veteraaniurheilija

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Lukemattomia kirjoituksia, osa 2

Kerään tässä yhteen kaikki kirjoittamani ravintojutut. Juttuja ravinnosta on nyt koossa tuhatmäärin. Juttuja on niin paljon, että näin parhaaksi jakaa ne kahteen osaan. Tämä on osa 2, osa 1 löytyy täältä. Lisäksi kirjoitan myös muista asioista kuin ravinto. Eikä jutut lääketieteeseen ja kaikenlaisiin muihin seuraamiini lieveilmiöihin lopu - ei läheskään! Lisää löytyy vielä arkistosta ja omista kirjoistani. Tässä teille kuitenkin taas moneksi tunniksi selailtavaa ja luettavaa. Terveyttänne silmälläpitäen on monipuolista ammennettavaa ja sensaatiomaisiakin paljastuksia löytyy kunhan jaksatte lueskella.

Luentoni ovat suosittuja ympäri Suomea! Ei ole mitenkään kiellettyä pyytää minua paikalle puhumaan ravinnosta ja terveydestä. Ihan ajattelin jalkautua sinne teidänkin luoksenne jos maksatte matkakulut. Kirjoja on tarjolla ihan myyntiin asti.

Käy kurkkaamassa! Kaitsu ja Chrisu yhteistyössä!

Tietoa Christer Sundqvistin tulevista keikoista

Suositusta kirjastani (Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta) on ilmestynyt uusi versio

christer sundqvist, FT
ravintovalmentaja (Parainen)
http://ravintokirja.fi
christer.sundqvist@wakkanet.fi ; christer.sundqvist@ravintokirja.fi
040-7529274

Syömishäiriöt (22)

Terveysvalistusta (235)

Urheilijoiden valistustyö (117)

Vaihtoehtoiset hoitomuodot (54)

Viisi minuuttia -sarja (20)

Vitamiinit ja mineraalit (58)

Väärät ruokailutottumukset (21)

Pekka Puska eroaa

Professori Pekka Puska eroaa monesta muusta professorista siinä miten aktiivisesti osallistuu päivänpolttaviin kysymyksiin. Minun täytyy sanoa, että ihailen sitä tarmoa millä Puska on paneutunut mm. tupakoimattomuuteen, liikunnan terveysvaikutuksiin, kasvisten ja vihannesten suosimiseen ja rasvavalistukseen.

Mikäli otsikkoni pisti mielikuvituksesi laukkaamaan ihan virheellisten ajatusten pariin, on syynä ns. Aamulehti-ilmiö. Otsikossa vihjaistaan, että jutussa mahdollisesti voisi olla kyse siitä, että Pekka Puska on päättänyt erota Kansanterveyslaitoksen pääjohtajan paikalta. Tästä ei todellakaan ole kyse, kuten yllä kirjoittamassani lyhyessä jutussa käy ilmi. Kyse on ihan toisesta erosta.

Käsi sydämellä, kuinka monelle teistä kuitenkin jäi mielikuviin otsikon välittämänä aavistus siitä, että professori Puska mahdollisesti saattaisi olla valmistelemassa eroa Kansanterveyslaitoksen johtoelimistä? Minun tietääkseni Pekka Puska ei ole eroamassa Kansanterveyslaitoksen pääjohtajan paikalta.

Elämme vahvasti mielikuvien varassa ja olisi erittäin tärkeää, että emme vähäisessäkään määrin ruoki ihmisten mielikuvia tiettyyn suuntaan erityisesti ravitsemukseen liittyvissä asetelmissa. Ravitsemustutkimuksia voi nimittäin tulkita niin monella eri tavalla. Vahvat mielikuvat esim. ravintorasvojen mahdollisesta turmiollisuudesta voivat viedä meitä tavallisia ihmisiä suoranaiseen rasvakammoon.

Aamulehti syyllistyy mielikuvilla ratsastamiseen keskiviikkona 18.6.2008. Lehden etusivulla on otsikko "Rasvainen ruoka tukkii myös lapsen suonet". Otsikko antaa olettaa, että ravintorasvat aiheuttavat sepelvaltimotautia jo lapsessa. Kun tarkemmin lukee Aamulehden jutun huomaa, että otsikko on rajusti liioitteleva. Jutussa käsitellään tutkija Vera Mikkilän väitöskirjaa. Se tutkimus ei anna pohjaa tuolle otsikolle.

Minun mielestäni Aamulehti on päättänyt reagoida hiilihydraattitietoisuudesta (vähähiilihydraattinen ruokavalio, VHH) äskettäin ilmestyneisiin myönteisiin lehtikirjoituksiin mm. Keskisuomalaisessa, Savon Sanomissa ja Kaleva -lehdessä. Pilkka osuu tässä tapauksessa kuitenkin omaan nilkkaan, sillä on ilmeistä, että tuolla otsikolla vain yllytetään Suomen kansaa tekemään juuri päinvastoin kuin Kansanterveyslaitos ja Valtion Ravitsemusneuvottelukunta suosittelee. Eivät suomalaiset tyhmiä ole. Suomen kansa tietää, että kasvava lapsi tarvitsee monipuolista ravintoa, johon myös ravintorasvat kuuluvat.

Mielenkiintoisia mielikuvia saa ravitsemusaktivisti Anja Nysténin (Hiilaritietoiset -foorumi) kopioimasta jutun alkuperäisestä nettiversiosta (linkki ei enää toimi, se on poistettu lehden arkistosta!) ja lehden paperiversiosta:

Kopsasin Aamulehden nettisivulta tämän:

"Huono ruokavalio aiheuttaa verisuonissa sepelvaltimotautiin johtavia muutoksia jo lapsena.

Näin todettiin Helsingin yliopiston tuoreessa väitöstutkimuksessa, jossa seurattiin 21 vuoden ajan yli tuhannen suomalaisen ruokavaliota ja sepelvaltimotaudin riskitekijöiden kehitystä.

Tutkimusjakson lopussa osalla 24–39-vuotiaista oli suonissaan peruuttamattomia vaurioita.

– Pahimmat muutokset olivat ehtineet kehittyä vuosia, tutkija Vera Mikkilä kertoo.

Riskiruokailijoiden pöydät notkuvat ruista, perunaa, maitoa, voita ja kahvia.

– Pahin ongelma on kasvisten ja terveellisten kasvisrasvojen puuttuminen ja niiden tilalle valitut epäterveelliset eläinrasvat.

Mikkilä varoittaa perheitä myös liiallisesta rasvan välttelystä.

Sepelvaltimotautiriski kohosi tutkimuksessa myös henkilöillä, jotka söivät paljon proteiineja ja karsivat rasvan minimiin.

– Jos ruokavaliosta jättää pois näkyvän rasvan, kuten levitteet ja salaatinkastikkeet, tulee usein nipistäneeksi kasvisrasvasta, joka on välttämätöntä sydämen terveydelle.

Terveellisen rasvan lähteiksi Mikkilä nimeää rypsiöljyn ja rasvaisen kalan.

Sydän hyötyy ruokavalion kohentamisesta aina, myös silloin kun verisuoniin on nuoruusvuosina syntynyt vaurioita, joita ei pystytä korjaamaan.

– Pienillä muutoksilla voi pysäyttää sepelvaltimotaudin etenemisen vielä eläkeiässä.

Terveellinen syöminen kannattaa opetella jo lapsena, sillä kotona opittuja tottumuksia on aikuisiällä vaikea muuttaa.

Mikkilä neuvoo, että koko ruokavaliota ei kannata yrittää remontoida kerralla.

– Jo pienistä muutoksista on sydämelle iso apu.

Ensimmäiseksi lautaselle kannattaa lisätä kasviksia ja kalaa.

Pienimmillä verisuonten muutoksilla selvisivät henkilöt, joiden ruokavalioon kuului kasvisten ja kalan lisäksi runsaasti juureksia, teetä ja ruista.

Keskimäärin terveellisesti syövätkin herkuttelivat esimerkiksi juustoilla, mutta tasapainoinen kokonaisuus osoittautui terveyden pelastukseksi.

– En missään tapauksessa suosittele ruokavaliota, johon ei sisälly lainkaan herkkuja. "

Kun vaivautuu lukemaan tutkija Vera Mikkilän väitöskirjan (PDF-tiedosto; olen sen lukenut, lue sinäkin), huomaa miten vähän Aamulehden koko juttu perustuu väitöskirjan antiin. Minun mielestäni Mikkilän pitäisi huomauttaa lehteä väitöskirjan väärästä tulkinnasta.

Lääkäri Timo Kuusela huomauttaa: Mielestäni Vera Mikkola on nähnyt paljon vaivaa ja paneutunut ongelmiin. Sille emme voi mitään, että jo tutkimuksen perusasetelma on valju. Tutkimuksen suunnittelun aikana elettiin jo vahvaa rasvakammon aikaa. Suurin ero tutkittujen ryhmien välillä lienee suurissa ravitsemuslinjauksissa siten, että "moderni" tarkoitti runsaampaa vihannesten, kasvisten ja hedelmien käyttöä (selluloosalinja). "Perinteinen" taas sitä perunan puuron, leivän (tärkkelyslinja), makkaran ja tietenkin uutuutena matalaprosenttisen maidon käyttöä. Voikin oli jo tuolloin pannassa. En yhtään ihmettele, että eroa ryhmien välillä syntyi. Elämäntapaohjaukseen tulokset antavat jotakin viitettä siitäkin huolimatta, että tutkimuksen suunnittelijat olivat tyypillisesti "aikansa vankeja".

Kommentteja saa tulla.

keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

Älä masennu - voit saada sokeritaudin!

**
Värikäs otsikko taas. Laajasta päivittäin seuraamastasi tietotarjonnasta löysit ehkä juuri tämän jutun otsikon takia ja onnistuin siten houkuttelemaan sinut näiden rivien pariin. Toiveeni toteutui. Anteeksi!

