksia. Olisiko valtio halukas?

Tässähän voi olla valtava mahdollisuus säästää lääkekuluissa (sekä väestö että Kela), sairaanhoidossa että lihavuusleikkauksissa ja käyttää säästyneet varat esimerkiksi muiden sairauksien ja vanhusten hoitoon tai velkojen maksuun.

Mm yllämainituilla perusteilla en kannata Tanskan mallin mukaista rasvaveroa.

Lisää tietoa esim. täältä:
http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/index.php?c=15
http://www.kostdoktorn.se

Ruotsin, Norjan ja Yhdysvaltojen viranomaiset ovat hyväksyneet hiilihydraattitietoisen ruokavalion terveelliseksi vaihtoehdoksi.

Olen itse syönyt kohtuullisesti, reilusti alle 100 g hiilihydraatteja päivässä entisen 250 g sijasta (30 vuoden ajan söin kevyesti ja suositusten mukaan, lihoin ja sairastuin), ja laihtunut vuodessa noin 15 kg, päässyt eroon verenpaine- ja kolesterolilääkkeistä, diabetesuhkasta sekä laktoosi-intoleranssista ja jaksan liikkua huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten. Jätin siis kokonaan pois sokerin, karkit, valkoiset vehnäjauhot, pastan, perunat ja riisin. Syön viikonloppuisin tummaa suklaata ( >= 70 % kaakaota) ja joka päivä pari hapankorppua, toisinaan puuroa.

Parhain terveisin,

Marianne Kuokkanen,
yksi Suomen sadoista tuhansista hiilihydraattitietoisista
DI, Länsi-Turunmaa


Lainattu kirjoittajan luvalla. Tekstiä saa levittää vapaasti.

Muita kirjoituksia löytyy täältä:

maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Virvoitusjuomat lihottavat - amen!

**
Nyt se on sitten virallista tietoa, se mitä olemme pitkään epäilleet: virvoitusjuomat lihottavat! Virvoitusjuomia juodaan kuin vettä ja kilot kertyvät. Kun menen kauppaan ja näen nuo valtavat virvoitusjuomaröykkiöt minun tekisi mieli harrastaa kehonrakennusta ja kantaa nuo juomapullot lähimmälle kaatopaikalle. Siis haloo suomalaiset! Olisiko jo aika lopettaa limppareiden ostaminen? Vai kaipaatko tosiaankin sitä minun kehonrakennusesitystäni?

Virvoitusjuomaröykkiöiden luvatussa maassa USA:ssa on tehty iso kartoitus miksi Bill ja Susan ym. kohtalotoverit ovat niin älyttömän lihavia. Kalifornian yliopisto ja kansanterveyden puolestapuhujat (UCLA ja CCHPA) ovat teettäneet kuplivan raikkaan tutkimuksen "Bubbling Over: Soda Consumption and Its Link to Obesity in California". Tutkijat havaitsivat, että virvoitusjuomien kulutuksen ja ylipainon välillä on selvä yhteys. Tehtiin yli 40 000 haastattelua ja sen perusteella virvoitusjuomat saivat tämän tylyn tuomion.

Tutkimusnäyttö on selkeää ja ratkaisut on helppo tehdä: virvoitusjuomat ovat syynä Kalifornian 41 miljardin dollarin arvoiseen lihavuusepidemiaan, sanoo johtava tutkija tohtori Harold Goldstein. Viimeisten 30 vuoden aikana amerikkalaiset ovat lisänneet energiansaantiaan keskimäärin 278 kilokaloria päivää kohti ja liikuntapanos on säilynyt lähes muuttumattomana. Merkittävän osan tuosta energialisästä kantaa vihollinen nimeltään limsapullo. Lähes puolet ongelmasta (43%) johtuu juuri virvoitusjuomien lisääntyneestä kulutuksesta. Helpoin tapa laihtua on lopettaa sokeripitoisten virvoitusjuomien kulutus.

