Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle VHH. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit
Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle VHH. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit

keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2011

Ajankohtaista Facebook keskustelua, osa 3

**
Facebookissa käydään taas jännittävää keskustelua! Liity jo mukaan : https://www.facebook.com/christer.sundqvist

14.6.2011
______________________

Tarinoita leivättömyydestä. Olen pyynnöstä saanut sähköpostiini puolisen tusinaa tarinaa leivättömästä elämästä. Pistän tähän alle muutamia tarinoita esimerkinomaisesti. Lähettäkää lisää! Luovutan tarinat dosentti Mikael Fogelholmille keskustelutuokion kera kun niitä on hieman enemmän koossa.

Kommentit:

Tarina nro 1: Minä elän ilman leipää ja olen elänyt ilman leipää jo yli 15 vuotta. Lapsena ja nuorena rakastin leipää. Alunperin leivättömyys lähti siitä liikkeelle, kun kärsin sitkeästä hiivataudista kehossani. Leivän poisjättämisen jälkeen yritin syödä ajoittain viljaa puuron muodossa ja käyttää gluteenittomia tuotteita. Joka puolelta lehdistä sai lukea, miten ihminen TARVITSEE viljaa ja kuituja. Vatsa vaikersi yleensä näidenkin ruokien yhteydessä. Kävin läpi pitkän tien ja testailin ravintoaineita, jotta pystyin ruokaviidakosta ja virallisten ruokavaliosuositusten keskeltä löytämään oman linjani. Koin, että voin paremmin täysin viljatonta elämää viettämällä. Podin aluksi huonoa omaatuntoa, kun en syönyt viljaa lainkaan, mutta vointini on nyt erinomainen, energiaa riittää ja nautin erityisesti tästä hyvästä sutjakkaasta olostani. Syön kasviksia, proteiinia eri muodoissaan ja nam rasvaa. Kaikki tietysti mahdollisimman puhtaina ja luomuina. Riisiä syön hyvin harvoin, kuitenkin silloin, jos kehoni vinkkaa, että siitä voisi olla sille jotain iloa :)
Sosiaalinen elämä ilman viljaa ja leipomotuotteita ei ole ollut ihan helppoa. Aluksi erityisesti kahvikutsuilla oli vaikeaa, kun tarjoilu koostui yleensä täysin minulle soveltumattomista tuotteista. Vaati suurta rohkeutta puolustaa itseään ja "vatsaansa", sekä kieltäytyä kohteliaasti herkuista. Nykyään onneksi lähin ystäväpiirini "hyväksyy" minut ja itsekin ovat ajoittain VHH ruokavaliota noudattavia. Olemme alkaneet haaveilemaan kahvilasta tai konditoriasta, mistä saisi ostaa VHH-herkkuja. Kyllä sekin päivä vielä tulee :)

Tarina nro 2: Eli olen aikaisemmassa elämässä aina kärsinyt epämääräisistä vatsaoireista, jotka eivät kuitenkaan olleet niin pahoja että olisin tutkimuksiin hakeutunut. Ajattelin vain, että niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan ja että sellaista se elämä nyt vain on. Vatsa siis ajoittain turposi, möyrysi, kipuili, sekä vuorotellen oli löysällä tai kärsin viikonkin kestävästä ummetuksesta yms. eikä mitään yksittäistä aiheuttajaa tuntunut olevan. Oletin maidosta tulevan laksatiivisia vaikutuksia, mutta koska maidon juomatta jättäminen ei muuttanut tilannetta, ostin usein laktoosittomia tuotteita. Mutta sitten taas toisaalta, oireita tuli siitäkin huolimatta joten joskus käytin hylaa ja ihan normaaleja maitotuotteita.
Helmikuussa tutustuin vhh-ruokavalioon laihdutustarkoituksessa ja jätin leivän (sekä viljatuotteet) kokonaan pois. Samalla tietysti väheni muutenkin hiilihydraatit n. 30g:n päivässä. Kiloja on tähän mennessä (kesäkuu) lähtenyt 6 ja painoindeksi on nyt 25 eli normaali. Olo on ollut aivan loistava eikä ole tarvinnut _kertaakaan_ tuntea nälkää, mitä aiemmilla laihdutusyrityksillä. Mutta ennenkaikkea, nuo epämääräiset vatsaoireet ovat kadonneet!! Ja ne lähti tasan sinä päivänä kun viljat jäi pois, eli joku yhteys täytyy olla. Vatsa ei tosiaan enää turvota, möyryä, kipuile, eikä kerrytä ilmaa, "isommalla hädällä" tarvitsee käydä suht säännöllisesti parin päivän välein (mikä on siis suuuuri muutos entiseen). Ja kaikki "elintärkeät"kuidut mitä tulee, on kasviksista. Niin, ja ilokseni huomasin, että mikään tavallinen maitotuote ei oireita aiheuta, eli maitoakin voi nykyään juoda surutta!
En ole koskaan käynyt keliakia-testeissä, joten en tiedä olisiko jotain taipumusta siihen suuntaan. Suvussa sitä ei ole aiemmin ilmennyt. Mutta nyt kun tiedän mikä oireet aiheuttaa, voin olla varma, että viljoihin ei tee mieli enää koskea!