Kun nyt kuitenkin eksyit näille sivuille, niin lue kohteliaasti tämä juttu loppuun asti ja muutama muukin juttuni jossain vaiheessa. Kirjoitan nämä jutut suurella sydämellä, vilpittömänä tarkoituksena edistää suomalaisten terveyttä. Tässä sivustossa on tavallista vähemmän mainoksia. Rahoitan toimintani rehellisellä työnteolla. Jotkut terveyssivustot upottavat kaiken maailman piilomainontaa (ja julkimainontaa) järkevän tuntuisen tekstin joukkoon. Tämä on erilainen sivusto, kuten tulet huomaamaan. Älä enää mene kaupallisille sivuille! Mainokset voivat harhauttaa!

Johns Hopkinsin yliopistosairaalan tutkijat USA:ssa ovat otsikon lupaamalla tavalla löytäneet yhteyden masennuksen ja aikuisiän sokeritaudin (tyypin 2 diabeteksen) välillä. Tutkijat pitävät masennusta, aikuisiän sokeritautia, lihavuutta ja liikkumattomuutta sellaisena vaaratekijöiden ryppäänä, että oikein kylmiä väreitä kulkee selkäytimessä. Ei ole pelkästään kyse siitä, että diabeetikko masentuu, vaan masennus voi myös johtaa diabeteksen puhkeamiseen.

Sekalainen joukko keski-ikäisiä naisia ja miehiä (noin 5 000 kpl) uhrautui tieteelle kolmen vuoden ajan. Tästä potilasmateriaalista löytyi ajatus rohkealle väitteelle: oli 42 prosenttia todennäköisempää, että tutkittavat saivat sokeritaudin, jos he olivat olleet masentuneita. Mitä vakavampi masennus, sitä suurempi oli riski saada sokeritauti. Tutkijat kävivät läpi useita sekoittavia tekijöitä (mm. lihavuus, liikkumattomuus ja tupakointi), mutta masennuksen ja sokeritaudin välinen yhteys säilyi yhä vain merkittävänä riskinä.

Olen jo lähes kaiken merkittävän sanonut tästä aiheesta, enkä kiusaa sinua paljon enempää. Sen haluan vielä sanoa, että tutkijat yhdistävät tämän masennuksen aiheuttaman riskin saada sokeritauti, kohonneisiin stressihormonin tasoihin (esim. kortisoli). Kohonneet kortisolitasot heikensivät mahdollisesti insuliiniherkkyyttä ja johtivat vyötärörasvan lisääntymiseen. Tiedetään, että vyötärörasva on selkeä diabeteksen riskitekijä.

Tutkimus julkaistiin äskettäin lääkärilehdessä Journal of the American Medical Association.

Lähde: Reuters Health News, 18.6.2008

maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Hiilihydraattitietoisuus hyväksytty Ruotsissa

*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti, KIITOS!). Pitkän odottelun jälkeen hiilihydraattitietoisuutta käsitellään suomalaisessa mediassa! Historiallisen perspektiivin säilyttämiseksi jätän tähän myös vanhentuneet tiedot näkyviin. Uusimmat asiat ovat ylinnä.

Onko virallinen Suomi vihdoin heräämässä keskustelemaan hiilihydraattien rajoittamisesta? Näin uskon!

Nostan tämän kirjoituksen taas ylemmäs lukuisten lukijoitteni pällisteltäväksi. Käydään yhdessä tämä ihmeellinen tilanne läpi: Suomessa ei kovin paljon ole puhuttu eikä kirjoitettu laihdutus- ja terveysruokavaliosta, joka sopii erityisen hyvin vähän liikuntaa harrastavalle suomalaiselle. Viime viikkoina tilanne on kuitenkin muuttunut useiden lehtien käsitellessä asiaa! Kun lautaselta jätetään pois peruna, riisi ja pasta ja korvataan tämä paprikalla, kukkakaalilla ja vaikkapa parsalla, tämä johtaa siihen, että syödään terveellisemmin ja niiden joiden pitää laihtua - he laihtuvat! Tätä ruokavaliota voi sanoa hiilihydraattitietoiseksi. Luennoilla käytän tästä nimitystä "Hys hys"-ruokavalio, koska sillä tavalla lääkärit, tutkijat ja muut akateemisesti sivistyneet kuuntelevat minua kauemmin. Mikäli paljastaisin juonen liian aikaisin, he ehtisivät painaa "paniikkinappulaa" ja lopettaisivat kuuntelun.

(16.6.2008) Kertokaa heti kun löydätte sanomalehdestä, TV:stä tai muusta mediasta tietoa siitä miten hyvä olisi ruokailla hiilihydraattitietoisesti! Sillä tavalla seuraava "syntilista" lyhenee:

Seuraako Helsingin Sanomat Dagens Nyheterin perässä (katso alla!) vastaavalla pääkirjoituksella? EI VIELÄ 16.6.2008 pääkirjoitusta, mutta on sentään julkaistu trendikirjoitus 25.2.2008 ja pääkirjoitussivulla (!) professori Kari Salmisen vieraskynäkirjoitus 15.6.2008

Joko Yleisradion toimittajat vihdoinkin avaavat tästä ravintoasiasta keskustelun? KYLLÄ! Näin on käynyt 7.5.2008

Saavatko suomalaiset vihdoinkin viranomaisohjeistuksena järkeviä painonhallintaohjeita? EI VIELÄ 16.6.2008. Suomen Lääkärilehdessä nro 7/2008 tohtori Timo Kuusela kritisoi laihdutusguru professori Pertti Mustajoen uutta viranomaisohjeistettua laihdutuskirjaa. Näin kirjoittaa tohtori Kuusela: Uutta kirjaa lukiessani vaivaamaan jäi samojen asioiden kaksinkertainen esittäminen. Ensiksi asiat kerrottiin lyhyesti ja sama toistettiin laajennettuna. Kertaus on tietenkin hyvä asia. Olisiko kuitenkin tila kannattanut käyttää esimerkiksi aineenvaihdunnan uusien havaintojen ja ajankohtaisen tiedon kuvaamiseen? Monet maallikot ovat oppineet hakemaan tietoa internetistä. Professoritasoinen tiedon tulkitseminen varmaan otettaisiin kiitollisina vastaan. Aikakausi on muuttunut keskustelevaksi hyvinkin teoreettisissa kysymyksissä – sekin internetin ansiota. Myös laihdutuksesta esitetään erilaisia perusteltuja näkemyksiä ja suuria muutoksia ennakoidaan. Lihavuuden ja diabeteksen välisestä riippuvuudesta odotin näkeväni tarkempaa selvitystä... Karannutta painojunaa tarkastellaan monelta suunnalta oli sitten kyseessä vauva tai vaari. Pienen energiatiheyden hiilihydraattia suositaan laihdutuksessa suuren energiatiheyden rasvaa vastaan. Rasvan raskautta pitäisi laimentaa kasviksilla ja hedelmillä. Missään kohdassa ei lue, että hiilihydraatin voisi kokonaan korvata kasviksilla ja hedelmillä. Sen voi tehdä vaaratta, mutta siitä ei kerrota tässä kirjassa. Näin vähennettäisiin 500–1 000 kcal energian (yli)kuormaa vuorokaudessa. Rasvarajaa tuskin voi enää laskea terveyttä vaarantamatta.

Kertooko Kansanterveyslaitos vihdoinkin mitä järkeä oli demonisoida meijerivoin käyttö? EI VIELÄ 16.6.2008

Hyväksyykö Suomen Sydänliitto, että kananmunia voi syödä useammin kuin pari kertaa viikossa? EI VIELÄ 16.6.2008

Muuttaako Valtion ravitsemusneuvottelukunta ravitsemussuosituksia paremmin noudattamaan tutkittua tietoa, eli vähän liikuntaa harrastavalle valtaväestölle suositellaan tästä lähin huomattavasti vähemmän hiilihydraatteja kuin nykyisin? EI VIELÄ 16.6.2008

Ottaako Suomen Eduskunta käsiteltäväksi sellaista asiaa miksi kymmeniä vuosia Suomessa on kansalaisia neuvottu noudattamaan sellaista ruokavaliota joka lihottaa ja tekee sairaaksi? EI VIELÄ 16.6.2008

(15.6.2008) Otteita Keskisuomalaisen jutusta "Pirullinen soppa", joka hyvin selventää mistä tässä jupakassa on kyse:

