Facebookissa käydään taas jännittävää keskustelua! Liity jo mukaan : https://www.facebook.com/christer.sundqvist
14.6.2011
______________________
Tarinoita leivättömyydestä. Olen pyynnöstä saanut sähköpostiini puolisen tusinaa tarinaa leivättömästä elämästä. Pistän tähän alle muutamia tarinoita esimerkinomaisesti. Lähettäkää lisää! Luovutan tarinat dosentti Mikael Fogelholmille keskustelutuokion kera kun niitä on hieman enemmän koossa.
Kommentit:
Tarina nro 1: Minä elän ilman leipää ja olen elänyt ilman leipää jo yli 15 vuotta. Lapsena ja nuorena rakastin leipää. Alunperin leivättömyys lähti siitä liikkeelle, kun kärsin sitkeästä hiivataudista kehossani. Leivän poisjättämisen jälkeen yritin syödä ajoittain viljaa puuron muodossa ja käyttää gluteenittomia tuotteita. Joka puolelta lehdistä sai lukea, miten ihminen TARVITSEE viljaa ja kuituja. Vatsa vaikersi yleensä näidenkin ruokien yhteydessä. Kävin läpi pitkän tien ja testailin ravintoaineita, jotta pystyin ruokaviidakosta ja virallisten ruokavaliosuositusten keskeltä löytämään oman linjani. Koin, että voin paremmin täysin viljatonta elämää viettämällä. Podin aluksi huonoa omaatuntoa, kun en syönyt viljaa lainkaan, mutta vointini on nyt erinomainen, energiaa riittää ja nautin erityisesti tästä hyvästä sutjakkaasta olostani. Syön kasviksia, proteiinia eri muodoissaan ja nam rasvaa. Kaikki tietysti mahdollisimman puhtaina ja luomuina. Riisiä syön hyvin harvoin, kuitenkin silloin, jos kehoni vinkkaa, että siitä voisi olla sille jotain iloa :)
Sosiaalinen elämä ilman viljaa ja leipomotuotteita ei ole ollut ihan helppoa. Aluksi erityisesti kahvikutsuilla oli vaikeaa, kun tarjoilu koostui yleensä täysin minulle soveltumattomista tuotteista. Vaati suurta rohkeutta puolustaa itseään ja "vatsaansa", sekä kieltäytyä kohteliaasti herkuista. Nykyään onneksi lähin ystäväpiirini "hyväksyy" minut ja itsekin ovat ajoittain VHH ruokavaliota noudattavia. Olemme alkaneet haaveilemaan kahvilasta tai konditoriasta, mistä saisi ostaa VHH-herkkuja. Kyllä sekin päivä vielä tulee :)
Tarina nro 2: Eli olen aikaisemmassa elämässä aina kärsinyt epämääräisistä vatsaoireista, jotka eivät kuitenkaan olleet niin pahoja että olisin tutkimuksiin hakeutunut. Ajattelin vain, että niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan ja että sellaista se elämä nyt vain on. Vatsa siis ajoittain turposi, möyrysi, kipuili, sekä vuorotellen oli löysällä tai kärsin viikonkin kestävästä ummetuksesta yms. eikä mitään yksittäistä aiheuttajaa tuntunut olevan. Oletin maidosta tulevan laksatiivisia vaikutuksia, mutta koska maidon juomatta jättäminen ei muuttanut tilannetta, ostin usein laktoosittomia tuotteita. Mutta sitten taas toisaalta, oireita tuli siitäkin huolimatta joten joskus käytin hylaa ja ihan normaaleja maitotuotteita.
Helmikuussa tutustuin vhh-ruokavalioon laihdutustarkoituksessa ja jätin leivän (sekä viljatuotteet) kokonaan pois. Samalla tietysti väheni muutenkin hiilihydraatit n. 30g:n päivässä. Kiloja on tähän mennessä (kesäkuu) lähtenyt 6 ja painoindeksi on nyt 25 eli normaali. Olo on ollut aivan loistava eikä ole tarvinnut _kertaakaan_ tuntea nälkää, mitä aiemmilla laihdutusyrityksillä. Mutta ennenkaikkea, nuo epämääräiset vatsaoireet ovat kadonneet!! Ja ne lähti tasan sinä päivänä kun viljat jäi pois, eli joku yhteys täytyy olla. Vatsa ei tosiaan enää turvota, möyryä, kipuile, eikä kerrytä ilmaa, "isommalla hädällä" tarvitsee käydä suht säännöllisesti parin päivän välein (mikä on siis suuuuri muutos entiseen). Ja kaikki "elintärkeät"kuidut mitä tulee, on kasviksista. Niin, ja ilokseni huomasin, että mikään tavallinen maitotuote ei oireita aiheuta, eli maitoakin voi nykyään juoda surutta!