Muutospaineet ovat kovat energiansaannin vähentämiseksi, sillä vanhempien näyttämän huonon esimerkin mukaisesti, pahimmat limsankittaajat löytyvät ikäryhmästä 12-17 -vuotiaat lapset, mutta jo 2-11 -vuotiaat pikkulapset juovat käsittämättömiä määriä limsaa. Vanhemmat kantavat sitä limsaa kotiin oikein urakalla.

Virvoitusjuomat ovat edullisia elintarvikkeita ja niitä markkinoidaan kekseliäällä tavalla juuri nuorille kuluttajille, varoittaa tutkija Susan H. Babey UCLA:sta. Nuoret eivät kuuntele terveysviranomaisten valistusta vaan limsaa on makeeta juoda. Ei taida olla urheilukisaa, jossa ei virvoitusjuomateollisuus olisi sponsorina.

Mikäli tarkoituksena on ihan aidosti taistella lihavuusepidemiaa vastaan, silloin on tehtävä kaikki voitava virvoitusjuomien kulutuksen vähentämiseksi. Meillä ei ole varaa kasvattaa vielä toistakin Pepsi sukupolvea, tohtori Goldstein täräyttää lopuksi.


Muita kirjoituksiani virvoitusjuomista:

perjantaina, syyskuuta 18, 2009

Maissin luvattu maa

***
Sinun kannattaa käyttää 50 min elämästäsi
ja katsoa tiededokumentti "Maissin luvattu maa". Yle Teema esitti tämän eilen illalla (17.9.2009) ja se on vielä noin kuukauden verran katsottavissa Ylen arkistossa. Paina tästä.

Dokumenttiohjelma on toteutettu hyvin yksinkertaisella tavalla, se ei paljon selostusta kaipaa. Maissi on erottamaton osa amerikkalaista ruokakulttuuria, lihottavathan jenkit maissirehulla vielä pihvikarjaansakin. Kaksi amerikkalaismiestä ryhtyy viljelemään eekkerinkokoista maissipeltoa ja saavatkin hyvän sadon. He ihmettelevät minne heidän satonsa lopulta päätyy.

Ohjelma tarjoaa lukuisia yllätyksiä. Kerron nyt joitakin yksityiskohtia ohjelmasta, jotka saattavat herättää kiinnostuksesi katsoa tämä ohjelma:
  • pääasiantuntijana esiintyy tiede- ja ympäristöjournalismin professori Michael Pollan Berkeleyn yliopistosta. Muita asiantuntijoita ovat mm. Harvardin yliopiston tunnustettu ravitsemustutkija professori Walter Willett ja kivikautisen ruokavalion puolestapuhuja professori Loren Cordain
  • ohjelman katsominen loppuun asti palkitaan, sillä on mahdollisuus tavata maatalousministeri Earl Butz lämminhenkisessä haastattelussa. Ministeri Butz on erityisen kiinnostava henkilö, sillä hän käynnisti 1970-luvulla USA:ssa uuden maatalousohjelman, missä päämääränä oli pistää pellot tuottamaan mahdollisimman paljon, edullista ruokaa (maissia)
  • maissi, jota viljellään, on pääosin syömäkelvotonta sellaisenaan ihmiselle. Iowalainen maanviljelijä ei voi nauttia oman maissipeltonsa antimista koska se maistuu niin pahalle. Vasta teollisen prosessin läpikäyneenä (HFCS, maissitärkkelyssiirappi) tai lihakarjalle syötettynä se saadaan syötävään muotoon (makeutetut elintarvikkeet, liha, pikaruoka). Tämä on minusta traagista
  • professorit Pollan ja Willett puhuvat huolissaan siitä miten maissin ravintoarvo on lähes olematonta (jalostuksen kautta saadun suuren tärkkelysmäärän takia), mutta sato on huikeasti parantunut
  • maanviljelijät eivät pidä nykyisestä maatalouspolitiikasta, mutta heillä on varsin pienet mahdollisuudet vaikuttaa asiaan. He ovat teollistuneen maatalousjärjestelmän uhreja
  • pelottavinta tässä kaikessa on se, että rehumaissin avulla saatu liha on epäterveellisen rasvaista ja virvoitusjuomiin päätyvä maissitärkkelys sairastuttaa ihmiset mm. kakkostyypin diabetekseen. Lihavuusongelma on suoraan kytköksissä halpaan maissintuotantoon (makeutetut virvoitusjuomat!)
Muista katsoa!

Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:

torstaina, syyskuuta 17, 2009

Helsingin Sanomien rasvauutisointi kummastuttaa suomalaisia tutkijoita

#
Helsingin yliopiston tutkijat
kummastelevat Helsingin Sanomien verkkosivuilla eilen julkaistua uutista, jonka mukaan rasvainen ruoka pahentaa nälkää. Dosentti Riitta Freesen mukaan uutinen sisältää paljon epätarkkuuksia ja siinä on tehty huomattavan uskaliaita yleistyksiä.

HS.fi -verkkosivujen uutinen kuvailee Teksasin yliopistossa tehtyä tutkimusta, jossa on selvitetty ravinnon rasvahappojen vaikutusta ruokahalua hillitsevien hormonien eritykseen aivoissa. Tutkimus suoritettiin eläinkokeena, jossa koe-eläiminä käytetyille rotille annosteltiin muun muassa palmitiini- ja öljyhappoa.

Helsingin Sanomien uutisessa eläinkokeen tuloksista on vedetty erikoisia johtopäätöksiä. Uutisessa muun muassa kerrotaan kuinka "rasvainen ruoka menee suoraan aivoihin ja vaimentaa ruokahalua hillitseviä hormoneita. Näin rasvainen ruoka saa ihmisen syömään yli tarpeensa."

Väite saa rasvahappojen aineenvaihduntaan ja fysiologiaan perehtyneeltä dosentti Riitta Freeseltä täystyrmäyksen. - Mikään rasva ei mene "suoraan aivoihin", eikä tämä tutkimus myöskään kerro mitään ihmisen syömisestä. Eläinkokeiden perusteella saatuja tuloksia ei voi näin suoraan yleistää ihmisiin.

Freesen mukaan tutkimuksessa käytetty palmitiinihappo ei estä ruokahalua hillitsevien hormonien eritystä aivoissa, vaan se vaimentaa niiden vaikutuksia soluissa.

HS.fi -sivuilla julkaistua uutista kummastellaan myös osassa lehden keskustelupalstalle lähetettyjä viestejä, joita tähän iltapäivään (17.9.2009) mennessä oli kertynyt yli sata.

Lähde: MTV3-Ruokatieto, 17.9.2009

Kommentti: Minä nostan hattua dosentti Freeselle. Oli jo aika puuttuakin Helsingin Sanomien harrastamaan tarkoitushakuiseen ravitsemusuutisointiin! On vain ajan kysymys milloin Suomessakin mielipideilmasto muuttuu. Itse näkisin, että 9.2.2009 Suomen Akatemiassa tapahtunut tutkijoiden ja toimittajien koulutustilaisuus, saisi jatkua vuonna 2010 esimerkiksi painonhallintateeman ympärillä.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksiani löydät tästä:

keskiviikkona, syyskuuta 16, 2009

Välimeren ruokavalio sopii diabeetikoille

**
Älkää lukeko tätä
jos Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) ohjeistus on ainoana ohjenuorana elämässänne. En halua teiltä väkisin tätä uskonkappaletta ryöstää. Mutta kaikille niille, joilla on vähäistäkin kiinnostusta kyseenalaistaa noita ohjeistuksia ja niiden mielekkyyttä varsinkin sairauksien hoidossa (esimerkiksi tyypin 2 diabetes), teille minulla on tänään todella iloisia uutisia: Hiilihydraatteja kannattaa rajoittaa ja Välimeren dieettiä noudattaa!