Kiukkuisia sähköposteja, kantaaottavia kirjoituksia ja kiivaita yleisönosastoviestejä - ravintokeskustelusta on Suomessa kehkeytynyt ennennäkemätön soppa. Sitä hämmentää joukko ravintoaktivisteja.
He ampuvat virallisen ravitsemusopin edustajia kovin syytöksin: Terveysviranomaiset ovat kolme vuosikymmentä lietsoneet suomalaisiin rasvakammoa. Mikä on lopputulos? Kansa lihoo entisestään. Todellisuudessa rasvaa pahempi vihollinen ovat hiilihydraatit. Jos leivän, pastan ja perunoiden tuputtaminen ei lopu, seuraukset ovat katastrofaaliset.
Ravintoaktivismi ei ole uusi ilmiö, eikä uutta ole vähähiilihydraattinen ruokavaliokaan. Kuitenkin vasta neljän viime vuoden aikana keskustelu hiilihydraateista on Suomessa kuohahtanut yli.
Professori Aila Rissanen HUS:n lihavuustutkimusyksiköstä näkee keskustelun vastareaktiona sille, että turhat hiilihydraatit, kuten sokerit, ovat lisääntyneet ihmisten ruokavaliossa.
Lihavuustutkija, professori Pertti Mustajoen mukaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on viime vuosina valmistunut maailmalla uusia tutkimuksia. Ne ovat aktivoineet hiilihydraattien vastaista liikettä.- Tutkimukset viittaavat siihen, että hiilihydraatteja voidaan vähentää ruokavaliosta melko runsaasti, eikä se vaikuta haitallisesti terveyteen.
Keskustelun kiihkeys on silti ollut monelle ravitsemustieteen asiantuntijalle yllätys.
Ravintoaktivistit ja vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat katsovat, että suomalaisiin iskostettu lautasmalli - runsaasti viljaa ja vähän rasvaa - joutaa romukoppaan.
Vaatimukseen yhtyy pieni joukko asiantuntijoita.
Radiologi, eläkkeellä oleva lääkäri Timo Kuusela katsoo, että nykyiset ravintosuositukset ovat suorastaan syypää siihen, miksi kakkostyypin diabeteksen ja sepelvaltimotaudin ehkäiseminen on Suomessa tehotonta.- Pahimman arvion mukaan 1,5 miljoonaa suomalaista sairastaa jonkin ajan kuluttua kakkostyypin diabetesta. Sen aiheuttamista kustannuksista Suomi ei selviä, Kuusela sanoo.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat ovat saaneet käydä hiilihydraattien vastaista taisteluaan yksin. Harva asiantuntija on lähtenyt keskusteluun mukaan. Virallisen ravitsemusopin edustajat ovat suhtautuneet vähähiilihydraattisuuden oppeihin tyrmäävästi.- Suhteellisen uusia suomalaisia suosituksia ei ole syytä muuttaa, eivätkä tuoreet tutkimukset anna siihen aihetta, sanoo Kansanterveyslaitoksen johtaja, valtion ravitsemusneuvottelukuntaa vetävä Pekka Puska.
Samaa mieltä ovat Mustajoki, Rissanen ja moni muu: uudistuksiin ei ole tarvetta.
Naapurimaassa Ruotsissa ruokasota on riehunut toisenlaiseen malliin. Siellä useat alan asiantuntijat ovat kevään ajan arvostelleet ruotsalaisia ravintosuosituksia. Kritiikin kärki on kohdistunut siihen, ettei suositusten taustalla ole tarpeeksi tieteellistä todistusaineistoa, vaan ne perustuvat vanhentuneeseen tutkimukseen. Suositusten peruslinjaus on säilynyt samanlaisena neljä vuosikymmentä. Kriitikot ovat todenneet myös, ettei elintarviketeollisuudella ole intressejä rahoittaa tarvittavaa uutta tutkimusta. Saman on myöntänyt maan elintarvikevirasto.
Jupakan sivujuonteisiin lukeutuu sekin, että diabeetikoille ravintosuosituksia laativa työryhmä on pantu viralta jääviysongelmien vuoksi. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa keskustelua on käyty ravitsemusalan lehdistössä ja valtamedioissa.
Timo Kuuselan mielestä kyse on auktoriteettien pelosta.- Suomalainen ravintokeskustelu on isojen instanssien sanelemaa. Esimerkiksi käypä hoito -suosituksia ei uskalleta rikkoa kuin korkeintaan erittäin tutun ja luotetun potilaan kanssa.
Pekka Puska katsoo toisin. Hänen mukaansa suomalaiset asiantuntijat ovat ravintosuositusten perusasioista samaa mieltä. Siksi keskustelua ei ole koettu tarpeellisena.
Suu olisi kuitenkin ollut syytä avata, ainakin Suomen Akatemian yksikönjohtajan, dosentti Mikael Fogelholmin mielestä. - Kouluravitsemuksen edustajat ovat ehkä olleet välillä liiankin hiljaa. Se on vain lisännyt painetta. Toisaalta keskustelu on ollut niin aggressiivista, että siihen on ollut vaikea tulla väliin, hän arvioi.
Uusia pohjoismaisia ravintosuosituksia aletaan pian laatia. Fogelholm veikkaa, että hiilihydraattikeskustelu näkyy siinä tavalla tai toisella.- Paine on niin kova, että hiilihydraattien ja rasvojen suosituksiin on pakko paneutua vielä paljon tarkemmin kuin aikaisemmin.
Hän uskoo, että hiilihydraattien osalta ainakin alarajaa tullaan laskemaan. Tämä näkyy suoraan myös kotimaisissa ohjeissa.

(7.5.2008) Keskustelu ravintosuosituksista on Ruotsissa päässyt hyvään vauhtiin, kun sitä Suomessa ollaan vasta virittelemässä. Toisaalta, Ruotsissakaan ei ole asiassa sanottu viimeistä sanaa. – Jos potilaat ovat vaaravyöhykkeessä, täytyy meidän puuttua asiaan, sanoo Sosiaalihallituksen Torsten Mossberg. Sosiaalihallitus pitää Annika Dahlqvistin toimintaa silmällä tarkasti. Tästä asiasta puhuttiin YLE:n Akuutti -ohjelmassa.

Rautalankamalli hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta:

Kun nykysuositusten mukaisesti syödään liikaa hiilihydraatteja, käynnistyy ylensyönnin noidankehä, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössämme sokeriksi ja runsaasti syötyinä ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistömme torjuu voimakasta verensokerin nousua erittämällä runsaasti insuliinia, joka heilauttaa verensokerin nopeaan laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee ”energianpuutteeksi”, mikä synnyttää yhä lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty runsaasti ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi – tämän seurauksena ihminen lihoo. Kun hiilihydraattien määrää kontrolloidaan vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi.

Sain 23.3.2008 mukavaa sähköpostia: Seuraan blogiasi, etenkin tätä hiilihydraatti-asiaa. Olet ihan oikealla asialla ja toivon menestystä. Pelkään kuitenkin, että asiat etenevät kovin hitaasti, lääkärit ovat niin lääke-riippuvaisia. Eikä se ole mikään ihme, hehän ovat opiskelleet 6 vuotta LÄÄKE-tiedettä, ei terveystiedettä. Ensin diagnoosi ja sitten siihen sopiva lääke tai leikkaus, sokeritaudin kohdalla suolen tai vatsan amputointi jos insuliini ei auta.
Se mitä Ruotsissa on viime aikoina tapahtunut, ilahduttaa minua kovasti. Ja kyllä se leviää meillekin, aikanaan.
Minusta oli hyvä systeemi, että annoit po. asian vaipua muutaman päivän alemmassa ja sitten kun tuli uutta tietoa, nostit sen taas päällimmäiseksi. Se osoitti, että asia on sitkeä kuin suomalainen kataja, aina se nousee ylös.

22.3.2008 nimimerkki "tuntematon potilas" kertoo kysyneensä lääkäriltään onko rasva niin vaarallista kuin väitetään. Vastaus yllätti: Lääkäri sanoi että on parempi kun ei sano mitään varmaa ravitsemuksesta lääkärinä. Pitää antaa ravitsemusalan asiantuntijoille työrauha tässä asiassa. Ravitsemus on erittäin monimutkainen asia. Lääkäri kertoi myös kuulleensa eräällä luennolla että vanha ja perinteinen ruoka on tulossa takaisin. Sellainen ruoka jossa käytetään reilusti voita ja eläinrasvaa. Kevyttuotteiden suosimiselle hän uskalsi ennustaa yhä vähäisempää tukea tulevina vuosina. Hän vahvisti potilaan epäilykset, että kevyttuotteet voivat lihottaa.

Tämä kirjoitus on inspiroinut erityisesti terveyskeskuslääkäreitä pohtimaan ravitsemusasioita. Minä en itse ole lääkäri. Olisiko teidän lääkärien parasta perustaa tästä teemasta Lääkärilehden SULJETULLE keskustelualueelle mielipidekeskustelu? Raportoikaa sitten yleisellä tasolla vaikka tänne vaatimattomaan blogiini mihin te olette päätyneet. Sopiiko tällainen homma? Lisäys: Onko keskustelu lähtenyt käyntiin?

Avoimeen kirjeeseeni on vastannut toistaiseksi Mikael Fogelholm ja Pekka Puska. KIITOS! Sävy oli hyvin sovitteleva. Ainakaan nämä terveysvaikuttajat eivät ole edistämässä asian pimittämistä vaan toivovat, että hiilihydraattitietoisuudesta käydään Suomessa keskustelua. Suomen diabetesliitto ei ole vastannut avoimeen kirjeeseeni, mutta ilmeisesti se on kuitenkin inspiroinut heitä antamaan asiasta yleisluonteisen lausunnon:

...Julkisuudessa, varsinkin internetin keskustelupalstoilla käydään keskustelua hiilihydraattien tarpeellisuudesta ruokavaliossa. Diabetesliittoa on syytetty jopa virheellisten ruokavaliosuositusten antamisesta, koska liiton asiantuntijat suhtautuvat varauksella ja kriittisesti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.
Diabetesliiton tammikuussa 2008 julkaisema uusittu ruokavaliosuositus on kuitenkin linjassa kansainvälisten suositusten sekä tutkimustiedon kanssa. Se tarjoaa hyvän perustan yksilölliselle ruokavalion suunnittelulle, painonhallinnalle sekä syömisen, liikunnan ja lääkehoidon yhteensovittamiselle.
...Lisätutkimuksia tarvitaan vähähiilihydraattisten ruokavalioiden tehosta ja turvallisuudesta, koska niitä noudattavilla on havaittu esimerkiksi LDL-kolesterolin nousua. Vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset eivät ole riittävästi selvillä. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavalta jää pois tärkeitä kuidun, vitamiinien ja mineraalien lähteitä.

Christer Sundqvist kommentoi: Diabetesliiton väite, että vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilta jää pois tärkeitä kuidun, vitamiinien ja mineraalien lähteitä, EI PIDÄ PAIKKAANSA. Kun olen analysoinut hiilihydraattitietoisesti ruokailevien asiakkaitteni ruokapäiväkirjoja, niistä välittyy aivan päinvastainen viesti: Kun lautaselta jätetään pois peruna, riisi ja pasta ja korvataan nämä vihanneksilla, paprikalla, pavuilla ja herneillä, silloin lautaselta löytyy enemmän tärkeitä ravintokuituja, vitamiineja ja hivenaineita.