En ole koskaan käynyt keliakia-testeissä, joten en tiedä olisiko jotain taipumusta siihen suuntaan. Suvussa sitä ei ole aiemmin ilmennyt. Mutta nyt kun tiedän mikä oireet aiheuttaa, voin olla varma, että viljoihin ei tee mieli enää koskea!
Tarina nro 3: Jätin heinäkuussa 2010 kaiken viljan pois ruokavaliostani. Noin viikon sisällä 13 vuotta vaivannut acne rosacea hävisi kasvoistani. Otin sittemmin täysjyvärukiin ja kauran takaisin, ne toimivat, myöskään ohra ei aiheuta ihottumaa. Vehnää olen sen jälkeen kokeillut testausmielessä neljä kertaa, ja joka kerta ihottuma ja kutina palaa tunnin parin sisällä. Keliakiaa ei ole, eikä muita terveysongelmia, ja vehnäallergiakoe oli syksyllä negatiivinen. Silti vehnä on minulle myrkkyä - aiheuttaa tulehdusta.
Nyt kun on melkein vuosi kulunut olen havainnut myös muita muutoksia vehnättömänä: nenäverenvuotoja ei ole ollut yhtään, vaikka niitä on varsinkin talvisin aina ollut. Nyt ei tippaakaan, kylmästä talvesta huolimatta. Eli limakalvoille on tapahtunut jotain. Toinen muutos: aftoja suussa ei ole myöskään vuoteen ollut, runsaasta stressistä ja kiireellisestä elämästä huolimatta (niitä on aikaisemmin tullut aina stressistä).
Tarina nro 4: Tässä olisi minun kertomukseni. Olen elänyt ilman leipää vasta n.4kk, mutta haluan silti kirjoittaa tämän, koska aiemmin käytännössä elin leivällä, joten selviä muutoksia on jo nyt havaittavissa.
Entisessä ruokavaliossani, söin joka aamu palan ruisleipää ja lasin vettä. Söin nimenomaan ruisleipää, koska luulin sen olevan terveystuote ja terveellistä. En laittanut mitään leivän päälle, koska luulin erilaisten leivänpäällisten aiheuttavan minulle huonon olon. Joka aamu välittömästi aamiaisen jälkeen, minulle tuli huono olo, maha kipeäksi, joskus turvotusta ja välillä maha meni jopa aivan sekaisin. Tunnin kuluttua aamiaisesta oli aivan kamala nälkä ja pyörrytti ja heikotti.
Nykyään syön aamulla kaksi kananmunaa ja ne pitävät nälän poissa triplasti sen ajan kuin ruisleipä, eikä nälän tullessa tule todella huono ja heikko olo, kuten ruisleivän jälkeen.
Lounasaikaan söin yleensä vihanneksia, hedelmiä, palan ruisleipää ja joskus jugurtin. Sen jälkeen olo ei ollut niin huono kuin aamulla. Nykyään syön muuten saman lounaan, paitsi leivän olen tietenkin jättänyt pois ja välillä jugurtin, koska en pidä prosessoidusta ruuasta. Silti nälkä pysyy poissa saman ajan.
Iltapäivällä söin muutaman palan ruis- tai jotain muuta leipää vihannesten kanssa, ennen kuin lähdin ulos. Usein maha turposi tai meni sekaisin, mikä hankaloitti ulkoilua. Reilun tunnin kuluttua oli niin kova nälkä ja heikko olo, että oli pakko saada nopeasti syötävää. Nykyään syön iltapäivällä lähinnä vihanneksia, pähkinöitä ja juustoa. Maistuu paremmalle ja nälkä pysyy poissa iltaan asti.
Illalla söin lämpimän aterian, mikä useimmiten oli täysjyväpastaa, lämpimiä voileipiä, itsetehtyä pitsaa tai jotain muuta viljamössöä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että olo oli kuin olisin nielaissut ilmapallon. Maha aivan turvoksissa, täynnä ilmaa ja kipeä. Siitä sitten nukkumaan ja seuraavana aamunakin saattoi vielä olla maha jumissa ja usein myös sekaisin.
Tämän vuoden alussa päätin, ettei näin voi jatkua. Alku oli hankala, koska minun piti käytännössä kehittää itselleni täysin uusi ruokavalio, koska pääraaka-aineeni, viljat, eivät olleet enää vaihtoehto.