Tarina nro 3: Jätin heinäkuussa 2010 kaiken viljan pois ruokavaliostani. Noin viikon sisällä 13 vuotta vaivannut acne rosacea hävisi kasvoistani. Otin sittemmin täysjyvärukiin ja kauran takaisin, ne toimivat, myöskään ohra ei aiheuta ihottumaa. Vehnää olen sen jälkeen kokeillut testausmielessä neljä kertaa, ja joka kerta ihottuma ja kutina palaa tunnin parin sisällä. Keliakiaa ei ole, eikä muita terveysongelmia, ja vehnäallergiakoe oli syksyllä negatiivinen. Silti vehnä on minulle myrkkyä - aiheuttaa tulehdusta.
Nyt kun on melkein vuosi kulunut olen havainnut myös muita muutoksia vehnättömänä: nenäverenvuotoja ei ole ollut yhtään, vaikka niitä on varsinkin talvisin aina ollut. Nyt ei tippaakaan, kylmästä talvesta huolimatta. Eli limakalvoille on tapahtunut jotain. Toinen muutos: aftoja suussa ei ole myöskään vuoteen ollut, runsaasta stressistä ja kiireellisestä elämästä huolimatta (niitä on aikaisemmin tullut aina stressistä).

Tarina nro 4: Tässä olisi minun kertomukseni. Olen elänyt ilman leipää vasta n.4kk, mutta haluan silti kirjoittaa tämän, koska aiemmin käytännössä elin leivällä, joten selviä muutoksia on jo nyt havaittavissa.
Entisessä ruokavaliossani, söin joka aamu palan ruisleipää ja lasin vettä. Söin nimenomaan ruisleipää, koska luulin sen olevan terveystuote ja terveellistä. En laittanut mitään leivän päälle, koska luulin erilaisten leivänpäällisten aiheuttavan minulle huonon olon. Joka aamu välittömästi aamiaisen jälkeen, minulle tuli huono olo, maha kipeäksi, joskus turvotusta ja välillä maha meni jopa aivan sekaisin. Tunnin kuluttua aamiaisesta oli aivan kamala nälkä ja pyörrytti ja heikotti.
Nykyään syön aamulla kaksi kananmunaa ja ne pitävät nälän poissa triplasti sen ajan kuin ruisleipä, eikä nälän tullessa tule todella huono ja heikko olo, kuten ruisleivän jälkeen.
Lounasaikaan söin yleensä vihanneksia, hedelmiä, palan ruisleipää ja joskus jugurtin. Sen jälkeen olo ei ollut niin huono kuin aamulla. Nykyään syön muuten saman lounaan, paitsi leivän olen tietenkin jättänyt pois ja välillä jugurtin, koska en pidä prosessoidusta ruuasta. Silti nälkä pysyy poissa saman ajan.
Iltapäivällä söin muutaman palan ruis- tai jotain muuta leipää vihannesten kanssa, ennen kuin lähdin ulos. Usein maha turposi tai meni sekaisin, mikä hankaloitti ulkoilua. Reilun tunnin kuluttua oli niin kova nälkä ja heikko olo, että oli pakko saada nopeasti syötävää. Nykyään syön iltapäivällä lähinnä vihanneksia, pähkinöitä ja juustoa. Maistuu paremmalle ja nälkä pysyy poissa iltaan asti.
Illalla söin lämpimän aterian, mikä useimmiten oli täysjyväpastaa, lämpimiä voileipiä, itsetehtyä pitsaa tai jotain muuta viljamössöä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että olo oli kuin olisin nielaissut ilmapallon. Maha aivan turvoksissa, täynnä ilmaa ja kipeä. Siitä sitten nukkumaan ja seuraavana aamunakin saattoi vielä olla maha jumissa ja usein myös sekaisin.
Tämän vuoden alussa päätin, ettei näin voi jatkua. Alku oli hankala, koska minun piti käytännössä kehittää itselleni täysin uusi ruokavalio, koska pääraaka-aineeni, viljat, eivät olleet enää vaihtoehto.
Nyt neljän kuukauden viljattoman ajan jälkeen:
-en ole koskaan aamuisin huonovointinen
-minua ei pyörrytä/huimaa/heikota
-olen energisempi
-en ole nälkäinen kuin silloin, kun edellisestä ruokailusta on selvästi liian pitkä aika eli ainakin viisi tuntia
-verensokerini on pysynyt tasaisena, mikä on hienoa, koska minulla oli aiemmin selvästi ongelmia sen heittelehtimisen kanssa
-tyypilliset kevääseen liittyvät allergiaoireet ovat selvästi vähentyneet. Söin kevään aikana vain yhden antihistamiinin allergiaoireisiin, kun viime vuonna meni monta levyä kyseisiä tabuja
-palelu on huomattavasti vähentynyt. Olen koko elämäni palellut epänormaalin paljon niin talvella kuin kesälläkin, ja se on hankaloittanut elämääni. On ihanaa kun voi kesällä istua ulkona ilman takkia ja kaulahuivia eikä tarvitse huulet sinisenä selitellä, että ei mulla mikään ole, kunhan palelen vaan =)
-paino on pysynyt samassa lukemassa, mutta se johtuu siitä, että olen alipainon rajoilla oleva normaalipainoinen

Tarina nro 5: Mutta asiaan, olen ollut viime vuoden helmikuusta syömättä viljaleipiä, joita pistelin aikaisemmin "kaksin käsin". Aloin silloin tutustumaan Antti.H:n VHH juttuihin ja Dojolaiseen meininkiin. Paino oli muutoksen alkaessa 177,7kg, alimmillaan se on ollut 87,7kg ja nyt kesäaikana kun tulee vähän lepsuiltua ~92-94 kg. Viime kesänä pyöräilin ~300km ja tänä kesänä pyrkimys ainakin samaan. En ole hiilareita kaivannut kuntoiluhommien piristeeksikään. Leipää teemme mantelijauhosta ja sekaan heitellään milloin manteleita, aurinkokuivattua tomaattia ym. Siirryin silloin heti alkuun normaalivoihin ja öljynä käytetään oliiviölyä. Sain tänään jokavuotuisen normi labrakokeen tulokset tässä muutama otos, sain puhuttua mukaan D-vit testin :)
D-25=122
Gluk=5.6
Kol=5.2
hdl=2.83
LDL=2.5
Trigly=.37
Tohtori sanoi että ok tuloksia johon sanoin että ilmeisesti pekoni, voissa paistettu munakas ja Halloumi juusto aamupalana pitää arvot kurissa.
Eli summa summarum pidän näppini ja varsinkin vatsani edelleen erossa leiväst, perunasta ym. turhasta moskasta.

{piip} sanoi: Nämä tarinat ovat erittäin mielenkiintoisia! Leipä ei ole se autuaaksi tekevä, joten rohkeasti vaan huonot hiilarit pois ruokavaliosta.

{piip} sanoi: Hyviä kirjoituksia. Tärkeää duunia jälleen tämä(kin).

Äsken tuli tämä tarina (6.): Olen 44v. nainen. Lopetin gluteeniviljojen käytön viime marraskuussa ja vuosia kestäneet vatsavaivat, kivut, ruikuli/ummetus-vuorottelu, pieni lämpöily, turvotus jne loppuivat. Kun pari kertaa olen vahingossa syönyt viljapitoista ruokaa, maha on kipeytynyt aina noin 10-12 tunnin viiveellä ja silloin se ikään kuin "tulehtuu" vajaaksi viikoksi. Pari vuotta sitten, lähestulkoon invalidisoivien vaivojen takia pötsini & sisäelimeni jopa ultrattiin, kuvattiin, tähystettiin joka päästä: mitään ei löytynyt. Verestä tehtiin pari "keliakiakoetta", mitään ei löytynyt. Koepaloja ei tosin otettu tähystyksen yhteydessä silloisen asuinmaani typerän käytännön takia. Muuta syyllistä kuin viljat en keksi, enkä niihin aio enää kajota. Suvussa keliakiaa ja erityisesti reumaa. Mahaani alkaa koskea jo pelkkä ajatus ruisleivästä - tulee se tunne, kuin vatsassa olisi sahanteriä. Katson surulla sukulaisiani, jotka puputtavat leipää ja ovat lihavia, osa heistä kärsii myös huomattavista kroonisista vatsavaivoista mutta ei jaksa tehdä asialle mitään. En halua tulla lihavaksi, diabeettiseksi, sydänvikaiseksi statiinien syöjäksi.
Sosiaalisissa tilanteissa tarjolla on yleensä pelkkiä viljapitoisia herkkuja, mutta kukaan ei ole huomannut, etten ole ottanut pöydästä muuta kuin juotavaa. Nyt laihdutan Dukanin dieetillä ja voin hyvin.


Ruokavaliomme vuonna 1941.

Mitä havaintoja teette valistusfilmistä 70 vuoden takaa?

Ruokavaliomme 1941 | Elävä arkisto | yle.fi
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=1055&a=10371

Aho & Soldanin hyvin havainnollistettu valistusfilmi pureutuu tärkeään aiheeseen, joka monelle edusti "enemmän uskon kuin tiedon asioita". Mitä meidän olisi syötävä?

Kommentit:

Christer Sundqvist: Missä margariini? Ei kuorittua maitoa lapsille! Maito ja kananmunat ovat täydellisimpiä ravintolähteitämme. Myöskään veden viljaa ei ole syytä unohtaa. Kalanmaksaöljy lapsille. Kansanedustaja oli lihava, muut hoikkia.

{piip}: Ihana tuote: kesävoi!

{piip}: Täydestä menisi vieläkin tämä valistus. Tässä huomasi, kuinka paljon on turhia elintarvikkeita markkinoilla. Kalanmaksa öljyä kyllä käytän vieläkin ja muutenkin d-vitamiinin tarpeesta aikuisella ei pidetty tarpeellisena...

{piip}: Missä vaiheessa kalanmaksaöljyn päivittäinen syöminen jäi pois? Pahan makuinen muisto lapsuudesta!

{piip}: Ihanasti sanottu tuo "veden viljaa"! "kesävoi"

{piip}: Hyvä filmi! Tuoreita ruokia, ei ollut eineksiä näytillä. Kesävoissa on varmasti ollut erikoisen hyvä maku.

{piip}: Kesävoi on siis ilmeisesti sellaista, joka valmistetaan ulkona laiduntavan lehmän täysmaidosta? Eivätkö suomalaiset lehmät nykyisin kökötä koko ajan kesät ja talvet karsinoissaan ja syövät kuivatettua rehua? Joku varmaan tietää paremmin.

{piip}: Useimmat laiduntavat lehmiä ulkona kesällä, eikö se säästä työtäkin? Lisäksi säilörehua syödään talvellakin osana ruokintaa.

{piip}: Kesävoita tehtiin tietenkin kesällä, laiduntamisesta johtuen, väri ja maku olivat aivan erilaiset. Kesävoi oli keltaisempaa ja maistui "laitumelle". Viiliäkin sai vain kesällä! Kyllä nykypäivänäkin lehmät laiduntavat ulkosalla, parsinavetoista on hyvä päästä kesäksi ulos. Pihattonavetassa se on mahdollista kesät talvet. Säilörehua syötetään nimenomaan talvella, kun ei tuoreruohoa ole saatavilla.

{piip}: Lohdullista kuultavaa.

{piip}: Voi kun saisi kesävoita... ;)) Toivottavasti joku kyytönmaidon tuottaja ottaa vinkistä vaarin.

{piip}: Mutta kaupan hyllylllä on vaan yhdenlaista voita, ei siitä tiedä, minkälaisesta maidosta se on valmistettu. Luomuvoi on tietysti luomusta, mutta se ei ole sama juttu.

{piip}: kaupan hyllyvoi on "tasalaatuista", eikä nykyään enää laidunkausi vaikuta samalla tavoin voin koostumukseen ja makuun kuten vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nykyisin muutenkin pyritään tasaiseen laatuun ympäri vuoden. Mikä on varsinainen harmi, kun sitä makua olisi enemmän näin kesällä! maito on ihan sitä samaa, mitä kyöräävät navetoista tankkiautoilla satoja kilometrejä. Siinä on sekaisin kymmenen lehmän navettojen maidot kymmenien lehmien navetoiden maitojen kanssa.

{piip}: ‎...mutta kalanmaksaöljy! Voi hyvät ihmiset, että se oli pahaa. PA-HAA.

{piip}: Se ON pahaa. Kaadan aina mahdollisimman syvälle kurkkuun O_O

{piip}: Kesävoin A- ja D-pitoisuus oli myös aivan toista luokkaa kuin pimeään vuodenaikaan valmistetun.. Entisaikaan voin ravintoarvo tajuttiin ja sitä arvostettiin oikeana ruokana, toista kuin nykyisin, kun kemistin koeputkissa kehittämä kevytlevite on korotettu terveyden ja hyvinvoinnin symboliksi.

{piip}: Edesmennyt kemisti-isäni muisti myös aina kehua valkoisia lbr-hiiriä hienoiksi yhteistyökumppaneiksi...


Ajankohtaista Facebook keskustelua, osa 2


torstaina, toukokuuta 06, 2010

Ruotsissa ei tiedetä mitä diabeetikon pitää syödä...

*
...Suomessa "tiedetään".

Nyt seuraa tekstiä, joka voi herkimmissä ihmisissä aiheuttaa tavallista enemmän hämmennystä. Lukekaa siis seuraavat rivit vain jos teillä on erityistä halua tietää mitä diabeetikon pitää syödä pysyäkseen mahdollisimman terveenä.

Suomen diabetesliitto on suuressa viisaudessaan päättänyt, että diabeetikko voi syödä ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin ihmiset. Kätevää, mutta onko se viisasta?

Ruotsissa on toinen ääni kellossa. Siellä on erityinen valtiollinen työryhmä, Statens beredning för medicinsk utvärdering (SBU), valmistellut ohjeita diabeetikolle. Eilen (5.5.2010) SBU:n työryhmä julkaisi sekä lehdistötiedotteen että alustavan raportin työnsä hedelmistä.

Työryhmä pohti kaksi vuotta sitä mitä diabeetikon tulisi syödä, mutta selvyyttä asiaan ei tullut. SBU ei tiedä millainen ruokavalio on sopivin diabeetikolle!

Vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen ruokavalio, jonka Suomen diabetesliitto "tietää" parhaimmaksi mahdolliseksi diabeetikolle, osoittautui epävarmaksi, sillä sille ei löytynyt tieteellisiä perusteita. Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH), josta Suomen diabetesliitto ei löydä juuri mitään hyvää sanottavaa, oli erityisesti maltillisimmassa muodossaan parempi kuin edellä mainittu ruokavalio, mutta siitä ei ollut riittävän suuria ja pitkäaikaisia tutkimuksia. Näin ollen SBU ei voinut suositella sitäkään.

Se mikä on varmaa on seuraava asia: Suomen diabetesliiton suosittelema ruokavalio diabeetikolle on tullut tiensä päähän. Sen sopivuus diabeetikolle on arvailujen varassa. Tieteellistä näyttöä sopivuudesta ei ole. Mahdollisesti Suomen diabetesliiton ravitsemussuosituksia voidaan soveltaa terveille ihmisille, mutta sekin on epävarmaa.

Se mikä on epävarmaa on seuraava asia: Tässä tuhlattujen resurssien sekamelskassa (miksi VHH:ta ei ole tutkittu tarkemmin?), potilaat on nyt jätetty oman onnensa nojaan. SBU sanoo diabeetikolle: "valitse itse". Kummallinen epävarmuus vallitsee siis Ruotsissa. Suomessa "tiedetään".