15.3.2008 nimimerkki "mm" ilmoitti, että Ruotsissa on pantu tuulemaan. Kauppalehden keskustelupalstalla (Kahvihuone) on rohkea kirjoitus, jossa kerrotaan mm. seuraavaa:

"Virallisille" ravitsemussuosittelijoille potkuja Ruotsissa
Ruotsin sosiaalihallitus lopettaa diabeetikoille suosituksia rustanneen työryhmän työskentelyn. Sen "asiantuntijoiden" todetaan kyllä olevan muodollisesti päteviä mutta toivottoman vahvasti sidoksissa elintarvike- ja lääketeollisuuteen.
Sosiaalihallitus nimittää uuden asiantuntijaryhmän, ja ravitsemussuositusten kohderyhmää laajennetaan ulottumaan diabeetikoiden lisäksi sydän- ja verisuonisairaisiin sekä ylipainoisiin. Sosiaalihallituksen pääjohtaja haluaa, että Ruotsin Lääkäriseura nimittää uudet asiantuntijaryhmän jäsenet. Hän haluaa myös, että Ruotsin Valtion lääkelaitos (Statens beredning för medicinsk utvärdering) ja Elintarvikevirasto (Livsmedelsverket) ovat mukana työssä.
Toki tiedän, että Suomessa ei näistä Ruotsin puolella käytävistä debateista mitään tiedetä. On vain yksi "virallinen" totuus: 70-luvun Pohjois-Karjala-tutkimukseen perustuva. Mutta eiköhän tämä Ruotsin keissi joitain kiinnostane sentään Suomen puolellakin? Totuus ei pala tulessakaan.

7.3.2008 nimimerkki "Terveyskeskuslääkäri" kommentoi seuraavasti:

Mielenkiinnolla olen seurannut veteraaniurheilijan kirjoituksia. Pakko myöntää että tuossa hiilihydraattien rajoittamisessa väestötasolla on järkeä. Vastaanotolle ohjautuu pulskia mammoja ja pappoja sekä heidän lapsiaan. Kun niiltä kysyy mitä ovat syöneet saa vastaukseksi, että ovat syöneet kaikkea sitä kevyttä mitä kaupasta saa ja mitä neuvotaan syömään. Rasva on karsittu minimiin, hiilihydraatteja syödään posket pullollaan. Ruisleipää, makaronia, perunaa, riisiä, rasvatonta maitoa, rasvatonta jugurttia, kevytmakkaroita, kevytjuustoja, sokeroimattomia limuja...

Se vaikutus tällä kirjoittelullasi on ollut, että nyt tiedän olleeni aikoinaan oikeassa ja uskallan suositella sitä sinun hys hys -dieettiäsi potilailleni. Toivottavasti lääkärinä en tarvitse pelätä mitään kauheita palopuheita Lääkäriliiton suunnalta ja viran menetyksen pelkoa. Virkaveljeni Pekka Nykänen näyttäisi olevan samoilla linjoilla meikäläisen kanssa.

Miksi tämä asia on niin vaikea ymmärtää? Miksi tästä hiilihydraattien leikkaamisesta ruokavaliosta ei puhuta virallisesti? Luulisi että tällaiset jutut saisi isoja otsikoita lehdissä?

Terveyskeskuslääkäri

Sensaatiomainen paljastus Diabetesliiton sivuilla!
Diabetesliitto yllättää 6.3.2008 uutisoimalla viime vuoden puolella ilmestyneestä tutkimuksesta, jossa riisin, perunan ja muiden nopeasti veren sokeripitoisuutta nostavien ruokien syöminen saattoi altistaa naiset aikuistyypin diabetekselle. Suurin osa ihmiskunnasta syö juuri näitä ruoka-aineita. Suuren glykeemisen indeksin ruoat aiheuttavat veren glukoosipitoisuudessa nopean piikin, jonka laskemiseen tarvitaan runsaasti insuliinia. Tutkijat arvelevat, että ajan myötä tämä saattaa rasittaa haimaa ja edistää diabeteksen kehittymistä. Artikkelia ei sen kummemmin kommentoida Diabetesliitossa, mutta artikkelin julkaiseminen on jo melkoinen sensaatio.

Asioita aktiivisesti seuraava maallikko Jari Ristiranta on löytänyt 25.2.2008 Helsingin Sanomista trendikirjoituksen "Ruotsalaiset haluavat syödä enemmän rasvaa" ja siitä jutusta on kehkeytynyt vilkkaanpuoleinen keskustelu! Hyvä Helsingin Sanomat kun sallitte keskustelun aiheesta!

Pistän tähän ajatuksia herättävän kommentin suoraan tuolta Helsingin Sanomien keskustelupalstalta (lukekaa kommentti myös alkuperäisestä paikastaan!!):

Nimimerkki "virvatulet" kirjoittaa: "Ylipäätään tämä [Helsingin Sanomien] keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miksei tiedettä tulisi liikaa popularisoida. Asiaan tarkemmin vihkiytymättömien ajatukset menevät helposti vinoon osin ristiriitaisiltakin vaikuttavien tutkimustulosten hämmentäminä. Oiva pohja salaliittoteorioille ja vaihtoehtoisille totuuksille."

Tähän vastaa nimimerkki "CLA" kahdessa viestissä, jotka olen yhdistänyt ja hieman vastauksen myös lyhentänyt: Olisin kiinnostunut teidän, virvatulet, koulutuksestanne, tekemistänne tutkimuksista ja niiden tulkinnasta?
Tieteeseen kuuluu kyseenalaistaminen aina, eihän niitä tutkimuksia muuten edes tehtäisi! Olisi kovin vaarallinen tilanne, jos tieteentekijä ei ymmärtäisi olevansa tekemisissä ehdollisten hypoteesien kanssa, jotka joko todistetaan oikeiksi tai todetaan puutteellisiksi tai virheellisiksi.
Kun tieteen tekijätkin puhuvat popularisoiden "kovista" rasvoista, joskus jopa tyydyttyneistä rasvoista, eivätkä sen kummemmin erottele teollisia transrasvoja maitorasvan luonnollisista transrasvahapoista sen enempää tutkimusmuuttujia asetellessaan kuin puheissaankaan, ei ole ihmekään, että suuri yleisö kauhistelee 'kovaa' tyydyttynyttä rasvaa, ja puurot ja vellit ovat iloisesti sekaisin.
Kyllä saikkututkimuksen tuloksista voi ihan helposti vääntää monta eri tulkintaa, niin voi tehdä mistä vain tutkimuksesta, kun keskittyy etsimään niistä vain omia näkemyksiä tukevia 'osatotuuksia'.
'Osatotuus' on se, että kasvirasvat (tuloksissa ei ilmeisesti eritelty rasvan laatua, vain sen lähde?) alentavat sv-tautiriskiä ja tämä tukee nykyisiä ravitsemussuosituksia. Kuitenkaan kaikki kasvirasvat eivät koostu tyydyttymättömistä rasvahapoista, vaan esim. kookosrasvassa on 85% tyydyttynyttä rasvaa. 'Lisätotuus' taas saikkututkimuksen tulosten perusteella on se, että vaikka kasvirasvat alentavat riskiä, luonnollisia tyydyttyneitä eläinrasvojakaan sisältävä vhh ei lisää sv-tautiriskiä, eli se on tässä suhteessa neutraali.
Ei siis voi vetää syy-suhdetta eläiperäisiin tyydyttyneisiin rasvoihin sv-tautiriskiä kohottavaksi vaikka kuinka yrittäisi väännellä. Riskiä kohottava tekijä taas oli (runsaista ja vääränlaatuisista hiilihydraateista johtuva) ravinnon korkea glykeeminen kuorma.
Kun nythän väite menee niin että vhh aiheuttaa sv-tautiriskin kasvua siksi, että siinä käytetään paljon tyydyttynyttä rasvaa. Tämä ei siis NHS:n tulosten tulkitsijoiden mukaan pidä paikkaansa. Miksi pitäisikään, eihän ravinnon (tyydyttynyt) rasva ole syyllinen sv-tauteihin? Perimmäinen Syy suonitukoksiin löytyy verisuonten tulehdustilasta eli inflammaatiosta. Ktl:n sivuilta voi lukea enemmän tästä. Tulehdusreaktion vähentäminen on siis paljon relevantimpi toimenpide sv-tautien suhteen kuin mahdollisia erittäin hyödyllisiä terveysvaikutuksia omaavien tyydyttyneiden rasvojen sokea karsiminen ruokavaliosta. Tulehdusta aiheuttaa antioksidanttien puute, ja ravinnon korkea glykeeminen kuorma, mikä lisää insuliinin eritystä. Mikä johdonmukaisesti ajatellen lienee myös syy insuliinihoidolla olevien diabeetikkojen lisääntyneesen kudosvaurioihin ja sv-tautiriskiin...
Tuloksia voi tulkita monella tavalla, Pohjois-Karjala-projektin ensimmäisestä graafista lähtien. Nythän tuosta graafista näkee vain sen, mitä on tapahtunut muutama vuosi ennen muutosta. Laskeva trendi taas oli jatkunut vertailuryhmänä toimineella Kuopionkin seudulla tasaisemmin viisi vuotta ennen kuin mikään rasvaprojekti-interventio on heitä koskettanut. Ja PK-projektissa alussa sydänkuolemat nousivat kahteen otteeseen vaikka käytetty rasva oli muuta kuin voita. Mikä on syynä tähän? Voidaanko ruokavalion rasvaa pitää syynä tähän? Jos voidaan, niin siinä tapauksessa P-k-projekti on aika vahva todiste teollisten transrasvojen haitallisuudesta.
Tulosten tulkinta lähtee aina raaka-datasta. Raaka-dataa taas kerätään tietyillä perusaksioomilla, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Graafikin on jo tulkintaa, siinä on heti kättelyssä jätetty muuttujista huomioimatta sellaisia mitä tutkimuksen tekijä ei ole pitänyt olennaisena. Tutkimuksen tekijä taas on kaikesta kriittisyydestään huolimatta ihminen, jota ohjaa muuttujavalinnassaan jokin tietty perusolettamus. PK:ssa se on ollut ravinnon eläinperäisen tyydyttyneen rasvan aiheuttama sv-tautiriski. Onko tuo oletus oikea on vielä todentamatta.

Helsingin Sanomat, Yleisradio, Kansanterveyslaitos, Valtion Ravitsemusneuvottelukunta, Suomen Sydänliitto, Suomen Diabetesliitto, Suomen eduskunta, kaikki Suomen kansalaiset!

Lukekaa 23.2.2008 päivätty Dagens Nyheterin pääkirjoitus!

Pääkirjoituksessa Anders Isaksson "räjäyttää pankin"! Tuuli on kääntynyt! Ruotsissa on ilmeisesti tehty poliittinen päätös hyväksyä väestötasolla hiilihydraattitietoinen ruokavalio. Muulla tavoin on vaikea ymmärtää miten Ruotsin päälehdessä saa kirjoittaa noin ylistävään sävyyn hiilihydraatteja rajoittavasta ruokavaliosta. Diabeetikkoa pyydetään syömään vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa sekä proteiinia. Ylipainoisia neuvotaan jättämään kevyttuotteet ostamatta ja laihtumaan syömällä oikeaa ruokaa. Ravitsemussuuntausta päätetään muuttaa koska muutoksen takana on niin suuri joukko arvostettuja tiedemiehiä ja tulee moraalisesti liian raskaaksi kieltää terveellisempi ruokavalioratkaisu. Muurit murtuvat ja eläinrasvan syyttäminen sydänsairauksista lopetetaan. Ruotsi valmistautuu yhteiskuntaan, jossa elintarvikepoliittinen kähmintä ei enää vaikuta siihen miten väestöpohjalle laadittavat suositukset kehittyvät. Tämä on tieteen riemuvoitto vailla vertaa!

Nimimerkki Perenna on kääntänyt Anders Isakssonin pääkirjoituksen suomen kielelle (KIITOS!):

Sormi ilmassa
Anders Isakssonin kolumni Dagens Nyheterissä 23.2.2008

Tunnustaessaan lääkäri Annika Dahlqvistin ruokavalio-ohjeen diabeetikoille Sosiaalihallituksen lääketieteen asiantuntijat antoivat hyvän esimerkin kahdella tuolilla istumisesta. Toisaalta AD:n vähähiilihydraattiruokavalion sanottiin olevan "sopusoinnussa tieteen ja koetellun käytännön tiedon kanssa ylipainoisten ja 2-tyypin diabeteksen hoidon suhteen", toisaalta Sosiaalihallituksen päätöstä ei pidä nähdä kannanottona "siihen, mitä ravitsemusohjeita ensisijaisesti tulee antaa missäkin tilanteessa".

Rivien välistä voi tulkita, että meidän pitäisi jatkaa Sosiaalihallituksen kansallisten ruokavaliosuositusten seuraamista ja pureskella kuusi-seitsemän leipäviipaletta päivässä ja valita mieluummin kevytmargariini kuin rasvainen voi. Se, että Annika Dahlqvistin runsasrasvainen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio hyväksyttiin todeten että "ei ole osoitettu sen olevan vaaraksi", sisältää viestin, että Sosiaalihallituksen ruokavaliosuositukset ovat vaarattomia, korrekteja ja tehokkaita kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Sosiaalihallituksen ravitsemuslinjaukset ovat olleet voimassa niin kauan, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit osaavat ne ulkoa unissaankin. Niissä varoitetaan ihmisiä rasvasta yleensä ja eläinrasvasta erityisesti, niissä tulee proteiininsaanti rajoittaa 10-15 prosenttiin ja niissä tulee enemmän kuin puolet energiantarpeesta saada hiilihydraateista, mieluiten täysjyväviljasta ja runsaasta kuidusta. Näkyvä tulos rasvanvastaisesta taistelusta on keyttuotteiden vyöry kauppojen hyllyille: kevytmakkarat, kevytpasteijat, kevytviilit, kevytjäätelöt, kevytjuomat, jotka kaikki ovat täynnä hiilihydraatteja, kemiallisia makeutusaineita ja keinotekoisia makuaineita.

Omakohtaisesta kokemuksesta uskallan väittää, että sellainen ruokavalio tekee diabeetikoille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kun itse sairastuin diabetekseen 1990-luvun alussa, ravitsemusterapeuttien ruokavaliosuositukset eivät vaikuttaneet sitä eivätkä tätä, verensokeri aleni vain häivähtävän vähän ja lihoin niin että minusta tuli vaikeasti ylipainoinen.

Kun sitten aloin mitata eri ruoka-aineiden vaikutuksia, paljastui nopeasti että hiilihydraatit muodostivat ongelman: olut, leipä, murot, puurot, pasta, perunat ja riisi pillastuttivat verensokerin. Juurekset olivat parempia perunaa lukuunottamatta, mutta kaikkein parhaita olivat maan päällä kasvavat vihannekset: kaali kaikissa muodoissaan, parsakaali, pavut, tomaatit, salaatti, avokado, sipuli jne. Kokonaiset hedelmät menettelivät myös paitsi banaanit ja viikunat, mutta kaikki kuivatut, friteeratut, hillotut, puristetut, muusatut ja mehustetut nostivat verensokerin taivaisiin. Liha, läski, kala, muna, äyriäiset ja pähkinät olivat erinomaisia, samoin rasvaiset lihapitoiset makkarat, joissa ei ole perunahiutaleita. Makeanhimo sammui parhaiten tummalla suklaalla ja kookoksella.

Kuten useimpien, myös minun on vaikea luopua leivästä aamupalalla, mutta muutoin on tämä ruokavalio toiminut niin hyvin että olen voinut sallia itselleni jonkun lankeemuksenkin. Alussa paino aleni muutaman sata grammaa joka kuukausi ja nyt jo kymmenen vuoden ajan on painoni ollut sama kuin lukioaikoinani.

Itse asiassa tässä ruokavaliossa ei ole mitään erikoista eikä edes uutta, vaikeudet ovat pikemminkin ruokatottumusten muuttamisessa. Annika Dahlqvist ei ole niin yksin kuin viime viikkojen lehtiartikkelit antavat ymmärtää, kaupoissa on jo kauan ollut paljon vähähiilihydraattista ruokavaliota käsitteleviä kirjoja. Ruoka, joka vaimentaa verensokerin heilahteluja ja vähentää insuliinin tarvetta, on sopivaa meille kaikille, laihduttamistarpeesta riippumatta.

Se, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit edelleenkin jakavat vanhoja ravitsemussuosituksia kuvastaa lähinnä yleisinhimillistä vastentahtoisuutta luopua mistään kerran opitusta ja yleisesti hyväksytystä. Epäily ja totuuden etsintä saattavat olla tieteen ihanne, mutta vakiintuneiden teorioiden ympärille muodostuu ajan mittaan niin vahvoja etunäkökohtia, että jokainen epäilijä ottaa riskin tulla leimatuksi oudoksi. Ei riitä että on oikeassa, täytyy myös saada oikeutta.

Virallisten ravitsemussuositusten takana olevia teorioita ja niiden yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin ei ole niin pitkään aikaan asetettu kyseenalaisiksi, että niitä on alettu pitää ainoina totuuksina. Kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten, akateemisten tutkijoiden ja lääkeyhtiöiden rautakolmio on pitänyt kriitikot aloillaan ja apurahat vaihtoehtojen tutkimukselle säästölippaassa.

Nyt kuitenkin muurit halkeilevat tämän teorialinnoituksen ympärillä, epäilijöitä on niin paljon ja he ovat niin ansioituneita tutkijoita, että heitä ei enää voi ohittaa kummajaisina. "Tutkijat eivät ole voineet kiistattomasti osoittaa kliinisissä kokeissa, että ravinnon tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia", kirjoitti esimerkiksi amerikkalainen lääkäri [SIC!] Gary Taubes äskettäin International Herald Tribune –lehdessä.

Laaja akateeminen ja poliittinen tuki tieteellisille teorioille ei merkitse että nämä teoriat olisivat totuus, vain että niitä ei vielä ole todistettu vääriksi. Sosiaalihallituksen puolittainen perääntyminen Annika Dahlqvistin tapauksessa osoittaa, että asiantuntijoilla on nyt tuulta tunnusteleva sormi ilmassa ja sopeutuminen uusiin ideoihin on alkanut. Pian laihduttajia kehotetaan kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin ja vaihtamaan pasta carbonaransa pekoniin ja keitettyyn kukkakaaliin.

Asia on tärkeä!

Kylmäpuristettu rypsiöljy on terveellistä

**
Kaikki tietänevät tässä vaiheessa, että rypsiöljyn pilaaminen tekemällä siitä margariinia, on erittäin tyhmää ja epäterveellistä. Mutta mitä jos käyttää puhdasta, kylmäpuristettua rypsiöljyä? Onko se terveellistä?

Tekstissä näkyvä {piip}-merkki korvaa kaupallisen valmisteen nimen. Uskon kaikkien kylmäpuristettujen rypsiöljyjen edistävän tässä havaittuja terveysvaikutuksia, joten pidän tuotenimen mainostamista turhana.

Pohjoismaisessa sydäntautikongressissa 12.–14.6.2008 esitellyn tutkimuksen mukaan kylmäpuristetun {piip}-rypsiöljyn rasvahappokoostumus on ihanteellinen. Kylmäpuristetun rypsiöljyn nauttiminen vähentää veren haitallisia rasvoja, ja jo pienellä rypsiöljyn lisäyksellä päivittäiseen ruokavalioon voi olla suuri merkitys terveydelle.

Kylmäpuristetun {piip}-rypsiöljyn on todettu vähentävän kokonaiskolesterolin ja erityisesti haitallisen LDL-kolesterolin pitoisuutta metabolista oireyhtymää potevilla miehillä. {piip}-rypsiöljyn käyttö vähentää valtimoiden seinämälle kerääntyvien haitallisten hapettuneiden LDL-hiukkasten määrää jopa enemmän kuin LDL-kolesterolin pitoisuutta, kertoo tutkimushankkeen johtaja, ylilääkäri Ari Palomäki.

Kylmäpuristus säilyttää rypsin luonnollisen koostumuksen. Erittäin tarkasti toteutetut rasvahappoanalyysit osoittavat, että kylmäpuristusmenetelmällä tuotetun rypsiöljyn rasvahappokoostumus on ihanteellinen terveyden kannalta. Kylmäpuristus menetelmänä edellyttää korkealuokkaisen rypsin käyttöä, koska öljyä ei tislata makuhaittojen poistamiseksi.
Näin toimien ei myöskään menetetä flavonoideja ja muita elimistölle hyödyllisiä suoja-aineita, kuten omega-3- ja omega-6-rasvahappoja tai rasvaliukoisia vitamiineja, Palomäki muistuttaa.

Tehtyjen analyysien mukaan kylmäpuristettu rypsiöljy sisältää noin 60 prosenttia kertatyydyttymättömiä eli niin sanottuja yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvahappoja. Näissä terveydelle edullisissa rasvahapoissa kahden hiiliatomin välissä on vain yksi kaksoissidos. {piip}-rypsiöljy sisältää useita kaksoissidoksia sisältäviä monityydyttymättömiä rasvahappoja 35 prosenttia, joista yli kolmasosa on alfa-linoleenihappoa.

Monityydyttymättömien rasvahappojen kaksoissidosten on aiemmin epäilty hapettuvan elimistössä aiheuttaen osaltaan sairauksien etenemistä. Kokonaisuudessaan {piip}-rypsiöljyn vaikutus on kuitenkin hapettumista ehkäisevä. Tutkimuksessamme potilaiden kokonaiskolesterolin pitoisuus väheni 8 prosenttia ja haitallisen LDL-kolesterolin pitoisuus 11 prosenttia. Valtimotautia pahentavien hapettuneiden LDL-hiukkasten määrä väheni vieläkin enemmän eli peräti 16 prosenttia, Palomäki kertoo.

Puoli vuotta kestäneeseen tutkimukseen osallistui 37 suomalaista miestä, joille oli ylipainon seurauksena kehittynyt metabolinen oireyhtymä. Tutkimusjaksoja oli kaksi ja ne kestivät 6–8 viikkoa. Ensimmäisen tutkimusjakson aikana miehet käyttivät leivän päällä voita, ja toisen jakson aikana he korvasivat päivittäisen leipärasvan 35 ml annoksella {piip}-rypsiöljyä. Tutkimuksen ajan noudatettiin muuten normaalia ruokavaliota.

Ruokavaliota ei siis välttämättä tarvitse muuttaa kokonaan, vaan pienilläkin muutoksilla on vaikutusta terveyteen. Nykyisin suositellaan, että välttämättömien monityydyttymättömien rasvahappojen osuus olisi vähintään kolme prosenttia kokonaisenergiasta. Kevyttä työtä tekevä aikuinen saa riittävän päiväannoksen 1–2 ruokalusikallisesta {piip}-rypsiöljyä, lasten suositeltu päiväannos on 1–2 teelusikallista, Palomäki sanoo.

1. Wallenius M, Pohjantähti-Maaroos H, Niemi P, Aro H, Husgafvel S, Oksanen K, Palomäki A. Effects of dietary cold-pressed turnip rapeseed oil and butter on serum lipids and oxidized LDL in men with metabolic syndrome. Abstract in the Nordic Congress on Cardiovascular Prevention and Rehabilitation in Hämeenlinna June 12th – 14th, 2008
2. Aro H, Palomäki A, Wallenius M, Pohjantähti-Maaroos H, Oksanen K. Fatty acid composition of cold-pressed turnip rapeseed oil and butter. Abstract in the Nordic Congress on Cardiovascular Prevention and Rehabilitation in Hämeenlinna June 12th – 14th, 2008

Lähde: Deskin uutispalvelu ravintotoimittajille, 16.6.2008

Maitorasvan haitallisuus - kummallinen uskomus

*
Näkyy entistä enemmän merkkejä siitä, että mielipideilmasto ravitsemuksen suhteen on todenteolla muuttumassa Suomessa. Lehdet julkaisevat kriittisiä kannanottoja valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelemaan ruokavalioon. Ruotsissa on jo kauan tivattu asiantuntijoilta perusteluja sille miksi valtaväestölle suositellaan runsaasti hiilihydraatteja ja pyydetään välttämään rasvoja. Suomessakin tätä keskustelua yritetään käydä, mutta varsin laihoin tuloksin. Ehkä tilanne kuitenkin on helpottumassa lähikuukausina?

Tiede ei ole tuonut helpotusta virallista käsitystä edistäville asiantuntijoille. Käsitys rasvojen haitallisuudesta lepää hyvin ohuen tiedon varassa. Käsitys vahvasta näytöstä esim. kovien eläinperäisten rasvojen haitoista tulee siitä, että "viralliset" asiantuntijat Ruotsissa kierrättävät vakiintuneita tutkimusjulkaisuja keskenään ja vetoavat tällä tavalla laajaan vallitsevaan konsensukseen. Mitään uutta ja mullistavaa ei tutkimusrintamalla ole pitkään aikaan näkynyt eläinrasvojen haitallisuudesta.

Professori Claude Marcus ahdistettiin hiljattain nurkkaan toisinajattelevien ruotsalaisten lääkäreiden, biokemistien, ravitsemusasiantuntijoiden ja maallikoiden toimesta. Syynä oli se, että professori Marcus oli eräässä yhteydessä väittänyt tyydytetyn rasvan olevan terveydelle vaarallista. Kohteliaasti häneltä pyydettiin tietoa siitä mihin tutkimustietoon tämä hyvin yleinen väite perustuu. Professori Marcus innostui vastaamaan tähän kysymykseen, mutta lupasi toimittaa tutkimusviitteet myöhäisemmässä vaiheessa perusteellisen selvityksen myötä. Vastaus viipyi yllättävän pitkään. Joitakin viikkoja sitten pitkä odotus palkittiin vihdoin ja professori Claude Marcuksen kirjoitus julkaistiin ruotsalaisessa lääkärilehdessä. Selustatukea professori Marcus sai laajalta asiantuntijaverkostolta. Vesi kielellä odotatte varmaan nyt kaikki mitkä ovat ne julkaisut joihin perustuu käsitys eläinrasvan haitallisuudesta. Luulisi niitä olevan pilvin pimein, mutta minäkin jouduin pahasti pettymään. Ajattelin saavani tuosta lääkärilehden kirjoituksesta aihetta näkökantojeni uudelleen arviointiin. Suurin osa Ruotsin kansasta on pettynyt vastaukseen ja äänestää jaloillaan, eli voita myydään ennätyksellisen paljon ja kevyttuotteiden menekki jatkaa laskuaan. Tässä ovat ne tutkimusviitteet, joihin perustuu käsityksemme eläinrasvan haitallisuudesta:

Kost med högt intag av fett kan ifrågasättas (Rasvapitoisen ruoan nauttiminen on arveluttavaa)
Claude Marcus (professori, Karolinska institutet, Tukholma)
Göran Hallmans (professori, Uumajan yliopisto)
Gunnar Johansson (professori, Kansanterveyslaitos)
Elisabet Rothenberg (LKT, Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen puheenjohtaja)
Stephan Rössner (professori, Karolinska institutet)

Näiden merkittävien asiantuntijoiden lisäksi tämän "uskonkappaleen" tukijoita ovat: Elintarvikevirastosta Inger Björk, Lundin yliopistosta Tomas Casswall, Karolinska institutetista Tommy Cederholm, Uppsalan yliopistosta Carl-Eric Flodmark, Malmön yliopistosairaalasta Elisabet Forsum, Linköpingin yliopistosta Olle Hernell, Uumajan yliopistosta Torbjörn Lind, Uumajan yliopistosta Pia Karlsland Åkesson, Lundin yliopistosta Sven Arne Silfverdal, Uumajan yliopistosta Alicja Wolk, Karolinska institutetista Christina Fjellström, Uppsalan yliopistosta Agneta Hörnell, Uumajan yliopistosta Frode Slinde, Göteborgin yliopistosta Stine Störsrud

Uskomus tyydyttyneen rasvan haitallisuudesta perustuu näihin tutkimuksiin:

Erkkilä, A., et al., Dietary fatty acids and cardiovascular disease: An epidemiological approach. Prog Lipid Res, 2008. 47(3): p. 172-87.
Leosdottir, M., et al., Dietary fat intake and early mortality patterns--data from The Malmo Diet and Cancer Study. J Intern Med, 2005. 258(2): p. 153-65.
Hooper, L., et al., Dietary fat intake and prevention of cardiovascular disease: systematic review. Bmj, 2001. 322(7289): p. 757-63.
Dayton, S., et al., Controlled trial of a diet high in unsaturated fat for prevention of atherosclerotic complications. Lancet, 1968. 2(7577): p. 1060-2.
Turpeinen, O., et al., Dietary prevention of coronary heart disease: the Finnish Mental Hospital Study. Int J Epidemiol, 1979. 8(2): p. 99-118.
Woodhill, J.M., et al., Low fat, low cholesterol diet in secondary prevention of coronary heart disease. Adv Exp Med Biol, 1978. 109: p. 317-30.
Burr, M.L., et al., Effects of changes in fat, fish, and fibre intakes on death and myocardial reinfarction: diet and reinfarction trial (DART). Lancet, 1989. 2(8666): p. 757-61.
Leren, P., The Oslo diet-heart study. Eleven-year report. Circulation, 1970. 42(5): p. 935-42.
Bierenbaum, M.L., et al., Ten-year experience of modified-fat diets on younger men with coronary heart-disease. Lancet, 1973. 1(7817): p. 1404-7.
Watts, G.F., et al., Effects on coronary artery disease of lipid-lowering diet, or diet plus cholestyramine, in the St Thomas\' Atherosclerosis Regression Study (STARS). Lancet, 1992. 339(8793): p. 563-9.
Frantz, I.D., Jr., et al., Test of effect of lipid lowering by diet on cardiovascular risk. The Minnesota Coronary Survey. Arteriosclerosis, 1989. 9(1): p. 129-35.