Välimerelle tyypillinen ruokavalio tiedetään terveelliseksi. Välimeren maissa syödään runsaasti kasviksia, hedelmiä, meren antimia ja nautitaan terveellisiä kasviöljyjä (oliiviöljy!). Sen sijaan syödään niukasti lihaa ja käytetään aika vähän maitotuotteita. Tieteellinen näyttö on vahva tällaisen ruokavalion terveellisyydestä. Nyt on tuoretta tutkimustietoa tarjolla tämän ruokavalion merkityksestä diabeetikolle.

Lääkeyritysten sponsoroimalle Diabetesliitolle tämä on ikävää tietoa: Välimeren ruokavaliota noudattavilla diabeetikoilla havaittiin, että he joutuivat turvautumaan lääkehoitoihin huomattavasti myöhemmin kuin vähärasvaista VRN:n tapaista suositusta noudattaneet.

Tutkimuksessa Välimeren ruokavaliota verrattiin VRN:n tapaiseen vähärasvaiseen ruokavalioon. Italialaistutkijat (Napolin yliopisto) halusivat selvittää kumpaa ruokavaliota noudattamalla äskettäin tyypin 2 diabetesdiagnoosin saaneet diabeetikot pysyvät pitempään terveenä ja pärjäävät pitempään ilman diabeteslääkkeitä. Satunnaistettuun (ei kaksoissokkotutkimus) tutkimukseen osallistui 215 ylipainoista tyypin 2 diabeetikkoa.

Neljän vuoden kuluttua diabeteslääkitys oli tyypilliseen tapaansa aloitettu 70 prosentilla VRN:n tapaista ohjeistusta noudattavilla. Sen sijaan hiilihydraatteja rajoittavalla Välimeren ruokavaliolla oli onnistuttu vähentämään diabeteslääkityksen aloittamista niin, että vain 40 prosenttia joutuivat turvautumaan diabeteslääkkeisiin. Luonnollisesti Välimeren ruokavalio myös laihdutti paremmin ja paransi sydäntautien riskitekijöitä enemmän kuin VRN:n tapainen vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen ruokavalio.

Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä Annals of Internal Medicine -lehdessä ihan äskettäin, eli syyskuussa 2009.

Ota siis tämä tieto vakavasti! Jos sinulla todetaan aikuistyypin diabetes (tyyppi 2), ota silloin välittömästi kopio tästä kirjoituksesta, näytä sitä hoitavalle lääkärillesi ja pyydä häntä tutustumaan aiheeseen. Mitä tärkeintä: Mitä kauemmin onnistut ylläpitämään haiman normaalia insuliinituotantoa ruokavalioratkaisun avulla, sitä terveempiä vuosia sinulla on edessäsi. Diabetesliitto ei seuraa aikaansa, mutta se ei liene mikään yllätys kenellekään.

Lähde: Annals of Internal Medicine 151 (5): 306-314, 2009 (Effects of a Mediterranean-Style Diet on the Need for Antihyperglycemic Drug Therapy in Patients With Newly Diagnosed Type 2 Diabetes)

Muita diabeteskirjoituksiani voit lukea tästä:

tiistaina, syyskuuta 15, 2009

Christer Sundqvistin terveysblogia luetaan vilkkaasti


**
Kun vuonna 2005 kirjoitin ensimmäiset
hapuilevan vaatimattomat blogikirjoitukseni, en voinut kuvitellakaan kohoamista vakavasti otettavien blogikirjoittajien kastiin (sinne minä kuulemma kuulun?). Tänään on sellainen tilanne, että terveysblogiani lukevat ahkerasti niin miehet kuin naiset. Viikoittain toimittajat ottavat yhteyttä ja tarkistavat saavatko käyttää ideointiani jossakin blogikirjoituksessa hyväksi omassa lehtijutussaan, viimeksi eilen erään kansainvälisen terveysseminaarin luennoitsija kertoi hakeneensa blogistani inspiraatiota ja pyysi lupaa käyttää itse erästä lausahdustani omilla luennoillaan, yksittäisiä blogikirjoituksia seurataan erittäin laajapohjaisesti ja kommentoidaan vilkkaasti.