Diabeetikko - soita heti huomenna Suomen diabetesliittoon ja kysy ovatko diabeetikon ravitsemusohjeet edelleen voimassa - Suomessa! Jos automaattisesti vastataan, että tottakai heidän suosittelemansa ruokavalio on edelleen voimassa, pyytäkää diabetesliittoa esittämään ne tieteelliset näytöt, jotka puhuvat ruokavalion erinomaisuuden puolesta.

Asiasta kirjoittaa tohtori Matti Tolonen.

Lisää tietoa Matilta ja minulta heti kun ehdimme lukea yli 300 -sivuisen raportin kokonaisuudessaan.

Muita kirjoituksia diabeteksesta:

perjantaina, tammikuuta 13, 2012

VHH-ravintoneuvojaksi Vaasassa?

**
Suomeen on tulossa huhti- ja toukokuussa 2012 ruotsalainen mf Hälsoutbildningar -koulutusyrityksen VHH-myönteinen ravintoneuvojakoulutus (VHH = vähähiilihydraattinen ruokavalio).

Tässä hieman tietoa koulutuksesta:


  • Tarkasteletko viranomaisten ravitsemussuosituksia kriittisellä silmällä?
  • Haluatko antaa ihmisille rehellisiä ruokavalioohjeita, jotka perustuvat tieteeseen, evoluutioon ja holistiseen terveyteen?
  • Haluatko saada käyttöösi Pohjoismaiden edistyneimmän kurssikonseptin liittyen luonnolliseen liikuntaan, terveyteen ja elämäntapaan?
mf Hälsoutbildningar pitää lisensoidun ravintoneuvojan peruskurssin keväällä ensimmäistä kertaa Suomessa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on koulutettu yhteensä jo yli 250 ravintoneuvojaa, jotka nyt tekevät työtä modernin, päivitetyn terveyskatsomuksen myötä kurssi- ja ravintoneuvontatyössään.

Koulutus sisältää 80 opettajavetoista oppituntia ruotsiksi, paikkakunta on Vaasa, ja ajankohta 23-27.4 + 28.5-1.6.2012. Jatkossa koulutus tullaan järjestämään 1-2 kertaa vuodessa.

Jos päätät nopeasti ja ilmoittaudut viimeistään 23.1.2012 saat kurssin alennettuun hintaan. Varsinainen ilmoittautumisaika päättyy 16.3.2012.

On syytä tiedostaa, ettei pelkkä koulutus riitä kompetenssiksi toimia ravintoneuvojana, vaan sinun täytyy myös lukea paljon muita kirjoja muun muassa ihmisen fysiologiasta, aineenvaihdunnasta, ja psykologiasta, osallistua muihin koulutuksiin sekä pikkuhiljaa kartuttaa kokemustasi. Tärkeää on myös olla jatkuvasti tietoinen alan uusista tutkimuksista ja löydöksistä.

Tässä voit lukea lisää koulutuksen sisällöstä ja tässä on kurssikalenteri, jossa hintatiedot. Ilmoittautuminen tapahtuu tässä.

Veteraaniurheilija suosittelee!

maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Yleiskeskustelua 9.2.2009

Etukäteen pyydetyt puheenvuorot on nyt käytetty ja siirrymme yleiskeskusteluun hiilihydraattien mahdollisesta vähentämistarpeesta. Mahdollisesti on puhetta tästä:

VHH:ssa ei jää pois tärkeitä suojaravintoaineita

Sami Uusitalo ja Outi Piisi-Putta

 

Haluamme korostaa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei johda siihen, että jäisi puuttumaan tärkeitä suojaravintoaineita. Esittelemme tässä Samin säännöllisesti nauttiman VHH –lounaan ja Outin jokapäiväisen VHH -aamiaisen.  Näillä eväillä ei käsityksemme mukaan kehity vitamiini-, kuitu- tai hivenainepulaa.

Tästä löydät koko mediamateriaalin.

sunnuntaina, elokuuta 22, 2010

Ovatko karppaajat oikeassa?

**
Mistä tässä on kyse?
Oletko kuullut karppaajista? Siitä pienestä ja äänekkäästä porukasta, joka uskoo ihmisten terveyden löytyvän siitä, että vähentää enemmän tai vähemmän radikaalisti hiilihydraattien (erityisesti sokerin ja tärkkelyksen) saantia ja korvaa tämän energiavajeen runsaalla rasvalla ja proteiinilla. Kuluttaja -lehden toimittaja päätti ottaa selvää tästä porukasta. Hänen piti haastatella erästä ortopedia, mutta yhteistä säveltä ei löytynyt. Hän päätyi haastattelemaan alan muita asiantuntijoita.
Lue, pohdi, reagoi! Minä olen aika varma siitä, että Atkins kummittelee monen mielessä vaarallisena dieettivaihtoehtona. Mitä jos tämä karppaaminen onkin ihan oivallinen tapa hoitaa terveyttään? Dieetti, joka ei olekaan mikään varsinainen dieetti, vaan terveellinen elämäntapa! Näin minä ainakin uskon ja halusin tuoda juuri tämän näkökohdan esille haastattelussa.
Jokainen meistä voisi kääntää ajatuksensa hiilihydraattien poisjättämisestä ja rasvoilla ilakoimisesta paljon hedelmällisemmän tarkastelun suuntaan: Mitkä ovat ne hiilihydraattia sisältävät ruoka-aineet, joita kannattaa pitää ruokavaliossaan, jos päämääränä on terveyden ylläpito? Siitä minusta on pohjimmiltaan kyse esimerkiksi Atkinsin dieetissä. 