Viimeistään tässä vaiheessa minäkin pelästyin! Käsitys eläinrasvan haitallisuudesta lepää nimittäin erittäin heikon tutkimusnäytön varassa. Tämä käy ilmi kun tutustuu yllä mainittuihin tutkimuksiin. En halua johdatella teitä tämän enempää. Tutustukaa itse tutkimuksiin ja pohtikaa löytyykö noista tutkimuksista todellakin syy eläinperäisten rasvojen demonisointiin?

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa jopa historiallisesti merkittävästä Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta (vieraskynä professori Kari Salminen, julkaistu Helsingin Sanomien paperiversiossa osastolla Mielipide, 15.6.2008). Tässä kirjoituksen ydinkohdat:

Käsitys maidon sisältämän rasvan haitallisuudesta on kummallinen uskomus. Harhakäsitys perustuu 1950-luvulla kehitettyyn monipolviseen olettamusten ja yleistysten ketjuun, niin sanottuun rasvahypoteesiin, jota ei laajoista tutkimuksista huolimatta ole todistettu oikeaksi. Se on edelleen sekoitus tosiasioita, puolitotuuksia ja lennokasta mielikuvitusta. Kaiken lisäksi se ei edes kohdistu juuri maitorasvaan vaan tiettyihin yksittäisiin rasvahappoihin.
Nyt asiantuntijoiden kannanotot ovat varovaisempia.
Arvostettu englantilainen tutkijaryhmä on koonnut kaikki maidon ja sydänsairauksien sekä aivohalvausten välistä suhdetta koskevat tieteelliset tutkimustulokset. Yhteensä kymmenestä tutkimuksesta vain yksi osoittaa maitorasvan lisäävän näitä sairauksia. Yhdeksän tutkimusta toteaa yhtäpitävästi, ettei rasvapitoisenkaan maidon käyttö suinkaan lisää vaan jopa vähentää sydänsairauksien ja aivohalvausten riskiä.
Aivan tuore Cardio 2000 -tutkimustulos Kreikasta vahvistaa kymmenentenä tämän käsityksen.
Mitä enemmän miehet (Cearphilly-tutkimuksessa) olivat juoneet maitoa, sitä vähemmän ilmeni sydänsairastavuutta ja aivohalvauksia. Maito oli yleensä rasvaista, suomalaisittain täys- tai kevytmaitoa.
Ruotsissa on kehitetty menetelmä, jonka avulla voidaan tarkasti mitata nautitun maitorasvan määrä. Menetelmä perustuu kahteen juuri maitorasvalle ominaiseen rasvahappoon, joita voidaan kuvata lyhenteillä C15 ja C17. Maitorasvaa syötäessä ne kertyvät ihmisen rasvavarantoon. Mitä enemmän maitorasvaa ihminen on syönyt, sitä enemmän hänen rasvavarannossaan on näitä rasvahappoja. Ruotsalaisessa tutkimuksessa määritettiin ensimmäisen infarktin saaneiden ja terveen vertailuryhmän C15- ja C17-arvot. Tulos oli selkeä: terveiden C15- ja C17-pitoisuudet olivat suuremmat kuin sairastuneiden, eli terveet olivat syöneet maitorasvaa merkittävästi enemmän kuin sairastuneet. Tutkimus toistettiin Norjassa, ja tulos oli sama.
Yhteenvetona näistä 2000-luvulla julkaistuista tutkimuksista voi todeta, ettei maitorasva ole yhteydessä sydänsairauden tai aivohalvauksen riskin kasvuun. Maitorasva tai jokin maitorasvaan erottamattomasti liittyvä tekijä voi jopa suojata niiltä.
LDL-kolesteroli jakautuu osasiin. Niistä pienet, tiheät osaset tulkitaan sydämelle haitallisiksi, kun taas suuret "hötöisemmät" ovat haitattomampia. Ruotsalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että maitorasvan nauttiminen vähentää juuri pienten haitallisten LDL-osasten määrää veressä. Tämä seikka yhdessä sen kanssa, että maitorasva lisää "hyvän" HDL-kolesterolin määrää veressä, saattaa selittää maitorasvan edullisen vaikutuksen.
Käsitykset ravintorasvojen terveysvaikutuksista ovat muuttuneet ratkaisevasti 1950-luvun rasvahypoteesin ajoista. Tiede on luonteensa mukaisesti korjannut aikaisempia käsityksiä. Tieteen uusien tuloksien pitäisi näkyä myös virallisissa ravitsemussuosituksissa ja käytännön ravitsemusvalistuksessa.
Vanhat asenteet ja uskomukset eivät saa tätä estää.

sunnuntai, kesäkuuta 15, 2008

Sokeria sokeritautiselle

*
Kirjoitettu 2.6.2008 ja lisää tekstiä tullut 14.6.2008 ja 15.6.2008.

Savon Sanomat on 1.6.2008 julkaissut mielipidekirjoituksen "Sokeritautia hoidetaan sokerilla". Oli ilo huomata, että minunlaisiani nykyisenlaisen diabeteshoidon kyseenalaistajia löytyy muuallakin ja todella hienoa, että Savon Sanomat julkaisi kirjoituksen kommentteineen! Selkeällä tavalla kirjoittajat (merikapteeni Raimo Kantanen, ekonomi Jussi Kuusela, insinööri Jukka Leskinen, oopperalaulaja Martti Wallèn) tuovat esille varsin räjähdysherkkiä asioita (lukekaa koko kirjoitus tästä):

Sekä sairauden [2-tyypin diabetes] ehkäisyssä että hoidossa on epäonnistuttu.
Lihavuus lisääntyy katastrofaalista vauhtia ja 2-tyypin diabetesta on alkanut esiintyä jo lapsilla.
Diabeetikon hoitoon suositellaan sokeria tärkkelyksestä saadun glukoosin muodossa. Sokeritautia hoidetaan siis sokerilla - ja lisäksi haimaa ruoskivilla pillereillä tai insuliinilla.
Vallitseva hoitomuoto 2-tyypin diabeetikoille, ns. käypähoito, sitoo lääkäreitä liiaksi, eikä anna vaihtoehtoja, vaikka potilas saattaisi hyötyä niistä enemmän.
Eikö hoidon tulisi aina olla potilaan kaikinpuolista hyvinvointia edistävää? Jos lääkäri tietoisesti vahingoittaa potilasta, kyseessä on hoitovirhe. Kun noudatetaan nykyistä käypähoitoa, lääkäri on kuivilla, mutta potilas ei.
Nopeasti imeytyvien hiilihydraattien saantia tulee rajoittaa ja kontrolloida huomattavasti paremmin.
Ravintopakkauksiin pitäisi saada selkeä merkintä nopeasti ja hitaasti imeytyvien hiilihydraattien määristä, ja niiden korkeita arvoja varten on saatava samankaltainen varoitus, kuin on tupakka-askeissa.
Hiilihydraattien ja varsinkin nopeasti imeytyvien hiilihydraattien rajoitus helpottaa laihtumista ja parantaa elämän laatua niin diabeetikoilla kuin niillä, joilla on jo sairauden esiaste.
Lääkitys kevenee, ihminen voi paremmin ja hypoglykemiakohtaukset eli alhaisten verensokeritasojen aiheuttamat tilat vähenevät.
Kansantalous, veronmaksajat ja Kela voittavat.

Kommentointi on Savon Sanomissa ollut todella mielenkiintoista! Ravitsemus herättää tunteita puolesta ja vastaan:

Kannattaisikohan suutareiden pysyä lesteissään ja napsia tyytyväisinä dementialääkkeensä? Ettei enää pahempia sammakoita lehtien palstoille päätyisi?
Neljä allekirjoittanutta toi esille jokaisen ymmärrettävässä muodossa olemassa olevan tilanteen ja toivat esille parannuksia, kuten tuoteselosteen kehittämisen. Kirjoitus oli valistava selkokielellä, eikä syyttelevä, kuten objekt.. oli asian halunnut ymmärtää.
Jos ei yksinkertaisempi tuota huomaa, tässä kirjoituksessa kyseessä ovat ns. karppaajat (eli low carbohydrate dietin uskovaiset). Yhtä asiaa muka edistämällä saadaan samalla aikaan muita harmeja kuten esim. sydän- ja verisuonitautisairastavuuden nopea lisääntyminen.
Olipa hyvä ja asiantunteva aloitus. Minullakin tämä karppaaminen on toiminut oikein hyvin. Olen ihannepainossani ja en tarvitse turhia lääkkeitä. Tällä ruokavaliolla jaksaa painaa pitkää päivää:-) Ei tarvitse jatkuvasti olla puputtamassa jotain mössöä. Minusta asiantuntijat olivat asialla. Arvostelijoiden ei kai ole tarvinnut itse ottaa mitään selvää asioista, vaan he toistelevat kritiikittömästi heille opetettua mantraa?
Karppaajien kanssa samoin kuin Jehovan todistajien kanssa väittelemään lähdettäessä on omat riskinsä. Faktaperusteet unohdetaan heti kättelyssä. Eli ei kiitos. Luotan mieluummin lääketieteeseen.
On karppaajien aivan turha kyseenalaistaa nykyisiä ravitsemussuosituksia, jotka ovat asioista perillä olevien - eivätkä pelkästään omaan napaansa tuijottajien - laatimia.
En minä ole yhden asian uskovainen. Olen vain monien kokeilujen jälkeen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion ja olen tyytyväinen. Jos sinä olet omiin syömisiisi tyytyväinen, niin ole hyvä vaan. Nämä keskustelun aloittajat ovat kertoneet, kuinka diabetesta voi hoitaa oikealla ruokavaliolla ja päästä eroon jopa lääkkeistä. Ennen tätä lääketeollisuuden ryntäystä diabeetikkojen elämään tämä vähähiilihydraattinen ruokavalio oli heidän hoitoaan. Nykyinen ruokavaliosuositus diabeetikoillehan (ja muillekin ihmisille) aivan ajaa heidät käyttämään lääkkeitä. Hyvä on ihmisien tietää, että on olemassa vaihtoehtojakin. Suomessahan se vallitsee yhden totuuden kulttuuri. Muissa pohjoismaissa näistä asioista keskustellaan avoimemmin. Minulla ei ole diabetesta, mutta voin tällä ruokavaliolla hyvin.
Valitettavasti ennen lääketieteen mukaantuloa diabeetikoiden elämään ykköstyypin diabeetikot kuolivat hyvin nuorina ja kakkostyypin diabeetikot melko pian taudin puhjettua. Sokeina ja kipeinä. Maallikkotulkinnat diabeteksen hoidosta kannattaa jättää omaan arvoonsa. Edesvastuutonta ja syyntakeetonta kirjoittelua.
Minä kirjoitan kakkostyypistä. Äskettäin kuoli eräs tuttavani kakkostyypin diabetekseen sokeana, kipeänä ja ilman jalkoja nykyisillä hoidoilla. En olisi syönyt puoliakaan siitä moskasta mitä hän söi, ihan virallisesti. Onko sitä niin vaikea hyväksyä, että ruoka voi olla lääke?

Mielenkiintoista!

14.6.2008 lisätty tähän kirjailija Varpu Tavin löytämä professorin vastine yllä olevaan kirjoitukseen (myös Savon Sanomissa):

Ravitsemus-ohjaus puutteellista
10.6.2008
Kela ei tue ravitsemusohjausta.

Lukijan Sanomissa 1.6. väitettiin, että sokeritautia hoidetaan sokerilla. Kirjoituksessa oli toisaalta hyvää, toisaalta virheellistä tietoa ja kaikki sekaisin, niin että sitä lukeva diabeetikko joutui kenties entistä enemmän hämmennyksiin.

Hyvää oli se, että kirjoituksesta kävi selvästi ilmi lääkärien antama puutteellinen ravitsemusohjaus. Se on selvää, sillä 15 minuutin vastaanotolla on täysin mahdotonta lääketieteellisen hoidon ohella antaa ravitsemusohjausta, joka on todella aikaa vievää ja useita käyntikertoja vaativaa. Sama ajanpuute koskee myös sairaanhoitajien antamaa ohjausta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut raportin Ravitsemushoito kehittyvässä palvelujärjestelmässä. Raportissa selostetaan perusteellisesti, miten ravitsemushoito tulee järjestää maassamme, sekä mitä asiantuntemusta onnistunut ravitsemushoito edellyttää henkilökunnalta.

Tulee hallita ihmisen ravitsemus, sairaus ja sen hoito, ravitsemustilan arviointi, elintarvikkeiden koostumus ja ravintosisältö, ruokavalion ravitsemuksellisen riittävyyden arviointi, ruokavalion soveltaminen potilaan yksilöllisiin tarpeisiin, elintarvikelainsäädäntö, erityisvalmisteet, kliiniset ravintovalmisteet, koostumus, käyttö ja korvattavuus.

On oltava viestintä- ja vuorovaikutustaitoja, ajan tasalla olevaa havainto- ja muuta tukiaineistoa, riittävästi aikaa ja ohjaustilanteessa rauhallinen ympäristö.

Maamme terveydenhuollon henkilöstössä on ainoastaan Kuopion yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneilla laillistetuilla ravitsemusterapeuteilla yllä esitetty laaja-alai-nen koulutus.

Kuitenkin on lähes lottovoitto päästä ravitsemusterapeutin puheille. Vaikka maassamme on yli 400 pätevää, laillista ravitsemusterapeuttia heistä ainoastaan noin 100 toimii terveydenhuollossa.

Ei ihme, että diabetes 2 lisäsairauksineen lisääntyy jatkuvasti.

Tärkkelystä ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja koskeva tieto oli kirjoituksessa sekavaa ja virheellistä. Ravitsemusterapeutti voisi korjata niitä.

Lähimmän ravitsemusterapeutin osoitetiedot sekä muuta hyödyllistä tietoa löytyy Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry:n nettisivuilta: rty.fi.

Valitettavasti Kelassa ei ole luettu mainittua STM:n raporttia, koska siellä ollaan sitä mieltä, että ravitsemushoito on niin epäselvää aluetta, että ravitsemusohjauksesta ei voida antaa Kelan korvausta.

Sen vuoksi monet muuten yksityisiltä ravitsemusterapeuteilta ohjausta toivovat potilaat eivät katso voivansa maksaa käynneistä.

Sekä Diabetesliitosta että RTY:stä on saatavissa ruokavalioita koskevia painotuotteita. Diabetes-lehden 4/2008 teemana oli ruoka ja siinä käsiteltiin aihetta monipuolisesti.

Monipuolista, uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa, mutta silti helppolukuista ja piirroksin havainnollistettua ravitsemustietoa tarjoaa kirja Avain ravitsemukseen.

Eini Laakkonen Ph.D. Ravitsemustieteen prof. emer. Kuopio

Merkkinä siitä, että media vähitellen herää keskustelemaan ravitsemuksen kiistanalaisistakin asioista on 15.6.2008 ilmestyneen Sunnuntaisuomalaisen (llkan, Karjalaisen, Keskisuomalaisen, Pohjalaisen ja Savon Sanomien yhteinen julkaisu) alla näkyvä juttu:

"Ei seitsemän vaan kaksi palaa ruisleipää"

Hiilihydraatit ovat suomalaisten ruokavalion perusta. Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa, että 50-60 prosenttia ruokavalion energiansaannista tulisi koostaa niistä, siis esimerkiksi perunasta, leivistä, puurosta, riisistä ja pastasta.

Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa hiilihydraattien määrä ja osuus energiansaannista ovat alempia kuin virallisissa suosituksissa. Painotukset vaihtelevat. Ravintoaktivistin, kirjailija Varpu Tavin mukaan vähähiilihydraattisuuden ei tarvitse olla mikään joko-tai-valinta.

- Ruisleivästä ei tarvitse kokonaan luopua, mutta määrän voi vähentää kuudesta, seitsemästä yhteen tai kahteen palaan päivässä. Useimmat vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat syövät leipää ja viljaa vähän tai eivät ollenkaan. Sen sijaan syödään runsaasti kasviksia ja kohtuullisesti hedelmiä ja marjoja. Lisäksi syödään kalaa, lihaa ja luonnollisia rasvoja.

Kansanterveyslaitoksen johtajan Pekka Puskan mukaan terveellisen ruokavalion voi koostaa monin erin tavoin, myös vähentämällä kohtuullisesti hiilihydraatteja.

Hän muistuttaa, että suomalaisten kolesterolitasot ovat laskeneet, kun rasvan määrään ja laatuun on alettu kiinnittämään huomiota.

- Nuorten paino-ongelman yhtenä syynä ovat etupäässä puhdistetut sokerit, kuten karkit ja limsat.

Radiologin, eläkkeellä olevan lääkärin Timo Kuuselan mukaan hiilihydraatit ovat syötyinä vahingollisempia kuin rasvat.

- Suomessa puhutaan paljon kolesteroliarvoista. Sitä ei ymmärretä, että syödyt luonnolliset rasvat eivät terveillä ihmisillä vaikuta kolesteroliin. Sen sijaan syödyt liiat hiilihydraatit muuttuvat maksassa rasvoiksi. Ne ovat terveydelle haitallisia ja näkyvät muun muassa korkeina kolesteroliarvoina. Muita ilmiöitä ovat maksan itsensä rasvoittuminen, lihavuus ja erityisesti vaarallinen keskivartalolihavuus. Siinä rasva kertyy vatsaonteloon, ja sen tiedetään olevan kehon säätelymekanismien huonosti kontrolloimaa rasvaa, Kuusela kertoo.

Hänen mukaansa merkittävä syy suomalaisten lihomiseen on huono nälänhallinta.

- Samaan aikaan kun elimistö varastoi maksan avulla liioista hiilihydraateista saatua energiaa rasvaksi, ihmisen verensokerin tasot laskevat. Elimistö tulkitsee sen energianpuutteeksi eli näläksi. Tästä johtuu liikasyömisen kierre.

Kuuselan mielestä avain diabeteksen hoitoon on ravinto.

- Diabeetikot saavat samat ravintosuositukset kuin terveet, vaikka heidän sokeriaineenvaihduntansa on jo ajautunut katastrofiksi. Siksi lääkittyinä vain kolmanneksella tulokset ovat edes tyydyttävät. Oikealla ravitsemuksella lääkityksestä voi päästä kokonaan eroon, hän arvioi.

Tekstin oli toimittanut Anne Puumala.

Omia kirjoituksiani sokeritaudista voit lukea tästä.