Nyt neljän kuukauden viljattoman ajan jälkeen:
-en ole koskaan aamuisin huonovointinen
-minua ei pyörrytä/huimaa/heikota
-olen energisempi
-en ole nälkäinen kuin silloin, kun edellisestä ruokailusta on selvästi liian pitkä aika eli ainakin viisi tuntia
-verensokerini on pysynyt tasaisena, mikä on hienoa, koska minulla oli aiemmin selvästi ongelmia sen heittelehtimisen kanssa
-tyypilliset kevääseen liittyvät allergiaoireet ovat selvästi vähentyneet. Söin kevään aikana vain yhden antihistamiinin allergiaoireisiin, kun viime vuonna meni monta levyä kyseisiä tabuja
-palelu on huomattavasti vähentynyt. Olen koko elämäni palellut epänormaalin paljon niin talvella kuin kesälläkin, ja se on hankaloittanut elämääni. On ihanaa kun voi kesällä istua ulkona ilman takkia ja kaulahuivia eikä tarvitse huulet sinisenä selitellä, että ei mulla mikään ole, kunhan palelen vaan =)
-paino on pysynyt samassa lukemassa, mutta se johtuu siitä, että olen alipainon rajoilla oleva normaalipainoinen
Tarina nro 5: Mutta asiaan, olen ollut viime vuoden helmikuusta syömättä viljaleipiä, joita pistelin aikaisemmin "kaksin käsin". Aloin silloin tutustumaan Antti.H:n VHH juttuihin ja Dojolaiseen meininkiin. Paino oli muutoksen alkaessa 177,7kg, alimmillaan se on ollut 87,7kg ja nyt kesäaikana kun tulee vähän lepsuiltua ~92-94 kg. Viime kesänä pyöräilin ~300km ja tänä kesänä pyrkimys ainakin samaan. En ole hiilareita kaivannut kuntoiluhommien piristeeksikään. Leipää teemme mantelijauhosta ja sekaan heitellään milloin manteleita, aurinkokuivattua tomaattia ym. Siirryin silloin heti alkuun normaalivoihin ja öljynä käytetään oliiviölyä. Sain tänään jokavuotuisen normi labrakokeen tulokset tässä muutama otos, sain puhuttua mukaan D-vit testin :)
D-25=122
Gluk=5.6
Kol=5.2
hdl=2.83
LDL=2.5
Trigly=.37
Tohtori sanoi että ok tuloksia johon sanoin että ilmeisesti pekoni, voissa paistettu munakas ja Halloumi juusto aamupalana pitää arvot kurissa.
Eli summa summarum pidän näppini ja varsinkin vatsani edelleen erossa leiväst, perunasta ym. turhasta moskasta.
{piip} sanoi: Nämä tarinat ovat erittäin mielenkiintoisia! Leipä ei ole se autuaaksi tekevä, joten rohkeasti vaan huonot hiilarit pois ruokavaliosta.
{piip} sanoi: Hyviä kirjoituksia. Tärkeää duunia jälleen tämä(kin).
Äsken tuli tämä tarina (6.): Olen 44v. nainen. Lopetin gluteeniviljojen käytön viime marraskuussa ja vuosia kestäneet vatsavaivat, kivut, ruikuli/ummetus-vuorottelu, pieni lämpöily, turvotus jne loppuivat. Kun pari kertaa olen vahingossa syönyt viljapitoista ruokaa, maha on kipeytynyt aina noin 10-12 tunnin viiveellä ja silloin se ikään kuin "tulehtuu" vajaaksi viikoksi. Pari vuotta sitten, lähestulkoon invalidisoivien vaivojen takia pötsini & sisäelimeni jopa ultrattiin, kuvattiin, tähystettiin joka päästä: mitään ei löytynyt. Verestä tehtiin pari "keliakiakoetta", mitään ei löytynyt. Koepaloja ei tosin otettu tähystyksen yhteydessä silloisen asuinmaani typerän käytännön takia. Muuta syyllistä kuin viljat en keksi, enkä niihin aio enää kajota. Suvussa keliakiaa ja erityisesti reumaa. Mahaani alkaa koskea jo pelkkä ajatus ruisleivästä - tulee se tunne, kuin vatsassa olisi sahanteriä. Katson surulla sukulaisiani, jotka puputtavat leipää ja ovat lihavia, osa heistä kärsii myös huomattavista kroonisista vatsavaivoista mutta ei jaksa tehdä asialle mitään. En halua tulla lihavaksi, diabeettiseksi, sydänvikaiseksi statiinien syöjäksi.