Mikä ihmeen into minulla on jatkaa tätä blogikirjoittelua? Blogikirjoituksia tulee lisää tulevaisuudessakin pääosin siitä syystä, että blogin ylläpito on mielekästä puuhaa. Terveysblogistani olen saanut oivan työkalun valistustyössäni, omien terveyslehdissä julkaistavien vaatimattomien terveysjuttujeni ideointi tapahtuu pääosin tässä blogissa, voin pitää yhteyttä luennoilla tapaamiini ihmisiin, nimimerkkien varassa ja oman nimen kera kommentoineet ovat tulleet tutuiksi myös kahdenkeskisissä tapaamisissa, voin ottaa kriittiseen tarkasteluun ajankohtaisia asioita ja saada tälle välitöntä palautetta sekä innostaa terveysviranomaisiamme avoimeen pohdintaan myötä- ja vastavirran terveysilmiöistä. Kiitos kaikille!

Olen pitänyt kaupallisuuden poissa blogistani mahdollisimman tarmokkaasti. Se on tietoinen valinta. Haluan pysytellä neutraalina. Ihan ilmaista tämä blogin ylläpito ei ole. Joudun aika paljon soittamaan puheluita ja hankkimaan kirjallisuutta. Blogikirjoittelussa viettämäni aika on poissa muusta tuottavasta toiminnastani. Jos haluat tukea terveysblogiani taloudellisesti, niin huomioi silloin haluttomuuteni toimia esimerkiksi jonkin yksittäisen terveystuotteen edistäjänä. Sen sijaan haluan olla edistämässä järkevän tuntuisia terveysilmiöitä kuten esimerkiksi vähähiilihydraattista ruokavaliota. Näin saatan siis lahjoituksesi varassa hanakammin antaa näkyvyyttä itse järkeväksi tunnustamalleni terveysasialle, jota juuri sinä pidät tärkeänä. Lahjoittajat ja työn tukijat ottanevat yhteyttä minuun henkilökohtaisesti. Minulla on maksullisia palveluja, joita käytetään kiitettävän ahkerasti, mutta suurin osa tuotannostani on siis maksutonta, parhaimmassa partiopoikahengessä teille tarjottua tutkittua, hutkittua ja joskus ei niin kauhean vakavastikaan otettavaa terveystietoa. Turun Myyntimiehet ry kiteyttävät terveysviestintäni aika oivallisesti äskettäin ilmestyneessä jäsenjulkaisussaan (Kuuvannokka 2/2009): "Jos jostakin esityksestä voi sanoa, että se oli eloisa, runsaasti tietoa antava sekä vielä humoristinen, niin Christerin esitys sitä todella oli! Esitys sai kaikkien osanottajien suut hymyyn." Koska on epätodennäköistä, että koko Suomen kansa voisi hymyillä kanssani luennoilla, pyrin näissä kirjoituksissani säilyttämään luennoillani niin ominaisen humoristisen ja eloisan otteen. Ensimmäinen blogikirjoitukseni loppuu näin: "Nyt pyydän Luojaa laskemaan minut levolle ja palaan tämän blogin pariin sitten taas kun ehdin. Muistan vieläkin elävästi kuinka pikkupoikana usein viivyttelin nukkumaan menoa, sillä pelkäsin unohtavani päivällä virinneen mielenkiintoisen ajatuksenkulun. Onneksi opin pian kirjoittamaan ja ajatuksenkulut sain pantua paperille unen ajaksi. Nyt voin tällä blogilla jättää vaikka tuhat ajatuksenkulkua bittiavaruuteen. Onko bloggaamisen vaikutusta unensaantiin tutkittu?" Kiitos kun olet kulkenut mukana matkallani heinäkuusta 2005 asti!

Lisää aiheeseen liittyvää kirjoitteluani:

perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Ei enää eineksiä!