Kuluttaja-lehti päätti tutkia onko karppaamisessa jotain järkeä. Kuluttaja-lehti oli nimittäin saanut kuulla kunniansa karppaajien, eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajien, keskustelupalstalla.

"Käykö Kuluttaja-lehti jotain vhh-vastaista sotaa? Siltä se nimittäin tuntuu. Lehti painaa lähes joka numeroon peräteippien (ravitsemusterapeuttien) vähärasvaiset julistukset kuin muistutukseksi harhaoppisille. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Sulkevatko toimittajat tiukasti silmänsä vhh:n ja rasvan uusilta tutkimuksilta?", kirjoittaa nimimerkki Skimbaaja.

Skimbaaja oli pahoittanut mielensä Kuluttajan taannoisesta leikkelejutusta, jossa neuvottiin rajoittamaan rasvaisten leikkeleiden käyttöä.

Karppaajien mielestä rasva ei lihota, vaan hiilihydraatit ja sokeri. Siksi leikkeleiden syöntiä ei pidä rajoittaa, vaan päinvastoin lisätä. Sen sijaan pitäisi vähentää rajusti hiilihydraattien, kuten leivän ja perunan, kulutusta.

Viralliset ravitsemussuositukset kuitenkin sanovat toista. Suositusten mukaan kovan, eläinperäisen rasvan käyttöä pitäisi vähentää ja täysjyväviljaa ja kasviksia lisätä. Tästä perusristiriidasta on syntynyt lihava riita. Niin lihava, että toimittaja Mervi Itkosella oli tähän juttuun vaikea löytää haastateltavia.

Äärilaidan karppaajien, eli alakarppaajien suomalaisguru, kiistanalainen ortopedi Antti Heikkilä, kieltäytyi haastattelusta. Hän ei myöskään voinut suositella ketään muuta haastateltavaa. Heikkilä on aiheesta julkaissut kevyellä kädellä koostettuja kirjoja, joita ei kovin vakavasti ota muut kuin sisäpiiriläiset.

Myös virallisen ravitsemustieteen edustajat asettelevat sanansa tarkkaan. He ovat tottuneet saamaan karppaajilta hirveät haukut aina, kun lausuvat asiasta mitä tahansa.

"Tämä alakarppaajien heimo on varsin aktiivinen", sanoo terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen.

Heikkilä esimerkiksi siteeraa blogissaan Raamattua ja vertaa suomalaista ravitsemuspolitiikkaa toisinajattelijoiden vainoon Neuvostoliitossa. Mistä oikein on kyse?

Kyse on erittäin suositusta laihdutusohjelmasta, vähähiilihydraattisesta dieetistä, jonka perusidea on, että hiilihydraatit eli hiilarit nostavat verensokeria, väsyttävät ja lihottavat. Sen vuoksi karppaajat välttävät hiilaripitoisia ruokia, kuten leipää, perunaa, pastaa ja sokeria. Ja Heikkilä voisi toki rauhoittua. Se edistäisi asiallisen informaation leviämistä molempiin ravitsemusleireihin.

Nykyisten vähähiilihydraattisten dieettien isänä pidetään yhdysvaltalaista, edesmennyttä tohtori Robert Atkinsia, joka saarnasi oman Atkinsin dieettinsä puolesta jo 1970-luvulta alkaen. Hänen teoksiaan on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat myös kokeilleet Atkinsin laihdutusoppeja.

Atkinsin dieettiä mainostetaan usein sillä, että rasvaista ruokaa saa syödä niin paljon kuin tahtoo, eikä nälkää tarvitse nähdä. Ja mainokset puhuvat ihan totta, sillä proteiini ja rasva pitää monilla ihmisillä hyvin näläntunteen loitolla, vahvistaa tämän terveysblogin ylläpitäjä rauhanomaiseen ja diplomaattiseen tyyliinsä.

Dieetin alkuvaiheessa hiilihydraatteja saa syödä vain 20 grammaa päivässä, kun virallisten suositusten mukaan hiilareita pitäisi syödä 250-350 grammaa. Esimerkiksi Christer Sundqvistin soveltama Dukanin dieetti on yksi Atkinsin dieetin muunnelmista. Oli melkoinen muutos edessä Christerillä kun hänen hiilarinsa tippuivat vähän alle 300 grammasta alle 20 grammaan päivässä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että esimerkiksi puolikkaassa ruisleivän palassa tai yhdessä banaanissa on noin 20 grammaa hiilareita!

Hiilihydraattien sijaan karppaajat ja dukanistit suosivat proteiini- eli valkuaispitoisia ruokia, kuten lihaa, kalaa, maitotuotteita ja kananmunia. Rasvaa syödään perus-Atkinsissa rajoituksetta. Dukanistit ovat varovaisempia rasvan suhteen.

Ruokavaliota täydennetään vähähiilihydraattisilla kasviksilla, kuten kukkakaalilla ja salaatilla. Lisäksi osa karppaajista syö papuja ja linssejä, pähkinöitä ja monet myös ravintolisiä. Näin menetellen vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta tulee hyvin ravinteikas kokonaisuus. Insinööri Sami Uusitalo on kunnostautunut laatimalla erityisen nokkelalla tavalla ravinteikkaita ja vähäenergisiä VHH-ateriakokonaisuuksia tässä terveysblogissa. Katso alla olevia lukuvihjeitä!

Käytännössä toteutus vaihtelee, sanoo toimittaja Itkonen. Osa karppaajista välttää vain valkoista leipää ja sokeria, osa kaikkia viljatuotteita ja perunaa. Tiukimmat karppaajat välttävät jopa monia hedelmiä.

Kuluttaja -lehdessä haastateltu ravintovalmentaja, biologi ja suosittu bloggaaja Christer Sundqvist suhtautuu karppaukseen myönteisesti. Moni kokee saaneensa siitä merkittäviä terveyshyötyjä. Paino on pudonnut ja olo virkistynyt. Myös tutkimustietoa dieetin hyvistä vaikutuksista on jo alkanut tulla.

Sundqvistin mukaan vähähiilihydraattinen dieetti sopii erityisen hyvin laihduttajille, mutta myös normaalipainoisille, jotka liikkuvat vähän. Sitä voi Sundqvistin mukaan noudattaa vaikka koko ikänsä. Kestävyysurheilijoille tai urheileville nuorille Sundqvist ei Atkinsia suosittele. Dieettiä ei pidä myöskään noudattaa, jos siitä tulee paha olo.

"Laihtuminen on vaivatonta, ja varsinkin alussa paino lähes romahtaa. Tämä johtuu siitä, että elimistöstä poistuu rasvavarastoja ja hiilihydraattivarastoihin kerääntynyttä nestettä. Nopea tulos motivoi laihduttajaa", Sundqvist kertoo.

Sundqvistin mukaan dieetillä laihtuminen perustuu siihen, että vähähiilihydraattinen, mutta rasva- ja proteiinipitoinen ruokavalio pitää hyvin nälkää ja nostaa verensokeria vain vähän. Näin välipalojen tarve vähenee ja energiaa kertyy päivän aikana vähemmän. Monet kitudieetillä laihduttaneet eivät tahdo uskoa todeksi, että syömällä hyvää ja maistuvaa ruokaa, voi laihtua.

Virallisen ravitsemustieteen edustajat kritisoivat vähähiilihydraattista ruokavaliota, koska se sisältää paljon lihaa ja kovaa rasvaa, mutta vähän kuitua.

Sundqvistin mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio on kuitenkin turvallinen. Monipuolisesti koostettuna siitä saa myös kaikkia tarvittavia vitamiineja ja hivenaineina.

"Tutkimusten ja omien havaintojeni mukaan kolesterolitaso ei nouse. Jos lihankulutus pysyy kohtuullisena ja monipuolisena, syöpäkään ei muodostu riskitekijäksi", Sundqvist sanoo.

Sundqvistin mukaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on liikkeellä paljon väärää tietoa. Ravitsemusterapeutit pelottelevat sen vaaroilla, vaikka eivät tunne asiaa kunnolla.

Eläinrasvoja koskeva ahdistava tieto pitäisi saada loppumaan. Pitäisi tunnustaa, ettei eläinrasvojen rooli sydän- ja verisuonitaudeissa ole niin merkittävä kuin on annettu ymmärtää.

Suurin osa innokkaista alakarppaajista on maallikoita, jotka ovat oppineet tietonsa netistä ja laihdutuskirjoista. Joukossa on myös muutamia lääkäreitä. Ravitsemustutkijat suhtautuvat Atkinsiin ja vastaaviin dieetteihin kriittisesti.

"Tutkimusten mukaan Atkinsilla kyllä laihtuu, mutta paino tulee nopeasti takaisin. Pitkän aikavälin tutkimusta ei ole riittävästi, jotta tiedettäisiin onko ruokavalio turvallinen", loihtii ilmoille Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikönjohtaja Mikael Fogelholm.

Esimerkiksi eräässä laajassa brittitutkimuksessa vertailtiin neljää kaupallista dieettiä: Atkinsia, Painonvartijoita, brittiläisen Rosemary Conleyn dieetti- ja liikuntaohjelmaa ja ateriankorvikkeisiin perustuvaa Slim Fast –ohjelmaa.

Atkinsin dieetillä olleiden paino putosi ensimmäisen kuukauden aikana selvästi muita nopeammin. Kahden kuukauden kohdalla ero kuitenkin kapeni, ja kuuden kuukauden kohdalla mitään eroa ei enää ollut. Lopulta kaikki ryhmät laihtuivat yhtä paljon, keskimäärin 5,9 kiloa.

Fogelholm on huolissaan erityisesti siitä, että karppaajat välttävät kokojyväviljaa. Kaikki olemassa oleva tieto puhuu hänen mukaansa sen puolesta, että kokojyvävilja vähentää sydän- ja verisuonitauteja.

"Pitkäaikaista tutkimusta täysjyväviljan välttämisestä ei ole, mutta en ymmärrä, miten se edistäisi terveyttä. Se on oikeastaan biologian vastaista", Fogelholm sanoo.

Sen sijaan Fogelholm on karppaajien ja tohtori Sundqvistin kanssa samaa mieltä siitä, että kova eläinrasva ei olekaan verisuonille aivan yhtä haitallista, kuin ennen on luultu. Näyttää siltä, että kova rasva ei itsessään lisää sydäntauteja, vaan ratkaisevaa on pehmeän rasvan määrä.

"Karppaajat syövät paljon lihaa, mutta myös runsaasti kalaa, mikä tasapainottaa ruokavaliota. Sen sijaan jos punaista lihaa syö runsaasti, se lisää paksusuolensyövän riskiä. Ja runsas lihansyönti on myös ympäristöasia", tähdentää Fogelholm.

"Hyvin lihapitoinen ruokavalio on ekologista haaskuuta. Ruuan ei pitäisi pyöriä vain oman navan ympärillä, vaan ekologiset ja eettiset kysymyksetkin pitää ottaa huomioon", Fogelholm täräyttää. Sundqvist katsoo samaan aikaan toiseen suuntaan ja huokaisee syvään.

Mutta miksi suomalaiset sitten lihovat, vaikka maitotuotteet ovat rasvattomia, leipä täysjyvää ja leikkeleet vähärasvaisia?

Alakarppaajat syyttävät tästä ravitsemussuosituksia, jotka korostavat liikaa hiilihydraatteja. He haluaisivat, että suosituksia muutetaan heidän toivomaansa suuntaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Marja-Leena Ovaskainen pysyy tiukasti siinä käsityksessä, että lihominen ei johdu hiilareista, vaan siitä, että syömme liikaa. Samaan aikaan fyysinen aktiivisuus työssä ja vapaa-ajalla on vähentynyt.

"Lihomisen kannalta on aivan sama, tulevatko kalorit hiilihydraateista vai proteiineista. Ruuan tarjontatilanteita on liikaa, ja niitä käytetään hanakasti hyväksi, Ovaskainen sanoo. Sundqvistilla on taas syytä katsoa toiseen suuntaan ja päästää syviä huokauksia.

Ovaskainen on vähähiilihydraattista dieettiä vaativien kanssa samaa mieltä siitä, että puhdistettua, valkoista viljaa ja sokeria on syytä välttää. Ne eivät tuo ruokavalioon paljon muuta kuin energiaa.

"Sen sijaan en todellakaan neuvoisi ketään jättämään täysjyväleipää pois. Peruna, pasta ja riisi ovat sellaisia, joita voisi syödä nykyistä kohtuullisemmin. Sopiva määrä on 1-2 perunaa tai vastaava määrä viljatuotteita päivässä. Välillä perunan ja viljatuotteet voi korvata juureksilla ja kasviksilla", Ovaskainen kertoo.

Ovaskaisen mukaan painonhallinnassa riittää, kun valitsee tavallista ruokaa, mutta harvemmin ja vähemmän. Miten ihmeessä tämä ruoan määrän vähentäminen onnistuu kajoamatta hiilihydraattimääriin, ei mahdu Sundqvistin kalloon.

"Ruokaa kannattaa laittaa itse perusraaka-aineista. Niin voi parhaiten kontrolloida raaka-aineita ja rasvan laatua", Ovaskainen sanoo lopuksi.

Muun muassa tässä Sundqvistin terveysblogissa on ollut esillä myös ekokarppaus laihdutusmenetelmänä. Karppaus on toki luonteeltaan lihansyöjän dieetti, mutta myös ekologisia vaihtoehtoja on kehitelty. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa vähähiilihydraattisella, runsasproteiinisella Eco Atkins -dieetillä olleet laihtuivat neljän viikon aikana yhtä paljon kuin tavallisella, vähäkalorisella maitoa, munaa ja viljaa sisältävällä kasvisruokadieetillä olleet.

Lisäksi heidän verenkolesterolitasonsa paranivat enemmän kuin verrokeilla. Tutkijoiden mukaan vegaaninen Atkinsin dieetti voi sopia erityisesti sellaisille, joiden kolesteroliarvot ovat pielessä ja joilla on riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin. Eläinperäinen proteiini korvattiin kasvisproteiinilla, kuten tofulla ja seitanilla.

Jutun pohjana on käytetty toimittaja Mervi Itkosen erinomaista artikkelia Kuluttaja -lehdessä numero 4/2010 "Ruokaympyrän kriitikot", jota sitten soveltuvin osin täydensin omalla sanailullani.

Lisää luettavaa vähähiilihydraattisesesta ruokavaliosta:
Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHHDukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun!Dukanin dieetti jatkuu

Jälkikaikuja keskustelusta Suomen Akatemiassa 9.2.2009Eko-Atkins tulossa - aiotko kokeilla?

lauantaina, helmikuuta 27, 2010

Sisällysluettelo - uusimmat

***
Olen vuosina 2005-2010 julkaissut tuhansia juttuja terveysblogissani. Tässä näet suurimman osan uusimmista kirjoituksista yhdellä silmäyksellä. Vanhimmat kirjoitukseni löydät täältä.

      • Vuonna 2007 ilmestyi 348 kirjoitusta