Sosiaalisissa tilanteissa tarjolla on yleensä pelkkiä viljapitoisia herkkuja, mutta kukaan ei ole huomannut, etten ole ottanut pöydästä muuta kuin juotavaa. Nyt laihdutan Dukanin dieetillä ja voin hyvin.
Ruokavaliomme vuonna 1941.
Mitä havaintoja teette valistusfilmistä 70 vuoden takaa?
Ruokavaliomme 1941 | Elävä arkisto | yle.fi
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=1055&a=10371
Aho & Soldanin hyvin havainnollistettu valistusfilmi pureutuu tärkeään aiheeseen, joka monelle edusti "enemmän uskon kuin tiedon asioita". Mitä meidän olisi syötävä?
Kommentit:
Christer Sundqvist: Missä margariini? Ei kuorittua maitoa lapsille! Maito ja kananmunat ovat täydellisimpiä ravintolähteitämme. Myöskään veden viljaa ei ole syytä unohtaa. Kalanmaksaöljy lapsille. Kansanedustaja oli lihava, muut hoikkia.
{piip}: Ihana tuote: kesävoi!
{piip}: Täydestä menisi vieläkin tämä valistus. Tässä huomasi, kuinka paljon on turhia elintarvikkeita markkinoilla. Kalanmaksa öljyä kyllä käytän vieläkin ja muutenkin d-vitamiinin tarpeesta aikuisella ei pidetty tarpeellisena...
{piip}: Missä vaiheessa kalanmaksaöljyn päivittäinen syöminen jäi pois? Pahan makuinen muisto lapsuudesta!
{piip}: Ihanasti sanottu tuo "veden viljaa"! "kesävoi"
{piip}: Hyvä filmi! Tuoreita ruokia, ei ollut eineksiä näytillä. Kesävoissa on varmasti ollut erikoisen hyvä maku.
{piip}: Kesävoi on siis ilmeisesti sellaista, joka valmistetaan ulkona laiduntavan lehmän täysmaidosta? Eivätkö suomalaiset lehmät nykyisin kökötä koko ajan kesät ja talvet karsinoissaan ja syövät kuivatettua rehua? Joku varmaan tietää paremmin.
{piip}: Useimmat laiduntavat lehmiä ulkona kesällä, eikö se säästä työtäkin? Lisäksi säilörehua syödään talvellakin osana ruokintaa.
{piip}: Kesävoita tehtiin tietenkin kesällä, laiduntamisesta johtuen, väri ja maku olivat aivan erilaiset. Kesävoi oli keltaisempaa ja maistui "laitumelle". Viiliäkin sai vain kesällä! Kyllä nykypäivänäkin lehmät laiduntavat ulkosalla, parsinavetoista on hyvä päästä kesäksi ulos. Pihattonavetassa se on mahdollista kesät talvet. Säilörehua syötetään nimenomaan talvella, kun ei tuoreruohoa ole saatavilla.
{piip}: Lohdullista kuultavaa.
{piip}: Voi kun saisi kesävoita... ;)) Toivottavasti joku kyytönmaidon tuottaja ottaa vinkistä vaarin.
{piip}: Mutta kaupan hyllylllä on vaan yhdenlaista voita, ei siitä tiedä, minkälaisesta maidosta se on valmistettu. Luomuvoi on tietysti luomusta, mutta se ei ole sama juttu.
{piip}: kaupan hyllyvoi on "tasalaatuista", eikä nykyään enää laidunkausi vaikuta samalla tavoin voin koostumukseen ja makuun kuten vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nykyisin muutenkin pyritään tasaiseen laatuun ympäri vuoden. Mikä on varsinainen harmi, kun sitä makua olisi enemmän näin kesällä! maito on ihan sitä samaa, mitä kyöräävät navetoista tankkiautoilla satoja kilometrejä. Siinä on sekaisin kymmenen lehmän navettojen maidot kymmenien lehmien navetoiden maitojen kanssa.
{piip}: ...mutta kalanmaksaöljy! Voi hyvät ihmiset, että se oli pahaa. PA-HAA.
{piip}: Se ON pahaa. Kaadan aina mahdollisimman syvälle kurkkuun O_O
{piip}: Kesävoin A- ja D-pitoisuus oli myös aivan toista luokkaa kuin pimeään vuodenaikaan valmistetun.. Entisaikaan voin ravintoarvo tajuttiin ja sitä arvostettiin oikeana ruokana, toista kuin nykyisin, kun kemistin koeputkissa kehittämä kevytlevite on korotettu terveyden ja hyvinvoinnin symboliksi.
{piip}: Edesmennyt kemisti-isäni muisti myös aina kehua valkoisia lbr-hiiriä hienoiksi yhteistyökumppaneiksi...