**
Luennoilla oppii aina jotain uutta
. Eilen olin juttelemassa ravitsemuksen iloista ja suruista Eurosinkuille. Tavattoman mukava porukka, joka intoutui kommentoimaan ravitsemusasioita reippaaseen ja reiluun sävyyn.

Yleisön joukosta kuulin kommentin, joka taatusti tulee käyttöön lukuisilla luennoillani ympäri Suomea (KIITOS oivalluksesta!):

"Syö juu-reksia ja vältä ei-neksiä!"

Eineksissä on siis erittäin negatiivinen viritys jo itse sanassa EI-neksiä. Ei enää eineksiä ja valmisruokia - muista tämä! Syö oikeaa, ravitsevaa ruokaa!

Jos haluat pitää huolen, että turpaduunari Sundqvist ei jatkossa missään vaiheessa pidä tylsiä esitelmiä, silloin ideoit kanssani lisää näitä perusterveellisiä totuuksia ruuasta. Vaivanpalkkiona lupaan toimittaa jonkin mukavan yllätyksen osoitetietonsa ilmoittaneelle (osoitetiedot sähköpostilla, kiitos!).

Totuuksia ruuasta:
  • Aina puhutaan voileivistä. Ei kai kukaan ole kuullut margariinileivistä?
  • Syö juu-reksia ja vältä ei-neksiä!

Netin syövereistä löytyi vielä tällainen lista (ei tosikoille!):

Kokouskäyttäytyminen:
1) käytä pöydällä olevia virvokkeita kurlaamiseen.
2) hätistä näkymättömiä kärpäsiä pääsi ympäriltä.
3) matki puhujan suunliikkeitä kädelläsi ja toistele hänen sanojaan piipittämällä.
4) ota taskustasi pumpulia ja tee siitä itsellesi korvatulpat.
5) kun puhuja sanoo, "onko kellään mitään kysyttävää", kysy kumpaa sukupuolta hän itse asiassa edustaa.
6) maalaa itsellesi huopakynällä viikset ja ojenna kynä sen jälkeen rohkaisevasti nyökäten vierustoverillesi.
7) kommentoi puhetta tuon tuosta toteamalla puoliääneen: "Näkis vaan."
8) päästele pitkiä hämmästeleviä vihellyksiä.
9) tartu vierustoveria pöydän alla kädestä ja kuiskaa, että sinä tunnet samaa kuin hänkin.
10) vastaa kännykkääsi sanomalla: "Ei, älä riisuudu vielä - tämä kokous voi kestää ikuisuuksia."
11) hivuta parin minuutin välein tuoliasi kohti ulko-ovea.
12) ehdota yhteislaulua.
13) nuuhki epäilevästi ilmaa ja tuijota työtovereitasi paheksuvasti.
14) lyö ennen kokousta kollegojen kanssa vetoa siitä, mitä liike-elämän slangi-ilmauksia pomo tulee puheessaan käyttämään. Taputtakaa aina myrskyisästi käsiänne, kun jonkun arvaus osuu oikeaan.
15) kirjoita lehtiöösi "toi kaveri on tosi kuumana sinuun", näytä sitä vierustoverillesi ja osoita vaivihkaa sormellasi jotakuta kokouksen osanottajista.
16) ota taskustasi valtava tukku seteleitä ja ala itseksesi mutisten laskea niitä.
17) ilmesty kokoukseen täsmälleen samassa asussa kuin pomosi. Hämminkiä lisää, jos olet vastakkaista sukupuolta kuin hän.
18) vaihtoehtoisesti voit saapua kokoukseen hellekypärällä ja ratsupiiskalla varustautuneena. Tehosta omia sanojasi lätkimällä piiskalla pöytään.
19) kysy puhujalta, onko hän kommunisti.
20) hymyile kaikille iloisesti ja kerro, että vaihdoit aamulla yllesi uudet kalsarit.
21) totea kokouksen päätteeksi: "Kun meillä kerran on näin helvetin hyvä tiimi, niin miksei me kerrankin halata toisiamme!"

Muuta sekavaa höpinää: